9-vuotias Ella tykkää tyttökirjoista

Kesälomallani tapasin neljäsluokkalaisen Ellan, joka tykkää lukea paljon kirjoja. Anni Polvan Tiina-kirjat ja Carolyn Keenen Neiti Etsivät ovat tällä hetkellä Ellan suosikkilukemista. Nämä tyttökirjat ovat olleet myös omia suosikkejani samanikäisenä. Niinpä päätin haastatella Ellaa ja kysellä hänen mielipiteitään kirjoista.

1. Mitkä ovat lempikirjojasi?

Tiinat ja Neiti Etsivät.

2. Mitä luet tällä hetkellä?

Kahta kirjaa. Tiina kesälaitumella ja Neiti Etsivä ja kolmastoista helmi.

3. Mitä Tiina-kirjoja olet lukenut?

Tiina, Tiina eksyy, Tiina aloittaa oppikoulun ja Tiina ei pelkää.

4. Mikä Tiina-kirjoissa viehättää?

Tykkään lukea vanhanaikaisia kirjoja. Äiti ehdotti minulle kirjoja. Alkuun eka ei kiinnostanut, mutta kun luki, niin innostui. Haluan lukea kaikki osat jatkossa ja järjestyksessä tästä lähtien. Kannattaa lukea järjestyksessä, niin ei ole pihalla mitä aikaisemmin on tapahtunut.

5.  Mitä mieltä olet Tiinasta?

Tiina on erilainen kuin muut. Tiina ei välitä vaatteista ja tykkää hypätä aitojen yli. Tiina on rohkeampi kuin muut tytöt.

6. Mitä mieltä olet Tiinan perheestä?

Tiinan äiti on aika kiree. Isä on kiva. Veli on välillä ärsyttävä niin kuin munkin veli. Juha on kiva poika.

7. Entäs Neiti Etsivät?

Äidin kautta. Löysin kotoa äidin Neiti Etsivä ja Siniparran huone. Sen jälkeen olen lainannut kirjastosta lisää kirjoja. Tykkään salapoliisikirjoista. Paula Drew on todella kekseliäs ja mukava.

8. Minkä verran luet kirjoja?

Luen joka päivä. Kuukaudessa 4-10 kirjaa. Voin lukea tunnissa jopa sata sivua. Voin lukea monta tuntia päivässä. Lempiaineitani koulussa ovat äikkä ja englanti.

9. Minkälaisista kirjoista tykkäät?

Tykkään lukea jännittäviä salapoliisikirjoja. Hassuja kirjoja. Vanhanaikaisia kirjoja. Tykkään Ella-kirjoista. Olen lukenut Siskoni, vampyyri-sarjan ja olen lukenut kaikki Isa & Bea-kirjat.

Kiitos paljon Ellalle mukavasta haastattelusta! Minäkin innostuin lomalla lukemaan uudestaan Tiinalle otetaan pikkusisko. Se on vielä vähän kesken, koska olemme lukeneet kirjaa yhdessä ääneen perhepiirissä. Jospa otammekin Skype-yhteyden Ellaan, niin saamme kirjan loppuun...

Vaisut neiti etsivät

Innolla taas tartuin uusimpaan Alan Bradleyn Flavia de Luce-dekkariin Kuolleet linnut eivät laula (Bazar, 2017). Lukemisen aikana koin kuitenkin jonkinlaisen pettymyksen. Maija Heikinheimon kääntämänä ja oivasta nimestään huolimatta kuolleet linnut eivät laulaneet minulle. Romaani alkaa siitä, kun jo melkein 12-vuotias Flavia menee perheensä kanssa juna-asemalle vastaan äitiänsä Harrietia, joka on löytynyt kymmenen vuoden katoamisensa jälkeen. Spoileripaljastus! Tosin Flavian äiti tulee takaisin puisessa ruumisarkussa. Tämä aiheutti jo minulle pienen pettymyksen tuulahduksen, koska aikaisempi osa Loppusoinnun kalmisto päättyi kutkuttavaan tunnelmaan Harriet-äidin paluusta, elävänä tai niin minä odotin.

Samaan aikaan kun Flavia on asemalla, arvoituksellinen mies kertoo hänelle oudon viestin ja heittää sen jälkeen henkensä junan alle. Nerokkaalla neiti etsivällä on taas arvoitus ratkaistavana. Perheen asuttama rapistunut Buckshawn kartano on myynnissä, koska Harriet-äidin testamettiä ei ole koskaan löytynyt. Flavian kodissa vallitsee surun ja murheen ilmapiiri, joka välittyy kirjasta melankolisena surumielisyytenä. Flavia omaa laajat kemistin taidot ja hän haluaa herättää äitinsä takaisin henkiin. Uusin Flavia-kirja, sarjan kuudes osa jää vaisuhkoksi verrattuna aikaisempiin osiin, joista olen kovasti pitänyt. Flavialle paljastuu pikkuhiljaa perheensä varjellut salaisuudet ja ainoastaan salapoliisiromaanin loppu piristi minua, koska seuraava Flavia-dekkari tulee sijoittumaan tyttökouluun, aivan varmasti. Se jos mikä, on hyvin tyttökirjamaista!

Luettuani Kuolleet linnut eivät laula, lähdin tuttavani kesämökille ja bongasin sieltä hyllystä Neiti Etsivän, jonka olin viimeksi lukenut lapsuudessani. Ajattelin, että tämähän sopii hyvin mökkilukemiseksi, koska en muistanut kirjasta enää mitään. Neiti Etsivä ja outo viesti (Tammi, 1979, suom. Aino Kervinen) osottautui toiseksi pettymykseksi peräjälkeen.

Paula Drewn ystävä Junie tulee käymään River Heightsissä ja pyytää neiti etsivää vierailulle luokseen Kolmen puron lammasfarmille. Juniella on arvoitus Paulalle. Junien isä on ostanut naapuriltaan epämiellyttävältä herra Roccolta salaperäisen maalauksen. He ovat saaneet sen jälkeen oudon puhelimensoiton, jonka mukaan pergamentti sisältää kätketyn viestin. Paula tarttuu tuumasta toiseen ja ryhtyy ratkomaan kuvien arvoitusta selvittääkseen vanhan vääryyden. Paula tutustuu myös herra Roccon pelokkaaseen sisarenpoikaan. Farmilla tapahtuu kaikenlaista muutakin outoa ja lopulta maalaus varastetaan. Paula kuitenkin selvittää tuttuun tapaan onnistuneesti mysteerin.

Neiti Etsivä ja outo viesti on ilmestynyt pari vuotta aikaisemmin 1977 ennen sen suomentamista. Englanninkielisen Wikipedian mukaan Carolyn Keenen pseudonyymin taakse kätkeytyy tämän kirjan kohdalla Harriet Stratemeyer Adams. Harriet Adamsista tuli isänsä kuoltua 1930 Stratemayer Syndicaten johtaja ja syndikaatti tuotti monia tunnettuja sarjakirjoja neiti etsivien lisäksi. Täytyy vain todeta, että tämä Neiti Etsivä on laadultaan heikko. Kirja on vaisu, ennalta-arvattava eikä yhtään edes jännittävä. Samoin muuten Kuolleet linnut eivät laula ei ollut yhtään jännittävä! Kaiken lisäksi ihmettelen Neiti Etsivä ja outo viesti-kirjassa esiintyvää vanhaa lammaspaimenta Ese Shawta. Ese lausuu hartaana raamatullisia säkeitä ja kristinuskoon liittyvät viittaukset eivät ole kovin tyypillisiä Neiti Etsivä-kirjoille. Paitsi Neiti Etsivä ja noitamerkki käsittelee amishien kulttuuria ja senkin haamukirjoitti muuten Harriet Adams.

Oudoksi ja vaisuksi jäi tämänkesäinen neiti etsivien lukukokemukseni Paulan ja Flavian seurassa.

Nokkela Neiti Etsivä valokuva-arvoituksen kimpussa

Tänä vuonna Neiti Etsivä täytti kunnioitettavat 85 vuotta! Ensimmäinen Neiti Etsivä: The Secret of the Old Clock (Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti) debytoi vuonna 1930. Vaikka alkuperäinen Neiti Etsivä-sarja onkin jo lopetettu 2000-luvun alkupuolella, niin silti tämän punatukkaisen (tai blondin) etsivätytön seikkailut kiehtovat edelleen eri lukijapolvia. Onneksi olkoon ihana Paula Drew!

Neiti Etsivä ja valokuvan arvoitus (The Mysterious Image) ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1984 ja seuraavana vuonna Suomessa. En ole aikaisemmin kirjaa lukenut ja nykyään se onkin harvinaisuus, josta  ei ole otettu uusia painoksia, kuten monista muista sarjan kirjoista. Paulan apua pyytää asianajaja-isä Carson Drew, jonka asiakasta kuuluisaa mainosvalokuvaajaa syytetään toisten valokuvaajien idoiden varastamisesta eli kuten nykyään sanottaisiin plagioinnista. Dallas Curry vakuuttaa syyttömyyttään, vaikka onkin tehnyt samankaltaisia mainoskuvia ja ikään kuin kopioinut muiden valokuvaajien ottamia töitä. Paula alkaa selvittää mysteeriä ja samalla hänellä on toinenkin arvoitus ratkaistavanaan, kun syytetyn valokuvaajan valokuvassa esiintynyt nuori naisnäyttelijä katoaa.

Paulan apureina ovat tutut tytöt Bess ja George. Paulan poikaystävä Ned Nickersonkin vilahtaa sivuilla ja he käyvät yhdessä syömässä. Romantiikkaa ei kyllä löydy tästä Neiti Etsivästä tippaakaan, kun tapaaminenkin lähinnä mainitaan. Sitä ennen Ned hyppää Paulan siniseen urheiluautoon kesken kaiken tämän jännittävän takaa-ajon ja tietenkin pilaa sen! Muistatteko jonkun Neiti Etsivän, jossa Paula ja Ned olisivat peräti suudelleet? Mysteeri vie Paulan välillä myös New Yorkiin, jonne hän sujahtelee kevyesti lentokoneella. Jotenkin hänen huoleton vapautensa on ihailtavaa tai kadehdittavaa...

Neiti Etsivä ja valokuvan arvoituksen on kirjoittanut James Duncan Lawrence. Kirjassa on ovela loppuyllätys ja päädyin samaan loppuratkaisuun Paulan kanssa. Plagioinnille on annettu myös uskottava selitys. Minusta tämä oli aika näppärä ja nokkela Neiti Etsivä!

Hyvät lukijat! Toivottavasti löydätte taas blogini, sillä nyt aktivoidun kirjani pitkän kirjoitusurakan jälkeen. Seuraavaksi aion lukea ei-tyttökirjan.

Nancy Drew Mystery Stories - alkuperäisiä Neiti Etsiviä

Kirjojen keskellä-blogia pitävä Maija lahjoitti minulle englanninkielisiä alkuperäisiä Neiti Etsiviä, jotka ovat ilmestyneet Nancy Drew Mystery Stories-sarjassa. Alkuperäistä Neiti Etsivä-sarjaa kirjoitettiin kaiken kaikkiaan 175 osaa vuosina 1930-2003. Niistä suomennettiin 105. Sarjaa jatkettiin Yhdysvalloissa Nancy Drew Girl Detective nimellä vuonna 2004, mutta näitä Neiti Etsiviä ei ole suomennettu ollenkaan. 

Sain Maijalta yksitoista Nancy Drew-tarinaa, joista kaksi oli suomentamattomia Neiti Etsiviä. Kirjat ovat Kokkolan kaupunginkirjaston poistoja ja mikä aarre tämä olikaan, minulle. Selvitin Fennicasta, Suomen kansallisbibliografiasta kirjojen suomennokset. Tässä listaa kirjoista sarjan ilmestymisjärjestyksessä:

13. The mystery of The Ivory Charm 1936 ei ole ilmestynyt Suomessa
20. The Clue in the Jewel Box 1943, Neiti Etsivä ja jalokivilippaan arvoitus 1979 (Tammi)
25. The Ghost of Blackwood Hall 1948, Neiti Etsivä ja henkimaailman huijarit 1991 (Tammi)
27. The Secret of the Wooden Lady 1950, Neiti Etsivä ja kadonnut keulakuva 1989 (Tammi)
28. The Clue of the Black Keys 1951 ei ole ilmestynyt Suomessa
30. The Clue of the Velvet Mask 1953, Neiti Etsivä ja samettinaamio 1987 (Tammi)
39. The Clue of the Dancing Puppet 1962, Neiti Etsivä ja tanssivan nuken arvoitus 1987 (Tammi)
42. The Phantom of Pine Hill 1965, Neiti Etsivä ja kirjaston kummitus 1988 (Tammi)
44. The Clue in the Crossword Cipher 1967, Neiti Etsivä ja inkojen aarre 1988 (Tammi)
47. The Mysterious Mannequin 1970, Neiti Etsivä ja mallinuken arvoitus 1972 (Tammi)
50.  The Double Jinx Mystery 1973, Neiti Etsivä ja pahanilmanlintu 1979 (Tammi)

Luin näistä saamistani kirjoista Suomessa julkaisemattoman Neiti Etsivän: The Mystery of the Ivory Charm. Kirja on tyylilleen uskollinen neiti etsivä ja täynnä jännittäviä tapahtumia, mutta ei todellakaan sarjan parhaita. Juonessa on epäjohdonmukaisuuksia ja väittäisin kirjaa jopa rasistiseksi. 

Paula, George ja Bess palavaat loman vietosta, kun he näkevät sirkusjunan saapuvan rautatieasemalle. Uteliaina tytöt seuraavat junan purkamista ja norsun kuljettamista. Paula puuttuu asiaan, kun ilkeähkö sirkustyöntekijä Rai kurittaa intialaista poikaa Coyaa. Hän on 12-vuotiaan Coyan huoltaja. Myöhemmin Rai antaa norsunluusta tehdyn amuletin (The Ivory Charm) Paulalle, koska uskoo, että neiti etsivällä on yliluonnollisia kykyjä. Selviäähän hän vaarallisen käärmeen hyökkäyksestä. Coya karkaa salaa junaan, jolla Paula ystävineen matkustaa kotiin. 

Paula ottaa huolehtiakseen pojasta asianajajaisänsä kanssa ja tämä saa yksityisopetusta. Coya kuitenkin laitetaan asumaan autotalliin, koska taloudenhoitaja Hannah ei oikein luota häneen. Myöhemmin taloudenhoitaja katuu, kun lopussa selviää, että Coya onkin intialaisen provinssin kruununperillinen. Coya ei tätä itse muista, sillä hänet on kaapattu Yhdysvaltoihin Rain ja neiti Allisonin toimesta ilmeisesti hänen ollessa vielä hyvin pieni. Epäjohdonmukaista on, että Coyan oikeista vanhemmista ei kerrota oikeastaan mitään ja mitä heille on tapahtunut. Amuletti, The Ivory Charm on kuitenkin kuulunut heille. Epäuskottavaa on myös, että Rai antaisi tällaisen kuninkaallisen arvokkaan korun Paulalle. No, myöhemmin mies tuleekin katumapäälle ja varastaa sen takaisin. Toinen kaappaajista Anita Allison on kuvattu hassuksi naiseksi, joka vaipuu välillä transsiin ja mutisee itsekseen (puhuu sivu suunsa). Hän on kaiken takana, koska avusti valtaan toisen hallitsijan ja sai siitä palkkioksi kuninkaallisia rikkauksia.

Intian karuista oloista ja kastijärjestelmästä kerrotaan kirjassa lyhyesti. Seuraavassa professori Stackpolen (Coyan opettajan) näkemyksiä:

"I fear you would find many customs and practices would horrify you. The caste system has led to many abuses. Then, too, in certain parts of the country the natives have no idea of sanitation. In the name of religion they bath together in sacred pools, many of them suffering from loathsome diseases. This same water is used later for drinking purposes." (s. 76)

Nedin kommentti tähän:

"I'm glad I live in the United States, Ned interposed." (s. 76)

Professori ja Paula ovat vakuuttuneet, että älykäs ja hienostunut Coya kuuluu ylimpään kastiin ennen kuin hänen syntyperänsä lopullisesti selviää. Niinpä, ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä käsityksiä voi lukea tekstistä suoraan tai rivien välistä, mutta kirjan maailmasta on todella aikaa vierähtänyt. The Mystery of the Ivory Charmin on kirjoittanut Mildred Wirt Benson vuonna 1936. Siitä on ilmestynyt myös uusintaversio vuonna 1974. En tiedä, onko uudemmasta painoksesta karsittu jotain pois, mutta Neiti Etsiviä on syytetty aikanaan rasismista ja niitä on muokattu uudelleen. Neiti Etsivien historiasta ja haamukirjoittajista voitte lukea täältä lisää.

Vaikka kirja olikin heikkotasoinen neiti etsivä ja rönsyilevä epäuskottavine piirteineen, niin silti sitä oli tavattoman kiinnostavaa lukea. Aion lukea englanninkielisiä kirjojani aina silloin tällöin. Kiitos Maija vielä kerran!

p.s. Tässä Neiti Etsivässä Paula muuten käy visiitillä Valkoisessa talossa tapaamassa presidentin rouvaa, koska tämä on kuullut kehuja kuuluisasta etsivätytöstä. Siihen aikaan presidenttinä oli Franklin D. Roosevelt...

Dana-tytöt - tylsää!

Halusin palata jännittävien Dana-tyttöjen seikkailujen pariin ja lukaisin kaksi sarjan ensimmäistä osaa: Kivitiikerin salaisuus ja Jäätyneen suihkukaivon salaisuus. Kirjat ovat ilmestyneet Suomessa 1976 (Karisto). Lapsena ahmin kaikki 70-80-lukujen vaihteessa suomennetut 17 osaa. Sarjassa päähenkilöinä ovat orvot siskokset Louise ja Jean Dana, jotka asuvat Harriet-tätinsä luona (lomilla) ja käyvät Starhurstin sisäoppilaitosta. Tummatukkainen Louise on 17-vuotias ja vuoden vanhempi vaaleahiuksista Jeania. Tytöt ovat amatöörietsiviä, jotka ratkaisevat arvoituksia Neiti Etsivän, Paula Drewn tapaan. Dana-tytöt-sarjan pseudonyyminä tekijänä toimii sama Carolyn Keene kuin Neiti Etsivä-sarjankin ja se on myös Stratemayer syndikaatin tuottama kirjasarja. Carolyn Keenen nimimerkin taakse kätkeytyy useampia haamukirjoittajia.

Luulin ensimmäisen suomennetun osan Kivitiikerin salaisuuden johdattavan enemmän sarjan taustoihin, mutta se alkoi niin kuin tytöt ja kaikki muu olisivat lukijoille entuudesta tuttuja. Toinen osa Jäätyneen suihkukaivon salaisuus avasi kuitenkin enemmän henkilöhahmoja. Koulumiljööseen sijoittuva seikkailu kiinnostikin minua paljon enemmän, vaikka siinä oli epäloogisia tai sekavampia juonikuvioita. Kummatkin kirjat olivat oikeastaan pettymyksiä minulle lukukokemuksina ja yllättävän tylsiä. Ne eivät ole niin hyviä kuin Neiti Etsivät! Lapsuuden mielikuvani Dana-tytöistä oli jotenkin hohdokkaampi ja paljon, paljon jännittävämpi.

Sarjan sekavuutta voisi osaltaan selittää se, että kyseessä eivät ole edes ensimmäiset osat. Yhdysvalloissa Dana-tytöt-sarja ilmestyi jo vuonna 1934 ja ensimmäinen osa oli nimeltään By the Light of Study Lamp. Kirjaa ei ole suomennettu lainkaan. Sarjassa ilmestyi useita osia, joita ei ole suomennettu. Dana-tyttöjä alettiin tuottaa uudelleen 1970-luvulla ja kirjoja käännettiin silloin myös suomeksi. Englanninkielisestä wikipediasta löytyy tietoa sarjan historiasta siitä kiinnostuneille.

Vaikka sisäoppilaitoskertomukset kiehtovat minua, niin Dana-tytöissä piilee jonkinlaista elitismiä ja tytöt ovat etuoikeutettuja keskiluokkaan kuuluvia koulutyttöjä. Kouluympäristössä tämä asetelma varsinkin korostui. Koululaisromaanien tapaan päähenkilöt Louise ja Jean ovat lahjakkaita ja tunnollisia tyttöjä. Isosisko Louise on kaikessa hyvä mihin ryhtyykin, kuten taitoluistelussa. Neiti Etsivän täydellisyys ei ärsytä minua, koska Paula on vaan niin hyvä toimintasankaritar-hahmo!

Oletteko lukeneet Dana-tyttöjä? Muistatteko jotain sarjan osaa, mikä myös sijoittuu heidän kouluympäristöönsä, sisäoppilaitokseen? Sellaisen voisin vielä kokeilla lukea, mutta nyt palaan Cornwellin jännärin loppusivuille. Sen jälkeen haluan lukea minulle täysin uuden tyttökirjan, joten taukoni jäi aika lyhyeksi...

Pelottavin Neiti Etsivä ikinä?

Olen pitkään yrittänyt saada harvinaista Neiti Etsivä ja noitamerkki-kirjaa käsiini. Vaikka useista Neiti Etsivistä on otettu uusia painoksia, niin tästä 80-luvulla suomennetusta ei ole otettu kuin yksi painos. Spekuloin etukäteen ajatuksella, että tämä Neiti Etsivä on liian pelottava, koska nimikin viittaa jo noituuteen, kansikuva on todella pahaenteinen ja kirjaa on vaikeaa saada. Vihdoin uteliaisuuteni palkittiin ja lainasin kirjan kirjastosta, josta se löytyi varaston puolelta.

Noitia tai taikuutta kirjassa ei esiinny, vaikka noitamerkit koristavatkin pensylvanialaisia ulkorakennuksia ja niiden tarkoituksena on pitää noidat loitolla. Paula matkustaa tuttujen ystäviensä Bess Marvinin ja George Faynen kanssa Pennsylvanian hollantilaisalueelle jäljittämään varastettuja antiikkihuonekaluja. Varsinainen yllätys minulle olikin, kun kirjassa perehdytetään amishien elämään ja tapoihin. 16-vuotias amish-tyttö Manda Kreutz on lähtenyt pois kotoa oppiakseen lisää kahdeksannen luokan jälkeen. Hän työskentelee leipomossa ja käy iltakoulua. Manda kuitenkin ikävöi perhettään ja haluaa palata takaisin kotiin. Paula törmää tyttöön, kun hänen autonsa menee rikki kesken matkan teon. Välihuomautus: Paulalla menee aika usein auto rikki! Kun Paula ystävineen saapuu Kreuzien maatilalle, niin tyttö on karannut uudelleen isänsä ankaruuden takia. Neiti Etsivä lupaa auttaa amish-perhettä löytämään heidän kadonneen tyttärensä.

Yksinkertaista elämää viettävät koti-amishit ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, ja tarjoavat yöpymispaikan Paulalle ja hänen ystävilleen. Tilanne muuttuu pian, kun ilkeiden huhujen takia Paulaa aletaan epäillä noidaksi. Paula, Bess ja George muuttavatkin kirkko-amishien luokse. Kun koti-amishit eivät välitä "nykyjan" mukavuuksista, niin kirkko-amishit ovat uudenaikaisempia ja hyväksyvät autot ja sähkölaitteet. Kirjassa on kiinnostavasti kuvattu amishien kulttuuria, vaikka Neiti Etsivien tapaan jännitystä ja seikkailunmakua on luvassa.

Neiti Etsivä ja noitamerkki (The Witch Tree Symbol) ilmestyi Yhdysvalloissa 1955, ja sen haamukirjoitti Harriet Adams. Adams kirjoitti useita Neiti Etsiviä ja toimi sarjan kirjoja tuottaneen Stratemayer syndikaatin johtajana. Paula on tässä kirjassa vielä blondi ja en oikein tiedä, missä kohtaa sarjassa hän muuttuu punapääksi. Paulan poikaystäväkin Ned vilahtaa Noitamerkissä ja Paula sanoo Nedin ilmestyessä Pennsylvaniaan: "Minä tosiaan tarvitsen miehen apua." Hämäräksi minulle jää, missä kohtaa hän tarvitsee miehen apua, koska poikaystävä lähtee pois kesken mysteerin selvittelyn, jonka Paula onnistuneeseen tapaan ratkaisee itsenäisesti. Päälleliimattu juonikuvio, joka oli epäuskottavaa!

Tämä Neiti Etsivä ei ollut se pelottavin lukukokemus, jota odotin! Jännittävämpiäkin olen lukenut. Luin heti perään myös Neiti Etsivä ja luolan arvoitus, joka kertoo salaperäisestä lahkosta, mutta ei sekään pelottanut kunnolla. Mikä on teidän mielestänne pelottavin Neiti Etsivä vai onko sellaista edes?

Carolyn Keene: Neiti Etsivä kummitustalossa

Juhannuksena en saanut luetuksi yhtään kirjaa loppuun vaan olen jumissa yhden sarjamurhaajatrillerin kanssa. Apuun pyysin Neiti Etsivän, joka on sopivan kevyttä ja jännittävää lukemista, jotta voin jatkaa taas sen toisen kirjan parissa. Paula kyllä auttaa aina!

Neiti Etsivä kummitustalossa (The Hidden Staircase) on sarjan toinen kirja. Hankin tämän vanhan ja kuluneen ensipainoksen vuosimallia 1955 antikvariaatista. Paula Drew on selvittänyt ensimmäisen arvoituksensa kadonneen testamentin salaisuuden ja nyt hänen apuaan pyydetään taas. Iäkkäät kaksoissisarukset asuvat vanhassa sukukartanossa, jossa on alkanut kummitella. Öisin kuuluu merkillisiä ääniä ja esineitä katoaa. Rosemary ja Floretta ovat peloissaan ja pyytävät Paulaa asumaan heidän luokseen ja selvittämään arvoituksen. Reipas ja rohkea tyttösankari muuttaakin neitien luokse, mutta ei ilman aseistusta. Mukana on isältä saatu revolveri. Jo ennen lähtöä hän saa varoituskirjeen pysyä poissa sisarusten talosta.

Kummitustalossa tapahtuu edelleen kummia, mikä saa Neiti Etsivänkin selkäpiin karmimaan. Paulan isä asianajaja Drew katoaa myös ja Neiti Etsivä on jo melkein luovuttamaisillaan. Vaarallinen seikkailu maanalaisessa salakäytävässä saa asioihin vauhtia ja toi samalla lukijallekin kylmät väreet. Hyvä puoli Neiti Etsivissä on, että lopputulos on aina ennakoitavissa! Mysteeri selviää ja kaikki päättyy hyvin. Siitä toisesta kirjasta en vielä tiedä...

Tämän Neiti Etsivän on kirjoittanut Mildred Wirt ja laadultaan kirja oli tasokas salapoliisitarina ja tiukasti otteessa pitävä. Neiti Etsivä-sarjan historiaa olenkin aikaisemmin selvittänyt ja siinä riittää myös arvoitusta ratkottavaksi! Tekisi mieli lukea kirjoja lisää, mutta pakko on vain palata keskeneräiseen dekkariini, kun se kummittelee tuolla takaraivossani. Siitä sitten myöhemmin.

Neiti Etsivä tyttöjen sankari

Kuinka moni teistä on lukenut Neiti Etsiviä tyttöiässä? Neiti Etsivä täytti viime vuonna kunnioitettavat 80 vuotta, sillä ensimmäinen The Secret of the Old Clock ilmestyi 1930. Suomeksi kirja ilmestyi Neiti Etsivä-nimellä 1955 ja parhaiten se tunnetaan nimellä Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti. Lapsena leikin kavereiden kanssa Neiti Etsivää, mutta oikeita mysteereitä emme kuitenkaan ratkaisseet, vaikka mielikuvituksessamme niitä kehittelimme. Minä innostuin taas leikkimään Neiti Etsivää ja aloin selvittää Neiti Etsivän arvoitusta. Olen myös aikaisemminkin kirjoittanut siitä täällä.

Neiti Etsivän tekijä Carolyn Keene ei ollutkaan siis todellinen henkilö vaan fiktiivinen kirjailijahahmo. Kuka sitten oikeastaan kirjoitti Neiti Etsiviä? Pseudonyymin taakse kätkeytyy useampi haamukirjoittaja. Toiset sanovat Edward Stratemayeria Carolyn Keeneksi, koska hän loi Neiti Etsivä hahmon ja kolme sivua juonisynopsista. Stratemayer perusti 1900-luvun alkupuolella menestyksekkään Stratemayer syndikaatin, jota voisi sanoa kirjatehtaaksi. Se keskittyi sarjakirjojen tuottamiseen tytöille ja pojille. Neiti Etsivä oli siis Stratemayerin idea, jonka hän antoi Mildred Wirtille kirjoitettavaksi. Tämä haamukirjailija kirjoitti kolme ensimmäistä Neiti Etsivää; Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti, Neiti Etsivä kummitustalossa (The Hidden Staircase, 1930) sekä Neiti Etsivä maksaa velkansa (The Bungalow Mystery, 1930). Sitten vielä lisää, yhteensä 23 Neiti Etsivä-kirjaa. Onko Mildred Wirt siis Carolyn Keene? Mysteeriä ei ole vielä ratkaistu.

Wirt oli välillä poissa ja sillä välin Neiti Etsiviä kirjoittivat muut tyypit. Neiti Etsivästähän tuli heti alusta alkaen iso menestys Amerikan markkinoilla. Ikävä kyllä Stratemayer ei suosiota ehtinyt näkemään, koska hän kuoli heti ensimmäisen Neiti Etsivän ilmestyttyä. Hänen tyttärestään Harriet Adamsista tuli Syndikaatin johtaja ja Adams myös kirjoitti Neiti Etsivä-kirjoja. Neiti Etsiviin kohdistui kritiikkiä 1950-luvulla ja kirjoja syytettiin rasisismista ja stereotyypeistä. Harriet Adams ei täysin ymmärtänyt kritiikkiä, mutta painostuksesta johtuen kaikki rotuun liittyvät ennakkoluulot poistettiin kirjoista ja ne "valkaistiin". Adams uudisti Neiti Etsivä-sarjan ja kirjoitti sitä 1950-luvulta lähtien. Vanhemmat Neiti Etsivät lyhennettiin. Niihin tuli toimintaa lisää ja juonia saatetiin kirjoittaa uusiksi.

Jos muistatte, niin ensimmäisissä Neiti Etsivissä Paula Drew eli Nancy Drew on blondi ja vasta 16-vuotias, joka ajaa omaa autoa. Myöhemmissä kirjoissa vakiintui 18-vuotias punapää. Ensimmäisissä kirjoissa esiintyy hänen ystävänsä Helen Corning ja viidennessä kirjassa The Secret at Shadow Ranch, 1931 (Neiti Etsivä karjatilalla suom. vasta 1989) tulevat tutut ystävät, serkukset Bess Marvin ja George Fayne kuvioihin. Paulan poikaystävä Ned Nickerson ilmestyy sarjan seitsemännestä kirjasta lähtien The Clue in the diary, 1932, jota ei ole edes suomennettu.

Harriet Adamsia voidaan siis pitää myös oikeutetusti Carolyn Keenenä. Hän on ollut taustavaikuttajana sarjan alusta alkaen, toiminut tekstien editoijana, uudistanut sarjan ja sen lisäksi kirjoittanut lukuisia Neiti Etsiviä. Ilmeisesti kummatkin rouvat Wirt ja Adams ovat taistelleet keskenään Neiti Etsivä luomuksestaan. Näitä sarjan haamukirjailijoita pidettiin pitkään salassa, mutta 80-luvulla Stratemeyer Syndikaatin oikeudenkäynnissä, jossa sarjan alkuperäinen julkaisija Grosset & Dunlap haastoi oikeuteen syndikaatin tämän vaihdettua toiseen kustantajaan Simon & Schusteriin, niin salaisuudet tulivat julki. Nykyään syndikaatin omistaakin Simon & Schuster, joka osti sen Adamsin kuoltua. Jos katsoo Wikipediasta Nancy Drew-kirjoja, niin haamukirjailijoita ei mainita enää 80-luvun puolivälin jälkeen. Eli kuka on nykyään Carolyn Keene? Siitä ei ole tietoa.

Viimeinen Neiti Etsivä-kirja Werewolf in a Winter Wonderland on ilmestynyt Amerikassa 2003, joka on alkuperäistä Neiti Etsivä-sarjaa (Nancy Drew Mystery Stories). Kaiken kaikkiaan kirjoja on ilmestynyt 175, joista on suomennettu 105. Sen lisäksi on ilmestynyt Neiti Etsivän sisarsarjoja tai rinnakkaissarjoja. 2000-luvulla on ilmestynyt Neiti Etsivää sarjakuvana ja elokuvakin on tehty. Suomessa viimeisin Neiti Etsivä ja kolmannen korttelin arvoitus on ilmestynyt 2001. Uusia painoksia kirjoista on senkin jälkeen otettu.

1970-luvulta lähtien Neiti Etsivää on pidetty feminismin ikonina. Olen lukenut viime aikoina Neiti Etsivän historiasta ja tyttöjen sarjakirjallisuudesta muutenkin. Pitihän tietysti lukea varsinaisiakin Neiti Etsiviä. Luin Neiti Etsivä maksaa velkansa ja eihän sitä voi kuin ihmetellä. Nuori tyttö pelastaa ensin ystävänsä hukkumasta. Sitten taistelee ilkeätä rikollista vastaan, paljastaa tämän juonittelut, vaikka joutuu vangituksi. On hyvin rohkea ja peloton. Vapauttaa itsensä köysistä ja auttaa toisen vangitun, aikuisen miehen kotiinsa. Kaiken lisäksi huristelee omalla autollaan ja kantaa kaatuneen puun tieltä pois hirmumyrskyssä. Ja tämä kaikki tapahtuu 30-luvulla! Paula on siis hyvin itsenäinen ja hänellä on vapaus toimia. Hän on vahva ja fiksu, joka päihittää miehet, auktoriteetit älyllään. Häntä kunnioitetaan ja hän on kuuluisa etsivä. Hän on myös ystävällinen ja empaattinen. Hän on feministinen jopa myyttinen sankari ja toiminut esikuvana nuorille monta vuosikymmentä.

Tottakai, Neiti Etsivässäkin on puutteensa ja kirjojen taso kaavamaisuudessaan vaihtelee. Jännittävät arvoitukset ja seikkailut ympäri maailmaa viihdyttävät kuitenkin lukijoita yhä uudestaan sukupolvesta toiseen. Tyttökirjojen klassikon asemaan nousseena ne ovat ajattomia populaarikulttuurin tuotteita ja edelleen hyvin suosittua lukemista tyttöjen keskuudessa ja mikseipä myös aikuisten naisten. Kuvat ovat Wikipediasta.


Entäs te? Mitä ajatuksia tai lukumuistoja Neiti Etsivät teissä herättävät?

Tyttökirjallisuusprojekti; Neiti Etsivä-sarja

Luin loppukesän ja alkusyksyn aikana uudestaan Neiti Etsivä-kirjoja kirjahyllystäni parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ne olivat lapsuudessani suosikkikirjojani ja olin niihin aivan koukussa. Hankin nyt myös muutaman uuden kirjahyllyyni. Kirjojen kansikuvat ovat kuitenkin vanhemmissa Neiti Etsivissä jännittävämpiä kuin nykyisissä. Voisin keräilläkin vanhempia painoksia antikvariaateista. Nostalgiaa... Vanhin kirjani on Neiti Etsivä kallioluolassa, joka on painettu v.1957. Alkukielinen teos The Mystery of the Tolling Bell on ilmestynyt jo 1940-luvulla. Uusimmista teoksista luin pokkariversion Neiti Etsivä ja sisäoppilaitoksen salaisuus. Sen alkuperäinen painos on vuodelta 1991. Mielestäni kirja jatkoi hyvää Neiti Etsivä perinnettä. Pidin myös teoksesta Neiti Etsivä ja kirjaston kummitus, joka on ilmestynyt vuonna 1965. Lisäksi luin toistamiseen 1980-luvulta kirjoitetun Neiti Etsivä ja kadonnut kilpahevonen. Pettymykseksi osoittautui kaikista uusin kirja 2000-luvulta, jota en viitsinyt edes lukea parin ensimmäisen sivun jälkeen, koska Neiti Etsivä-kirjojen todellinen "juju" oli siitä hävinnyt.

Neiti Etsivät toistavat yleensä samanlaista kaavaa. Kirjan alussa aina esitellään Paula Drew (eng. Nancy Drew) kuuluisana etsivänä sekä hänen tyttöystävänsä Bess Marvin ja George Fayne, jotka auttavat Paulaa mysteerien ratkomisessa. Kirjan ensimmäisellä sivulla luodaan jo odotus jännittävästä arvoituksesta. Myös kirjan jokainen luku päättyy aina jännittävään kohtaan. Lukijan on siis "pakko" jatkaa lukemista. Yhden Neiti Etsivän lukee nopeasti parissa tunnissa, koska teksti on sen verran helppoa ja kenties viihteellistäkin, ja kirjathan ovat melko ohuita.

Neiti Etsivä-sarjaa kirjoittaa useampi kirjoittaja. Carolyn Keene ei siis ole todellinen vaan fiktiivinen kirjailijahahmo ja salanimi eli pseudonyymi (ks. tarkemmin tietoja Wikipediasta: Carolyn Keenen nimellä). Tämä oli minulle yllätys, kun lähdin perehtymään Neiti Etsivä-sarjan taustatietoihin nyt vasta aikuisiällä. Carolyn Keenen pseudonyymi-nimellä on kirjoitettu jännittävää Dana-tytöt sarjaa, joita myöskin olen lukenut lapsuudessani. Neiti Etsiviä on käännetty suomeksi yhteensä 105 kirjaa tällä hetkellä. Niitä on julkaistu alkuperäisestä sarjasta Nancy Drew (1-56) sekä sen jatkajasta Nancy Drew Mystery Stories-sarjasta (57 - ) (lähde: Carolyn Keene-bibliografia 1955-1998).

Seuraavaksi kirjahyllyssäni odottaakin lukemista vaille Neiti Etsivä ja hurjat hevoset... sekä tyttökirjallisuusprojektini jatkuu muun kirjallisuuden lukemisen ohessa.