tiistai 1. elokuuta 2017

9-vuotias Ella tykkää tyttökirjoista

Kesälomallani tapasin neljäsluokkalaisen Ellan, joka tykkää lukea paljon kirjoja. Anni Polvan Tiina-kirjat ja Carolyn Keenen Neiti Etsivät ovat tällä hetkellä Ellan suosikkilukemista. Nämä tyttökirjat ovat olleet myös omia suosikkejani samanikäisenä. Niinpä päätin haastatella Ellaa ja kysellä hänen mielipiteitään kirjoista.

1. Mitkä ovat lempikirjojasi?

Tiinat ja Neiti Etsivät.

2. Mitä luet tällä hetkellä?

Kahta kirjaa. Tiina kesälaitumella ja Neiti Etsivä ja kolmastoista helmi.

3. Mitä Tiina-kirjoja olet lukenut?

Tiina, Tiina eksyy, Tiina aloittaa oppikoulun ja Tiina ei pelkää.

4. Mikä Tiina-kirjoissa viehättää?

Tykkään lukea vanhanaikaisia kirjoja. Äiti ehdotti minulle kirjoja. Alkuun eka ei kiinnostanut, mutta kun luki, niin innostui. Haluan lukea kaikki osat jatkossa ja järjestyksessä tästä lähtien. Kannattaa lukea järjestyksessä, niin ei ole pihalla mitä aikaisemmin on tapahtunut.

5.  Mitä mieltä olet Tiinasta?

Tiina on erilainen kuin muut. Tiina ei välitä vaatteista ja tykkää hypätä aitojen yli. Tiina on rohkeampi kuin muut tytöt.

6. Mitä mieltä olet Tiinan perheestä?

Tiinan äiti on aika kiree. Isä on kiva. Veli on välillä ärsyttävä niin kuin munkin veli. Juha on kiva poika.

7. Entäs Neiti Etsivät?

Äidin kautta. Löysin kotoa äidin Neiti Etsivä ja Siniparran huone. Sen jälkeen olen lainannut kirjastosta lisää kirjoja. Tykkään salapoliisikirjoista. Paula Drew on todella kekseliäs ja mukava.

8. Minkä verran luet kirjoja?

Luen joka päivä. Kuukaudessa 4-10 kirjaa. Voin lukea tunnissa jopa sata sivua. Voin lukea monta tuntia päivässä. Lempiaineitani koulussa ovat äikkä ja englanti.

9. Minkälaisista kirjoista tykkäät?

Tykkään lukea jännittäviä salapoliisikirjoja. Hassuja kirjoja. Vanhanaikaisia kirjoja. Tykkään Ella-kirjoista. Olen lukenut Siskoni, vampyyri-sarjan ja olen lukenut kaikki Isa & Bea-kirjat.

Kiitos paljon Ellalle mukavasta haastattelusta! Minäkin innostuin lomalla lukemaan uudestaan Tiinalle otetaan pikkusisko. Se on vielä vähän kesken, koska olemme lukeneet kirjaa yhdessä ääneen perhepiirissä. Jospa otammekin Skype-yhteyden Ellaan, niin saamme kirjan loppuun...

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Becky Albertalli: Minä, Simon Homo Sapiens


Yhdysvaltalaisen Becky Albertallin esikoisromaani Minä, Simon Homo Sapiens (Otava, 2017 suom. Lotta Sonninen) on mukaansatempaava nuortenkirja. Päähenkilö 17-v. lukiolainen Simon Spier on ihastunut samaa koulua käyvään Blue-nimiseen poikaan, jonka todellista henkilöllisyyttä hän ei tiedä. Kummatkin meilaavat toisilleen anonyymeina nimimerkin takaa. Simon salaa kaikilta, perheeltään ja ystäviltään homoseksuaalisen suuntautumisensa. Sympaattisesta Bluesta hän löytää sielunkumppanin,  jolle hän voi avautua omista tuntemuksistaan. Yhdessä he pohtivat kaapista tulemisen problematiikkaa:

"Sivumennen sanoen, eikö olisikin reilumpaa, jos kaikkien pitäisi tulla kaapista? Miksi heteroseksuaalisuus on joku oletusarvo? Mitä jos jokaisen pitäisi erikseen tehdä samanlainen kiusallinen ilmoitus omasta seksuaalisuudestaan, oli se sitten minkälainen hyvänsä? (123)

Simon joutuu luokkatoverinsa Martinin kiristyksen kohteeksi, kun tälle selviää että Simon on homo. Martin haluaa Simonin avulla tutustua Abby-tyttöön, johon Martin on puolestaan ihastunut. Simonin salaisuus tulee ikävällä tavalla julki, ja koulussa häneen kohdistuu ilkkumista ja kiusaamista. Simonin perhe ja parhaat ystävät hyväksyvät kuitenkin hänet sellaisena kuin hän on. Ihmissuhdedraamaa sisältävässä romaanissa pohditaan avoimesti omaa seksuaalisuutta ja identiteettiä myös huumorin keinoin. Kirjassa on lempeällä tavalla käsitelty Simonin seksuaalisen suuntautumisen paljastumista, ja olisin odottanut enemmän vielä särmää ja ristiriitoja kaapista ulostulemisen jälkeen.

Kirjan vetovoimaa lisää Simonin salaperäisen Blue-ihastuksenkohteen todellisen identiteetin arvuuttelu, jonka selvittämisessä Albertalli koukuttavasti johtaa harhapoluille. Minä, Simon Homo Sapiens on romanttisen jännittävä poikarakkausromaani, joka sopii hyvin luettavaksi yläkoululaisista ylöspäin. Kirja on luokiteltu YA-kirjallisuudeksi. Suomessa järjestetään muuten ensimmäistä kertaa nuorten aikuisten kirjojen fanitapahtuma Helsinki Young Adult Literary Convention, johon aion osallistua elokuussa.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Saran päivänä Sara-kirjoja


Tänään nimipäivänäni esittelen kaimakirjojani, joiden päähenkilönä on Sara-niminen tyttöhahmo. Idean kirjoitukseeni sain Tuijata-blogin Naistenviikkohaasteesta. Sara-nimeä voisi pitää hyvin tyttökirjallisena, sillä tunnetuimmat Sara-tyttökirjat meillä Suomessa lienevät Anni Swanin Sara ja Sarri sekä Sara ja Sarri matkustavat. Kirjat ilmestyivät 1920-1930-lukujen vaihteessa. Jo aikaisemmin 1910-luvulla oli ilmestynyt kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn Sara Stanleysta kertova Sara Tarinatyttö ja sen jatko-osa Sara ja kultainen tie. Tuija Lehtinen loi taas 1990-luvulla modernin tyttökirjallisen hahmon Sara Niinistön. Punkkaritytöstä kertovia kirjoja ovat: Sara@gracymail.com, Nottingham kesällä kello 6, Sara ja levottomat jalat sekä Missä olet Sara? Viimeksi mainittu nuortenkirja ilmestyi 2009 ja tällä vuosituhannella on myös ilmestynyt muutamia heppatyttökirjoja, joiden päähenkilönä seikkailee Sara-niminen tyttö, kuten Asta Ikosen kirjassa Sara ylittää esteet.

Sara on nimenä vuosituhansia vanha ja heprealaisperua. Sen rinnakkaisnimiä ovat Saara ja Sarah. Nimi voi tarkoittaa ruhtinarta tai prinsessaa. Suomessa Sara nimeä voidaan pitää myös  luontonimenä, sillä meillä on sarakasveja, jotka muistuttavat ulkonäöltään heinäkasveja. Silloin kuin minä olin lapsi, Sara nimenä oli harvinainen  ja nimeäni väännettiin aina Saaraksi, mikä oli hyvin ärsyttävää. Nykyään Sara-nimi on kuitenkin yleistynyt ja se on tullut suomalaiseen almanakkaan. Olisi hauskaa vierailla joskus Saran kylässä, joka sijaitsee Karvialla.

Sara - Tarinatyttö (The Story Girl, 1911, suom. Sisko Ylimartimo)
Sara ja kultainen tie (The Golden Road 1913, suom. Sisko Ylimartimo)

"Emme koskaan olleet kuulleet sellaista ääntä. En koskaan, myöhemminkään elämässäni, ole kuullut sellaista ääntä kuin hänen. En kykene kuvailemaan sitä. Saattaisin sanoa sitä kirkkaaksi; saattaisin sanoa sitä suloiseksi; saattaisin sanoa sitä värähteleväksi ja kauas kantavaksi ja helähtäväksi kuin kello; kaikki tämä pitäisi paikkansa, mutta ei kuvailisi ollenkaan Tarnatytön äänelle ominaista laatua. Jos äänellä olisi väri, hänen äänensä muistuttaisi sateenkaarta. Se sai sanat elämään." (18)

Sara Stanley on 14-vuotias valovoimainen tarinankertoja ja kirjojen keskipiste. Saran serkku Beverley muistelee lapsuuttaan Saran ja muiden lasten seurassa kauniilla Prinssi Edwardin saarella. Kirjat koostuvat pitkälti Saran kertomista tarinoista, jotka saa kuulijansa ja lukijansa eläytymään voimakkaasti kertomuksiin. Saran tarinat ja sanat ovat niin vaikuttavia, että ne ovat tulleet uniini saakka. Jatko-osaa leimaa surumielisyys ja kaipuu, tietoisuus lapsuuden ystävien eroamisesta toisistaan. L.M. Montgomery on itse niin ilmiömäinen tarinankertoja kirjailijana huumoria unohtamatta. Olen blogannut aikaisemmin kummastakin kirjasta Sara Tarinatyttö ja Sara ja kultainen tie.

Sara ja Sarri (1927)
Sara ja Sarri matkustavat (1930)

"Sarri tarttui ojennettuun käteen. Se oli hieno ja pehmeä. Oi, niin erilainen kuin hänen oma, työn ja kylmän veden turmelemaan kouransa. Ja miten suloinen Sara oli! Ei ainoakaan tyttö kirkonkylässä ollut niin kaunis, ei edes kanttorin Viola, jota kaikki sanoivat kaunottareksi." (15)

Suloisuudestaan huolimatta hemmoteltu ja rikas Sara Krank on rasavillityttö, joka kiipeilee puissa ja villitsee kiltin ja köyhän sukulaistyttönsä Sarrinkin (Saara). Tytöt ovat parhaat ystävykset, jotka kokevat yhdessä huimia seikkailuja. Jatko-osaa voisi kuvailla matkakirjaksi, kun tytöt matkustavat ympäri Eurooppaa. Anni Swan loi klassista tyttökirjallisuutta Suomessa, ja varsinaisen itsenäisiä tyttötoimijoita nämä "Sarat" ovat. Olen kirjoittanut kummastakin kirjasta aikaisemmin enemmän täällä.

Sara@gracymail.com (1998)

"Eteisessä mä seisahduin kapean ja korkean seinäpeilin eteen. Mä katsoin kuvaani. 158 cm, jossa ei ollut laaksoja eikä kukkuloita. Rinnat hätinä A-kokoa, kasvot pienet ja kolmiokulmaiset. Molemmissa korvanlehdissä neljä rengasta ja vasemmalla puolella alimpana pieni ruuvi, että kukaan ei voi väittää, etteikö mulla olisi ruuvit tallella. Toisessa korvassa alimpana pieni hakaneula, muisto mun kiivaista jengiajoista joita mä en tahtonut miettiä." (17)

Sara Niinistö on kirjasarjan alussa 16-vuotias kovis punkkarityttö, joka on ehtinyt kokea kovia nuoren elämänsä aikana. Saran äiti uusperheineen lähettää helsinkiläistytön enonsa luo asumaan, jotta tämä saisi elämänsä raiteilleen. Sara aloittaa kymppiluokan, mutta ei halua tutustua kehenkään pienessä tuppukylässä. Kavereita kuitenkin tuppautuu itsenäisen ja omapäisen Saran seuraan ja toisista tulee lopulta tärkeitä ystäviä, kuten Sara lopussa huomaa. Netissä Sara tutustuu myös salaperäiseen englantilaiseen Markiin. Sara on omaa luokkaansa rohkeana villikkotyttönä, ja olen aivan myyty Lehtisen ronskiin ja humoristiseen tyyliin. Luen ehdottomasti muutkin Sara-jatkokirjat!

Sara ylittää esteet (2014)

"Kyllä, hän oli ihan se sama Sara kuin eilenkin, sillä erotuksella, että eräs virstanpylväs naiseuteen johtavalla tiellä oli ohitettu. Kyllä tähän alkuhämmennyksen jälkeen tottuisi. Nyt kun hän oli suojautunut asianmukaisella tavalla, hän tunsi olonsa jopa itsevarmaksi."  (14)

13-vuotias Sara lähtee parhaan ystävänsä kanssa kesälomalla ratsastusleirille viehättävään kartanomiljööhön. Siellä Sara tutustuu muihin tyttöihin, joista Camilla-niminen ilkeä tyttö tekee kiusaa erityisesti Saralle. Sara ei kuitenkaan vähästä lannistu, vaikka hänen pitkä lettinsäkin leikataan yön aikana irti. Sara puolustaa heikompiaan ja on hyväsydäminen tyttö, perinteisten tyttösankarittarien tavoin. Ratsastusretket ja hevosten hoitaminen on leirillä parasta ja mukana on pientä jännitysmomenttia. Opettavainen, mutta viihdyttävä heppatyttökirja ja plussaa kuukautisten käsittelystä.

Sara - Salaisuuksien verkko (2015)

"Sara on vaikuttava näky, kulki hän missä tahansa. Luoja oli suonut hänelle uskomattoman pitkät ja hoikat sääret, kauniit kasvot ja kurvikkaan sopusuhtaisen vartalon, jossa jokaisen miehen silmä lepäsi, ja jota jokainen varmasti halusi. (5)


Tämä Marjo Rinteen Sara-kirja ei ole siis tyttökirja vaan eroottinen, pehmopornoa sisältävä naisten viihdekirja! Päähenkilönä on 24-vuotias Sara Hamilton, joka asuu San Franciscossa parikymppisten kämppisten Maisien ja Doloresin kanssa. Sara on korkeastikoulutettu, joka haaveilee vaatesuunnittelijan urasta. Hän tapaa komean ja rikkaan hurmurin Michael Goldsmithin hakiessaan työpaikkaa tämän omistamasta yrityksestä. Saran sydämen vie kuitenkin kaunis ja salaperäinen nainen, nimeltä Amanda. Sara salaa ystäviltään uuden heränneen seksuaalisen suuntauksensa. Kirja on vielä minulla kesken, joten en tiedä, mitä Saralle ja hänen ystävilleen käy salaisuuksien verkossa!

Hyvää Naistenviikkoa!

torstai 13. heinäkuuta 2017

Vaisut neiti etsivät

Innolla taas tartuin uusimpaan Alan Bradleyn Flavia de Luce-dekkariin Kuolleet linnut eivät laula (Bazar, 2017). Lukemisen aikana koin kuitenkin jonkinlaisen pettymyksen. Maija Heikinheimon kääntämänä ja oivasta nimestään huolimatta kuolleet linnut eivät laulaneet minulle. Romaani alkaa siitä, kun jo melkein 12-vuotias Flavia menee perheensä kanssa juna-asemalle vastaan äitiänsä Harrietia, joka on löytynyt kymmenen vuoden katoamisensa jälkeen. Spoileripaljastus! Tosin Flavian äiti tulee takaisin puisessa ruumisarkussa. Tämä aiheutti jo minulle pienen pettymyksen tuulahduksen, koska aikaisempi osa Loppusoinnun kalmisto päättyi kutkuttavaan tunnelmaan Harriet-äidin paluusta, elävänä tai niin minä odotin.

Samaan aikaan kun Flavia on asemalla, arvoituksellinen mies kertoo hänelle oudon viestin ja heittää sen jälkeen henkensä junan alle. Nerokkaalla neiti etsivällä on taas arvoitus ratkaistavana. Perheen asuttama rapistunut Buckshawn kartano on myynnissä, koska Harriet-äidin testamettiä ei ole koskaan löytynyt. Flavian kodissa vallitsee surun ja murheen ilmapiiri, joka välittyy kirjasta melankolisena surumielisyytenä. Flavia omaa laajat kemistin taidot ja hän haluaa herättää äitinsä takaisin henkiin. Uusin Flavia-kirja, sarjan kuudes osa jää vaisuhkoksi verrattuna aikaisempiin osiin, joista olen kovasti pitänyt. Flavialle paljastuu pikkuhiljaa perheensä varjellut salaisuudet ja ainoastaan salapoliisiromaanin loppu piristi minua, koska seuraava Flavia-dekkari tulee sijoittumaan tyttökouluun, aivan varmasti. Se jos mikä, on hyvin tyttökirjamaista!

Luettuani Kuolleet linnut eivät laula, lähdin tuttavani kesämökille ja bongasin sieltä hyllystä Neiti Etsivän, jonka olin viimeksi lukenut lapsuudessani. Ajattelin, että tämähän sopii hyvin mökkilukemiseksi, koska en muistanut kirjasta enää mitään. Neiti Etsivä ja outo viesti (Tammi, 1979, suom. Aino Kervinen) osottautui toiseksi pettymykseksi peräjälkeen.

Paula Drewn ystävä Junie tulee käymään River Heightsissä ja pyytää neiti etsivää vierailulle luokseen Kolmen puron lammasfarmille. Juniella on arvoitus Paulalle. Junien isä on ostanut naapuriltaan epämiellyttävältä herra Roccolta salaperäisen maalauksen. He ovat saaneet sen jälkeen oudon puhelimensoiton, jonka mukaan pergamentti sisältää kätketyn viestin. Paula tarttuu tuumasta toiseen ja ryhtyy ratkomaan kuvien arvoitusta selvittääkseen vanhan vääryyden. Paula tutustuu myös herra Roccon pelokkaaseen sisarenpoikaan. Farmilla tapahtuu kaikenlaista muutakin outoa ja lopulta maalaus varastetaan. Paula kuitenkin selvittää tuttuun tapaan onnistuneesti mysteerin.

Neiti Etsivä ja outo viesti on ilmestynyt pari vuotta aikaisemmin 1977 ennen sen suomentamista. Englanninkielisen Wikipedian mukaan Carolyn Keenen pseudonyymin taakse kätkeytyy tämän kirjan kohdalla Harriet Stratemeyer Adams. Harriet Adamsista tuli isänsä kuoltua 1930 Stratemayer Syndicaten johtaja ja syndikaatti tuotti monia tunnettuja sarjakirjoja neiti etsivien lisäksi. Täytyy vain todeta, että tämä Neiti Etsivä on laadultaan heikko. Kirja on vaisu, ennalta-arvattava eikä yhtään edes jännittävä. Samoin muuten Kuolleet linnut eivät laula ei ollut yhtään jännittävä! Kaiken lisäksi ihmettelen Neiti Etsivä ja outo viesti-kirjassa esiintyvää vanhaa lammaspaimenta Ese Shawta. Ese lausuu hartaana raamatullisia säkeitä ja kristinuskoon liittyvät viittaukset eivät ole kovin tyypillisiä Neiti Etsivä-kirjoille. Paitsi Neiti Etsivä ja noitamerkki käsittelee amishien kulttuuria ja senkin haamukirjoitti muuten Harriet Adams.

Oudoksi ja vaisuksi jäi tämänkesäinen neiti etsivien lukukokemukseni Paulan ja Flavian seurassa.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Roxane Gay: Bad Feminist


Roxane Gayn Bad feminist (LIKE, 2017) koostuu kokoelmasta esseitä, jotka käsittelevät sukupuolta, rotua ja seksuaalisuutta feministisestä näkökulmasta. Amerikkalainen Gay ammentaa kirjoituksissaan omakohtaisista kokemuksistaan mustana naisena ja tarkastelee erityisesti populaarikulttuurin ilmiöitä ja tuotteita. Esseitä on aikaisemmin julkaistu eri julkaisuissa ja lehdissä. Roxane Gay toimii englanninkielen apulaisprofessorina Purduen yliopistossa ja opettaa luovaa kirjoittamista.

Olen lukenut esseitä iltaisin, ja Gayn kirjoitustyyli on todella mukaansatempaavaa. Esseet ovat analyyttisia ja tarkkanäköisiä eivätkä yhtään kuivia. Gay kertoo avoimesti omasta ristiriitaisesta suhteestaan feminismiin, miten hän nuorena vastusti sitä ja, miten feministiksi nimittäminen tuntui solvaukselta ja hävettävältä. Monet naiset vastustavat feminismiä, koska pelkäävät leimautumista. Gayn mukaan ei ole olemassa vain yhdenlaista oikeaa feminismiä ja vain yhtä oikeaa tapaa olla feministi, jota leimaa negatiivisuus ja virheelliset myytit. Feminismi ajaa sukupuolten tasa-arvoa kaikilla elämänaloilla. Gaylle tärkeitä kysymyksiä ovat naisvihan ja rakenteellisen seksismin esille tuominen kulttuurin rakenteissa, palkkojen epätasa-arvo, naisten lisääntymisoikeuksien polkeminen, joka sisältää naisen oikeudesta määrätä omasta kehostaan (jota säädetään lailla!) ja kaikesta mitä siihen liittyy sekä naisiin kohdistuva väkivalta.

Gay tekee viiltävää analyysia rodun merkityksestä ja piilevästä rasismista nykyelokuvissa, kuten Piiat, Django Unchained ja 12 Years a Slave. Gay on väsynyt orjuuskertomuksiin ja ainaisiin selviytymistarinoihin. Hänen mukaansa Hollywoodissa on vähän tilaa mustille elokuville, joissa vallitsee kapea-alainen narratiivi, joka ei enää riitä. Hän toivoo lisää erilaisen mustuuden kokemusten esittämistä nykyelokuvissa. On todella silmiä avaavaa lukea valkoisena (etuoikeutettuna) Gayn näkemyksiä ei-valkoisena naisena. Gay tarkastelee esseissään kirjallisuuden populaari-ilmiöitä, kuten Nälkäpeliä, Fifty Shades-trilogiaa ja Twilight-saagaa, hyvin oivaltavasti ja ajatuksia herättävästi. Hän kertoo myös humoristisesti nostalgisesta suhteestaan nuoruutensa suosikkityttökirjasarjaan Sweet Valley High-kirjoihin. Heräsin pohtimaan omaa nuortenkirjallisuuttamme ja sitä, onko olemassa yhtään ei-valkoista nykytyttökirjallisuutta, jolla tarkoitan sitä, että kirjan tyttöpäähenkilö on musta tai muuten ei-valkoinen. Saa vinkata! Gayn mukaan ei-valkoiset ihmiset saavat vain harvoin mahdollisuuden tunnistaa itsensä kirjallisuudessa, teatterissa tai elokuvissa.

Bad feminist on rohkea ja tärkeä kirja, joka avasi minulle taas uusia näkökulmia pohdittavaksi. Hienoa, että Koko Hubara ja Anu Partanen lähtivät suomentamaan kirjan yhdessä Hubaran ideasta! Olen äskettäin lukenut tänä keväänä helsinkiläisiin yläkouluihin jaetun Adichien Miksi meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (2017), jota voin suositella myös kaikille luettavaksi Bad Feministin lisäksi. Itse olen ollut jo 12-vuotiaasta asti feministi, mutta välillä ehkä huono sellainen... Sukupuolella on väliä ja minulle on aina ollut tärkeää naisten ja miesten välinen tasa-arvo, tai sukupuolten välinen tasa-arvo. Kuten Roxanne Gay toteaa: "Olen feministi huolimatta siitä, että minulla on ongelmia feminismin kanssa. En voi enkä tule koskaan kieltämään feminismin merkitystä ja välttämättömyyttä. Mutta mieluummin huono feministi kun ei ollenkaan feministi."