Anne Frankin näyttelyssä

Anne Frankin (1929-1945) traaginen elämä ja kohtalo ovat koskettaneet minua siitä asti, kun luin 12-vuotiaana Nuoren tytön päiväkirjan. Muistan vieläkin lapsuudestani tarkan ajan ja paikan, missä luin päiväkirjaa. Silloin oli kevät. Anne antoi päiväkirjalleen nimeksi Salainen siipi, joka julkaistiin 1947, kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Päiväkirjasta on otettu lukuisia painoksia, käännetty yli 60 kielelle, ja miljoonat ihmiset ovat lukeneet sitä ympäri maailmaa.

Kävin eilen katsomassa Anne Frank – historiaa nykypäivälle -näyttelyä Helsingin kaupungin, Pasilan kirjastossa. Tippa oli linssissä, kun näyttelyä kiersin. Kuvat ja tekstit herättivät sen verran voimakkaita liikutuksen tunteita. Näyttelyssä kerrotaan Anne Frankin elämästä, toisen maailmansodan tapahtumista, juutalaisvainosta ja holokaustista. Esillä on otteita Anne Frankin päiväkirjasta ja valokuvia hänen perheestään ja läheisistä.

Kansainvälinen näyttely on kiertänyt eri puolilla maailmaa ja sen pääjärjestäjä on Amsterdamin Anne Frankin talo. Suomessa näyttely alkaa Helsingistä, ja Pasilan kirjastossa se on esillä ajalla 30.1.-22.2. Helsingin lisäksi näyttely kiertää Turussa, Hämeenlinnassa, Raahessa, Vaasassa, Kokkolassa, Kuopiossa, Mikkelissä, Rovaniemellä ja Espoossa tämän vuoden aikana.

Anne Frankin näyttely on suunnattu erityisesti nuorille ja nuoret toimivat myös näyttelyn oppaina. Suosittelen tutustumaan näyttelyyn, ja nyt opettajilla on erinomainen tilaisuus käydä koululuokkien kanssa historiallisessa näyttelyssä. Lisätietoja saa kaupunginkirjaston sivuilta.

Carol Ann Lee on kirjoittanut elämäkerran Anne Frankista. Anne Frank 1929-1945. Nuoren tytön elämä (Avain, 2010) kertoo Annen ja hänen perheensä tarinan ja myös siitä ajasta, mihin päiväkirja päättyy, kun Anne joutuu Berger-Belsenin keskitysleirille. Suosittelen kirjan lukemista, jos näyttelyyn ei ole mahdollisuuksia päästä.

"Sellaiselle kuin minä on päiväkirjan pitäminen omituinen kokemus. Ei vain siksi, etten ole koskaan ennen kirjoittanut mitään vaan myös siksi, että minusta tuntuu, etten itse eikä sen puolesta kukaan muukaan olisi kiinnostunut siitä, mitä kolmetoistavuotias koulutyttö mielestään purkaa. Mutta mitä väliä sillä on? Haluan kirjoittaa, ja sen lisäksi haluan saada ulos kaikenlaisia asioita, jotka ovat hautautuneita syvälle sydämeeni." (Anne Frank, s.8)

Edita Morris: Hiroshiman kukat

Hiroshiman kukat (1959) on maailmankuulu klassikko, joka kertoo atomipommin eloonjääneistä uhreista ja vaietusta kärsimyksestä. Kertojana on Juka-san*, 31-vuotias nainen, joka on pelastunut miehensä ja nuoremman sisarensa Ohatsun kanssa Hiroshiman atomipommituksesta 14 vuotta aikaisemmin. Vammoitta japanilaisperhe ei ole kuitenkaan selvinnyt, vaikka tragedia onkin piilotettu pinnan alle, ulkopuolisilta katseilta.

Hiroshiman kaupunki on jälleenrakennettu ja elämä jatkuu normaalina tai ainakin näyttää siltä. Juka-sanista on tullut kahden lapsen äiti, ja aviomies Fumio tekee pitkiä työpäiviä. Keskeinen henkilö teoksessa on nuori ja välitön amerikkalainen liikemies Sam-san, joka muuttaa perheeseen alivuokralaiseksi. Ulkomaalaisen ja japanilaisperheen välille kehittyy lämmin ystävyys, jossa avoimuus ja sydämellisyys saa hillityn ja pidättyväisen Juka-sanin tulemaan ulos kuorestaan. Tarkkanäköiselle Samille valkenee vähitellen tuhon vaikutukset niin perheen piirissä kuin ympäröivissä olosuhteissa. Teos kuvaa taidokkaasti japanilaisia tapoja ja kulttuurien välisiä eroja.

Vaikka teos on fiktiivinen, niin se perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Edita Morris (1902-1988) perusti yhdessä miehensä kanssa lepokodin atomipommin uhreille Hiroshimaan. Myöhemmin hänen kuolemansa jälkeen perustettiin The Hiroshima Foundation Morrisin testamenttilahjoituksella. Säätiön tarkoituksena on edistää rauhaa tukemalla kulttuurialan ponnisteluja rauhaan ja sovintoon, vuoropuheluun ja ymmärrykseen konfliktialueilla.

Hiroshiman kukat on pieni, mutta samalla hyvin vaikuttava, suuri kertomus, joka on Rauhan asialla. Vaikka ihmisten tarinat saattavat järkyttää, niin kerronta on kaunista ja inhimillistä, huumoria unohtamatta. Kirjasta on kirjoittanut aikasemmin myös Jenni.

*san liitetään sen henkilön nimeen, jota kohteliaasti puhutellaan tai joka kunnioittavasti mainitaan

Nuortenkirjoja - poimintoja kevään tarjonnasta

Sunnuntai-päivä meni mukavasti kustantamojen uutuuskatalogeja selaillessa. Tähän innosti Helsingin Sanomien listaamat keväällä 2012 ilmestyvät kauno- ja tietokirjat. Kevään uutuuksissa ei ollut mukana lasten- ja nuortenkirjoja ollenkaan. Tein oman listan tänä vuonna ilmestyvistä minua kiinnostavista lasten- ja nuortenkirjauutuuksista. Lista on siis subjektiivinen, ja kaikkien kustantamojen uutuuksista minulla ei ole tietoa tai en ole välttämättä löytänyt.

Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa, Karisto, (helmikuu). Lukio takana, elämä edessä - tarina haaveista ja heittäytymisestä.

Kirsti Ellilä: Majavakevät, Karisto, (maaliskuu). Maagisrealistisia sävyjä saava lastenromaani, joka osuu ajankohtaisiin teemoihin: Kenellä on oikeus asua täällä? Kuka on vieras maahanmuuttaja, kuka suomalainen? Kumpi väistyy: luonto vai ihminen?

J. S. Meresmaa: Mifongin perintö, Karisto, (huhtikuu). Uuden kotimaisen fantasiasarjan ensimmäinen osa.

Hanna van der Steen: Kirous, Karisto (huhtikuu). Se on fantasiaseikkailun toinen osa ja jatkoa romaanille Ennustus.

Tuija Lehtinen: Yllätysten ysi, Otava, (huhtikuu). Rebekka-tyttökirjasarjan seitsemäs osa.

Aleksi Delikouras: New game – Nörtti, Otava (tammikuu). Nuori mies raportoi elämäänsä vimmaisella nörttiliturgiallaan koneella 24/7 ja kommentoi hankaliakin asioita: koulukiusaamista ja pelimaailman tarjoamaa pakoa.

Colin Meloy – Carson Ellis: Sysimetsä, Otava, (maaliskuu). Magiikkaa, viisautta ja villiä seikkailua – suurten saturomaanien perillisessä on kaikki klassikon ainekset.

Holly Goldberg Sloan: Näkymätön poika, WSOY, (helmikuu). Nuortenromaani, jossa rakkauden ja itsenäistymisen kaipuu näyttäytyvät uudesta suunnasta.

Laura Lähteenmäki: North End – Niskaan putoava taivas, WSOY, (huhtikuu). Yläkouluikäisen nuortenkirjasarjan avaus. Kuvaa haasteita tulevaisuuden maailmassa, joka toiselle on toiveiden täyttymys, toiselle ahdas ja pelottavakin.

Eija Lappalainen – Anne Leinonen: Hiekkasotilaat, WSOY, (toukokuu). Itsenäinen jatko dystopiasarjalle Routasisarukset.

Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto, WSOY, (elokuu). Kauniisti kerrottu fantasiaromaani nuoren Lunnin unenomaisesta vaelluksesta

Delphine de Vigan: No ja minä, WSOY, (tammikuu). Rehellinen ja älykäs romaani kodista ja kodittomuudesta. Ranskassa kirja on saavuttanut suosiota nuorten aikuisten ja aikuisten parissa. (Aikuistenkirjojen luokitus)

L.M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny, Minerva, (tammikuu). Sisko
Ylimartimon suomentama romaani tyttökirjojen kuningattarelta. (Aikuistenkirjojen luokitus)

Michael Morpurgo: Sotahevonen, Gummerus, (tammikuu). Hevosen silmin kerrottu tarina on koskettava, unohtumaton kuvaus ihmisen ja hevosen ystävyydestä.

Kitti Marko: Oliivityttö, Tammi (maaliskuu). Klassinen "boy meets girl"-tarina. Vavahduttava nuoren rakkauden kuvaus.

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla, Tammi, (huhtikuu). Urbaani fantasia, jossa Helsinki herää eloon huikeassa tarinassa.

Ally Carter: Suloinen huijari, Bazar, (helmikuu). Nimi: Katarina Bishop. Ikä: 15. Ammatti: Mestarihuijari.

Anni Blomqvist: Myrskyluoto (Myrskyluodon Maija)

"Illalla Myrskyluoto sitten näkyy suoraan edessä. Maija ja Janne istuvat ääneti veneessä. Kumpikaan ei sano sanaakaan. Vene kallistuu vielä kevyesti ja liukuu sitten satamalahteen, jota kukkivat tuomet reunustavat. Heidän ympärillään on aivan hiljaista ja rauhaisaa. Maija seisoo veneessä ja katsoo sisään paratiisin portista." (156)

Myrskyluodon Maijan musiikki on aina lapsuudestani asti soinut sisälläni. Lasse Mårtensonin hienoa sävellystä voitte samalla kuunnella, kun purjehdimme Maijan matkassa. Myrskyluoto (2011, Gummerus) sisältää Maijan tarinan kaikki viisi osaa: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija, Meren voimia vastaan ja Hyvästi Myrskyluoto. Alussa Maija on nuori ja ujo saaristolaiskodin tyttö, joka naitetaan kalastaja Jannen vaimoksi syrjäiselle saarelle Myrskyluodolle. Maijalla ei ole sananvaltaa aviomiehen valinnassa vaan vanhemmat päättävät tyttärensä puolesta. Ajan tavan mukaan omia vanhempia teititellään. Maijan elämä on jo lapsesta asti ollut kovaa työntekoa. Uusi koti Myrskyluodolla perustetaan ja rakennetaan kokonaan itse. 1800-luvun saaristolaiselämä on ankaraa ja raskasta. Maija hoitaa ja ruokkii eläimet, kutoo kangaspuilla yötä päivää, huolehtii ruuanlaitosta, keräilee polttopuita, paikkailee kalastusverkkoja, kalastaa Jannen kanssa ja hoitaa tietenkin lisääntyvää jälkikasvua. Lepohetkiä ei juuri ole, mutta hämärän hetket ovat Maijalle tärkeitä. Silloin kuunnellaan ja kerrotaan tarinoita.

Janne ja Maija ovat syvästi kiintyneitä toisiinsa, ja avioliitto on onnellinen. Janne on se, joka on Maijan elämän tuki ja turva. Kun Janne on poissa purjehtimassa, niin Maija kiipeää Högbergille, tähystyskalliolle tähystämään venettä ja odottaa miestään kotiin palaavaksi, joskus liian aikaiseen. Ainainen huoli ja ahdistus seuraa Maijaa. Elämä on yhtä luonnon kanssa ja sää on se, joka säätelee kaikkea. Myrskyistä, kylmyydestä ja vuodenajoista selvitään, mutta koettelemuksia riittää Maijan elämässä. Kinkerit ovat aina pelottaneet Maijaa, kun Maijalla ei ole lukupäätä. Jannella sitä vastoin on. Maija lukee katekismusta kirkon kuulusteluja varten ja on erittäin ahdistunut varsinkin silloin, kun häntä ei ole kirkotettu ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen. Tuona aikana nainen oli epäpuhdas ja saastainen synnytyksen jälkeen ennen kuin hänet oli kirkotettu. Maijalla se viivästyy, koska luonnon olosuhteet eivät sitä salli.

Kahden hengen perheestä tulee lopulta suurperhe. Vanhin lapsista Maria joutuu jo pienestä pitäen työtekoon ja on korvaamaton apu äidilleen sisarustensa lastenkaitsijana. Myös pojat varhain jo kulkevat isänsä mukana. Janne hankkii rihvelitaulun, jotta lapset oppisivat kirjoittamaan. Pojille taitoa pidetään erityisen tärkeänä, mutta Maria haluaa oppia myös. Janne opettaa tytärtään ja on edistyksellinen monissa asioissa. Hän ei välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Maijalla on aina huoli lapsistaan, vaikka hän ei ehdikään heidän kanssaan olla, sillä työt vievät kaiken ajan. Maijalla on välillä huono omatunto. Yöunet jäävät kovin lyhyiksi, kun monet ajatukset ja puuhat valvottavat. Synnytystuskissakaan Maija ei voi lopettaa arkisia askareitaan.

Menetyksiltä ja murheilta ei Maija pitkän elämänsä aikana välty. Sodasta, tulipalosta, kodin menetyksestä ja ruuan niukkuudesta perhe selviytyy, mutta Maijan elämä muuttuu ratkaisevasti, kun lapset ovat vielä pieniä. Maija joutuu ensimmäisen kerran ottamaan vastuun omasta elämästään. Epävarmasta ja pelokkaasta tytöstä kasvaa vahva ja voimakastahtoinen, aikuinen nainen. Maija oppii kalastamaan ja purjehtimaan itse, hankkimaan elannon perheelleen ja vanhoilla päivillään hän opettelee jopa kirjoittamaan. Ajat kuitenkin muuttuvat ja sekin päivä tulee, kun Maija joutuu sanomaan hyvästit rakkaalle Myrskyluodolleen.

Myrskyluoto-sarja on samalla Maijan kasvukertomus kuin selviytymiskertomuskin. Kerronta on hyvin väkevää, vahvaa ja vaikuttavaa. Karuudestaan huolimatta Maijan tarina hohkaa valoa ja lämpöä. Kirjan rauhalliselle rytmille on annettava oma aikansa, myös reilut seitsemänsataa sivua tuovat sitä lisää. Ahvenanmaalainen kirjailija Anni Blomqvist (1909-1990) kuvaa asiantuntevasti ja tarkasti saaristolaista arkielämää ja työntekoa, menneen ajan tapoja ja uskomuksia. Se on kertomus myös yhteisöllisyydestä, jossa toisia autetaan hädän hetkellä. Sarjan osat ilmestyivät ensimmäisen kerran suomeksi vuosina 1974-76. Ruotsiksi ne olivat ilmestyneet hiukan aikaisemmin. Lopuksi purjehdimme Maijan kanssa merelle:

"Mikään minkä hän tietää ei ole niin vaihteleva kuin meri. Se voi levätä niin sileänä, aivan kuin peililasi. Ja raju se voi olla, niin että hän vapisee ytimiä myöten sen vihan nähdessään. Se on värikylläinen silloin kun tahtoo näyttää tämän puolensa. Sininen kuin sinisin kesätaivas, täynnä lipattavia aaltoja. Sen sineä voivat juovittaa häikäisevän valkoiset tyrskyt, tai sininen ja valkoinen vaihtelevat siinä tasaisesti. Ja vihreä ja valkoinen. Harmaa ja musta. Ärjyvä, huokaava, mykkä." (537)