maanantai 11. helmikuuta 2013

Pelottavin Neiti Etsivä ikinä?


Olen pitkään yrittänyt saada harvinaista Neiti Etsivä ja noitamerkki-kirjaa käsiini. Vaikka useista Neiti Etsivistä on otettu uusia painoksia, niin tästä 80-luvulla suomennetusta ei ole otettu kuin yksi painos. Spekuloin etukäteen ajatuksella, että tämä Neiti Etsivä on liian pelottava, koska nimikin viittaa jo noituuteen, kansikuva on todella pahaenteinen ja kirjaa on vaikeaa saada. Vihdoin uteliaisuuteni palkittiin ja lainasin kirjan kirjastosta, josta se löytyi varaston puolelta.

Noitia tai taikuutta kirjassa ei esiinny, vaikka noitamerkit koristavatkin pensylvanialaisia ulkorakennuksia ja niiden tarkoituksena on pitää noidat loitolla. Paula matkustaa tuttujen ystäviensä Bess Marvinin ja George Faynen kanssa Pennsylvanian hollantilaisalueelle jäljittämään varastettuja antiikkihuonekaluja. Varsinainen yllätys minulle olikin, kun kirjassa perehdytetään amishien elämään ja tapoihin. 16-vuotias amish-tyttö Manda Kreutz on lähtenyt pois kotoa oppiakseen lisää kahdeksannen luokan jälkeen. Hän työskentelee leipomossa ja käy iltakoulua. Manda kuitenkin ikävöi perhettään ja haluaa palata takaisin kotiin. Paula törmää tyttöön, kun hänen autonsa menee rikki kesken matkan teon. Välihuomautus: Paulalla menee aika usein auto rikki! Kun Paula ystävineen saapuu Kreuzien maatilalle, niin tyttö on karannut uudelleen isänsä ankaruuden takia. Neiti Etsivä lupaa auttaa amish-perhettä löytämään heidän kadonneen tyttärensä.

Yksinkertaista elämää viettävät koti-amishit ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, ja tarjoavat yöpymispaikan Paulalle ja hänen ystävilleen. Tilanne muuttuu pian, kun ilkeiden huhujen takia Paulaa aletaan epäillä noidaksi. Paula, Bess ja George muuttavatkin kirkko-amishien luokse. Kun koti-amishit eivät välitä "nykyjan" mukavuuksista, niin kirkko-amishit ovat uudenaikaisempia ja hyväksyvät autot ja sähkölaitteet. Kirjassa on kiinnostavasti kuvattu amishien kulttuuria, vaikka Neiti Etsivien tapaan jännitystä ja seikkailunmakua on luvassa.

Neiti Etsivä ja noitamerkki (The Witch Tree Symbol) ilmestyi Yhdysvalloissa 1955, ja sen haamukirjoitti Harriet Adams. Adams kirjoitti useita Neiti Etsiviä ja toimi sarjan kirjoja tuottaneen Stratemayer syndikaatin johtajana. Paula on tässä kirjassa vielä blondi ja en oikein tiedä, missä kohtaa sarjassa hän muuttuu punapääksi. Paulan poikaystäväkin Ned vilahtaa Noitamerkissä ja Paula sanoo Nedin ilmestyessä Pennsylvaniaan: "Minä tosiaan tarvitsen miehen apua." Hämäräksi minulle jää, missä kohtaa hän tarvitsee miehen apua, koska poikaystävä lähtee pois kesken mysteerin selvittelyn, jonka Paula onnistuneeseen tapaan ratkaisee itsenäisesti. Päälleliimattu juonikuvio, joka oli epäuskottavaa!

Tämä Neiti Etsivä ei ollut se pelottavin lukukokemus, jota odotin! Jännittävämpiäkin olen lukenut. Luin heti perään myös Neiti Etsivä ja luolan arvoitus, joka kertoo salaperäisestä lahkosta, mutta ei sekään pelottanut kunnolla. Mikä on teidän mielestänne pelottavin Neiti Etsivä vai onko sellaista edes?

24 kommenttia:

  1. Enpä muistakaan tätä lukeneeni, vaikka huolella olen sarjaa muinoin kolunnut. Ehkä pitäisi ;)

    Minusta pelottavin ja oudoin ja mieleenpainuvin Neiti Etsivä on Lentävän lautasen arvoitus, jossa ollaan keskellä korpea ja koetaan kaikenlaista tooooodella kummallista. Poikkeaa minusta aivan täysin kaikista muista Neiti Etsivistä. (Vai onkohan aika kullannut muistot, en tiedä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, mietinkin tuota Lentävän lautasen arvoitusta, jota en ole siis lukenut! Neiti Etsivissä en muista lukeneeni mitään yliluonnollisista tapahtumista, vaan kaikelle, kuten kummituksille on aina luonnollinen ja järkevä selitys. Kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Tätä kirjaa en muista ollenkaan! Ehkä en ole edes lukenut. Minulle Neiti Etsivät ovat jääneet mieleen yhteen sulautuneena möykkynä - en oikein muista yksittäisiä kirjoja. Tuon Suketuksen mainitseman Lentävän lautasen arvoituksen olen kyllä lukenut, ja se taisi tosiaan olla aika jännittävä. Minulle on jäänyt mieleen myös kirja, jossa Paula ratkaisi arvoituksen selvittämällä itämaiseen mattoon kudotun salakoodin: se ei ollut erityisen jännä tai pelottava, mutta jostain syystä tuo taito teki minuun vaikutuksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, muistutit mieleeni tuon itämaisen maton nyt, kun mainitsit siitä! Onkohan kyseessä Neiti Etsivä ja mallinuken arvoitus? Siitä on tosiaan vuosia, kun olen sen lukenut ja täytyypä vilkaista kirjaa uudestaan!

      Poista
  3. En yhtään muista, olenko lukenut tätä, mutta todennäköisesti en. Onpa kiinnostavaa, että Neiti Etsivässä on ollut juttua amisheista! En osaa sanoa, mikä N E olisi ollut pelottavin, mutta ainakin kirjassa Neiti Etsivä ja siniparran huone on aika kammottava kansansatu taustalla.

    Tuo blondi / punapää -vaihtelu voi johtua siitäkin, että Paulan hiusten väriksi on alunperin ajateltu sellaista "punertavan vaaleaa", ja sitä on sitten luonnehdittu ja käännetty eri termeillä. Ei olisi kyllä suurin epäloogisuus pitkässä sarjassa, jos hiusten väri olisi kokonaan muuttunutkin! Mutta jännästi tuo hiustenväri määrittää henkilön identiteettiä tyttö- ja nuortenkirjoissa, varsinkin jos ajattelee Annaa tai Emiliaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria mietin myös tuota hiustenväriä ja ajattelin, josko sen vaihtelu johtuu eri kirjoittajista tai sitten siitä käännöksestäkin. Toisaalta, mitä punapäinen tyttösankaritar viestittää lukijoille? Rohkeaa, normeista poikkeavaa, erilaista? Kiinnostava aihe pohtia sankarittarien ulkonäköjen merkitystä...

      Kiitos Siniparran huone vinkistä, joka menee myös lukulistalleni!

      Poista
  4. Minunkin tuli joskus luettua Neiti Etsiviä ja yksi on vielä omassakin hyllyssä, mutta tätä en tainnutkaan lukea. Muutenkin olen unohtanut Neiti Etsivät kyllä kokonaan. Varmaan jossain vaiheessa olisi mukava virkistää muistia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VJ, virkistä ihmeessä muistiasi! Neiti Etsiviin on aina kiva palata välillä, kun ei tullut niitä kaikkia satakuntaa silloin lapsena luettua. :)

      Poista
  5. Pelottavinta en osaa vielä nimetä, sillä aikoinaan luin vain pienen osan näistä Neiti Etsivä -sarjan kirjoista. Nyt kun hyllyssä odottaa koko sarja, mukaan lukien tämä noitamerkki, niin otin tavoitteeksi lukea joka ikisen osan sarjasta. Nyt on vasta ensimmäinen luettu, enkä oikein taida uskaltaa laittaa tavoiteaikaa, mutta jossain vaiheessa vastaan tulee se viimeinenkin kirja ja sitten ehkä osaan jo vastata tähänkin kysymykseen. En ole tullutkaan ajatelleeksi että juuri tämä kirja olisi harvinainen. Itse etsin ehkä kaikkein kauimmin kirjaa kallioluolassa tai kolmastoista helmi (valkoisena tai vanhana pehmeäkantisena löysin kyllä jo aiemmin) tällaisena värikkäänä kovakantisena painoksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TeeTee mieletöntä, että sinulla on kaikki 105 Neiti Etsivää! Mahtava lukuprojekti edessä! Tasohan kirjoissa vaihtelee, mutta varmasti löytyy niitä jännittäviä ja vähemmän jännittäviä. Minulla on vanha 50-luvulta peräisin oleva Neiti Etsivä kallioluolassa, jonka olen saanut kummitädiltäni. Haluaisin joskus hankkia ensimmäisen Suomessa ilmestyneen Neiti Etsivän, joka on ilmestynyt Neiti Etsivä nimellä 50-luvulla. :)

      Poista
    2. Neiti etsivä nimellä oleva ensimmäinen kirja on sisällöltään aivan sama kuin Neiti etsivä ja kadonnut testamentti. Löysin itse tuon ensimmäisen kirjaston varastosta. Petyin totisesti lukiessani :( Mutta hienoahan se olisi omistaa =D

      Poista
  6. Mulla karmii vieläkin se robotti-kirja, en muista koko nimeä. Mekaaniset jutut jotka tuntuvat toimivan ilman ihmiset apua, jaiks.
    Olikohan 99 askeleen arvoitus tms. todella jännä, alkemiaa tms.

    Vanhoja neitietsiviä olen alkanut keräillä pikkuhiljaa, mutta tosiaankin vaikeasti saatavia on osa, ei ollut enää silloinkaan kirjastoissa joitakin kun itse näitä luin 20 vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mervi, muistan hämärästi lukeneeni Neiti Etsivä ja robotin. Sitäkin voisin taas lukaista uudelleen. Taisi olla pelottavakin... :)

      Poista
  7. Ooh, Neiti Etsivä! Juu, tämä Noitamerkki on yksi niistä kirjoista, jonka koin "jännittäväksi" silloin vuonna luolamies ja nuija. Muita sellaisia, joita on jäänyt mieleen ovat juuri yllä mainittu Lentävän lautasen arvoitus, Siniparran huone, Venetsian kummitus (lähes kaikki, joissa oli joku kummitussysteemi), Smaragdisilmäinen kissa... Oi, oi, mitä nostalgiaa, niitä on paljon! Yhdeksänkymmentäluvun puoliväliin asti ilmestyneet Neukkarit ovat minulla kaikki luettuna. =D Jokin aika sitten tuli tv:stä Neiti Etsivä-elokuva; uteliaisuudesta oli pakko katsoa. Eihän se nyt ollut aivan sitä, mitä itse olen pienessä pääkopassani Paulan maailman olevan, mutta ihan kelpo perheleffa se kumminkin oli. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, minä lopetin Neiti Etsivä-kirjojen lukemisen, kun tein jyrkän käännöksen aikuisten kirjoihin. Muistan vaan, että ihailin teini-iässä uusien Neiti Etsivien kansia kirjastossa, mutta periaatteesta en niitä lukenut. Onneksi aikuisena voi paikata aukkoa! :)

      Poista
  8. Mä en yhtään muista, mikä kirjoista oli pelottavin. Luin niitä ala-asteella, mutten läheskään kaikkia. Sen jälkeen en ole "uskaltanut" näihin enää koskea, testimielessä täytyisi kyllä kokeilla edes yhtä kirjaa. Nyt kyllä alkoi vähän harmittaa, että luovuin omistamistani ruotsinkielisistä Neiti Etsivistä tilanpuutteen vuoksi, vaikken ollut niitä edes lukenut, mutta onneksi suomenkielisiä on tallessa vielä iso pino.

    VastaaPoista
  9. Neiti Etsiviä on aina mukava muistella:) Pelottavimmat ovat muistikuvieni mukaan Peililahden salaisuus, Lentävän lautasen salaisuus, Siniparran huone ja kummituskaruselli. Muistaakseni myös Vanhan kirjaston kummitus kuului suosikkeihini.

    Neiti Etsiviä on aina välillä mukava lukea. Yritin nytkin kirjastossa katsella valikoimaa sillä silmällä, että olisin löytänyt hyvän kirjan kuukauden talviteemaan, mutta en oikein löytänyt talveen sijoittuvaa kiinnostavaa kirjaa...

    VastaaPoista
  10. Minullakin Neiti Etsivät ovat mielessäni iloisesti sekaisin yhtenäisenä mössönä. Tuon autojutun muistan minäkin, kovin olivat epäluotettavia... En siis valitettavasti osaa sanoa jännittävintä osaa. Mietin jo näiden uudelleenlukemista, mutta jestas sentään osiahan on yli 100! Jos minä ne Viisikot lukisin ensin ;)

    VastaaPoista
  11. Carolyn Keenen krjat ovat kait sillai sopivan jännittäviä.

    VastaaPoista
  12. En osaa sanoa mikä oli pelottavin kirja :/ Olen lukenut koko sarjan (kaikki mitkä on suomennettu) niin varmaan viiteen kertaan ainakin. Pidän tosi paljon! nyt oon taas lukemassa niitä.

    Nii paras :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiva kun kommentoit! Aivan hurjaa, että olet lukenut kaikki Neiti Etsivät ja monta kertaakin! Voisitko ottaa yhteyttä minuun sähköpostitse? sara.kokkonen@utu.fi

      Poista
  13. Joo mä laittelen sulle sähköpostii, kun ehdin. Harmittaa iha suuresti, kun ei oo suomennettu enempää Neiti Etsivii ja kun suomessa ei oo näytetty sitä tv-sarjaa :(

    VastaaPoista
  14. Mielestäni jostain netistä pystyy ostamaan Nancy Drew elokuvan... En ole myöskään lukenut tuota neiti etsivää. Mutta vielä ehtii ;) Koluan Neiti etsiviä läpi ja olen lukenut nyt 29 kirjaa. Tähän mennessä jännin oli Ankkurin arvoitus jonka luin lähiaikoina.

    VastaaPoista
  15. Olen lukenut ainakin 12 Neiti Etsivää. En oikein tiedä,mikä on ollut pelottavin,mutta ainakin kummituskaruselli ja venetsian kummitus olivat pelottavia. Olisi kiva lukea tuo lentävän lautasen arvoitus.

    VastaaPoista