torstai 31. tammikuuta 2013

Aili Konttinen: Kaksi keltanokkaa


Aili Konttisen Kaksi keltanokkaa (WSOY, 1950) on veikeä ja viihdyttävä romaani. Kertomus on suunnattu varttuneemmalle nuorisolle, ja takakannessa on ikäsuosituskin 17-20-vuotiaille. Nykyään suosittelisin tätä aikalaisromaania nuorison sijasta aikuisille naisille ja miehille. Romaani kuvaa kansakouluaikaa ja "kansankynttilöiden", kansakoulunopettajien työtä ja elämää pienessä maalaiskylässä. Kansankoulunopettajana toiminut ja monia koululaisromaaneja kirjoittanut Konttinen luo kiinnostavaa ajankuvaa kansakoululaitoksesta humoristisella ja mukaansatempaavalla tyylillään.
 
Hallanmaan koulua ja kylää ravistelee uusi määräys, joka ohittaa jopa koulun johtokunnan valtuudet. Määräyksessä nimetään koululle kaksi uutta opettajaa, jotka ovat vastavalmistuneita ylioppilaita. Maassamme on nimittäin huutava opettajapula. Vaikka pätevyydestä ja kokemuksesta ei ole tietoakaan, niin nämä ylioppilasopettajat saavat saman verran palkkaa kuin pätevät opettajatkin. Tosin palkkauksessa ei ole kehumista ja siitäkin voi tämä opettajapula johtua, kuten koulun kunnioitettu ja pelätty johtajaopettaja Elli Arola ajattelee.
 
Kaksi keltanokkaa, nuoret Vieno ja Kyösti saapuvat hieman pelokkaina ja arkoina uudelle paikkakunnalle ja tutustuvat toisiinsa maantien varrella. He asustavat yhdessä johtajaopettajan kanssa Hallanmaan koulutalossa. Vieno ja Kyösti jakavat yläkerran asunnon, niin että tytön huoneena on keittiö ja pojan huoneena kamari. Elli Arolan mukaan mies ei tarvitse hellaa. Ruokaa nuoret kuitenkin laittavat yhdessä, ja Kyöstipä osoittaakin enemmän kokkaustaitoja. Elli Arrola ei tietenkään pidä nuorista ja siitä, että he ovat vallanneet hänen koulunsa. Eläkkeelle jäänyt entinen kansakoulunopettaja Martta Sotka taas ottaa nuoret suojateikseen ja hellään hoivaansa. Hänen ohjauksessa ja opastuksessa Vieno saa opetuksensa sujumaan alakoululaisten parissa. Kyösti taas on jo pedagogi syntyjään, sillä hänen ajatuksensa ja toimintansa lasten parissa on uudistavaa ja ennen kuulumatonta. Nyrkkeilyhanskoja, leirinuotiota, satuja ja huuliharpun soittoa opettamisen lomassa.
 
Kyösti on luonteeltaan rauhallinen ja ujo äidinpoika, Vienon täysi vastakohta. Vieno on tottunut poikiin jo kotonaan, jossa mellastaa kuusi veljeä. Tyttö on kiihkeä mielipiteiltään ja kyseenalaistaa asioita. Hän uskaltaa uhmata koulun auktoriteettia Elli Arolaa. Yhdessä Vieno, Kyösti ja Martta käyvät keskusteluja lämpimässä hengessä, mutta Elli ei kuuluu joukkoon. Elli Arola edustaa vanhan ajan opettajaa, joka pitää lapset kurissa ja järjestyksessä. Hilpeyttä ja iloa ei hänen luokastaan löydy, kun taas sitäkin enemmän Kyöstin luokasta. Johtajaopettaja vakoilee salaa nuoria, mutta sydämessään hän on yksinäinen ja kateellinen. Ellillä on kuitenkin kutsumus työhönsä, nuoriin hän ei oikein usko...
 
Kansakoulun tarkastaja käy tarkastamassa uudet opettajat ja on varsin mielistynyt Kyöstin opetustapoihin. Että mennään kuin Amerikan malliin. Enemmän vapautta ja vastuuta lapsille. No, nykyäänhän sitten Amerikassa ihaillaan meidän suomalaisten koulujärjestelmää, jota tullaan paikan päällekin katsomaan. Näin ne osat kääntyy!
 
Mutta miten Vienolle, Kyöstille, Ellille ja Martalle lopulta käy? Löytyykö yhteistä säveltä? Romantiikkaa kenties? Keltanokissa kyllä selviää jo vastauksia, mutta Konttinen kirjoitti vielä jatko-osan tarinaan nimeltä Uhmamieli morsian, jonka seuraavaksi sitten luen osana Vihreän kirjaston haastettani. Onko nämä kirjat tuttuja teille?

lauantai 19. tammikuuta 2013

Tyttökirjallista huvittelua!


Ostin itselleni joululahjaksi Tiina-DVD:n! Anni Polvan Tiina-kirjoihin perustuva TV-sarja sisältää kuusi puolen tunnin mittaista jaksoa. Sarja on Ylen toimittama ja Elävästä arkistosta voi katsoa siitä videopätkiä. Sarjassa kuvataan 1950-lukua, ja ensimmäisessä osassa Tiina muuttaa perheensä kanssa kaupunkiin ja kerrostaloon. Tiinan äiti on hyvin tarkka raha-asioissa, sillä asunto on ostettu omaksi. Luistimiin ei ole varaa, mutta tyttö pääsee kuin pääseekin luistelemaan uusilla hienoilla terillä ystävällisen kaupan sedän ansiosta. Tiina tutustuu uusiin kavereihin naapurin Juhaan, Leilaan, Elviin ja Kalleen. Olen katsonut nyt kolme jaksoa ja aivan myyty Juulia Salosen esittämään reippaaseen ja oikeudenmukaisuutta pohdiskelevaan Tiina-tyttöön!


Aikaisemmin hankin itselleni Heidi-DVD:n, joka taas perustuu Johanna Spyrin Heidi-kirjoihin. Sarjan alussa orpotyttö Heidi muuttaa Sveitsin Alpeille erakoituneen ja jörön isoisänsä luokse. Myöhemmin Heidi matkustaa Frankfurtiin ja tutustuu Klara-tyttöön, joka on pyörätuolissa. Sarja on jo tuttu minulle lapsuudestani ja olen katsonut uudestaan noin puolet sarjan jaksoista. Kaiken kaikkiaan niitä on 26 osaa. Tämän katsomisessa on ihanaa nostalgiaa, vaikka kuvan laatu ei välttämättä olekaan niin hyvä!


Viime vuonna hankin myös L.M. Montgomeryn Anna-kirjoihin perustuvan kanadalaisen tv-sarjan kaksi dvd-osaa. Ensimmäinen dvd-osa, jossa orpo Anna saapuu Avonleaan Marillan ja Matthewin luo, puuttuu minulta harmikseni kokonaan. Sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta on kuvattu 1980-luvulla ja kolmas 2000-luvun alussa. Anna Shirleytä esittää punapäinen, hauska Megan Follows. Huomasin myös, että neljäskin tuotantokausi on tehty muutama vuosi sitten, mutta Annaa esittävä näyttelijä on vaihtunut. Emmy-palkitun Anna-sarjan tekijä Kevin Sullivan on tehnyt myös tunnettua Tie Avonlea-sarjaa. Kumpaakin on esitetty Suomessa Ylen tv-kanavilla. Anna-sarjan aion katsoa, kun saan sen puuttuvan osan!


Louisa May Alcottin Pikku naisia-kirjasta on tehty useita elokuvaversioita. Olen nähnyt vain 1994 valmistuneen version ja siitäkin on jo aikaa. Jokunen aika sitten sain elokuvan vhs:nä kirpparilta, mutta en ole edes testannut toimiiko se. Ilokseni elokuva esitettiin tällä viikolla televisiossa ja nauhoitin sen digiboxille. Haluaisin myös hankkia Katherine Hepburnin tähdittämän Pikku naisia vuodelta 1933 sekä Elizabeth Taylorin tähdittämän vuodelta 1949.


Tänään aion kuitenkin nauttia uudemmasta Pikku naisia-elokuvasta. Mikäs sen mukavampaa kuin juoda samalla kuumaa kaakaota tästä minua varten tehdystä ihanasta mukista, jonka sain lahjaksi ystävältä!

Oletteko te katsoneet näitä tyttökirjoihin perustuvia tv- tai elokuvasovituksia? Puuttuuko minulta teidän mielestänne joku olennainen? Tämäkin on hauska keräilyharrastus!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Kirjoituskutsu suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista


Carl von Bergen: Geheime Korrespondenz 

Suomalaisia tyttökirjoja on luettu sukupolvesta toiseen monien vuosikymmenten ajan. Suomalainen tyttökirjallisuus syntyi varsinaisesti Anni Swanin ja Mary Marckin tyttökirjaperinteestä. Heitä ovat seuranneet mm. Helga Nuorpuu, Aili Konttinen, Rauha S. Virtanen, Rebekka Räsänen, Merja Otava, Anni Polva, Tuija Lehtinen.

Kerään aineistoa suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista ja niiden merkityksistä lukijoiden elämässä. Aineistoa tullaan käyttämään tietokirjassa, jota olen kirjoittamassa. Aineistoa käytetään myös väitöskirjatutkimuksessani, jonka aiheena on suomalainen tyttökirjallisuus.
Pyydän sinua kirjoittamaan lukukokemuksistasi vapaamuotoisesti ja pohdiskelemaan erityisesti seuraavien kysymysten pohjalta.
·         Mikä suomalainen tyttökirja on mielikirjasi? Mitä kirja on merkinnyt sinulle?
·         Minkä ikäisenä luit kirjan ja oletko lukenut sitä useammin kuin kerran? Onko lukukokemus ollut erilainen eri-ikäisenä?
·         Oletko samaistunut johonkin kirjan tyttöhahmoon? Mikä merkitys tyttöhahmolla on ollut elämässäsi?
Voit kirjoittaa tekstin käsin tai koneella. Lähetä kirjoituksesi 28.2.2013 mennessä sähköpostiini sara.kokkonen@utu.fi tai osoitteeseen Sara Kokkonen c/o Katja Jalkanen Avain, BTJ, Finland, Heikkiläntie 7, 00210 Helsinki. Voit kirjoittaa tekstisi omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Liitä mukaan tieto iästäsi ja sukupuolestasi. Tekstisi saatetaan julkaista kokonaisuudessaan tai otteita siitä. Lyhytkin kirjoitus on tärkeä!
Kaikkien kirjoittaneiden kesken arvotaan tyttökirjapalkintoja. Jos osallistut arvontaan, niin liitä yhteystietosi kirjoituksesi mukaan.
Sara Kokkonen
Turun yliopiston kasvatustieteen jatko-opiskelija

p.s. Kirjoituskutsua saa jakaa ja levittää! Kertokaa siitä isoäidille, isoisälle, äidille, tyttärelle, ystävälle...

lauantai 12. tammikuuta 2013

Enid Blyton: Seikkailujen joki


Enid Blytonin jännittävät kirjasarjat olivat ahmimisikäiselle minälleni suurta herkkua lapsuudessani, puhumattakaan niistä herkullisista ruuista! Seikkailu-sarjasta pidin kovasti ja olen pitkään halunut lukea yhden seikkailukirjan uudestaan. Viisikkoja innostuin pari vuotta sitten lukemaan uudelleen, mutta ne olivat liian koukuttavia, joten tein siitä addiktiosta lopun!

Seikkailu-sarja sisältää kahdeksan osaa ja viimeisin niistä Seikkailujen joki (WSOY, suom. Riitta Wejberg, 1979) ilmestyi 1955. Kirjailija kirjoitti kirjan vain viidessä päivässä! Kirjan juoni ei ole ihan Blytonin parhaimmasta päästä, mutta tarina tempaisi kuitenkin niin hyvin mukaansa etten sitä malttanut lopettaakaan.

Seikkailu-kirjoissa seikkailevat aina kaksi sisarusparia Anne ja Jack sekä Dinah ja Filip. Mukana arvoitusten ratkaisemisessa on myös Jackin puhuva papukaija Kiki. Kiki matkii ihmisten puhetta ja laukoo huvittavia huomautuksia. Tässä seikkailussa lapsille suureksi avuksi vaaratilanteissa on juuri Kikin taito matkia poliisipillin vihellystä!

Lapset ovat sairastaneet vakavaa influenssaa ja lääkärin määräyksestä he lähtevät koulunkäynnin sijasta toipumislomalle perheensä kanssa. Perheen päällä, Bill Cunninghamilla on taas huippusalainen hallituksen tehtävä suoritettavanaan, ja heidän matkansa suuntautuu Syyrian lähelle. Billin on pidettävä silmällä vaarallista miestä nimeltä Raya Uma ja otettava selvää tämän hämäristä puuhista. Koko perhe matkustaa jokialuksella pitkin seikkailujen jokea. Jännittäviä hetkiä sisältävä matka huipentuu maanalaisen temppelin löytämiseen, unohtamatta aarteita ja käärmeitä! Neuvokkaat lapset lopulta ratkaisevat arvoituksen ja pelastavat samalla perheensäkin.

Blyton osaa taitavasti loihtia salaperäisen ja jännittävän miljöön tarinansa ympärille. Oman tunnelmansa kirjoihin luo Stuart Tresilian kuvitukset ja värikkäät kansikuvat, jotka ovat alkuperäisiä. Kirjailija sai aikanaan kritiikkiä stereotyyppisestä maailmankuvastaan ja aikuisena lukiessa siihen tulee kiinnittäneeksi huomiota. Tässä kirjassa on hellyyttävä ja kovia kokenut orpo Oola-poika, joka seuraa salaa lapsia jokialukselle. Oola saa kyllä töitä alukselta ja on palvelijan, ei sentään lapsiorjan asemassa. Arvoitukseksi lopulta jää, miten hänelle käy, kun Cunninghamin perhe palaa takaisin kotimaahansa. Stereotypioista taas kertoo sekin, että paikallista väestöä kuvataan alkeelliseksi ja jopa haisevaksi!

Eniten minua hämmästytti poikien Filipin ja Jackin dominoivat hahmot tarinassa. Tytöt, Anne ja Dinah taas ovat enemmän sivurooleissa. Pojat ovat toiminnallisia ja tekevät kaikki päätökset. Ilmeisesti näin on muissakin Seikkailu-kirjoissa, vai tietääkö joku toisin? Viisikoissa olen niin tottunut poikatyttöhahmo Pauliin, joka on sarjan keskeisin henkilö. Seikkailu-kirjoja aion varmasti joskus lukea lisää, ovat ne sen verran viihdyttäviä ja tunnustan - koukuttaviakin! Suosittelen myös tutustumaan Enid Blytonin suomennettuun elämäkertaan, jossa kerrotaan kirjailijan hurjista kirjoittamisprosesseista!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Anna-Lisa Lundkvist: Tyttö sateessa


Tyttö sateessa (WSOY, 1958) lumosi minut viehättävällä kansikuvallaan, sillä haaveilen tuollaisesta takista! Nimensä mukaisesti kirja kertoo saksalaisesta Joy-tytöstä, joka saapuu sateessa äitinsä sukulaisten luokse Ruotsiin. Joy on kärsinyt natsi-Saksan sodan kauhuista ja painajaiset vaivaavat häntä edelleen öisin. Joyn äiti, Ann-Mari Thauler on kuuluisa filmitähti, jota syytetään vakoilusta kotimaassaan. Tytär palvoo ja ikävöi äitiään, josta hän on huolehtinut pienestä saakka.

Wingbergin varakas perhe ottaa tytön avosylin vastaan, mutta uuden tulokkaan sopeutuminen perheeseen ei käy helposti. Joy on nuori kapinallinen, joka kulkee mieluummin omia teitään. Hän on sulkeutunut eikä päästä ketään lähelleen. Joy ystävystyy perheen pojan Knutin kanssa ja heidän välillään hiukan kipinöikin. Joy ei ole vielä valmis käymään koulua, mutta saa yksityisopetusta äitinsä serkulta, yhteiskoulun rehtori Frejlingiltä. Joy osaa laulaa ja niinpä koulun komistus Dag värvää hänet bändiinsä. Tahattomasti Joy sekaantuu Dagin lunttaamistapaukseen.

Tyttö sateessa kuvaa hyvin realistisesti ja aidosti nuorten maailmaa. Levottomuutta, kiihkeyttä, ailahtelevaa mielialaa, isompien kysymysten pohdiskelua, kasvukipuja ja kypsymistä. Joy kasvaa tapahtumien mukana ja tiedostaa vaikean tytär-äiti-suhteensa. Otetaanpa tässä 50-luvun tyttökirjassa puheeksi myös seksi, ja tytön ja pojan välisessä suhteessa! Joy riitelee Dagin kanssa, koska ei hyväksy tämän vaatimuksia tyttöystävälleen.

"Kun kaikki oli kurjimmillaan siellä meillä, näin aika monen samanikäisen toverini tekevän mitä tahansa hyötyäkseen jollakin tavoin. Ja näin miten he katuivat ja pelkäsivät jälkeenpäin. Silloin tajusin, että ihmisiä on nähtävästi kahta lajia: ylpeät ja varmat, jotka vain ottavat vastaan, ja arat ja heikot jotka joutuvat antamaan. Sodassa ovat voitetut heikompana puolena. Rakkaudessa tytöt." (168)

Tyttö sateessa oli oikein virkistävä ja paikoitellen yhteiskuntakriittinen tyttökirja lukukokemuksena. Se on osa Vihreä kirjasto-haastettani, jonka lanseerasin syksyllä. Suosittelen, jos saatte kirjan käsiinne! On vain niin harmillista, kun kirjojen kansikuvittajista ei löydy mitään tietoja...

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Blogistanian Finlandia 2012 ehdokkaani

Osallistun Sallan lukupäiväkirjan emännöimään Blogistanian Finlandia-kisaan! Kilpailussa bloggaajat äänestävät Suomessa vuonna 2012 ilmestynyttä kotimaisen kaunokirjallisuuden parhaimmistoa. Vaikka en ole lukenut kovinkaan paljon kotimaista aikuisten kaunokirjallisuutta, niin kaksi suosikkikirjaani viime vuodelta asetan ehdolle:

1. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat (3p.)

Kun kyyhkyset katosivat-romaanista kirjoitin juuri äskettäin blogiini ja siinä jutussa on varsin riittävät perustelut, miksi se on mielestäni paras!

2. Kaari Utrio: Sunneva (2p.)

Historiallisten romaanien ja vahvojen naiskirjailijoiden linjalla jatketaan. Uudistettu Sunneva poikkeaa tyyliltään täysin edellämainitusta. Molemmilla naisilla on kuitenkin vaikuttava tarinankertomisen lahja ja historiallinen asiantuntemus. Sunneva on nostalginenkin romaani, koska sankaritar viehätti minua jo lapsuudessani. Kaari Utrio on ollut esikuvani sieltä saakka!

p.s. Tein oman blogihistoriani ennätyksen, kun vuorokauden sisään kirjoitin kolme blogi-juttua, joka ei ole ihan minun tapaistani!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Katsaus vuoteeni 2012 ja paljastus tulevasta!



Mitä tapahtuikaan vuonna 2012? Blogielämäni ja muunkin elämäni kannalta vuosi oli hyvin antoisa ja tapahtumarikas. Vuoteni alkoi jo vuodenvaihteessa, jolloin ilmestyi kirjallisuuslehti Lumooja ja haastatteluni kyseisessä lehdessä. Myöhemmin minua haastatteli myös Vantaan Lauri sekä blogikollega. Olen kertonut haastatteluissa kirjabloggaamisesta ja intohimoisesta tyttökirjaharrastuksestani, verkkokirjakaupastani ja tiestäni tyttökirjatutkijaksi väitöskirjan tekemiseen. Ja kaikki nämä polut lähtivät liikkeelle yli neljä vuotta sitten perustamastani kirjablogista!

Vuonna 2012 osallistuin maalis- ja huhtikuussa Lastenkirjainstituutin järjestämään Kirjakori 2011 seminaariin, jossa olin puhumassa tyttökirjoista sekä viime vuonna ilmestyneistä nuortenkirjoista. Marraskuussa pidin posteriesityksen Kasvatustieteen päivillä tyttökirjatutkimuksestani. Blogissani on kuluneen vuoden aikana keskusteltu runsaasti tyttökirjoista. Vuoden 2012 kohokohtia olivat kyselyni tyttökirjojen terapeuttisuudesta, ruotsalaisen tyttökirjasuosikin sekä kaikkien aikojen tyttökirjaklassikon äänestäminen. Linkitän niitä vielä myöhemmin Tyttökirjoista blogattua-välilehdelle.

Varsinaiseksi kohokohdaksi blogivuodessani 2012 nousi tietenkin ensimmäisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Kuopus-kisan järjestäminen ja sen emännöinti. Myöhemmin pääsin haastattelemaan parhaaksi nuortenkirjaksi valitun Käärmeenlumoojan kirjoittajaa Annukka Salamaa.

Lukemiseni kannalta vuotta 2012 voisi kutsua oikeaksi nuortenkirjavuodeksi! Kokosin lukemiani kirjoja yhteen ja erotin klassiset tyttökirjat sekä nuortenkirjat toisistaan. Kaikki lukemani tyttökirjat eivät ole tässä listattuna vaan siihen voi lisätä ainakin puolet lisää. Kaikesta en ehdi kirjoittamaan ja kirjoitan niistä toisaalla, tutkimustyössäni. Yksi kohokohdistani kesällä oli 24h:n tyttökirjojen lukumaraton!

Lukemani ja blogatut klassiset tyttökirjat

1. Lucy Maud Montgomery: Vanhan kartanon Pat (2009)
2. Maja Jäderin-Hagfors: Anneli yllättää (1947)
3. Raili Autiala: Viimeinen lukukausi (1938)
4-5. Lucy Maud Montgomery: Jane Victoria ja Jane Victoria tulee kotiin (1993)
6. Helvi Karahka: Tiina ja hänen toverinsa (1953)
7. Salme Sadeniemi: Pension Grunérin tytöt (1950)
8. Mary Marck: Luokan merkkihenkilöitä (1930)
9. Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna (1953)
10. Aili Konttinen: Koulun reiluin luokka (1940)
11. Carolyn Keene: Neiti Etsivä kummitustalossa (1955)
12. Tuomi Elmgren-Heinonen: Lottatyttö komennuksella (1940)
13. Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja (Rauniolinna) (2002/1949)
14. Kerttu Vuorinen: Pitsitaivas (1952)
15. Kristiina Konno: Kaisa harjoittelee (1952)

Lukemani ja blogatut nuortenkirjat

1. Terhi Rannela: Scarlettin puvussa (2011)
2. Katariina Leino: Sirkusprinsessa (2011)
3. Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate (2011)
4. Maria Autio: Ajatustenlukija (2011)
5-6. Salla Simukka: Jäljellä ja Toisaalla (2012)
7-9. Maria Gripe: Salaisuus varjossa (1985), ...ja metsän valkeat varjot (1987) sekä Varjojen lapset (1990)
10. Kate Thompson: Yön eläjä (2010)
11. Delphin de Vigan: No ja minä (2012)
12. Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa (2012)
13. Annukka Salama: Käärmeenlumooja (2012)
14. Elina Rouhiainen: Kesytön (2012)
15. Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto (2012)
16. Terhi Rannela: Taivaan tuuliin (2012)
17. Anneli Kanto & Terhi Rannela: Korkea puoliso (2012)
18. Anni Swan: Ollin oppivuodet (1919)
19. Nina Petander: Pläts! (2009)
20. Seita Vuorela: Karikko (2012)
21. Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä (2012)
22. Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus (2012)
23. Mila Teräs: Perhosen varjo (2012)
24. Nemo Rossi: Rooman sudet (2012)
25. Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa (2012)
26. Mimmu Tihinen: Sokerista, kukkasista (2006)

Tämä vuosi 2013 tulee olemaan hieman erilainen elämässäni... Olen tehnyt kustannussopimuksen tietokirjasta ja aiheena on tietenkin suomalaiset tyttökirjat. Tulen esittämään täällä blogissani pian aineistonkeruupyynnön, jonka toivon leviävän mahdollisimman kauas ja pitkälle! Siinä tarvitsen teidän apuanne rakkaat blogini lukijat ja kollegat! Toivotan teille kaikille oikein mukavaa ja kirjallista Uutta Vuotta 2013!