Ihania ja koskettavia hetkiä kirjamessuilla

Katja, Sara, Vappu ja Leena

Sofi Oksanen

Liza Marklund signeeraamassa

Leena Krohn

Terhi Rannelan ja Hellevi Salmisen kanssa

Oma kirja varsin järeässä seurassa

Viimeiset kolme päivää olen viettänyt ja viihtynyt Helsingin kirjamessuilla. Perjantaina messupäiväni alkoi bloggari- kirjailija- ja tutkijakollegoiden tapaamisella. Kirjabloggarit Katja Jalkanen ja Leena Lumi olivat kahvilassa, jonne suunnistin Montgomery-tutkija Vappu Kannaksen kanssa. Kaikkia meitä yhdistää bloggaaminen ja L. M. Montgomery. Tyttökirjat nousivatkin puheenaiheeksemme muun muuassa. Leenan "lumimies" otti meistä tämän onnistuneen valokuvan. Kiitos siitä! Pejantaina en juurikaan päässyt kirjoja tapaamaan vaan päivä jatkui muiden tuttujen ja bloggareiden tapaamisella.

Lauantaina ehdoton tärppini oli kuunnella dekkaristi Liza Marklundin haastattelu, joka olikin todella välitön ja hauska. Marklund jopa lauloi meille yleisölle Lyckliga gatan-laulua, jonka mukaan hänen uusin kirjansa Annika Bengtzon dekkari, Ajojahti on saanut nimensä. Ajojahti kuulostaa aika rajulta kirjalta, mutta vastapainona luin lauantaiyönä hänen Vastalauseita-kolumnikirjaansa. Kirjailijan suosikkityttökirjoja lapsuudessa olivat Neiti Etsivät. Niinpä! Lizan haastattelun jälkeen omistin aikani kirjoille ja tein mm. ihania tyttökirjalöytöjä. Niistä teen vielä oman erillisen postauksen.

Tänään sunnuntaina tapasin taas paljon tuttuja ja kuuntelin kirjailijoiden haastatteluja. Takauma-lavalla kirjailijat haastattelivat kollegoitaan Suomen Kirjailijaliiton järjestämänä. Koskettavin hetki oli, kun Terhi Rannela haastatteli pitkän linjan nuortenkirjailijaa Hellevi Salmista, joka julkaisi esikoiskirjansa Baby vain 19-vuotiaana vuonna 1962. Tänä vuonna Helleviltä on ilmestynyt nuortenromaani Hello, I Love You (Otava), josta kirjailija luki meille otteen. Haastattelu oli todella hieno ja niin yleisöllä kuin kirjailijoilla oli tippa linssissä. Hellevi on tehnyt uraauurtava työtä kotimaisessa nuortenkirjallisuudessamme ja kirjoittanut hyvin radikaaleista aiheista, jotka ovat nykyäänkin edelleen ajankohtaisia. Minulla oli kunnia päästä Terhin ja Hellevin kanssa samaan valokuvaan.

Jatkoin kirjailijahaastattelujen kuuntelemista myöhemmin, kun Kaari Utrio haastatteli Sofi Oksasta ja Rosa Liksomia. Aiheena oli kirjan markkinointi ja sen vaikeus. Haastattelu oli hyvin hauska ja ideoita lenteli suuntaan jos toiseen. Kirjailijoiden täytyy nykypäivänä hoitaa itse oman kirjansa markkinointi ja Liksom oli aloittanut tämän homman vasta Hytti nro 6-romaanin ilmestymisen jälkeen, vaikka kirjailijanura onkin kestänyt melkein kolmekymmentä vuotta. Kirjoittaminen ja luovuus eivät riitä, vaan markkinointi on osa kirjailijan työtä. Ongelmallisena kirjailijat pitivät sitä, että perä- ja syrjäkylissä kirjakauppoja ei ole edes tarjolla ja kirjan ostaminen on hankalaa, koska kaikki eivät osaa käyttää nettikirjakauppoja. Miten saada kaikille kirjoja edes tarjolle Suomessa? Yhtenä ideana esitettiin esimerkiksi R-kioskeja, kyläkauppoja ja huoltoasemia, jotka ottaisivat kirjoja myyntiin.

Leena Krohnia haastatteli taas Tiina Raevaara ekologisista teemoista. Krohn on internetin käyttäjänä edelläkävijä, sillä hän käytti sitä ennen kuin internet varsinaisesti tuli yleiseen käyttöön. Somessa kirjailijaa ei kuitenkaan näy. Krohn pitää ihmistä parvieläimenä ja hän perusteli sen hyvin ja muutenkin puhui viisaita. Hän käsittelee monissa kirjoissaan teknologian ja ihmisen välistä suhdetta ja pitää sitä luonnollisena kuulumisena evoluutioon. Samantyyppisistä aiheista jatkoin ystäväni kanssa, jonka tapasin kirjamessujen jälkeen. Tai hänkin puhui viisaita ja minä kuuntelin.

Valitettavasti kaikki ottamani valokuvat eivät oikein onnistuneet, joten harkitsen vakavasti valokuvaamisen peruskurssia. Hieno kokemus oli kuitenkin nähdä oma kirja muiden kirjojen joukossa. Jonkilainen uusi ideakin alkoi kyteä mielessä antoisien kirjamessujen aikana...

p.s. Tiesittehän, että kirjailijat tosiaan kuuntelevat julkisissa kulkuvälineissä ihmisten keskusteluja ja niistä seuraa jotain omiin kirjoihin. Tämä tuli ilmi ainakin Hellevin haastattelussa.

Selja-arvonta

Rauha S. Virtasen Selja-kirjojen kohtalo kuohutti minun ja lukijoiden mieliä toissa viikolla. Vaikka kirjat ehdittiin jo makuloida kustantamon varastosta, niin toivotaan, että tulevaisuudessa kirjoja on nuorille lukijoille edelleen saatavilla joko painetussa tai sähköisessä muodossa. Selja-sarja sai jatkoa melkein neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen, kun kirjailija  julkaisi Seljalta maailman ääreen 2001. Idea jatkosta tuli Selja-sarjan fanilta, joka sinnikkäästi pyysi Rauhaa kirjoittamaan lisää Seljan tyttöjen vaiheista. Neliosaisesta sarjasta tulikin kuusiosainen ja sen päättää vuonna 2009 ilmestynyt Seljan Tuli ja Lumi. Sain nämä uusimmat Selja-sarjan kirjat kirjailijalta itseltään ja niissä on hänen signeerauksensa. Haluan antaa nämä kirjat eteenpäin arvonnan muodossa. 

Kirjojen arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseeni ja kertomalla, minkä nuortenkirjan olet viimeksi lukenut. Anonyymina ei voi osallistua arvontaan. Lisäarvan saa olemalla kirjautunut lukijani. Ilmoita kommentissasi, osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla arvontaan, joka päättyy 1.11. klo 23.59. Itse luen parhaillaan Marja-Leena Tiaisen koskettavaa nuortenromaania Khao Lakin sydämet (2013).

Kurt Held: Zora punatukka

Kun näin tämän Maija Karman kuvittaman kirjan kannen ja vielä nimen Zora punatukka, oletin että kyseessä on tietenkin tyttökirja, mutta väärässäpä olinkin. Kurt Heldin Zora punatukkaa (WSOY, 1961 suom. Asser Jokinen) voisi luonnehtia yleisnuortenkirjaksi ja onpa se listattu anarkistiseen lastenkirjallisuuteen wikipediassa. Kurt Held, oikealta nimeltään Kurt Kläber oli tunnettu saksalainen kommunisti, joka lähti maanpakoon Saksasta toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1941 hän julkaisi Kroatiaan sijoittuvan nuortenkirjan Die rote Zora und ihre Bande, joka on käännetty usealle eri kielelle. Kirja perustuu todellisiin henkilöihin Zoraan ja Brankoon, jotka kirjailija oli tavannut Jugoslavian matkallaan.

Zora-tyttö on kodittoman poikajoukon johtaja. Lapsijoukko varastaa ruokaa elääkseen ja asuu vanhassa uskokkien hylätyssä linnassa. Hurja Zora ei ole varsinaisesti kuitenkaan kirjan päähenkilö, vaan se on puoliorpo 12-vuotias Branko-poika. Brankon tupakkatehtaassa työskennellyt äti kuolee ja viulisti-isä on hylännyt perheensä jo aikaisemmin. Brankolla ei ole paikkaa mihin mennä ja nälissään hän ottaa maahan pudonneen kalan. Brankoa syytetään varkaudesta ja teljetään poliisin selliin. Zora kuitenkin vapauttaa Brankon ja tämä liittyy Zoran joukkoihin. Koko kaupunki jahtaa pormestaria myöten lapsia ja haluaa rosvojoukon vankilaan varasteluista ja tihutöistä. Välienselvittelyä lapset käyvät myös varakkaampien perheiden poikien kanssa ja nyrkit heiluvat. Branko itse pohtii varastamista ja sen oikeutusta. Lapset saavat vanhan kalastajan Gorianin luota apua ja alkavat auttaa häntä tonnikalan pyydystämisessä rehellisellä työllä. Ukko Goriania taas ahdistelee suuryhtiö, joka haluaa kaikki vapaat kalastajat ja heidän pyyntipaikkansa omistukseensa.

Kirjassa on onnellinen loppu, ja Zoran joukkiolle löytyy lopulta paikka yhteiskunnassa eikä sen ulkopuolella. Kirjailija on kuvannut hyvin realistisesti epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoista kohtelua ja lapsiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä. Lopussa yhteisö ottaa vastuun lapsien huolehtimisesta. Zora on rohkea punatukkainen sankaritar ja minulle tulee jotenkin mielleyhtymä hänestä toiseen punatukkaiseen "anarkistiseen" Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu-hahmoon. Keskustelin äitini kanssa kirjasta ja häneen Zora oli tehnyt voimakkaan vaikutuksen lapsena. Äiti oli lahjoittanut kirjan eteenpäin, joten itse en ole tätä lapsena lukenut, mutta hieno löytö oli nyt kirppiksen hyllystä.

Tuleeko teille mieleen lasten- tai nuortenkirjoja, joita voisi luonnehtia anarkistisiksi?

Vetoomus Selja-sarjan puolesta!

Rauha S. Virtanen

Kävin henkilökohtaisesti viemässä kirjailija Rauha S. Virtaselle uuden kirjani: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Kirjani esittelee suomalaista tyttökirjallisuutta ja tutustuttaa mm. kirjailija Rauha S. Virtaseen ja hänen tuotantoonsa. Eri-ikäisille lukijoille, tytöille ja naisille Rauhan tyttökirjat ja erityisesti Selja-sarja ovat olleet merkityksellisiä ja ovat edelleen. Siitä kertovat lukijoiden omat henkilökohtaiset ja koskettavat kertomukset. Selja-kirjat ovat olleet suosittuja tyttökirjoja useiden vuosikymmenten ajan ja lukijatutkimukssani ne saivat runsaasti mainintoja.

Kahvipöydässä keskustellessani kirjailijan kanssa, meinasi minulla mennä pulla väärään kurkkuun. Rauha on saanut hiljattain kirjeen kustantamoltaan WSOY:ltä, että koko Selja-sarja poistetaan varastosta. Se tarkoittaa kirjojen makuloimista. Kirjailijalla on mahdollisuus lunastaa koko loppuerä tai osa, kirjoja pyritään myymään alennettuun hintaan ja jäljelle jääneet kappaleet tuhotaan. Käytännössä se merkitsee, että Selja-sarjaa ei voi enää ostaa kirjakaupoista tämän jälkeen. Kustantamon perusteluna on, että ennen vuotta 2012 julkaistut teokset poistetaan. Kuusiosaisen Selja-sarjan päättävä osa Seljan Tuli ja Lumi on ilmestynyt 2009. Vanhemmista sarjan kirjoista on otettu viimeksi uusintapainos 2000-luvun alussa.

Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoitti kaksi vuotta sitten blogissaan, että lasten- ja nuortenkirjailijoille makulointi on arkipävää, mutta siitä ei puhuta. Monet lasten- ja nuortenkirjat lakkaavat olemasta, kun niitä tuhotaan. Onko makulointi sitten juuri yleisempää lasten-ja nuortenkirjallisuudessa, joka kertoo edelleen sen toisarvoisesta asemasta kirjallisuudessa? Tämä on kiinnostava kysymys. Olen huolestunut tilanteesta, koska kirjassani tulee ilmi, että monet kotimaiset tyttökirjallisuuden klassikot ovat häviämässä nykylukijoilta ja uusilta sukupolvilta, kun niitä ei enää edes saa kirjastostakaan. Ja tämä varmasti koskee muutakin lasten- ja nuortenkirjallisuutta kuin pelkästään tyttöjen kirjallisuutta.

Selja-sarja on meidän vahvaa perinteistä tyttökirjallisuuttamme osana nuortenkirjallisuutta. Se on meidän suomalaisten kirjallisuushistoriaamme ja minusta on aivan kamalaa, että se tuhotaan. Tytöillä ei ole enää mahdollisuutta lukea kirjoja tulevaisuudessa. Ja kyllähän aikuisetkin kirjoja lukevat, kuten muutenkin nuortenkirjallisuutta. Voin vain kuvitella, miltä kirjailijalta itsestään mahtaa tuntua tällainen päätös hänen uraauurtavalle työlleen nuortenkirjallisuudessa.

Minä vetoan nyt tällä kirjoituksellani suoraan WSOY:hyn Aleksis Kiven päivänä, suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Pelastakaa Seljat! Antakaa myös uusille sukupolville mahdollisuus kirjojen lukemiseen! Toivon myös teiltä lukijat kannanottoja Selja-kirjojen puolesta!

Kuulumisia Turust

Perjantai-aamuna suunnistin ensimmäistä kertaa Turun kirjamessuille odottavan jännittävissä tunnelmissa. Esiinnyin lasten ja  nuorten alueella, Vinki-lavalla koskien juuri ilmestynyttä kirjaani Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Minua haastatteli Avaimen kustannustoimittaja Katja Jalkanen. Haastattelu sujui mukavasti ja käväisipä sitä kuuntelemassa muutama poikakin, joille tuli kuitenkin äkkiä kiire lähteä. Ihana haastattelu oli myös, kun iltapäivällä äidinkielenopettajien osastolla Rieskalähteen koulun kasiluokkalaiset tytöt haastattelivat minua. Meitä taisi sen verran jännittää, että unohdin tyttöjen nimet, mutta paljon terkkuja heille. Olitte ihania! He kysyivät minulta tähtihetkeäni ja tietysti se oli heidän tekemänsä haastattelu. Syyslomalukemiseksi suosittelin tytöille Anni Swanin Iris rukkaa ja Tuija Lehtisen Enkelinkuvia hiekassa. Ihanaa oli myös, että yleisön joukossa oli paljon tyttöjä kuuntelemassa!

Ehdin käväistä kuuntelemassa kirjailijoiden Siiri Enorannan, Annukka Salaman ja Elina Rouhiaisen yhteishaastattelun loppua ja vaihtaa muutaman sanan Annukan kanssa. Kaikki heidän nuortenkirjauutuutensa: Enorannan Nokkosvallankumous, Salaman Pirajakuiskaaja ja Rouhiaisen Uhanalainen olen jo hankkinut ja ne odottavat luettavien kirjojeni pinossa. Messuilta sain myös tädiltäni lahjaksi Salla Simukan uutuuden Valkea kuin lumi.

Kirjailija Kaari Utrion bongasin Somero-lavalta, kun olin antikvariaatteja kiertelemässä. Mieleeni jäi Kaarin loppulausahdus, että naisten on pidettävä yhtä!

Lauantaina osallistuin myös kirjamessuille ja kävin kuuntelemassa kirjabloggarikollegoita (tai kirjalijakollegoita) Katja Jalkasta ja Hanna Pudasta. Heiltä on ilmestynyt kirja Rivien välissä. Kirjablogit kirjallisuuden kentällä. Hankin kirjan jo aikaisemmin, mutta tekijöiden omistuskirjoitus vielä minulta puuttuu. Ehkäpä saan sen vielä...

Lauantain tähtihetkeni oli, kun pääsin tutustumaan Turun kaupunginkirjaston vanhoihin kokoelmiin informaatikko ja kirjailija Ritva Hapulin johdattamana. Osallistuin myös kirjaston kummituskierrokselle vanhan kirjastotalon maanalaisissa kellareissa. Kummitusta, edesmennyttä kirjastonhoitajaa en tavannut, vaikka hiukseni ovatkin vähän pörröllä. Löysin sen sijaan ensimmäisen Aatto S.:n suomennoksen  teoksesta Louisa Alcottin Tytöistä parhain. Kirja on ilmestynyt Suomessa jo 1890 ja meidän Anni Swanimme on lukenut sitä nuorena tyttösenä. Lämpimät kiitokset vielä kirjastonhoitaja ja kirjabloggari Erjalle hienon tilaisuuden järjestämisestä! Turun matkani oli kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut ja sosiaalisesti antoisa. Tapasin ystäviä, sukulaisia, tuttavia ja toisia kirjabloggareita. Huomenna tapahtuu taas jotain jännää, mutta siitä sitten myöhemmin...