Kirjailijoita ja kirjavia kohtaamisia kirjamessuilla

Kimmeltävä Vilja-Tuulia Huotarinen

Boel Westin - tyttökirjatutkija mm.

Terävä Silvia Avallone

Hurmaavat Maaria Päivinen ja Leena Lumi

KirjaKallion Saara ja Kadri-teksti

Kääntäjä Anniina Ljokkoi

Kirjoituskilpailun voittaja Maria Kuutti

Voimauttava valokuvaaja Miina Savolainen

Sukkela Tuija Lehtinen

Reijon ja minun lukuvinkit Myrkyttäjätär ja Torpan prinsessa

Pojat

Nörtihkö Aleksi Delikouras

Mitä tyttökirjatutkija/kirjabloggaaja tekee kirjamessuilla? Ensimmäisenä messupäivänä ryntäsin heti aamusta antikvariaattiselle puolelle tekemään valloittavia tyttökirjalöytöjä, joista hehkutin tietenkin blogiini saman päivän iltana. Seuralaisena messuilla, tyttökirjailijatutkija. Olin myös päivystämässä Boknäsin osastolla kirjabloggaajapisteessä parisen tuntia. Siellä kirjabloggaajat antavat mielellään lukuvinkkejä ja juttelevat kirjallisuudesta - mistäs muustakaan. Minun suositukseni liittyivät luonnollisesti tyttökirjoihin. Toki erään messuvierailijan kanssa puhe kirjoista siirtyikin sota-aiheeseen, mutta sotahan kuuluu myös teemana tai aiheena tyttökirjoihinkin.

Toisena ja kolmantena messupäivänä bongasin mm. nuortenkirjailijoita. Tuija Lehtinen istui juttelemassa mukavia Louhessa, jossa on KirjaKallion ohjelmaa nuorille. Kallion lukion opiskelijat ovat todella hyviä haastattelijoita ja esiintyjiä! Jokaisen kirjailijan teoksesta esitetään pätkä yleisölle. Tuijan tyttökirjauutuus Tyttö elää kesäänsä on lukulistallani ilman muuta. Kirjailija muuten sanoi, että poikia kannattaa houkutella lukemaan niin, että he eivät huomaa tulleensa houkutelluiksi lukemaan. Tyttökirjatutkijan sydämellä on myös poikien lukeminen, jota hän aina välillä mielessään pohtii. Aleksi Delikouras on kuitenkin hyvä esikuva pojille, sillä ei hänkään lukenut nuoruudessaan kuin muutaman hassun kirjan, mutta  nykyään hän tykkää kovasti kirjojen lukemisesta. Lukeminen on hänestä rauhoittavaa ja ruokkii mielikuvitusta. Siis eihän Aleksi mikään ikäloppu vielä ole - 24-vuotias. Pahoittelin hänelle, kun minulla ei ollut Iris rukkaa mukanani (ks. bloggaus Nörtin ja Iriksen yhteneväisyyksistä) ja kerroin, että aiomme molemmat minä ja poikani lukea uusimman Nörtti-kirjan. Kun sitten illalla vihdoin pääsin kotiin, niin tämä teinini kertoo, että hän on jo lukenut sen! (Eikä kertonut minulle mitään aikaisemmin!) Tietysti hän oli otettu Aleksin henkilökohtaisesta nimmarista. Hänellä olisi sinulle Aleksi kysyttävää Dragon pelaamista peleistä!

Vilja-Tuulia Huotarinen oli niin ihana ja fiksu puheissaan ja ehdittiin siinä tyttökirjakuulumiset vaihtaa. Kääntäjä Anniina Ljokkoi kertoi kiinnostavassa haastattelussaan Viron suosituimman tyttökirjan Kadrin kääntämisen prosessistaan, joka on vienyt useita vuosia. Hänelle kirja on ollut kasvuprosessi virolaisen kirjallisuuden kääntäjäksi. Kadri on Viron koulujen viidesluokkalaisten tyttöjen ja poikien lukulistalla. Kadri sopii hyvin poikien lukemistoon, vaikka onkin tyttökirja. Nyt tärkeä vetoomus! Silvia Rannamaa kirjoitti Kadriin jatko-osan Kasuema, joka käsittelee Kadrin uutta äitipuolta ja koulukodin tyttöjen elämää Neuvosto-Virossa. Savukeidas-kustantamo käännättää kirjan suomeksi, jos Kadria myydään 1000 kpl:tta. Vetoan nyt teihin, ostakaa Kadri vaikkapa lahjaksi tytölle tai pojalle, naiselle tai miehelle ja lukekaa! Se on täydellinen tyttökirja ja miten, mielenkiintoinen historiallinen kuvaus!

Lauantaina Karisto julkaisi Perhe on paras-kirjoituskilpailun voittajan. Kilpailussa etsitiin 8-12-vuotiaille tarkoitetun lastenromaanisarjan aloitusosaa ja käsikirjoituksia tuli kaiken kaikkiaan 125. Kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä valitsi kuuden finalistin joukosta voittajaksi Maria Kuutin Anna & Elvis kylpylässä. Sain uunituoreen kirjan esikoiskirjailijan nimmarilla. Kunniamaininnan saivat Aira Savisaari ja Mimmu Tihinen-Varis yhdessä tarinastaan Ponku ja Peetu sekä Nelli Hietalan Rinkelikuja kolme ja roskalavan aarre. 

Mikä yllätti tyttökirjatutkijan ja mitkä olivat messujen kohokohtia? Suomen suosituin kirjabloggaaja Leena Lumi "raahasi" minut Silvia Avallonen haastattelutilaisuuteen. Minä en ollut neverhöörd tästä italialaisesta kirjailijasta. Aina ei ehdi lukea kirjablogeja, joissa on kyllä kirjoitettu Avallonen esikoiskirjasta Teräs. Kirja on käännetty yli 20 kielelle ja onpa siitä tehty elokuvakin. Haastattelu oli erittäin mielenkiintoinen ja kirjahan kuulosti melkeinpä tyttökirjalta! No siis, siinä kuvataan 13-vuotiaiden tyttöyden maailmaa ja työväenluokkaisen nuorison elämää tehdasmiljöössä toscanalaisessa rannikkokaupungissa. Aion ehdottomasti lukea kirjan, jossa on kirjailijan hieno signeerauskin. Minut yllätettiin ja sain vielä Maaria Päivisen kohutun uutuuden On nälkä, on jano. Välillä tekee hyvää mennä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle...

Messujen kohokohtia olivat ystävien ja tuttujen tapaaminen sekä uusien ihmisten kohtaaminen. Antikkapuolella piti välillä pistäytyä ja löpistä tyttökirjoista. Eräs antikvariaatin pitäjä sanoi minulle kolmantena messupäivänä: näytät väsyneeltä. Väsynyt, mutta onnellinen, sillä oma (tyttökirjoista kertova), (laitoin nyt tähän sulkuihin varmuuden vuoksi jos, joku ei tiedä) kirjakin meni taas eteenpäin ja mielessähän se pyörii koko ajan.  Sunnuntaina ei enää messuilla vaan kirjoitetaan! Ja yksi ylitse muiden on tietty, kun menin juttelemaan Boel Westinin kanssa på svenska ja in english hyvin sekaisin. Me emme keskustelleet Tove Janssonista sanakaan, vaan tyttökirjoista. Koska olin hyvin hämmentynyt tästä rohkeuden puuskastani, en osannut edes esitellä itseäni ruotsiksi: jag heter... mutta osasin sanoa: jag är flickboksforskare.

Mirkka, Masa ja Tuija

Olen seurannut intensiivisesti viimeiset pari viikkoa Ahosten vilkkaiden tyttöjen elämää ja aikuiseksi kasvamista Tuija Lehtisen koukuttavassa Mirkka-sarjassa. Sarjan päähahmoja ovat Mirkka ja hänen pikkusiskonsa Masa. Muita hahmoja ovat heidän isosiskonsa Memma, perheen vanhemmat ja lukuisat ystävät sekä poikaystävät. Sarja sisältää kaiken kaikkiaan 10 kirjaa, joista ensimmäinen Mirkka ja riparikesä ilmestyi 1987 ja viimeisin Mirkka, Masa ja uudet tuulet 1996. Neljä ensimmäistä kirjaa keskittyy enemmän Mirkkaan, mutta viidennestä osasta lähtien poikatyttö Masa on yhä enemmän äänessä ja sarjan loppupää keskittyykin Masan vauhdikkaaseen elämään. Sarjan alkaessa Mirkka on melkein 16-vuotias ja Masa 10-vuotias. Heidän vaiheitaan seurataan kahdeksan vuoden ajan.

Ahosten perhe kissoineen ja koirineen asuu idyllisessä omakotitalossa Voikukkatiellä. Heillä ei ole omenapuita, mutta niitä löytyy sitäkin enemmän naapurista, omalaatuisen Sontikkamuorin (Sylvin) pihalta, jossa syksyisin riittää omenvarkaita. Eräänä kesäisenä päivänä naapuritädin pihakoivun oksalla istuskelee kukkopilliä soitteleva tuntematon poika ja sekös herättää ihmetystä Ahosten tytöissä. Juuso-poika tulee piankin tutuksi koko perheelle ja erittäin läheiseksi Mirkalle. Mirkan ympärillä pyörii toinenkin poika vähän vaarallisempi Sepe "susi", josta on aina mukava kiusoitella pojaksi pukeutunutta Maissi Katariinaa eli Masaa.

Heti ensimmäisestä kirjasta lähtien ihastuin sarjan tyttökirjamaiseen tunnelmaan, josta aistii jotain hyvin Seljamaista. Erityisesti tykästyin Masan hahmoon, jonka valloittava ja ristiriitainen persoona sai minut välillä harppomaan pari Mirkka-kirjaa yli. Palasin niihin myöhemmin kuitenkin takaisin. Masan metkut saavat hyvälle tuulelle ja hän huijaa poikaidentiteetillään milloin kavereitaan, poikabändiä tai aikuisia. Masa on sarjan alkupuolella hyvin maskuliininen siilitukallaan, lihaksikkaana, jääkiekkoa ja moottoripyöriä harrastavana. Hurjat tappelut ja kolhut kuuluvat Masan elämään. Villikkotyttö kapinoi naiseksi kasvamistaan ja perinteisiä sukupuolirooleja. Kiinnostavaa on Masan muutos ja kasvu tytöstä naiseksi ja maskuliinisuuden ja feminiinisyyden joustava vuorottelu tämän hahmossa. Maskuliinisuus silti säilyy jossain määrin Masan olemuksessa ja teknillinen korkeakoulu ja ilmasotakoulu lopussa ovat hyvin miehisiä ammatinvalintataratkaisuja. Masassa on ehdottomasti tyttökirjallisia esikuvia alkaen poikatyttö Josta, rohkeaan Annaan ja rämäpäiseen Tiinaan.

Kirjailija kuvaa hyvin elävästi ja humoristisesti tyttöjen ja nuorten maailmaa. Mukaan mahtuu ystävyyttä, ihastumisia, ja romantiikkaa, seikkailua ja matkustelua, perhejuhlia, turvallista yhdessäoloa ja tavallista nuorten arkea. Lehtisen käyttämä kieli on myös hyvin luontevaa ja sujuvaa. Mirkka- ja Masa-kirjat ovat suunnattu ahmimisikäisille tytöille ja yläkouluikäisille, mutta suosittelen tyttökirjasarjaa kaikille tytöille ja naisille, jotka rakastavat tyttökirjallisuutta. Tämä on sitä aitoa ja perinteistä, viatonta ja lohdullista, missä ei ole ikärajoja! En tiedä, onko Mirkka-sarja nykyajan tyttökirjallisuutta enää, koska ajankuva on jo vähän nostalgista 80-90-lukua. Mitäs muut ajattelette tästä? Ehdottomasti sarja on jatkumoa meidän tyttökirjallisuustraditioomme. Olen niin iloinen, että luin nämä kirjat, koska vaikka olinkin murkku, kun ensimmäiset kirjat ilmestyivät, niin tyttökirjavaiheesta olin kasvanut silloin jo ohi. Onneksi minulle tuli myöhemmin uusi kasvun vaihe!

Kävin tulevan kirjani tiimoilta kirjailija Tuija Lehtisen luona ja juttelimme hänen työhuoneessaan, josta valokuvat on otettu. Tuijan työtahti on hurja ja hän kirjoittaa 3-5 kirjaa vuodessa. Syksyllä 2012 ilmestyi hänen sadas kirjansa Tuhansien aamujen talo. 59-vuotias kirjailija kirjoittaa monipuolisesti aikuisille, nuorille, lapsille, tytöille ja pojille. Esikoisnuortenkirja Enkelinkuvia hiekassa ilmestyi 1986. Aikuisten nahkoista nuorten nahkoihin siirtyminen käy kirjailijalta sulavasti. Lehtisen suositut tyttökirjasarjat käynnistyivät aluksi Mirkka-sarjasta ja myöhemmin tulivat Laura- ja Rebekka-sarjat. Kirjailijan omat suosikit tyttöhahmoistaan ovat Mirkka ja Rebekka. Tuija on ollut kova tyttö lukemaan pienestä asti ja tyttökirjat ovat aina kuuluneet hänen elämäänsä. Kirjailija muuten omaa hienot tyttökirjakokoelmat! Aikuiset lapset ovat lentäneet jo pesästä, mutta kolme suloista koiraa asuttaa Tuijan kotia. Kirjoittaminen on Tuijalle ilo!

Luettu Mirkka-sarja:

Mirkka ja riparikesä. Helsinki: Otava, 1987 
Mirkka, lukiolainen. Helsinki: Otava, 1988 
Mirkka ja Amerikan reissu. Helsinki: Otava, 1989
Mirkka ja ratkaisujen kesä. Helsinki: Otava, 1990 
Mirkka ja Masan metkut. Helsinki: Otava, 1991 
Masan eläinhotelli. Helsinki: Otava, 1992 
Mirkka ja Masan yksityinen juttu. Helsinki: Otava, 1993 
Mirkka, Masa ja Miss USA. Helsinki: Otava, 1994 
Mirkka, Masa ja suuri rakkaus. Helsinki: Otava, 1995 
Mirkka, Masa ja uudet tuulet. Helsinki: Otava, 1996

Tuija Lehtisen kirjoista ovat kirjoittaneet äskettäin Salla ja laajasti Kirsi!