Ärsyttävä tyttökirja?

Kuva Wikimedia Commons

Olen viime aikoina päivittänyt tutkimussuunnitelmaani ja mielessäni on pyörinyt taas uusia kysymyksiä. Yksi tutkimukseni tavoitteista on tutkia tyttökirjallisuuden vastaanottoa ja lukemisen merkitystä. Olen lukenut lukuisia kirjoituksia tyttökirjojen myönteisistä lukukokemuksista, mutta teksteissä vilahtaa joskus ärtymys johonkin tiettyyn kirjaan. Tyttökirjojen vanhanaikaisuus, maailmankuva, perinteiset naisten roolit, liian täydellinen päähenkilö ym. tekijät saattavat ärsyttää lukijaa. Esimerkiksi suositut kotimaiset Tiina-kirjat ovat sekä ihastuttaneet että vihastuttaneet lukijoita.

Olen nyt tonkinut omia lukumuistojani ja miettinyt, mikä minua itseäni ärsytti Tiina-kirjoissa. Nimittäin Tiinan äiti ja tytön suhde äitiinsä. Minua ärsytti äidin ankaruus ja epäoikeudenmukaisuus tytärtään kohtaan ja samalla Tiinan nössöys suhteessa äitiinsä, vaikka muuten tyttö olikin rohkea ja kapinallinen. Äitiään vastaan hän ei kapinoinut vaan alistui mielestäni ja tämä on minun mielikuvani lapsena luetusta. Muistan selvästi kolmekymmentä vuotta ajassa taaksepäin, kun olen ystäväni huoneessa lukemassa Tiinaa ja minua ärsyttää se kirja (en muista nimeä) suunnattomasti. Muistan, että minua ärsytti Tiinan virkkauskin, jota hänellä on tapana tehdä huonon omatuntonsa takia.

Nyt minulla on tavoitteena lukea kaikki Tiina-sarjan 29 osaa (muutamista luetuista olenkin blogannut) tutkimustani varten ja on kiinnostavaa tarkastella, säilyykö oma mielikuvani Tiinan äidistä ja tyttären ja äidin välisestä suhteesta samanlaisena. Nimittäin tunnustan sympatiseeraavani äitiä ensimmäisen osan luettuani. Kamala, mikä fossiili minusta on tullutkaan!

Nyt pyydänkin teitä harrastamaan itsetutkiskelua ja kertomaan mikä lukemassasi tyttökirjassa ärsytti? Haluan kuulla negatiivisia lukukokemuksia tällä kertaa, koska haluan tarkastella tutkimaani ilmiötä myös sen kääntöpuolelta. Vastauksia voidaan käyttää tutkimustarkoituksessa!

Olen valinnut postauksen kuvaksi Eward Burnes-Jonesin maalauksen Portrait of Katie Lewis. Tuo mustiinpukeutunut tyttö on hiukan tylsistyneen tai tyytymättömän näköinen lukiessaan ja sopii kysymykseeni. Nyt saa siis purnata ja minä kuuntelen!

Tuomo Kuitunen: Kaakkurin huuto

Kun koulukiusaamiskeskustelu on käynyt taas vilkkaana koulujen alkaessa, niin tartuin Kuitusen nuortenkirjaan Kaakkurin huuto (Tammi, 2009), joka käsittelee myös kiusaamisteemaa. Kirjan päähenkilöä kuudesluokkalaista Mikaa kiusataan koulussa ja koulun ulkopuolella, mutta hän ei ole ainoa kiusaamisen uhri, sillä osansa kiusaamisesta saa Mikan ihastuksen kohde Meri. Kiusaajana ja päällepäsmärinä toimii Mikan naapuriin muuttanut samanikäinen poika Kapa. Mika vetäytyy syrjään tutusta kaveriporukastaan ja yksinäisyydessään pakenee metsään, jossa hänelle avautuu uusi ja kaunis maailma. Metsässä ahdistus häviää ja siitä tulee hänen turvapaikkansa, jonne hän vaeltaa yhä uudestaan ja uudestaan. Siellä hän tutustuu myös erikoiseen ja pelottavaan erakkoon, joka elää pääasiassa omavaraisesti luonnon antimilla.

Kirjan rinnakkaistarinana kulkee rauhoitetun linnun Kaan tarina. Mika kuulee ensimmäisen kerran metsässä juuri kaakkurin valittavat huudot ja kiinnostuu linnusta. Hän alkaa tarkkailla lintuja ja tehdä havaintoja luonnosta. Kirjassa on erittäin asiantuntevaa luonnonkuvausta, mutta samalla sitä sävyttää surumielisyys ja taustalla uhkaavat vaarat. Tämä kirja sopii syksyyn, vaikka se alkaa keväästä. Se on Mikan kasvutarina, jossa hän lopulta rohkaistuu vastustamaan kiusaajaansa ja kyseenalaistamaan asioita. Mika ei hyväksy eläinten ja luonnon tappamista ja aihetta pohditaan kirjassa eri näkökulmista. Pidin paljon kirjan haikeasta tunnelmasta ja suosittelen sitä koulujen lukemistoon viides-seitsemäsluokkalaisille.

Tuomo Kuitunen on eläkkeelle jäänyt luokanopettaja, joka on kirjoittanut kolme nuortenkirjaa. Kirjoja on saatavilla e-kirjoina. Hän pitää blogia Tuomon kuva ja sana, jossa on sekä kirja-arvioita että luonnon ihmeitä. Toivottavasti Tuomo innostuisi kirjoittamaan taas uuden nuortenkirjan, koska pojille tarvitaan kotimaista nuortenkirjallisuutta!

Kiusaamis-aihetta käsitellään paljon Maria Aution nuortenkirjoissa. Olisin kiinnostunut  kuulemaan vinkkejä myös muista koulukiusaamista käsittelevistä nuortenkirjoista!

Tarina kirjahyllyistä, kirjoista ja niiden lukijasta

Eräänä perjantaina olohuoneen pieni kirjahylly veteli viimeisiään ja sai purkutuomion. Pienen kirjahyllyn kirjat jäivät ilman kotia. Samana päivänä makuuhuoneen ruma, mutta kestävä kirjahylly tunsi itsensä ahdistuneeksi ja halusi vaihtaa maisemaa. Kirjahylly siirtyi muutaman metrin valoisalle tasanteelle, jossa oli kunnolla tilaa, että se sai kerrankin avata ovensa selkosen selälleen ja hengittää uutta ja raikasta ilmaa. Kirjahyllystä tuli kaunis. 

Kirjahyllyjen asukkaat joutuivat kaaokseen valtaan ja ne makasivat kauhuissaan levällään pitkin lattioita ja pöytiä. Onneksi ne eivät olleet yksin vaan heillä oli toisistaan seuraa.

Yhtäkkiä ilmestyi kiltti tyttökirjojen lukija ja auttoi kirjat takaisin koteihinsa. Orvoille kirjoille hän löysi uuden kodin. Kirjoja selatessaan hän huomasi, miten paljon hänellä on luettavana ihania kirjoja, jotka hän oli jo aivan unohtanut. Juuri, kun hän oli aloittamaisillaan lukemaan, niin silloin olohuoneen mahtava kuningaskirjahylly jyrähti ja alkoi vaatia, että hänkin tarvitsee muutosta.

Tyttökirjojen lukija sitten järjesteli olohuoneen isoa kirjahyllyä ja luokitteli kirjoja uudestaan romantiikkaan, jännitykseen, klassikoihin, tietokirjoihin jne. Ja taas hän löysi ihmeellisiä, uusia kirjoja, joita hän ei muistanut olevan olemassakaan.

Esimerkiksi hän löysi Kansojen kirjallisuus-sarjan, jota ei edes ollut olohuoneen kirjahyllyssä, vaan se oli sen vieressä, kassissa. Sarja pääsi vain osittain kotiin, sillä kolme osaa puuttui, nimittäin Valistus, Tunteellisuus ja Romantiikka. Omituisinta kaikessa oli, että kassissa oli kaksi kappaletta Realismia, Sotien välistä sekä jälkeistä aikaa. Näille toisille kappaleille tyttökirjojen lukija etsii kotia muualta.

Jotkut kirjahyllyjen asukkaat saivat sijaiskodin ja ne joutuivat kahteen pahvilaatikkoon odottamaan uutta asuntoa. Pöydälle jäi vielä vähän kirjoja makaamaan, mutta rauhallisen oloisina. Tyttökirjojen lukija miettii heille kahta vaihtoehtoa  - joko makuuhuoneen kaunis kirjahylly - tai ihan uusi kirjahyllyperheenjäsenen hankinta...

Anni Swania tapaamassa Tuusulan taiteiden yössä...sekä tyttökirjapaketin voittaja

 

Tuusulan rantatiellä vietettiin viime perjantaina taiteiden yötä. Suunnistin alkuillasta perheeni kanssa taiteilijakoti Erkkolaan, jossa on parhaillaan kesänäyttely "Satukuningatar Anni Swan". Näyttelyssä esitellään Anni Swanin elämää ja tuotantoa maalausten ja hänen kirjoihinsa tehtyjen kuvitusten kautta. Teoksia on Martta Wendeliniltä, Rudolf Koivulta, Venny Soldan-Brofeldtiltä ja Eero Järnefeltiltä. Näin ihanan kansikuvan sekä kansikuvaluonnoksen Sara ja Sarri matkustavat -teoksesta, jota en ollut aikaisemmin nähnytkään. Toivottavasti löydän tuon painoksen vielä joskus! Näyttelyssä on esillä vitriineissä myös muita Swanin nuortenkirjojen vanhempien painosten kansikuvia.

Erkkolan pihalla taas ihana metsän tyttö Anni Swan itse kertoi, kuinka hän mursi sadun lumouksen. Anni Swania tulkitsi upeasti näyttelijä Marika Sampio-Utriainen. Lapseni eivät olisi millään halunneet lähteä Erkkolasta ja kävimme siellä vielä myöhemmin uudestaan.

Rantatien ympärillä oli kulttuuria, tunnelmaa, hyväntuulisia, vaeltavia ihmisiä, nuoria, lapsia, aikuisia, vanhuksia, rytmikkäitä tanssiesityksiä, musiikkia laidasta laitaan, suussa sulavia herkkuja ja elämyksiä. Voitteko kuvitella sitä, kun kuulet elokuun pimenevässä illassa kaukaista aariaa ja katsot kuulasta järveä? Ja Lottamuseo, jota en ole ennen nähnyt niin kauniissa ja kutsuvassa iltavalaistuksessa. Se oli sellainen koskettava hetki, johon olisin halunnut jäädä iäksi...

Lottamuseo sopii kaikenikäisille, sillä lapset on huomioitu siellä hyvin. Informaatiota on niin paljon meidän sotahistoriasta, jota illalla myöhään en jaksanut kaikkea sulattaa, mutta se on hyvä syy mennä uudestaan. Ja sainpahan uutta tietoa pikkulotista!

Ensi vuonna haluan mennä taas Tuusulan rantatielle elokuun lämpimään yöhön, johon jäi kaipuu, mutta samalla levollisuus.

Tyttökirjapaketin arvonnan onnettarena toimii tällä kertaa nuorin poikani ja hän veti lipukkeen, jossa luki nimi: mariamaria. Onnea voittajalle!

p.s. Suosittelen pikaisesti käymään Rantatiellä Erkkolan Anni Swan-näyttelyssä, joka on esillä elokuun loppuun asti!

Kuusi vuotta bloggailua ja tyttökirja-arvonta!

Tasan kuusi vuotta on vierähtänyt siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni 2.8.2008. Perustin Saran Kirjat-blogini Blogit.fi-sivustolle, joka toimi mielestäni Wordpressin blogipohjalla. Siirryin kolme vuotta sitten Bloggeriin ja kaikki kirjoitukseni ovat täällä nykyään. Onneksi! Sillä Blogit.fi sivusto lopetettiin viime vuonna ja sen takia ovat valokuvat vanhemmista jutuistani hävinneet. En ole vielä laittanut tilalle uusia kuvia, koska siinä olisi oma työnsä.

Ensimmäinen postaukseni oli dekkareista ja seuraava olikin sitten tyttökirjoista. Tyttökirjojen lukemisesta, tutkimisesta ja kirjoittamisesta näyttää tulleen elämäntehtäväni. :) Blogini synttäreiden kunniaksi järjestän perinteisen tyttökirja-arvonnan. Kirjapaketin arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseeni ja kertomalla, minkä ulkomaisen tyttökirjan olet viimeksi lukenut. Anonyyminä ei voi osallistua arvontaan. Lisäarvan saa olemalla kirjautunut lukijani. Ilmoita kommentissasi, osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla arvontaan, joka päättyy 10.8. klo 23.59.

Tyttökirjapaketti sisältää seuraavat kirjat:

1.  L.M. Montgomery: Kotikunnaan Rilla
2. Jean Webster: St. Ursulakoulun tytöt
3. Laura Ingalls Wilder: Pieni talo suuressa metsässä
4. Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka
5. Merri Vik: Nolo juttu, Lotta!
6. Leena Wallenius: Lotan koeaika
7. Anni Swan: Tottisalmen perillinen
8. Helen Wells: Ursula lentää
9. Helen Wells: Ursulan uusi tehtävä
10. Helen Wells: Ursula ylihoitajana
11. Susan Coolidge: Katy koulussa
12. Sofie Schieker-Ebe: Reipas Sibylle
13. Anneli Toijala: Myrskylintu
14. Ellinor Rafaelsen: Katja au pairina
15. Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat

Kirjoista suurin osa on käytettyjä, mutta suhteellisen hyväkuntoisia.

Jos joku haluaa kirjoittaa minulle vielä ulkomaisten tyttökirjaklassikoiden lukumuistoistaan, niin täällä on luettavissa kirjoituskutsuni, mutta pidä kiirettä!