Elina Aro (Arohonka) on kirjoittanut runsaasti lasten- ja nuortenkirjallisuutta sekä useita tyttökirjoja. Lapsuudessani olen lukenut Aron historiallisen tyttöromaanin Ystävämme Karoliina (1978, 2. painos) ja olen monta kertaa ajatellut, että kirja pitäisi lukea uudestaan. Minulla on mielikuva, että pidin kirjasta silloin vaikken enää muistakaan kunnolla sisältöä. Villien tyttöjen koulua (1948) on kehuttu ja olen sitä selaillut. Olen myös haalinut kirjahyllyyni Aron joitain tyttöromaaneja, mutta kirjailijalla on ollut todella laaja tuotanto. Nyt tartuin kirjastosta lainaamaani esikoisromaaniin Tuntemattomilla teillä, joka ilmestyi 1947.
Kirjan päähenkilönä on n. 16-vuotias poikamainen Jonna (Johanna), Korkeen talon tuleva perijä. Jonnan äiti on ollut todella pettynyt, kun perheen kuopuskin osoittautui tyttäreksi pojan sijasta. Äiti on vieraampi Jonnalle, josta on tullut isänsä silmäterä. Tytär tekee miesten töitä isänsä rinnalla. Jonna vähät välittää ulkonäöstään ja vaatteistaan. Hän haluaa näyttää pystyvänsä hoitamaan tilaa, kun aika jättää vanhemmista. Korkeen emäntä ehdottaa, kun Jonna on aina kotona, että tämän olisi nähtävä muutakin maailmaa. Niinpä vastahakoinen Jonna lähetetään kesäksi pois Soran perheen huvilalle.
Jonnan on aluksi hyvin vaikeaa sopeutua uuteen ympäristöön ja hienostuneihin tapoihin. Hän on yksin ja tekee mielellään puutarhatöitä kasvimaalla. Perheen tytär Kristiina pitää Jonnaa liian maalaismaisena, mutta veli Harri on kiinnostunut Jonnasta. Jonna päättää kuitenkin muuttua avoimemmaksi ja lähestyy sisaruksia. Kristiina on onnessaan, kun saa muokata maalaistytöstä "oikean ihmisen", joka tapahtuu tietenkin ulkonäön hoitamisella. Perheen Esteriita-rouva on sitä mieltä, että poikamaisesta Jonnasta on tuleva oikea nainen.
Jonna saa kuitenkin tarpeekseen, kun Harri lähentelee häntä huvilan juhlissa. Hän ottaa pyöränsä ja lähtee yön selkään polkemaan kohti kotiansa. Matka on pitkä, melkein 300 kilometriä. Tytöllä ei ole edes riittävästi rahaa mukana eikä ruokaakaan sen puoleen. Jotain tapahtuu, ja Jonna katoaa. Jonnan vanhemmat ovat surusta suunniltaan ja luulevat tyttärensä kuolleen. Korkeen talo rapistuu, isäntä sairastuu ja työt jää tekemättä.
Juonen kulussa on koukuttavasti jätetty alkuun lukija epätietoiseksi siitä, mitä Jonnalle on tapahtunut. Asiat selviävät, ja Jonna palaa takaisin kotiinsa. Huonokuntoiseen Korkeeseen tarvitaan nyt tilanhoitajaa, jonka paikan saa mies nimeltä Aaro. Jonna syrjäytetään tilan töistä. "Aluksi tyttö yritti seurata Aaron mukana töihin kuten ennen isän ja Pekan kanssa, mutta huomasi piankin olevansa aivan väärällä paikalla. Mies ei tosin koskaan sanonut, ettei se ja se puuha sopinut naiselle, mutta Jonna näki hänen silmistään ja ilmeistään, mitä hänen sisimmässään liikkui. Se kävi Jonnan ylpeydelle, ja häneltä katosi entinen työilo." (103) Jonna jää tupaan (sisälle) äitinsä avuksi. Tytön poikamaisuus karisee pois ja hänen sydämensä sykkii nyt Aarolle, jota hän miellyttää käyttäytymällä juuri niin kuin Aaro toivoisi. Tyttären ja äidin välit lähentyvät. Jonna lähtee myös talveksi emäntäkouluun, jotta oppii kunnolla naisten työt. Avioliiton auvoisa satama Aaron kanssa odottaa nuoren naisen tulevaisuudessa.
Jotenkin tulin surulliseksi kirjailijan tekemästä loppuratkaisusta. Hän tosin näyttää naisen asemaan liittyvän ristiriidan patriarkaatissa. Miesten töitä poikatyttö voi tehdä toki tiettyyn ikään asti, mutta lopulta hänestä on tultava oikea, naisellinen nainen ja tuleva perheenemäntä. Reipas Jonna alistuu miehiseen valtaan, vaikka toisenlainen ja salliva järjestys olisikin ollut mahdollista isänsä avulla.
Oletteko te lukeneet Elina Aron kirjoja?
Tämä kirja on minulle ennestään tuntematon, vaikka olen katsellut, mitä kirjoja Arolta on ilmestynyt. Kansikuva on kiintoisa ja tarinakin olisi varmaan ihan kiinnostava, tutustuisin mielelläni tähän kirjaan. Minä olen lukenut myös tuon Ystävämme Karoliinan ja lisäksi Karela tule meren yli, joka sijoittuu sodanjälkeiseen Suomeen ja Villien tyttöjen koulun.
VastaaPoistaAino, minulla on hyllyssä odottamassa Karela tulee meren yli ja kirjastosta lainasin muutaman Aron tyttökirjan. Lisäksi lainasin yhden toisen tyttökirjailijan tuotantoa, jota en ole lukenut. Siitä varmaan seuraavaksi postaan. :)
VastaaPoistaYstävämme Karoliina on tuttu ja pidin siitä kovasti. Näitä muita en tunne, ja tämä esittelemäsi vaikutti loppuratkaisunsa vuoksi sellaiselta, etten ehkä tutustukaan... ��
VastaaPoistaKaisa, luen jossain vaiheessa Ystävämme Karoliinan uudestaan, koska minulla on siitä jotenkin hyvä muisto! Minua nämä vanhat kotimaiset tyttökirjat kiehtovat, vaikka loppuratkaisut ei aina miellyttäisikään. ;)
PoistaElina Arolta on tullut luettua "osoitesarja". Sarjan viimeinen kirja oli Ratsurinne 13 ja sen halusin lukea. En kuitenkaan halunnut lukea pelkkää viimeistä osaa, joten luin koko sarjan. Sarja on enemmän lapsille (alle 10v.) tarkoitettu. Pääosassa on perhe, joka jokaisen kirjan alussa muuttaa uuteen osoitteeseen. Perheessä on jonkinlaisia taikavoimia, vaikka muuten miljöö on tavallinen suomalainen kaupunki/maaseutu. Perheellä on mm. matto, jossa voi uida. Useammassa kirjassa perheen lapset kutsuvat uusia kavereitaan uimaan olohuoneeseen.
VastaaPoistaKiitos Nipre kommentistasi! Ehkäpä tuo kiinnostavan kuuloinen osoitesarja tulee joskus minua vastaan. :)
PoistaNever heard! Tämä vaikutti tosi kiinnostavalta tuohon lopun pettymykseen asti. Kunpa hän olisi pitänyt päänsä ja tehnyt kotitilastaan matriarkaatin.
VastaaPoistaHyvin jännittävä kansi tuonaikaiseksi!
<3
Niinpä Leena, mutta nämä ovat niitä vanhemman tyttökirjallisuuden konventioiden mukaisia loppuratkaisuja. Kansi on kyllä kiinnostava ja siinä näkyy, että tyttöpäähenkilöllä on housut/haalarit jalassa, mikä oli tuohon aikaan hyvin poikkeavaa tyttöjen ja naisten pukeutumisessa.
VastaaPoista