Saran seitsemän tunnustusta

Kun aloin kirjoittamaan omaa blogiani, tutkiskelin muita blogeja ja ihastuin, kun bloggarit jakoivat toisilleen kauniita tunnustuksia. Silloin haaveilin, kunpa minäkin jonain päiväni saisin tuollaisen palkinnon tunnustuksena omasta työstäni. Vaikka olenkin saanut lukijoiltani kannustavaa palautetta matkan varrella ja ensimmäinen lukijan kommentti kirjoitukseeni lämmittää vieläkin mieltäni, niin on todella hienoa saada tämä tunnustus toiselta kirja-bloggaajalta. Haluan kiittää Susaa tästä tunnustuksesta ja suosittelen lämpimästi tutustumaan hänen hyvään kirja-blogiinsa, jossa on paljon esittelyjä suomalaisista ja historia-aiheisista kirjoista. Tämä tunnustuksen saaminen haastaa myös kertomaan seitsemän asiaa itsestä, joten annetaan palaa.

1. Olen ikuinen opiskelija. Se ei kuitenkaan tarkoita kohdallani sitä, että en valmistuisi ikinä mihinkään. Se vain tarkoittaa, että kun saan jonkun asian päätökseen, niin aina alkaa jonkin uuden asian oppiminen. Pari vuotta sitten vannoin, että nyt en enää opiskele mitään ja olen niin kuin valmis. Pysyin päätöksessäni pari kuukautta ja sitten tiedonjanoni syttyi taas. Nykyään olen sinut elämäntapani kanssa, se on osa identiteettiäni ja sitä paitsi, minä uskon elinikäiseen oppimiseen.

2. Olen yöihminen ja kirjoitan parhaillaankin näitä tunnustuksiani yön hiljaisuudessa. Luovuuteni on parhaimmillaan silloin ja kuulen omat ajatukseni. Itse asiassa flow-tilaan pääseminen vaatii vain kirjoittamista ja kirjoittamista, tunnista toiseen aamun valjetessa, päivän noustessa, kunnes onnellisessa olotilassani voin sanoa, että nyt se on valmis. Oloni voi olla epämääräisen epätodellinen, mutta samalla olen luonut jotain uutta ja mieleni on kirkas.

3. Lapsuuteni yksi unelma-ammateistani oli tulla kirjailijaksi. Kirjoittelin pöytälaatikkooni kuvitteellisia tarinoita kynttilänvalossa. Koin 15 minuutin hämmentävän julkisuuden, kun yhtä kirjoitelmaani opettajat lukivat koulussa ääneen muille oppilaille. Ei ainoastaan luokkatoverini, vaan myös toisen luokan tytöt tulivat luokseni juttelemaan ja kehumaan tarinaani. Aikuisena olen kirjoittanut yhden sadun.

4. Luen useampaa kirjaa samanaikaisesti sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjallisuutta. Joku kirja voi jäädä kesken pidemmäksi aikaa...keskeneräisenä ne kummittelevat kuitenkin takaraivossani ja minun on pakko palata niihin takaisin. Tällä hetkellä niitä on kolme kummittelemassa...

5. Minulla on seitsemän kirjastokorttia, joista kuutta käytän aktiivisesti. Onneksi yhdessä kirjastossa sentään on lainojen automaattinen uusinta.

6. Käytän baskereita ja hankin ihanan vaaleanpunaisen uuden baskerin, jonka kohta laitan päähäni, kun ilmat kylmenevät. Helsingin kirjamessuilta minut voi bongata ehkä baskeri päässä.

7. Minulla on edelleen unelma omasta kirjasta, mutta se taitaa olla sitten enemmän faktaa kuin fiktiota...

Olen viime aikoina tutustunut moniin, minulle uusiin kirja-blogeihin. Yritän niitä päivittää pian blogilistaani. Susan blogi ansaitsee oman tunnustuksensa, mutta koska tämän palkinnon pitää kiertää, niin laitan sen eteenpäin Leena Lumen kirja-blogille ja Hannelen bok-paratiisille. Leena kirjoittaa suurella sydämen palolla kirjoista ja lukee niin paljon, että ihan hengästyttää. Hannele Ruotsista taas esittelee hyviä kirjavinkkejä niin vanhoista kuin uusista kirjoista.

Iris rukka, Tiina ja Seljan tytöt - suomalaisten tyttökirjojenikivihreitä klassikkoja

Kiitän sydämellisesti kaikkia blogini kyselyyn osallistuneita vastaajia, jotka kertoivat vaikuttavimmista suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksistaan. Vastauksia ja kommentteja perusteluineen voi edelleen lähettää kysymykseeni, vaikka kirja-arvonta onkin päättynyt. Kysymys on minulle tutkimuksellisesti tärkeä ja olen pyytänyt vastanneilta lupaa käyttää vastauksia tutkimus-aineistona suomalaisen tyttökirjallisuuden tutkimisessa. Kuvan ruusu on osoitettu teille kaikille vastanneille!

Mitkä suomalaiset tyttökirjat sitten ovat vaikuttaneet lukijoiden elämässä? Anni Swanin Iris rukka (1916) nousi vaikuttavimmaksi yksittäiseksi tyttö-kirjaksi. Odotetusti vastauksissa jyräsivät myös tyttökirjasarjat. Anni Polvan Tiina-sarja (1956-1986) ja Rauha S. Virtasen Selja-sarja (1955-2009) olivat suosituimmat ja ne saivat kaikista eniten mainintoja. Rauhan muut kirjat saivat myös mainintoja kuten esimerkiksi Luumupuu kukkii (1965). Selja-kirjoista voitte lukea lisää aikaisemmasta blogi-jutustani, jolloin tapasin myös henkilökohtaisesti ikinuoren ja ihastuttavan Rauha Susanna Virtasen.

Merja Otavan Priska (1959), Oiva Palomiehen Tirlittan (1953) sekä Aili Konttisen Inkeri palasi Ruotsista (1947) saivat myös mainintoja. Lisäksi vastauksissa tuli esille yksittäisiä vanhempia tyttökirjoja kuten esimerkiksi Salme Sadeniemen ja Mary Marckin teoksia. Uudemmista tyttökirjoista mainittiin Tuija Lehtisen kirjat ja Tuija on myös itse käynyt kertomassa omista suosikeistaan. Kaiken kaikkiaan vastaukset ovat samansuuntaisia, kuin Helsingin Sanomien järjestämässä kyselyssä (2004) mieluisimmista lasten-ja nuortenkirjoista. Niitä vastauksia voitte käydä lukemassa täältä.

Kirjapakettien arvonnat suoritin siten, että kirjoitin jokaisen vastaajan nimen lapulle ja nämä laput sulloin vaaleanpunaiseen baskeriini (harsohattuni on kadoksissa). Sekoitin ja ravistelin baskeria ja lopuksi vetäisin esiin sieltä kaksi lappua. Ensimmäinen kirjapaketti menee Sannalle ja toinen kirjapaketti menee Reeta Karoliinalle Norjaan. Lisäksi lähetän Leena Lumelle, Lumiomenalle, Hannelelle sekä ahkulle tyttökirjan kiitokseksi kyselyni mainostamisesta ja linkittämisestä omaan blogiinsa.

Vastauksissa tuli esille minulle yllätyksellisiä vanhoja tyttökirjoja ja minua saa yllättää lisää. Itse luen tällä hetkellä kirjaa nimeltä Vanha verraton Pääskyvuori - kertomus nuorisolle (1950). Se on hyvin tyttökirjamainen ja sen on kirjoittanut Anni Swanin sisko Nelma Sibelius. En tiennyt sitä silloin, kun nappasin sen mukaani kirjan nimen perusteella, kansikuvaa ei ollut eikä takatekstiä, mutta jokin vaisto oli. Sen luettuani, luen yhden Anni Swaniin liittyvän kirjan ja siitä tulee sitten blogi-juttu myöhemmin.