Terttu Järvilehdon (Forssell) vähän tunnetut tyttöromaanit ovat yllättäneet minut kertaheitolla! Viime syksynä luin kirjailijalta Sininen sävel-teoksen, joka tuli kuin sattuman kautta minua vastaan Helsingin kirjamessuilla ja kirjoitin siitä blogissani. Sininen sävel kertoo konserttipianistin urasta haaveilevasta kunnianhimoisesta Hannelesta 1950-luvun kaupunkilaismiljöössä. Nyt lukuvuorossa oli Järvilehdon Hilla (Tammi, 1959), joka tuli kuin taas sattumalta vastaan äskettäisellä kirpputorireissullani. Hilla kertoo juuri valmistuneesta ylioppilastytöstä, joka haluaa voimistelunopettajaksi. Tätinsä luona asuvaa äiditöntä tyttöä askarruttaa raha-asiat ja velaksi opiskeleminen mietityttää.
Hilla osallistuu liikuntakurssille, jonka on itse rahoittanut ja viettää kesäänsä urheiluopistossa. Jumppakurssin päiväohjelma sisältää tiukkaa harjoittelua. Aamu alkaa
uinnilla ja teellä. Sen jälkeen luvassa on muokkausvoimistelua ja rytmiikkaa.
Iltapäivä jatkuu välinevoimistelulla ja liikuntaharjoitelmilla.
Vapaahetken ja päivällisen jälkeen on vuorossa vanhoja tansseja. Päivä
päättyy nuotion ääreen, jonne tytöt ja pojat yhdessä kokoontuvat. Urheiluopistossa Hilla ystävystyy huonetovereidensa suorasukaisen Kirsin ja ainaisella laihdutuskuurilla olevaan Mimman kanssa. Liikunnanopettajaksi aikova Pekka hakeutuu myös mielellään Hillan seuraan ja romanttista väreilyä on ilmassa.
Kurssin aikana tytön lahjakkuus ja taidot kehittyvät lisää ja kurssilaiset kannustavat myös Hillaa pyrkimään Helsingin Voimistelulaitokseen. (Sivuhuomautus: Helsingin yliopiston voimistelulaitos koulutti voimistelunopettajia aina vuoteen 1972, jonka jälkeen koulutus siirtyi Jyväskylän yliopistoon perustettuun liikuntatieteelliseen tiedekuntaan). Hilla osallistuu viisi päivää kestäviin vaativiin karsintakokeisiin. Kilpailu on kovaa ja vain 25 tyttöä hyväksytään 130:stä. Arvaattehan, miten Hillan käy. Hyvin!
Järvilehto kuvailee elävästi ja realistisesti päämäärätietoista liikuntaharrastusta ja voimistelumiljöötä, ja kirja perustuukin kirjailijan omiin kokemuksiin. Tyttöromaani on tyyliltään moderni ja kertoo nuorista elämänsä taitekohdassa. Kirsin oikukas hahmo on oma kiinnostava tarina ongelmallisesta suhteesta vanhempiin. Hillaan olisin mielelläni lukenut jatkoa.
Tyttökirjana Hilla poikkeaa perinteisen kotimaisen tyttökirjallisuuden valtavirrasta ammatillisen painotuksensa takia. 1950-luvulla alkoi Suomessa ilmestyä runsaasti ammattiin painottuvia ulkomaisia tyttökirjoja ja -sarjoja. Järvilehtoa voi kuitenkin pitää tämän suuntauksen yhtenä edelläkävijöistä, sillä jo hänen ensimmäinen tyttöromaaninsa vuonna 1947 ilmestynyt Suhisevin siivin kertoo purjelentoa harrastavasta tytöstä. Kuvitelkaa! Ja tänään tämän kirjan toi minulle mieheni. Enkä minä oikeastaan usko sattumiin!
Mitä ammattiin tai harrastuksiin painottuvia tyttökirjoja/nuortenkirjoja te olette lukeneet? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!
