Mila Teräs: Perhosen varjo

Mila Teräksen Perhosen varjo (Otava, 2012) on yhtä aikaa kaunis ja herkkä kuin rankka ja raaka kirja. Se kuvaa nuoren tytön sairastumista syömishäiriöön, kaloreiden ja suupalojen pakonomaista laskemista, itsensä piinaamista loputtomilla juoksulenkeillä, tunne-elämän ahdistuneisuutta ja minäkuvan vääristymistä. Samalla kirja kuitenkin lumoaa lukijan pehmeällä ja sadunomaisemalla tunnelmallaan ja johdattaa taianomaiseen maailmaan.

"Peili on viileä ja vaiti. Kuvani katsominen sen sameasta ja läikikkäästä pinnasta kauhistuttaa minua. Silti minun on katsottava." (68)

Linnea on melkein 14-vuotias ja avioerolapsi. Hänestä tuntuu, että omat vanhemmat eivät enää näe häntä eivätkä ole kiinnostuneita tyttärensä asioista. Linnea kokee äitinsä uuden kumppanin kodin ahdistavana ja matkustaa kesälomallaan isoäitinsä luo, Usvalan kartanoon. Puutarhojen ja perhosten ympäröimä Usvala on tytölle rakas paikka lapsuudesta. Isoäiti, Maria Florensia ja hänen taloudenhoitajansa Hedvig valmistavat hajuvesiä ja kukkavoiteita myyntiin puutarhan kukista. Salaperäisen ja kauniin isoäidin huhutaan kylällä olevan jo yli satavuotias. Suvun salaisuudet, oudot katoamistapaukset ja kylän tarinat metsästä ja sen vanhasta väestä sekä keijuista herättävät tytön kiinnostuksen.

"Öisen puutarhan tuoksu ei katoa aamullakaan. Kaikki Usvalan huoneet ovat täyttyneet makeista, raskaista aromeista. Kannan niitä koko ajan hiuksillani, ihollani ja syvällä keuhkoissani." (148)

Linnea ystävystyy elämäniloisen Valerian kanssa ja yhdessä he yrittävät saada valokuvaa valkosiipisestä perhosesta, joka tulee Linnean uniin. Tyttö rakastuu myös kylässa saksofonia soittavaan söpöön Mikaeliin, jonka soittamassa unenomaisessa sävelmässä on jotain tuttua. Linnea on aina tuntenut olevansa erilainen kuin muut, ja isoäiti sanoo tytön olevan kohtalon ratkaisija. Salaisuudet paljastuvat lopulta, ja Linnean on tehtävä valinta omasta tulevaisuudestaan.

"Metsä kutsuu minua luokseen.
Joskus pienenä minusta tuntui samalta kuin nyt - siltä, etten aivan kokonaan kuulu tähän todellisuuteen. Että jossakin on paljon todempi ja kauniimpi maailma, josta olen oikeasti kotoisin." (185)

Perhosen varjo yhdistää kiehtovasti fantasian elementtejä Linnean koskettavaan kasvutarinaan. Teräksen kauniista kielestä minulle tuli voimakkaasti mieleen L. M. Montgomeryn vaikuttavat luontokuvaukset. Salaisen puutarhan ystäviä kirja voi myös viehättää!

Hennan blogista kuulin syksyllä kirjasta ensimmäisen kerran, ja Kirsi on lukenut hiljattain Teräksen Tyttö tulevaisuudesta. Minä toivoisin kirjailijalta vielä jatkoa Linnean tarinaan ja sadunhohtoiseen maailmaan!

Mahtavaa nuorta voimaa ja nuortenkirjailijoita Helsingin kirjamessuilla!

Mila Teräs



Terhi Rannela



Salla Simukka



Seita Vuorela



Laura Lähteenmäki



Siiri Enoranta

Kirjamessut on panostanut tänä vuonna vahvasti nuorten lukemiseen. Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat ovat haastatelleet Louhi-lavalla nuortenkirjailijoita ja juontaneet ohjelman. Lukiolaiset päivittävät myös messutapahtumia sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookista löytyy sivusto KirjaKallio. Olen kolmena päivänä ollut kuuntelemassa ja bongaamassa kirjailijoita. Vaikutuksen minuun on tehnyt nuorten perehtyminen haastattelemiensa kirjailijoiden kirjoihin ja todella asiantuntevat ja napakat kysymykset.

Louhen tilassa on otettu huomioon nuorten viihtyminen ja löhöilytyynyillä on voinut oleskella vapaammin. Graffitiseinään jokainen kirjailijavieras on kirjoittanut nimensä haastattelun jälkeen. Kuten kuvista näkyy niin torstaina nimiä oli huomattavasti vähemmän kuin tänään lauantaina. Miltä seinä näyttääkään huomenna messujen jälkeen?

Mila Teräs puhui Perhosen varjo (Otava, 2012) kirjastaan, joka käsittelee rankkaakin aihetta syömishäiriötä, mutta fantasiaelementein. Kirja onkin minulla odottamassa jo hyllyssä. Terhi Rannela taas kertoi Korkea puoliso (Karisto, 2012) romaanistaan ja siitä, miten hyvin heillä sujuu yhteistyö Anneli Kannon kanssa yhdessä kirjoittaessa. Terhi kertoi oppineensa paljon Kannolta ja ikävöi jo nyt Kuparisaari-trilogian kirjoittamisen päättymistä. Hauskasti lukiolaiset olivat virittäytyneet kirjan maailmaan pukeutumistyylillään. Dystopia-keskusteluihin en ehtinyt mukaan, mutta Salla Simukalta kuulin, että seuraavaksi hän aloittaa trillerimäisen nuortenkirjasarjan. Kuulostaa jännittävältä!

Osallistuin tänään myös WSOY:n järjestämään kirjabloggaajien aamiaiseen, jossa oli mukana mm. nuortenkirjailijoita kertomassa kirjoistaan. Seita Vuorelalta on juuri ilmestynyt Karikko (WSOY, 2012), jota jo heti aloin lukea kotimatkalla. Koskettavassa haastattelussa Vuorela kertoi nuortenkirjastaan, joka kertoo menetyksestä ja surusta maagisen realismin keinoin. Laura Lähteenmäki taas kertoi dystopisesta romaanistaan Niskaan putoava taivas (WSOY, 2012), joka aloittaa tulevaisuuden asuinpaikasta North Endistä kertovan nuortenkirjasarjan. Kirja kuvatessaan tuli ihan hytisyttävä olo, sillä niin kylmältä talvet kuulostavat ilmastonmuutoksen jälkeen. North Endin jatko-osa kuulosti kiinnostavalta, sillä sitten onkin kevät ja tulva yllättää asuinympäristön. Toinen osa ilmestyy ensi vuonna. Lähteenmäeltä on tulossa myös uusi nuortenromaani Iskelmiä ensi vuoden maaliskuussa, joka taas käsittelee parisuhdeväkivaltaa.

Viimeiseksi kävin kuuntelemassa Siiri Enorannan haastattelua, jossa käsiteltiin hänen Painajaisten lintukoto (WSOY, 2012) romaaniaan. Enoranta puhui unista ja siitä miten hän on nähnyt paljon painajaisia parin viimeisen vuoden ajan. Edes romaanin ilmestyminen ei ole saanut niitä loppumaan. Enorannan mielestä ihmiset näkevät unia niin kuin ennenkin, mutta eivät muista niitä, koska eivät ehdi miettimään uniaan kaikessa kiireessään. Herkällä kirjailijalla on työn alla kiinnostava uusi dystooppinen nuortenkirja, joka kertoo kahden pojan rakkaustarinan tulevaisuuden uhkakuvamaailmassa. Toivotan Siirille tsemppiä ja painajaisten päättymistä!

Huomenna, sunnuntaina Louhessa on vaikka mitä mielenkiintoista keskustelua ja kirjailijavierailuja mm. Annukka Salamaa, Venla Saaloa, Hanna van der Steeniä, Magdaleena Haita jne. Menkää ihmiset kuuntelemaan todella hyviä keskusteluja! Messut ovat nyt minun kohdaltani ohi ja lepään huomisen päivän. Olo on haikea, mutta tyytyväinen. Mukavaa oli tavata toisia kirjabloggareita ja lämpimät kiitokset vielä WSOY:n kustantamolle tilaisuuden järjestämisestä! Ja tottakai, kirjahankintojakin tuli tehtyä niitä tyttökirjamaisia enimmäkseen, mutta vähän muutakin!