Onko Vihreä kirjaston sarja tuttu teille? Tytöille suunnattu Vihreä kirjasto - sarja (WSOY) ilmestyi meillä 1950- ja 1960-luvuilla. Ensimmäisenä sen aloitti Kirsti Heporaudan nuortenkirja Koulukodin tyttö (1952). Samana vuonna ilmestyi Kerttu Vuorisen Pitsitaivas. Sarjassa ilmestyi kaiken kaikkiaan 27 kirjaa. Suurimmaksi osaksi kirjat ovat suomalaisten ja muiden pohjoismaisten kirjailijoiden tuotantoa. Olen lukenut sarjasta vasta pari kirjaa tutkimukseeni liittyen. Nyt haastan itseni lukemaan lisää Vihreä kirjasto-sarjan kirjoja! Haasteeseen saa tarttua muutkin halukkaat. Ilmoittautukaa tähän postaukseen mukaan, jos luette sarjasta yhden kirjan!
Olen kerännyt joitain kirjoja hyllyyni jo niiden todella kauniin kansikuvituksen takia. Kuvittajista taas minulla ei ole mitään tietoa. Ajattelin järjestää lukemistani kirjoista kansikuva-äänestyksen jossain vaiheessa. Haasteeseeni osallistumisen aika on myös epämääräinen, ensi vuoden puolelle.
Pitsitaivas (1952) kertoo yksinhuoltajaäidin ja hänen neljän tyttären elämästä syrjäisessä maalaiskylässä. Perhe muuttaa köyhiin olosuhteisiin huonokuntoiseen suutarin mökkiin. Katto vuotaa sateella ja luteet häiritsevät nukkuessa. Elina-äiti elättää perhettään ja ompelee läpi päivät ja yöt. Sini ja Lyly, perheen vanhimmat tytöt ovat varttumassa aikuisiksi. Sini haaveileva runotyttö kirjoittelee vihkoonsa salaa muulta perheeltä. Tiedonjanoinen Lyly lukee paljon ja hakee lainastosta kirjoja. Uudet asukkaat herättävät kyläläisissä ihmetystä kirjoillaan, pitsiverhollaan ja päiväkahvien juomisella ulkona. Harmaiden mökkien kylä on ankea ja ihmisten elämä on siellä kovaa ja karua.
Vuorisen kirja sisältää yhteiskunnallista realismia, olosuhteiden ja kyläläisten kuvauksissa. Ankeuden keskellä kaunista on Vuorisen lyyrinen kerronta. Kirjailija kuvaa herkästi nuoruuden epävarmuutta, ystävyyden syntymistä ja vastakkaiseen sukupuoleen herääviä tunteita. Pitsitaivaassa on tietynlaista huumoria mukana, vaikka kirjaa sävyttääkin surumielinen tunnelma. Selja-kirjojen edeltäjä Pitsitaivas on perinteinen tyttökirja, mutta ei ihan hyvän mielen kirja.
Tyttöjen maineen menetyksen yhteydessä käytetään sanaa heepe. Tietääkö joku, mitä tarkoittaa heepe?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vihreä kirjasto-sarja
1. Kirsti Heporauta: Koulukodin tyttö (1952)
2. Kerttu Vuorinen: Pitsitaivas (1952)
3. Kristiina Konno: Kaisa harjoittelee (1953)
4. Åke Holmberg: Itsepäinen Gritt (1953)
5. Bruno Brehm: Näkemiin Susanne
6. Evi Bogenaes: Kartanon Stina
7. Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna
8. Stina Lindeberg: Seitsentoistavuotias
9. Astrid Lindgren: Kati Amerikassa
10. Anna-Lisa Lundkvist: Tyttö sateessa
11. Åke Holmberg: Ehkä onnistut, Gritt (1954)
12. Aili Konttinen: Uhmamieli morsian
13. Halldis Moren Vesaas: Varhain keväällä
14. Annikki Sankari: Tuomirannan kesä
15. Eila Pennanen: Tunnussana ystävyys
16. Marika Stiernstedt: Ullabella
17. Brita Torrell: Valkoinen kaulus
18. Christa Ruhe: Ystäväni Odette
19. Aila Nissinen: Vihreät ympyrät
20. Kerttu Juva: Pesulan Marita (1959)
21. Ilona Meretoja: Ruusuaita
22. Jytte Lyngbirk: Anne
23. Cahterine Marshall: Musta kahle (1964)
24. Sisko Latvus: Saviminä
25. Hertta Tiitta: Avoimien ovien talo
26. Ilona Meretoja: Sateensaaren tyttö
27. Elizabeth George Speare: Rastaslammen noita (1967)
