"Ulla vihasi koulua ja odotti kesää. Silloin saisi juosta paljain jaloin metsässä eikä kukaan pilkkaisi eikä nauraisi häntä..."
Ulla on 10-vuotias maalaiskansakoulua käyvä tyttö, jota kiusataan koulussa. Arkaa Ullaa pidetään erilaisena kuin muut eikä kukaan halua leikkiä hänen kanssaan. Kiusaajina ovat luokan tytöt ja mikä pahinta kiusaajien joukossa on oma sisar Vuokko. Ullaa nimitellään peikkotytöksi, rumaksi ja omituiseksi. Kiusaaminen on jatkuvaa, mutta Ulla ei halua kertoa opettajalleen, koska häpeää. Ullan kotona ovat välinpitämättömät vanhemmat, joilla on aina kiire maatilan töissä eikä Ulla pysty puhumaan äitinsä kanssa asioistaan.
Ullasta tulee epävarma ja tarkkaamaton tunneilla. Koulunkäynti menee yhä huonommin. Tytön palvoma ja ihailema opettajakin nöyryyttää Ullaa kerta toisensa jälkeen ja lopulta usko opettajan oikeudenmukaisuuteen karisee kokonaan. Ulla uskoo itsekin tyttöjen ja sisarensa pilkkaan, että hän ei ole oikea ihminen vaan ruma peikkolapsi, joka on tuotu metsästä. Ulla alkaa pelätä ihmisiä ja on hyvin yksinäinen. Onneksi koulu kuitenkin loppuu ja kesäloma alkaa. Silloin Ullaa kohtaa odottamaton käänne elämässä. Ympäristön vaihdos, välittävät aikuiset ja uusi ystävyys antavat mahdollisuuden alkaa alusta tytölle, joka uskaltaa taas olla oma itsensä.
Ulla, Peikkotyttö (Otava, 1956) on sydäntäsärkevää luettavaa, vaikka kaikki kääntyykin lopulta parhain päin. Kirjassa kuvataan herkästi kiusatun ja loukatun lapsen turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Vaikka kirjan tapahtumissa on mukana juonivetoisesti vähän seikkailuakin ja jännitystä, niin tarina on hyvin koskettava. Aikuisista on tehty varsin epämiellyttäviä ja jonkin verran epäuskottaviakin. Tähän vanhaan tyttökirjaan olisin pienenä tyttösenä kuitenkin rakastunut, jos sen olisin silloin lukenut! Kirjassa on kaunis Lauri Mannisen kuvitus.
En muista lukeneeni aikaisemmin rankasta koulukiusaamisesta perinteisissä tyttökirjoissa. Tuleeko teille mieleen joku lukuvinkki?
