Anneli Kanto & Terhi Rannela: Kapinallinen (Kuparisaari 3)

Kuparisaari-trilogian kolmas osa Kapinallinen (Karisto, 2013) tipahti tällä viikolla postilaatikkoon ja se oli iloinen yllätys minulle, sillä en ollut pyytänyt arvostelukappaletta. Olen lukenut fantasiasarjan kaksi aikaisempaa osaa Tähystäjäneidon (2011) ja Korkea puolison (2012). Sitä ennen seurasin kirjailijoiden Kannon ja Rannelan kimppakirjoittamisen alkuvaiheita sarjan synnyttämisessä Terhi Rannelan blogista.

Kapinallinen jatkaa siitä, mihin Korkea puoliso jäi. Veljensä Samuilin tappanut Radko hallitsee diktaattorin ottein Khalkosta korkea puoliso Snezana rinnallaan. Entisen hallitsijan puoliso Amaya elää piilossa rakastettunsa Miroslavin ja Darina-tyttärensä kanssa köyhässä kalastajakylässä. Kaikki luulevat, että Amaya on kuollut, tultuaan melkein elävänä poltetuksi roviolla. Amayan uudistukset Khalkoksessa on poljettu maanrakoon, ja saari on taantunut entisestään. Khalkkidit, nykyiset radkidit elävät hirmuvallan alla ja pelon ikeessä. Kansa on kuitenkin salaa tyytymätön ja joukko kapinallisia miettii vastaiskua. Amayan ja Miroslavin on tehtävä päätöksiä tulevaisuudestaan ja vallankumouksen johtamisesta.

Jännitystä, juonittelua ja dramaattisia juonenkäänteitä ei puutu tästä trilogian viimeisestäkään osasta. Pidin erityisesti siitä, miten osuvasti ja kouriintuntuvasti Kapinallisessa kuvataan autoritaarista, julmaa vallankäyttöä ja ihmisten oman itsemäärämisoikeuden puuttumista. Väkivallalla ja pakkokeinoilla tukahdutetaan toisinajattelijat, melkein. Vallan raadollisuus näkyy myös siinä, ettei kukaan ole täysin "puhdas pulmunen". Yhteisen edun laittaminen oman edun edelle ja vallasta luopumisessa on omat haasteensa.

Korkea puoliso Snezanasta, Amayan sisaresta on tehty vallan kamala hahmo ja silti hän voisi olla uskottavasti todellinen henkilö. Kirjaa lukiessa mietin, luenko menneestä historian diktatuurista vai nykyisestä todellisuudesta jossakin päin maailmaa. Snezanan luomasta Pienestä oranssista kirjasta tulee väkisinkin mielleyhtymä Mao Tse-tungin Pieneen punaiseen kirjaan, jota tosin en ole lukenut. Se on kuulemma maailman laajalevikkeisin kirja Raamatun jälkeen.

Kapinallinen on hyvä ja onnistunut päätös trilogialle. Kuparisaari-sarja on suunnattu yläkoululaisille, mutta kirjojen parissa viihtyvät varmasti vanhemmatkin lukijat. Minä ainakin viihdyin!

"Kansalainen!
Ole Suurelle Isälle alamainen!
Jos luottamus ratkee
niin kaulasi katkee
tai kaivoksessa hakkaat
vierellä sukulaiset rakkaat.
Myös panettelu ilmi anna
ja naapurista tieto kanna.
Lue kirjaa oranssia
ja on elämäsi tanssia!" (Ote Pienestä oranssista kirjasta s. 158)

Anneli Kanto & Terhi Rannela: Korkea puoliso (Kuparisaari 2)

Luin viime vuonna Kuparisaari-sarjan avausosan Tähystäjäneidon, joka jäi jännittävästi kesken. Nyt Amayan tarina jatkuu juuri ilmestyneessä sarjan kakkososassa Korkea puoliso (Karisto, 2012). Rakenteellisesti Korkea puoliso on ehyempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Sarjaa kirjoittavat yhdessä kirjailijat Anneli Kanto ja Terhi Rannela. Tähystäjäneidossa erottui vielä selkeästi kaksi eri kirjoittajaa. Tyyli oli hieman poukkoilevaa. Nyt kirjailijoiden äänet ovat hioutuneet hyvin yhteen. Korkean puolison sujuvasanaista tekstiä oli mieluisaa lukea.

Varoitus! Sisältää juonipaljastuksia, jos et ole lukenut ensimmäistä osaa! Amaya on naimisissa nykyisen hallitsijan lapsenmielisen Samuilin kanssa ja yhdessä he hallitsevat Khalkoksen saarta. Amaya on tyytyväinen pakkoavioliittoonsa ja onhan hänen vierellään rakastettunsa, neuvonantaja Miroslav. Amaya odottaa lasta, mutta kuka onkaan lapsen isä. Sarmatialainen Amaya tekee uudistuksia uuden kotimaansa hyväksi ja hänen sydäntään lähellä on tyttöjen ja naisten kouluttautuminen. Kansa rakastaa hallitsijapariaan, mutta vihamiehiä riittää Amayan ympärillä. Lilyana, Samuilin äiti on ailahtelevainen ja halveksii miniäänsä. Hänen toinen poikansa Radko alkaa punoa katalia juonia päästäkseen valtaan.

Korkea puoliso on nopeatempoista ja viihdyttävää lukemista. Kirja on suunnattu lähinnä yläkoululaisille, mutta dramaattiset ja jännittävät tapahtumat koukuttavat varmasti vanhemmatkin lukijat mukaansa. Vallan tavoittelu ja kirjaa sävyttävä yhteiskunnallisuus ovat kiinnostavia teemoja. Se, mitä jäin kaipaamaan oli oikeastaan henkilökuvien syventäminen. Kirja keskittyy paljolti pahan pojan Radkon kuvaamiseen ja se onkin kirjan parasta antia. Muut henkilöhahmot jäävät hänen varjoonsa. Amayan sisar Snezana on ensimmäistä osaa myös paljon enemmän esillä ja sisarkateus on kiehtova elementti. Henkilökuvien syventämisellä tarkoitan sitä, että olisi kiinnostavaa tietää henkilöiden menneisyydestä enemmänkin esimerkiksi veljesten lapsuudesta tai Lilyanan nuoruudesta ja kaksoisroolista. Päähenkilö Amaya onkin loppujen lopuksi värittömämpi persoona kuin monet muut sarjan hahmot. Ehkäpä epätäydellisyys, pahansuopuus ja kateus ovat sellaisia ominaisuuksia ihmisluonteessa, jotka kiinnostavat, vaikka eihän Amayakaan itse täydellisyys ole.

Trilogian viimeistä osaa kirjoitetaan jo parhaillaan ja totta kai haluan senkin lukea. Kuparisaaren kotisivuilta luin, että kirjoittajat eivät vielä itsekään tiedä, miten sarja päättyy. Toivottavasti yllättävästi!

"Radkoa kuvotti, kun hän näki biseralaistypykän pitkästä aikaa. Tyttö oli pukeutunut Khalkoksen mustaan ja oranssiin kuin omiin väreihinsä. Hän oli ominut heidän maansa." (20)

Anneli Kanto & Terhi Rannela: Tähystäjäneito

Luin viime vuoden puolella Terhi Rannelan blogista hänen kimppakirjoittamisestaan Anneli Kannon kanssa. He olivat alkaneet yhdessä kirjoittaa fantasiaromaania. Kirjailijoita innosti marraskuussa alkanut kuukauden kestävä NanoWriMo, National Novel Writing Month eli kansainvälinen romaaninkirjoituskuukausi. Ideana Nanoilussa on kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan mittainen romaani. Romaanin ei tarvitse olla viimeistelty tai edes kokonaan valmis, kunhan siinä on 50 000 sanaa ja se on romaani. Terhin blogista oli kiva seurata kirjoittamisprosessin etenemistä ja kirjoittajat sovelsivat NanoWriMon sääntöjä omaan työhönsä sopivaksi. Kiinnostukseni romaaniin heräsi jo silloin ja nyt yhteiskirjoittamisen tuloksena syntynyt Tähystäjäneito, Kuparisaari 1 (2011, Karisto) on viimeinkin ilmestynyt. Se on fantasiatrilogian ensimmäinen osa ja, kirjoittajat ovat jo täyttä häkää kirjoittamassa sarjaan toista osaa.

Tähystäjäneito 17-vuotias Amaya, matkustaa ensimmäistä kertaa Khalkoksen saarelle osallistuakseen Khalkoksen edesmenneen hallitsijan Romanin hautajaisiin. Amaya edustaa Sarmatian valtiota sen hallitsijan, ruorinaisen Blagorodnan tyttärenä. Amaya on lapsellisen innostunut matkastaan ja ensimmäisesta edustusvierailustaan. Valtiona Sarmatia on rikkaampi ja edistyksellisempi Khalkosta, jossa tuotetaan kuparia Sarmatian hyväksi. Amaya pitää maataan ja sarmatialaisia korkea-arvoisempana kansana ja omaa ennakkoluuloja khalkkideja kohtaan. Köyhemmän ja alkeellisemman Khalkoksen hallitsijattarena ja säälimättömänä itsevaltiaana toimii Romanin leskivaimo, Korkea Puoliso Lilyana. Lilyana jatkaa miehensä diktatuurista tyyliä. Korkealla Puolisolla on kaksi poikaa, joista vanhin poika Samuil on seuraava tuleva hallitsija. Toinen poika, kuopus Radko havittelee myös valtaa. Liliyanan neuvonantaja ja poikien entinen kotiopettaja, vakava nuori mies Miroslav toimii Amayan oppaana valtiollisen vierailun aikana. Amayan mukana Kalkhokselle matkustaa myös rempseä hovinainen, matroona Krasimira.

Amayan vierailu sujuu aluksi hyvin ja Miroslavin ja tähystäjäneidon välillä kipinöi. Sitten paljastuu Sarmatian ja Khalkoksen tekemä kavala sopimus, joka muuttaa Amayan koko elämän. Enempää en halua kirjan juonesta kertoa, sen saatte lukea itse! Kirjan tapahtumat osasivat yllättää ja lukijana minut saatiin koukkuun. En ole paljonkaan lukenut fantasiakirjallisuutta ja en osaa peilata tätä vaikkapa suomalaiseen fantasia-genreen. Jännittävistä juonenkäänteistä ja mielenkiintoisista valta-asetelmista huolimatta kohdistan jonkun verran kritiikkiä romaanin loppupuoleen. Kirjoittajat mielestäni hätiköivät liikaa ja kirjan rytmi muuttuu erilaiseksi. Tapahtumat etenevät liiankin vauhdikkaasti, mieluummin sivuja olisi saanut olla enemmän, jotta rytmi olisi säilynyt. Epäuskottavalta tuntui esimerkiksi, miten nopeasti Amaya opetti Miroslavin sisaren lukemaan. Miroslavin hahmo on kiinnostava maalleen ja kansalleen omistautuneena vallankumouksellisena. Hänen hetkellinen "takinkääntönsä", pois maasta oli myös epäuskottavaa, mutta syytettäköön siitä sitten hullaantumista. Amayan kasvukertomusta on taas kuvattu hyvin. Aluksi hän on mielestäni ärsyttävän pinnallinen, mutta osoittautuu myöhemmin paljon syvällisemmäksi ja vastuuntuntoiseksi hahmoksi.

Kaiken kaikkiaan romaanin asetelmat, henkilöhahmot ja valtapelit ovat todella herkullisia jatko-osia ajatellen ja tarinahan jää kutkuttavasti kesken. Nyt henkilöhahmoissa on keskitytty tiettyihin persooniin ja odotan erityisesti ruorinaisen Blagorodnaan, Amayan sisaren tähystyjäneito Snezanaan ja Lilyanan poikiin tutustumista ja hahmojen syventämistä. Voin vain mielessäni kuvitella tulevia juonenkäänteitä. Tähystäjäneidolla on myös omat nettisivut, joita kannattaa käydä vilkaisemassa. Siellä on kirjailijoiden tekemä video, jossa selitetään esimerkiksi kreikankielisten nimien merkityksiä. Romaanin fantastisen kansikuvan on suunnitellut Anu Sallinen. Tämä on nuortenkirjavinkkini, jota suosittelen myös aikuisille ja fantasian ystäville.