Aleksi Delikouras: Nörtti 4

Nörtti 4 pro gamer (Otava, 2016) oli minulle tämän syksyn odotetuimpia nuortenkirjoja. Kun kirja kolahti postilaatikkoon, se oli päästävä lukemaan mahdollisimman nopeasti. Luin niin innokkaasti yömyöhään asti, etten malttanut lopettaa ennen kuin kirja oli luettu. Olen seurannut DragonSlayer666:n aikaisempia yläkouluvaiheita ja tässä neljännessä osassa Drago (kutsumanimi) on aloittanut lukion. Nörtti tuntee olonsa hieman yksinäiseksi, kun vanhat kaverit ovat lähteneet eri teille, mutta Hege91 on sentään samassa lukiossa. Nörtti ei helpolla tutustu uusiin ihmisiin, mutta kun Hege91 liehittelee kuuluisaa pelaajaa Daisukea, niin Dragonkin on yritettävä tulla tutuiksi.

Kansainvälisesti menestyneen joukkueen kapteeni Daisuke hyväksyy yllättäen Dragon pelaamaan tiimiinsä. Siitä alkaa kova treeni, johon kuuluu yöhön asti pelaamiset muiden tiimin jäsenten kanssa. Treenikämpässä on tehokkaat pelikoneet, videotykki, sauna sekä tarvittaessa punkka. Drago on onnessaan tähtäessään ammattilaispelaajaksi ja tiimin tähtäimenä on CS:n Euroopan mestaruus Saksassa järjestettävässä peliturnauksessa. Nörtin mielestä hyvässä tiimissä yksilön on aina helpompi yltää huippusuorituksiin kuin yksin pelatessa netissä nyyppien kanssa. Mutta miten mahtaa Drago totella kapteenin käskyjä?

Nörtin ihmissuhteissa tapahtuu muutoksia: kaverit ovat muuttuneet vieraiksi, rakkaus punatukkaiseen Fetasalaattiin on haalistunut ja kaiken lisäksi Dragon mutsi dumppaa isäpuoli Jorgoksen pihalle. Siitäkös mutsin elämä menee kohti alamäkeä ja Dragon on piristettävä äitiään. Nörtti 4 on tietyllä tapaa Dragon kasvu- ja kehitystarina, kuten aikaisemmat Nörtitkin. Hauska yksityiskohta kirjassa on Nörtin pikkuveli, josta en ole aikaisemmin kuullutkaan, paitsi nähnyt ekassa Nörtti-videossa. Pikkuveli on niin uppoutunut pelaamiseen maailmaan, että huoneesta ei tarvitse mennä minnekään, kun ruuatkin roudataan sinne. Herää kysymys, käykö pikkuveli edes koulua?

Luin tänä syksynä Nörtti 2:n uudestaan, kun vinkkasin kirjaa yläkoululaisille. Kyllä meitä nauratti luokassa, kun luimme otteen Dragon Kreikan vierailusta Jorgoksen kotikylässä. Ja varsinkin ysiluokkalaiset pojat hörähtelivät ääneen. Nörtti-kirjat alkavat olemaan jo suomalaisen nuortenkirjallisuuden klassikkoja. Jos et tiedä, mitä keksisit teinipojalle luettavaksi, niin suosittelen lämpimästi Delikouraksen humoristisia ja koukuttavia Nörtti-kirjoja.

Olen kirjoittanut aikaisemmin Nörtistä ja tehnyt vertailua Anni Swanin Iris rukkaan täällä. Jään odottamaan taas uutta Nörtti-kirjaa, koska täytyyhän saada jatkoa siihen, miten DragonSlayer666:n ammattilaispelit etenevät, läpäiseekö Drago ikinä ylioppilaskirjoituksia ja entäpä Dragon ja uuden tytön Apocalypsen suhteen kehittyminen romanttiseksi, kenties?

Kirjailijoita ja kirjavia kohtaamisia kirjamessuilla

Kimmeltävä Vilja-Tuulia Huotarinen

Boel Westin - tyttökirjatutkija mm.

Terävä Silvia Avallone

Hurmaavat Maaria Päivinen ja Leena Lumi

KirjaKallion Saara ja Kadri-teksti

Kääntäjä Anniina Ljokkoi

Kirjoituskilpailun voittaja Maria Kuutti

Voimauttava valokuvaaja Miina Savolainen

Sukkela Tuija Lehtinen

Reijon ja minun lukuvinkit Myrkyttäjätär ja Torpan prinsessa

Pojat

Nörtihkö Aleksi Delikouras

Mitä tyttökirjatutkija/kirjabloggaaja tekee kirjamessuilla? Ensimmäisenä messupäivänä ryntäsin heti aamusta antikvariaattiselle puolelle tekemään valloittavia tyttökirjalöytöjä, joista hehkutin tietenkin blogiini saman päivän iltana. Seuralaisena messuilla, tyttökirjailijatutkija. Olin myös päivystämässä Boknäsin osastolla kirjabloggaajapisteessä parisen tuntia. Siellä kirjabloggaajat antavat mielellään lukuvinkkejä ja juttelevat kirjallisuudesta - mistäs muustakaan. Minun suositukseni liittyivät luonnollisesti tyttökirjoihin. Toki erään messuvierailijan kanssa puhe kirjoista siirtyikin sota-aiheeseen, mutta sotahan kuuluu myös teemana tai aiheena tyttökirjoihinkin.

Toisena ja kolmantena messupäivänä bongasin mm. nuortenkirjailijoita. Tuija Lehtinen istui juttelemassa mukavia Louhessa, jossa on KirjaKallion ohjelmaa nuorille. Kallion lukion opiskelijat ovat todella hyviä haastattelijoita ja esiintyjiä! Jokaisen kirjailijan teoksesta esitetään pätkä yleisölle. Tuijan tyttökirjauutuus Tyttö elää kesäänsä on lukulistallani ilman muuta. Kirjailija muuten sanoi, että poikia kannattaa houkutella lukemaan niin, että he eivät huomaa tulleensa houkutelluiksi lukemaan. Tyttökirjatutkijan sydämellä on myös poikien lukeminen, jota hän aina välillä mielessään pohtii. Aleksi Delikouras on kuitenkin hyvä esikuva pojille, sillä ei hänkään lukenut nuoruudessaan kuin muutaman hassun kirjan, mutta  nykyään hän tykkää kovasti kirjojen lukemisesta. Lukeminen on hänestä rauhoittavaa ja ruokkii mielikuvitusta. Siis eihän Aleksi mikään ikäloppu vielä ole - 24-vuotias. Pahoittelin hänelle, kun minulla ei ollut Iris rukkaa mukanani (ks. bloggaus Nörtin ja Iriksen yhteneväisyyksistä) ja kerroin, että aiomme molemmat minä ja poikani lukea uusimman Nörtti-kirjan. Kun sitten illalla vihdoin pääsin kotiin, niin tämä teinini kertoo, että hän on jo lukenut sen! (Eikä kertonut minulle mitään aikaisemmin!) Tietysti hän oli otettu Aleksin henkilökohtaisesta nimmarista. Hänellä olisi sinulle Aleksi kysyttävää Dragon pelaamista peleistä!

Vilja-Tuulia Huotarinen oli niin ihana ja fiksu puheissaan ja ehdittiin siinä tyttökirjakuulumiset vaihtaa. Kääntäjä Anniina Ljokkoi kertoi kiinnostavassa haastattelussaan Viron suosituimman tyttökirjan Kadrin kääntämisen prosessistaan, joka on vienyt useita vuosia. Hänelle kirja on ollut kasvuprosessi virolaisen kirjallisuuden kääntäjäksi. Kadri on Viron koulujen viidesluokkalaisten tyttöjen ja poikien lukulistalla. Kadri sopii hyvin poikien lukemistoon, vaikka onkin tyttökirja. Nyt tärkeä vetoomus! Silvia Rannamaa kirjoitti Kadriin jatko-osan Kasuema, joka käsittelee Kadrin uutta äitipuolta ja koulukodin tyttöjen elämää Neuvosto-Virossa. Savukeidas-kustantamo käännättää kirjan suomeksi, jos Kadria myydään 1000 kpl:tta. Vetoan nyt teihin, ostakaa Kadri vaikkapa lahjaksi tytölle tai pojalle, naiselle tai miehelle ja lukekaa! Se on täydellinen tyttökirja ja miten, mielenkiintoinen historiallinen kuvaus!

Lauantaina Karisto julkaisi Perhe on paras-kirjoituskilpailun voittajan. Kilpailussa etsitiin 8-12-vuotiaille tarkoitetun lastenromaanisarjan aloitusosaa ja käsikirjoituksia tuli kaiken kaikkiaan 125. Kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä valitsi kuuden finalistin joukosta voittajaksi Maria Kuutin Anna & Elvis kylpylässä. Sain uunituoreen kirjan esikoiskirjailijan nimmarilla. Kunniamaininnan saivat Aira Savisaari ja Mimmu Tihinen-Varis yhdessä tarinastaan Ponku ja Peetu sekä Nelli Hietalan Rinkelikuja kolme ja roskalavan aarre. 

Mikä yllätti tyttökirjatutkijan ja mitkä olivat messujen kohokohtia? Suomen suosituin kirjabloggaaja Leena Lumi "raahasi" minut Silvia Avallonen haastattelutilaisuuteen. Minä en ollut neverhöörd tästä italialaisesta kirjailijasta. Aina ei ehdi lukea kirjablogeja, joissa on kyllä kirjoitettu Avallonen esikoiskirjasta Teräs. Kirja on käännetty yli 20 kielelle ja onpa siitä tehty elokuvakin. Haastattelu oli erittäin mielenkiintoinen ja kirjahan kuulosti melkeinpä tyttökirjalta! No siis, siinä kuvataan 13-vuotiaiden tyttöyden maailmaa ja työväenluokkaisen nuorison elämää tehdasmiljöössä toscanalaisessa rannikkokaupungissa. Aion ehdottomasti lukea kirjan, jossa on kirjailijan hieno signeerauskin. Minut yllätettiin ja sain vielä Maaria Päivisen kohutun uutuuden On nälkä, on jano. Välillä tekee hyvää mennä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle...

Messujen kohokohtia olivat ystävien ja tuttujen tapaaminen sekä uusien ihmisten kohtaaminen. Antikkapuolella piti välillä pistäytyä ja löpistä tyttökirjoista. Eräs antikvariaatin pitäjä sanoi minulle kolmantena messupäivänä: näytät väsyneeltä. Väsynyt, mutta onnellinen, sillä oma (tyttökirjoista kertova), (laitoin nyt tähän sulkuihin varmuuden vuoksi jos, joku ei tiedä) kirjakin meni taas eteenpäin ja mielessähän se pyörii koko ajan.  Sunnuntaina ei enää messuilla vaan kirjoitetaan! Ja yksi ylitse muiden on tietty, kun menin juttelemaan Boel Westinin kanssa på svenska ja in english hyvin sekaisin. Me emme keskustelleet Tove Janssonista sanakaan, vaan tyttökirjoista. Koska olin hyvin hämmentynyt tästä rohkeuden puuskastani, en osannut edes esitellä itseäni ruotsiksi: jag heter... mutta osasin sanoa: jag är flickboksforskare.

Mikä yhdistää Nörttiä ja Iris rukkaa?

Aleksi Delikouraksen Nörtti: New game (Otava, 2012) tarttui käteeni kirjakaupasta, kun etsin omille kaksospojilleni luettavaa. He eivät tosin olleet kovinkaan innoissaan valinnastani, kun nörtit eivät ole kuulemma kiinnostavia ollenkaan. He kieltävät vahvasti itse olevansa nörttejä, mutta pelailevat tai dataavat kännyköillänsä, tietokoneella ja/tai Xboxilla päivittäin. He eivät kuitenkaan pelaa 24/7, kuten Nörtti-kirjan päähenkilö DragonSlayer666 mielellään tekisi. Peliriippuvaisen teinipojan elämä rajoittaa tietenkin mutsi, joka vetää välillä herneen nenään pelaamisesta ja ottaa milloin tietokonepiuhan, milloin tietokoneen pois pojalta. 

Sympatiseeraan hiukan Dragon mutsia, sillä saatanhan minäkin välillä hermostua ainaiseen pelaamiseen ja kiskaista sen kännykän kädestä tai sammuttaa sen s*n koneen, kun mitään ei muuten tapahdu. Ja sen jälkeen kuuluu kauheaa valitusta - äiti sä tapoit mut...! Kamalia siis noi äidit oikeesti, kun ne ei tajuu mitään! Mutta sitä en voi käsittää, miksi he minua syyttävät nörtiksi, jos satun olemaan koneella joskus 24/7...(siis tosi harvoin, mutta jos on ihan pakko kirjoittaa!)

Palatakseni kuitenkin kirjan "fiktiiviseen" maailmaan, niin Dragolla menee huonosti koulussa. Häntä kiusataan ja katsotaan kieroon, nörtti-rukka kun on. Tytöt ovat pissiksiä, paitsi yksi punahiuksinen tyttö (Dragon nimeämä Fetasalaatti), johon hän ihastuu. Poikaa epäillään tulevaksi koulusurmaajaksi ja reksi paukuttaa päätään ja pitää puhutteluja. Drago alkaa kuitenkin vitkaan ystävystyä koulutovereidensa kanssa ja kuvioihin tulee koulun suosittu ja urheilullinen Jake-poika. Hän on Dragon täysi vastakohta, johon tytöt ovat lääpällään. Luokkatoveri Hege91 osoittautuu myös reiluksi kaveriksi, vaikka Battelfieldissä hänet onkin päihitettävä.

No, mikä yhdistää 100 vuotta vanhaa Anni Swanin tyttökirjaa nörttipoikaan? Iris on teini, kuten Drago. Hän on puoliorpo maalaistyttö, joka muuttaa maalta kaupunkiin sukulaisten luokse. Isä on teillä tietämättömillä. Dragon isällä on uusi perhe eikä hän esimerkiksi koskaan soita pojalleen. Hän on henkisesti poissa. Iris on erilainen kuin muut, kuten Drago. He eivät sovi joukkoon. Iris on luonnonlapsi, joka on vapaana kasvanut. Hän tykkää tehdä kepposia. Dragollakin on tähän taipumusta. Iriksen vaatteet ovat kamalan vanhanaikaiset ja maalaismaiset, kuten tällä nörttipojalla on reikäset kengät ja todellakin epäcoolit vaatteet. Iriksen on sopeuduttava kouluun ja koulunkäynti ei alussa kiinnosta pätkääkään. Dragonkin on pakko käydä koulua, koska äiti uhkaa soittaa muuten poliisit. Iris on halveksittu, jota sukulaiset katsoo pitkin nenänvartta. Hän on koulukiusattu. Drago jakaa saman kohtalon. Kummallakin on kuitenkin ystävä, Iriksellä Ulla ja Dragolla Jake, jotka pitävät vähän näiden rukkien puolta. Ja kun Drago-nörtti osaa pelata, niin Iris-rukka osaa laulaa. Nämä taidot vievät heidät vielä suosioon. Nörtillä on Youtubessa faneja ja Iris tekee hienon lauluesityksen koko koulun edessä. Heidät nähdään! He ovat aitoja, omia itsejään.

Suosittelen Nörttiä pojille, koska kirja on pojan näkökulmasta ja kokemusmaailmasta kerrottu. Koukuttava! Näitä poikakirjoja on kovin vähän nykyään! Eipä juuri näy, kun katsoo kustantamojen nuortenkirjauutuuksia. Poikani jo repi kirjaa kädestäni, kun kuuli päivittelyäni, miten Drago nolattiin ja varsinkin, kun kuuli että tämä juoksi Cooperia. Paljonks se juoksi??? Nörtissä on traagisuutta ja huumoria, kuten Iris rukassakin, jota suosittelen myös pojille. Jos haluaa kurkistaa sadan vuoden takaista vanhan säätyläisajan kuvausta, niin Iris sopii siihen hyvin ja, kuten huomaatte nuoren elämässä aiheet pysyttelevät aika samoina. Molemmat kirjat ovat nuorten selviytymistarinoita, vaikeuksien kautta voittoon ja positiivisia. 

Jos ette ole kiinnostuneet  kirjojen lukemisesta pätkääkään, niin pojat kirjoittakaa sitten itse kirja. Te sen osaatte kertoa parhaiten - pojan maailmasta! Tehkää kuten parikymppinen Aleksi Delikouras, joka on ilmeisesti nörtti. En tiedä, onko hän lukenut Iris rukkaa, mutta Anni Swanin Ollin oppivuodet mainitaan Nörtissä. Delikouras on kirjoittanut jatkoa myös Nörtille, Nörtti 2: Next level ja aikoo kirjoittaa joka vuosi nörtin elämästä nuoruudesta aikuisuuteen. Aion seurata Nörtti-sarjaa ilman muuta. Tytötkin voivat lukea Nörttiä, mutta tyttökuvaus ei ole kovin mairittelevaa, kun tytöt ovat tosiaan pissiksiä. Kirjailijasta voi muuten lukea Kirjasto-lehdestä. Lisäksi Drago heittää ihan reaaliajassa läppää facessa ja hänellä on jo aika paljon tykkääjiä!