Luin loppukesän ja alkusyksyn aikana uudestaan Neiti Etsivä-kirjoja kirjahyllystäni parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ne olivat lapsuudessani suosikkikirjojani ja olin niihin aivan koukussa. Hankin nyt myös muutaman uuden kirjahyllyyni. Kirjojen kansikuvat ovat kuitenkin vanhemmissa Neiti Etsivissä jännittävämpiä kuin nykyisissä. Voisin keräilläkin vanhempia painoksia antikvariaateista. Nostalgiaa... Vanhin kirjani on Neiti Etsivä kallioluolassa, joka on painettu v.1957. Alkukielinen teos The Mystery of the Tolling Bell on ilmestynyt jo 1940-luvulla. Uusimmista teoksista luin pokkariversion Neiti Etsivä ja sisäoppilaitoksen salaisuus. Sen alkuperäinen painos on vuodelta 1991. Mielestäni kirja jatkoi hyvää Neiti Etsivä perinnettä. Pidin myös teoksesta Neiti Etsivä ja kirjaston kummitus, joka on ilmestynyt vuonna 1965. Lisäksi luin toistamiseen 1980-luvulta kirjoitetun Neiti Etsivä ja kadonnut kilpahevonen. Pettymykseksi osoittautui kaikista uusin kirja 2000-luvulta, jota en viitsinyt edes lukea parin ensimmäisen sivun jälkeen, koska Neiti Etsivä-kirjojen todellinen "juju" oli siitä hävinnyt.
Neiti Etsivät toistavat yleensä samanlaista kaavaa. Kirjan alussa aina esitellään Paula Drew (eng. Nancy Drew) kuuluisana etsivänä sekä hänen tyttöystävänsä Bess Marvin ja George Fayne, jotka auttavat Paulaa mysteerien ratkomisessa. Kirjan ensimmäisellä sivulla luodaan jo odotus jännittävästä arvoituksesta. Myös kirjan jokainen luku päättyy aina jännittävään kohtaan. Lukijan on siis "pakko" jatkaa lukemista. Yhden Neiti Etsivän lukee nopeasti parissa tunnissa, koska teksti on sen verran helppoa ja kenties viihteellistäkin, ja kirjathan ovat melko ohuita.
Neiti Etsivä-sarjaa kirjoittaa useampi kirjoittaja. Carolyn Keene ei siis ole todellinen vaan fiktiivinen kirjailijahahmo ja salanimi eli pseudonyymi (ks. tarkemmin tietoja Wikipediasta: Carolyn Keenen nimellä). Tämä oli minulle yllätys, kun lähdin perehtymään Neiti Etsivä-sarjan taustatietoihin nyt vasta aikuisiällä. Carolyn Keenen pseudonyymi-nimellä on kirjoitettu jännittävää Dana-tytöt sarjaa, joita myöskin olen lukenut lapsuudessani. Neiti Etsiviä on käännetty suomeksi yhteensä 105 kirjaa tällä hetkellä. Niitä on julkaistu alkuperäisestä sarjasta Nancy Drew (1-56) sekä sen jatkajasta Nancy Drew Mystery Stories-sarjasta (57 - ) (lähde: Carolyn Keene-bibliografia 1955-1998).
Seuraavaksi kirjahyllyssäni odottaakin lukemista vaille Neiti Etsivä ja hurjat hevoset... sekä tyttökirjallisuusprojektini jatkuu muun kirjallisuuden lukemisen ohessa.
Aivan mahtava blogi! Toivottavasti jaksat kirjoittaa sitä usein. Tämä kiinnostaa jo siksikin, että itsekin olen tuleva kirjastonhoitaja. Minulla oli edelliskesänä samanlaista paluuta nuoruuteen kuin sinullakin. Silloin luin Anna-kirjoja. Tai eihän se oikeastaan paluuta ollut, koska en itse niitä koskaan nuoruudessani lukenut. Siirryin tosi aikaisin aikuisten kirjoihin, mikä toisaalta oli sääli, koska tyttö-kirjoissa ei ole samanlaista hohtoa kun niitä nyt lukee. On varmaan niin tottunut seksiin ja väkivaltaan, että Annan edesottamukset tuntuvat vähän lapsellisilta. Nauraen muistelin miten jollain kesäleirillä muilla oli mukana Neiti Etsiviä ja minä luin Victoria Holtin Paholairakastajaa! Nyt kun sitä ajattee, kirja ei ehkä ollut parasta luettavaa 11- tai 12-vuotiaalle tytölle...
VastaaPoista