Kirjailijoita ja kirjavia kohtaamisia kirjamessuilla

Kimmeltävä Vilja-Tuulia Huotarinen

Boel Westin - tyttökirjatutkija mm.

Terävä Silvia Avallone

Hurmaavat Maaria Päivinen ja Leena Lumi

KirjaKallion Saara ja Kadri-teksti

Kääntäjä Anniina Ljokkoi

Kirjoituskilpailun voittaja Maria Kuutti

Voimauttava valokuvaaja Miina Savolainen

Sukkela Tuija Lehtinen

Reijon ja minun lukuvinkit Myrkyttäjätär ja Torpan prinsessa

Pojat

Nörtihkö Aleksi Delikouras

Mitä tyttökirjatutkija/kirjabloggaaja tekee kirjamessuilla? Ensimmäisenä messupäivänä ryntäsin heti aamusta antikvariaattiselle puolelle tekemään valloittavia tyttökirjalöytöjä, joista hehkutin tietenkin blogiini saman päivän iltana. Seuralaisena messuilla, tyttökirjailijatutkija. Olin myös päivystämässä Boknäsin osastolla kirjabloggaajapisteessä parisen tuntia. Siellä kirjabloggaajat antavat mielellään lukuvinkkejä ja juttelevat kirjallisuudesta - mistäs muustakaan. Minun suositukseni liittyivät luonnollisesti tyttökirjoihin. Toki erään messuvierailijan kanssa puhe kirjoista siirtyikin sota-aiheeseen, mutta sotahan kuuluu myös teemana tai aiheena tyttökirjoihinkin.

Toisena ja kolmantena messupäivänä bongasin mm. nuortenkirjailijoita. Tuija Lehtinen istui juttelemassa mukavia Louhessa, jossa on KirjaKallion ohjelmaa nuorille. Kallion lukion opiskelijat ovat todella hyviä haastattelijoita ja esiintyjiä! Jokaisen kirjailijan teoksesta esitetään pätkä yleisölle. Tuijan tyttökirjauutuus Tyttö elää kesäänsä on lukulistallani ilman muuta. Kirjailija muuten sanoi, että poikia kannattaa houkutella lukemaan niin, että he eivät huomaa tulleensa houkutelluiksi lukemaan. Tyttökirjatutkijan sydämellä on myös poikien lukeminen, jota hän aina välillä mielessään pohtii. Aleksi Delikouras on kuitenkin hyvä esikuva pojille, sillä ei hänkään lukenut nuoruudessaan kuin muutaman hassun kirjan, mutta  nykyään hän tykkää kovasti kirjojen lukemisesta. Lukeminen on hänestä rauhoittavaa ja ruokkii mielikuvitusta. Siis eihän Aleksi mikään ikäloppu vielä ole - 24-vuotias. Pahoittelin hänelle, kun minulla ei ollut Iris rukkaa mukanani (ks. bloggaus Nörtin ja Iriksen yhteneväisyyksistä) ja kerroin, että aiomme molemmat minä ja poikani lukea uusimman Nörtti-kirjan. Kun sitten illalla vihdoin pääsin kotiin, niin tämä teinini kertoo, että hän on jo lukenut sen! (Eikä kertonut minulle mitään aikaisemmin!) Tietysti hän oli otettu Aleksin henkilökohtaisesta nimmarista. Hänellä olisi sinulle Aleksi kysyttävää Dragon pelaamista peleistä!

Vilja-Tuulia Huotarinen oli niin ihana ja fiksu puheissaan ja ehdittiin siinä tyttökirjakuulumiset vaihtaa. Kääntäjä Anniina Ljokkoi kertoi kiinnostavassa haastattelussaan Viron suosituimman tyttökirjan Kadrin kääntämisen prosessistaan, joka on vienyt useita vuosia. Hänelle kirja on ollut kasvuprosessi virolaisen kirjallisuuden kääntäjäksi. Kadri on Viron koulujen viidesluokkalaisten tyttöjen ja poikien lukulistalla. Kadri sopii hyvin poikien lukemistoon, vaikka onkin tyttökirja. Nyt tärkeä vetoomus! Silvia Rannamaa kirjoitti Kadriin jatko-osan Kasuema, joka käsittelee Kadrin uutta äitipuolta ja koulukodin tyttöjen elämää Neuvosto-Virossa. Savukeidas-kustantamo käännättää kirjan suomeksi, jos Kadria myydään 1000 kpl:tta. Vetoan nyt teihin, ostakaa Kadri vaikkapa lahjaksi tytölle tai pojalle, naiselle tai miehelle ja lukekaa! Se on täydellinen tyttökirja ja miten, mielenkiintoinen historiallinen kuvaus!

Lauantaina Karisto julkaisi Perhe on paras-kirjoituskilpailun voittajan. Kilpailussa etsitiin 8-12-vuotiaille tarkoitetun lastenromaanisarjan aloitusosaa ja käsikirjoituksia tuli kaiken kaikkiaan 125. Kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä valitsi kuuden finalistin joukosta voittajaksi Maria Kuutin Anna & Elvis kylpylässä. Sain uunituoreen kirjan esikoiskirjailijan nimmarilla. Kunniamaininnan saivat Aira Savisaari ja Mimmu Tihinen-Varis yhdessä tarinastaan Ponku ja Peetu sekä Nelli Hietalan Rinkelikuja kolme ja roskalavan aarre. 

Mikä yllätti tyttökirjatutkijan ja mitkä olivat messujen kohokohtia? Suomen suosituin kirjabloggaaja Leena Lumi "raahasi" minut Silvia Avallonen haastattelutilaisuuteen. Minä en ollut neverhöörd tästä italialaisesta kirjailijasta. Aina ei ehdi lukea kirjablogeja, joissa on kyllä kirjoitettu Avallonen esikoiskirjasta Teräs. Kirja on käännetty yli 20 kielelle ja onpa siitä tehty elokuvakin. Haastattelu oli erittäin mielenkiintoinen ja kirjahan kuulosti melkeinpä tyttökirjalta! No siis, siinä kuvataan 13-vuotiaiden tyttöyden maailmaa ja työväenluokkaisen nuorison elämää tehdasmiljöössä toscanalaisessa rannikkokaupungissa. Aion ehdottomasti lukea kirjan, jossa on kirjailijan hieno signeerauskin. Minut yllätettiin ja sain vielä Maaria Päivisen kohutun uutuuden On nälkä, on jano. Välillä tekee hyvää mennä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle...

Messujen kohokohtia olivat ystävien ja tuttujen tapaaminen sekä uusien ihmisten kohtaaminen. Antikkapuolella piti välillä pistäytyä ja löpistä tyttökirjoista. Eräs antikvariaatin pitäjä sanoi minulle kolmantena messupäivänä: näytät väsyneeltä. Väsynyt, mutta onnellinen, sillä oma (tyttökirjoista kertova), (laitoin nyt tähän sulkuihin varmuuden vuoksi jos, joku ei tiedä) kirjakin meni taas eteenpäin ja mielessähän se pyörii koko ajan.  Sunnuntaina ei enää messuilla vaan kirjoitetaan! Ja yksi ylitse muiden on tietty, kun menin juttelemaan Boel Westinin kanssa på svenska ja in english hyvin sekaisin. Me emme keskustelleet Tove Janssonista sanakaan, vaan tyttökirjoista. Koska olin hyvin hämmentynyt tästä rohkeuden puuskastani, en osannut edes esitellä itseäni ruotsiksi: jag heter... mutta osasin sanoa: jag är flickboksforskare.

Shoppailua Helsingin kirjamessuilla

Antikvaariset kirjamessut on tänään koluttu läpi ja päivän saaliiksi tuli 18 kirjaa ja neljä lehteä:

Martha Sandwall-Bergström: Torpan prinsessa (1951). Gulla-kirjan ensimmäinen painos
Marjatta Kurenniemi: Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla (1954). Maija Karman kuvitus
Helli Kaikkonen: Leikkisiskot (1950). Martta Wendelin ihana kansikuva. Ainon blogista napattu kirjavinkki.
K.A. Pohjakallio: Jännittävä pakomatka (1959). Tytöille ja pojille suunnattu jännäri, joka sopii myös aikuisille!
Ella Wilcke: Kesä omin päin. (1942). Otavan Tyttöjen kirjasto-sarjaa
M. Mapes Dodge: Hopealuistimet (1959). Tämä oli lapsuuteni suosikkikirjoja ja olen lukenut sen uudemman painoksen.
Anni Polva: Tiina on aina Tiina (1982)
5 kpl Neiti Etsiviä ja 1 kpl ruotsiksi: Kitty och dagboksmysteriet (1957). Tätä ei ilmeisesti ole suomennettu lainkaan?
Laura Ingalls Wilder: Onnen kultaiset vuodet (1974)
Ester Ringnér-Lundgren: Kvirre och Hoppsan far till Afrika (1952) ja Kvirre och Hoppsan på trollresa. (1954). Näitä kirjoja yritin etsiä Ruotsista, mutta löysinkin ne Suomesta!
Modesty Blaise 3-kokoelma. (2006) Siis 2 €:lla! Olen lainannut kirjastosta, mutta nyt sain omaksi!
Behind the Scenes at Downtown Abbey. (2013) Tämä oli ainoa kappale, joka käsittää neljä tuotantokautta! Älkää tulko ruikuttamaan tätä minulta. :)
Lastenlehti Sirkka (1932), jossa on  mm. Anni Swanin satu
Martta Wendelinin kuvittamia kotimaisia lehtiä 1930-luvulta. Piste iin päälle - oman kirjani kansikuva, jota olen etsinyt vuoden verran!

p.s. Pahoittelen kuvien laatua, koska illalla kuvaaminen on valon vähäisyyden takia hankalaa...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Kimmel

"-Maailmaan tutustutaan yksi ihminen kerrallaan.

Ja Kimmel vastasi Yökirjalle, että sitähän hänkin oli juuri ajatellut. Näissä maailmanparannus-hommissa auttoi tehtävän rajaaminen. Kaukana tuolla jossakin oli toinen kuusitoistavuotias tyttö, ja hänen luokseen Kimmel menisi." (Kimmel, 7)

16-vuotias Kimmel hyvästelee vanhempansa ja lähtee heidän kehotuksesta parantamaan maailmaa. Ensimmäiseksi Kimmel ostaa vaaleanpunaisen lentokoneen, jolla hän matkustaa ympäri maailmaa hohtava ja puhuva kone-esine Yökirja apunaan. Matkallaan Kimmel tapaa yksitoista samanikäistä tyttöä. Tuuheatukkaisella on rakkaushuolia ja vaikeinta on puhuminen, nimittäin ne kolme "pientä" sanaa. Sementtijalkainen tyttö on odottanut kauan, yksin, paikallaan. Surusilmä on kohdannut menetyksen. Johtajan pitää aina kilpailla ja olla paras kaikessa. Rautahammas osaa sanoa ei kovassakin paikassa. Hahtuva rakastaa shoppailemista ja Runotyttö kirjoittaa tietenkin runoja tai ainakin sanoja.

"-Kerron liikaa, jos kirjoitan.
- Sinä kaipasit sanoja.
- Tuossa ei jää mitään rivien väliin.
- Miksi te runoilijat aina luulette, että kaikki kannattaa kätkeä rivien väliin?
Oli synkkä ja myrskyinen yö." (Kimmel, 111)

Vilja-Tuulia Huotarisen Kimmel (Karisto, 2014) on sadunomainen kertomus, jonka on kirjoittanut "tyttö" tytöistä tytöille. (Tyttöys ei ole sidottu ikään!) Kimmel kertoo tyttöyden maailmasta, ystävyydestä, yksinäisyydestä, rakkaudesta, surusta ja menetyksestä. Ennen kaikkea se kertoo tyttöjen välisen ystävyyden maailmaa parantavasta voimasta. Kimmel on itsenäinen, maailmaa kokeva nuori tyttö, joka luo yhteyden kanssasisariinsa. Kimmel on mielestäni hyvin voimaannuttava ja pilkettä silmäkulmassa oleva kirja. Sen seikkailullisessa tunnelmassa on jotain pikkuprinssimäistä ja tirlittanimaista. Huotarisen kielellinen ilmaisu on kaunista ja tiivistä. Ajatuksia herättävä tyttöjen kirja, jossa on hieno loppu!

Olen lukenut Huotariselta aikaisemmin Silja-kirjat ja Valoa valoa valoa, josta kirjailijalle napsahti Finlandia Junior-palkinto. Kimmel nousi nyt suosikikseni. Olisiko tässä tuleva Finlandia Junior 2014 ehdokas?

Ruotsissa tyttökirjailijoiden jalanjäljillä

Viikko on vierähtänyt Ruotsissa, jonne lähdin lapsuudenystäväni Helin ja kaksospoikieni kanssa. Kiidimme pitkin metrotunneleita ja busseilla ympäri Tukholman kaupunkia ja lähikaupunkeja. Meillä oli käytössä vuorokausilippu, joka on hyvin kätevä matkustamiseen.

Kävin hankkimassa aineistoa tulevaa tietokirjaani varten ja vierailin ruotsalaisen Svenska Barnboksinsituutin kirjastossa. Se on ruotsalaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen perehtynyt tutkimuskirjasto. Vastaava meillä on Lastenkirjainsituutin kirjasto Tampereella. Sain todella ystävällistä palvelua ja oikeuden lainata kirjoja, vaikka asunkin Suomessa. Kirjastossa on esillä ruotsalaisen satu-kirjasarjan näyttely. Svenska Barnbokbibliotek Saga-sarjassa ilmestyi 256 osaa vuosina 1899-1954.

 

Tein tyttökirjahankintoja Gamla Stanissa sijaitsevassa tutussa antikvaraatissa. Ihanaa, kun sain Kulla-Gulla-sarjan varhaisia painoksia alkuperäisinä. Tutkiskelin myös ruotsalaisen nuortenkirjallisuuden tämän hetken uutuuksia kirjakaupassa. Oli mukava yllätys törmätä Salla Simukan ruotsinnokseen Lumikki-trilogian ensimmäisestä osasta Punainen kuin veri. Olen lukenut kaikki osat, tietenkin!

Kävin Lidingön ja Solnan kaupungeissa, joissa tyttökirjailijat Martha-Sandwall Bergstöm ja Ester Ringnér-Lundgren (Merri Vik) asuivat. Niistä sitten enemmän tulevassa kirjassani... Kummatkin kaupungit sijaitsevat Tukholman lähellä ja niihin pääsee hyvin metrolla ja/tai busseilla. Ropstenista lähtevältä Lidingön sillalta avautuu upea maisema Lidingön saareen, mutta liikkuvassa bussissa oli vaikeaa saada siitä hyvä kuva. Solnan kaupunkiin pääsee muutamassa minuutissa metrolla. Solnan kirkon pyöreä osa rakennettiin jo 1180-luvulla ja kirkkoa rakennetiin lisää 1300-luvulla. 

Matkustaessa aika sujahtaa liian nopeasti ja Tukholmaan tekee mieleni jo takaisin!

Muumiperhe Rivieralla ja muita sarjakuvaklassikoita

Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi innostuin tänä syksynä lukemaan  muumisarjakuvia. Sarjakuvat toimivat minulle yleensä rentoutuskeinona silloin, kun en jaksa enää lukea kirjoja. Syksy on ollut hektistä aikaa kaiken tutkimus- ja tietokirjallisuuden perehtymisen jälkeen ja illalla on ollut ihanaa tarttua yhteen tai kahteen muumitarinaan. 

Olen lukenut enimmäkseen Tove Janssonin piirtämiä ja käsikirjoittamia Muumipeikko-sarjakuvia sekä Toven ja hänen veljensä Larsin yhteistyössä tekemiä tarinoita. Yhdessä sisarukset tekivät yhteensä seitsemän kertomusta, joita Tove piirsi ja Lars käsikirjoitti. Sarjakuvat ovat yllättäneet minut teemoiltaan, lapsille suunnattuun herttaisen viattomaan tv-sarjaan Muumilaakson tarinoihin tottunutta katsojaa. Muumisarjan henkilöhahmot saattavat myös olla erilaisiksi kuvattu luonteenpiirteiltään. Yllättävää, mutta humoristista ja hauskaa!  

Muumisarjakuva syntyi, kun englantilainen  Associated Newspapers-yhtymä pyysi Tove Janssonilta aikuisille suunnattua satiirista sarjaa muumeista. Tove teki seitsemänvuotisen sopimuksen ja Muumipeikko-sarjakuva alettiin julkaista Evening News-lehdessä vuonna 1954. Tove lopetti sarjakuvan teon kokonaan vuonna 1959, mutta työtä jatkoi hänen veljensä Lars, joka oli kääntänyt sarjakuvien teksit englanniksi alusta alkaen.

Olen lukenut WSOY:n julkaisemia 2000-luvun albumeita, jotka ovat ilmestyneet Muumit – sarjakuvaklassikot nimellä. Osia on tähän mennessä ilmestynyt suomeksi seitsemän ja olen niistä lukenut I-, II- ja V-osat ja aloitellut IV:ttä. Albumeissa on muumeja tutkineen Sirke Happosen jälkisanat.

Tove Janssonin Muumiperhe Rivieralla (1955) on täysin hulvaton tarina. Muumiperhe lähtee purjehtimaan Etelään ja päätyy Ranskan Rivieralle. He asuvat ylellisessä hotellissa luksuselämää viettävien miljönäärien, gigolojen ja filmitähtien seurassa, jotka jumaloivat eksentrisyyttä. Eräs heistä on kuuluisa Audrey Glamour, joka muistuttaa ulkonäöltään tosimaailman edesmennyttä filmitähteä Audrey Hepburnia. Muumit eivät tunne rahaa käsitteenä. Niisku-neiti tosin tutustuu rahaan, kun voittaa pelikasinolla muutamia miljoonia. Muumit ovat liiankin eksentrisiä hotellivieraille ja saavat lähtöpassit hotellista. Veneen alla asuessa näyttäytyy elämän karumpi puoli, mutta muumiperheen isällä on hauskaa markiisiin seurassa ja viski maistuu hyvin Muumipapalle. Lopulta muumiperheen on paettava, kun poliisitkin jo jahtaavat perässä.

Odotan pian ensi-iltaan 10.10 saapuvaa Muumit Rivieralla-elokuvaa ja onkin jännä nähdä, miten lapsille suunnatussa elokuvassa toteutetaan Toven yhteiskuntakriittistä aikuismaista satiiria.

Toinen traagillisen hauska tarina on Tove Janssonin Muumiperhe (1955) samassa albumissa Muumit – sarjakuvaklassikot I (suom. Anita salmivuori). Muumipappa kyllästyy porvarilliseen elämäänsä ja haluaa asua luolassa. Hän houkuttelee Muumimamman karkaamaan kotoa seikkailuihin. Äiti potee hiukan huonoa omatuntoa, kun hylkää lapsensa Muumipeikon. Muumipeikko on tietysti ihmeissään vanhempiensa katoamisesta. Nuuskamuikkunen vakuuttaa hänelle, että vanhemmatkin tarvitsevat vaihtelua. Muumipeikkoa on surku, mutta onneksi lopussa vanhemmat löytyvät ja palaavat takaisin kotiin. Ei ole muumimammakaan ihan täydellinen äitihahmo.

Seuraavaksi aion lukea Tove Janssonin Muumipeikko ja kultainen häntä (1958) ja kokeilla kokonaan Lars Janssonin tekemiä muumitarinoita. Oletteko lukeneet muumisarjakuvia ja suositteko jommankumman Toven tai Larsin sarjakuvia?