Oletteko lukeneet iki-ihanaa romanttista Christina-sarjaa? Tämä K.M. Peytonin palkittu englantilainen sarja suomennettiin 80-luvulla ja siitä on tehty TV-versiokin Flambards, jota en ole tosin nähnyt. Luin Christina-kirjat n. 11-vuotiaana, ala-asteikäisenä ja ne tekivät minuun lähtemättömän ja syvän lukujäljen. Muistan luokkakaverini kanssa keskustelleeni kirjoista ja kiistelleeni sarjan mieshahmoista. Kuka heistä on se oikea Christinalle? Mark, Will vai Dick? En muista, kumpaan lopulta päädyin - Markiin vai Dickiin. Mutta mielessäni on ollut Mark ja on edelleen. Melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin palasin kirjoihin uudestaan.
Sarjan päähenkilönä on orpotyttö Christina, joka muuttaa 12-vuotiaana Flambardsin kartanoon raajarikkoisen enonsa ja kahden täysin erilaisen poikaserkkunsa Markin ja Willin luokse. 21-vuotiaana Christinan on määrä saada suuri perintö haltuunsa, ja rahavaikeuksiin joutuneella eno Russelilla on suunnitelmana naittaa vanhin poikansa Mark Christinan kanssa. Tyrannimaista ja julmaa enoa ei kiinnosta mikään muu elämässä kuin hevoset ja ketunmetsästys. Koska Russell ei voi enää itse ratsastaa, niin hänen poikiensa on ratsastettava senkin edestä. Mark on tullut isäänsä jopa ylimielisen ja häikäilemättömän luonteensa puolesta, mutta herkkä ja oikeudenmukainen Will taas vihaa ratsastamista ja metsästämistä. Williä sen sijaan kiinnostavat lentokoneet ja lentäminen. Christinankin on opeteltava ratsastamaan ja siinä häntä auttaa nuori tallirenki Dick. Dickin opissa Christinasta kehittyy taitava ratsastaja.
Christina ihastuu ensin Dickiin, Williä hän rakastaa ja Markia hän vihaa sekä rakastaa. Nämä kolme miestä ovat Christinan elämän tärkeimmät ihmiset hänen kasvaessa ja kehittyessä nuoreksi naiseksi. Draamaa ja juonenkäänteitä ei puutu Christinan tarinasta. Se on vahvaa, elämänmakuista, joskus verenmakua suussa, julmaa, mutta kaunista ja surullista. Kirjat saavat lapsuuden minäni laukkaamaan yhä uudelleen hevosen selässä vapaana yli esteitten ja lentämään taivaalla hurjissa silmukoissa Christinan kanssa. Christina-sarja on ollut yksi vahva tyttökirjallisuuden esikuvistani, mutta olen halunnut pitää sen itselläni - tähän asti!
Neliosainen sarja sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle ja kuvaa maaseudun kartanoelämää jyrkkine säätyeroineen sekä ensimmäisen maailmansodan vaiheita. Peyton kuvaa kirjoissa realistisesti englantilaista luokkayhteiskuntaa, henkilöiden sisäisiä ristiriitoja luokkarajojen välillä ja ensimmäisen maailmansodan vaikutuksia brittiläiseen yhteiskuntaan. Vaikuttavaa on kirjailijan asiantuntemus hevosiin ja ratsastamiseen sekä lentokoneiden historiaan ja lentämiseen liittyvissä kuvauksissa.
Peyton kirjoitti kolme ensimmäistä kirjaa Kartanon varjoissa (Flambards), Pilvilinnoissa (The Edge of the Cloud) ja Takaisin kartanoon (Flambards in Summer) 60-luvun lopulla. Neljäs osa Uusilla teillä (Flambards Divided) ilmestyi yli kymmenen vuotta myöhemmin. Seksuaalisuus on häivytetty tyttökirjamaisen viattomasti aikaisemmista osista, mutta viimeisimmässä kirjassa tuodaan rohkeammin esiin seksuaalisuutta ja intohimoa. Uusilla teillä on mielestäni enemmänkin aikuisten kirja ihmissuhdekiemuroineen kuin nuortenkirja. Ihmetystä herätti, kuten aikaisemminkin (lapsena lukiessa) Dickin muuttuminen sovinistiksi ja Markin luonne lempeämmäksi. Mikä sai kirjailijan kirjoittamaan tavallaan uudenlaisen lopun?
Suosittelen Christina-sarjaa tyttökirjaluokituksesta välittämättä ennen kaikkea miehille! Mielelläni keskustelen edelleen Markista, Willistä ja Dickistä sarjan lukeneiden kanssa...