Mahtavaa nuorta voimaa ja nuortenkirjailijoita Helsingin kirjamessuilla!

Mila Teräs



Terhi Rannela



Salla Simukka



Seita Vuorela



Laura Lähteenmäki



Siiri Enoranta

Kirjamessut on panostanut tänä vuonna vahvasti nuorten lukemiseen. Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat ovat haastatelleet Louhi-lavalla nuortenkirjailijoita ja juontaneet ohjelman. Lukiolaiset päivittävät myös messutapahtumia sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookista löytyy sivusto KirjaKallio. Olen kolmena päivänä ollut kuuntelemassa ja bongaamassa kirjailijoita. Vaikutuksen minuun on tehnyt nuorten perehtyminen haastattelemiensa kirjailijoiden kirjoihin ja todella asiantuntevat ja napakat kysymykset.

Louhen tilassa on otettu huomioon nuorten viihtyminen ja löhöilytyynyillä on voinut oleskella vapaammin. Graffitiseinään jokainen kirjailijavieras on kirjoittanut nimensä haastattelun jälkeen. Kuten kuvista näkyy niin torstaina nimiä oli huomattavasti vähemmän kuin tänään lauantaina. Miltä seinä näyttääkään huomenna messujen jälkeen?

Mila Teräs puhui Perhosen varjo (Otava, 2012) kirjastaan, joka käsittelee rankkaakin aihetta syömishäiriötä, mutta fantasiaelementein. Kirja onkin minulla odottamassa jo hyllyssä. Terhi Rannela taas kertoi Korkea puoliso (Karisto, 2012) romaanistaan ja siitä, miten hyvin heillä sujuu yhteistyö Anneli Kannon kanssa yhdessä kirjoittaessa. Terhi kertoi oppineensa paljon Kannolta ja ikävöi jo nyt Kuparisaari-trilogian kirjoittamisen päättymistä. Hauskasti lukiolaiset olivat virittäytyneet kirjan maailmaan pukeutumistyylillään. Dystopia-keskusteluihin en ehtinyt mukaan, mutta Salla Simukalta kuulin, että seuraavaksi hän aloittaa trillerimäisen nuortenkirjasarjan. Kuulostaa jännittävältä!

Osallistuin tänään myös WSOY:n järjestämään kirjabloggaajien aamiaiseen, jossa oli mukana mm. nuortenkirjailijoita kertomassa kirjoistaan. Seita Vuorelalta on juuri ilmestynyt Karikko (WSOY, 2012), jota jo heti aloin lukea kotimatkalla. Koskettavassa haastattelussa Vuorela kertoi nuortenkirjastaan, joka kertoo menetyksestä ja surusta maagisen realismin keinoin. Laura Lähteenmäki taas kertoi dystopisesta romaanistaan Niskaan putoava taivas (WSOY, 2012), joka aloittaa tulevaisuuden asuinpaikasta North Endistä kertovan nuortenkirjasarjan. Kirja kuvatessaan tuli ihan hytisyttävä olo, sillä niin kylmältä talvet kuulostavat ilmastonmuutoksen jälkeen. North Endin jatko-osa kuulosti kiinnostavalta, sillä sitten onkin kevät ja tulva yllättää asuinympäristön. Toinen osa ilmestyy ensi vuonna. Lähteenmäeltä on tulossa myös uusi nuortenromaani Iskelmiä ensi vuoden maaliskuussa, joka taas käsittelee parisuhdeväkivaltaa.

Viimeiseksi kävin kuuntelemassa Siiri Enorannan haastattelua, jossa käsiteltiin hänen Painajaisten lintukoto (WSOY, 2012) romaaniaan. Enoranta puhui unista ja siitä miten hän on nähnyt paljon painajaisia parin viimeisen vuoden ajan. Edes romaanin ilmestyminen ei ole saanut niitä loppumaan. Enorannan mielestä ihmiset näkevät unia niin kuin ennenkin, mutta eivät muista niitä, koska eivät ehdi miettimään uniaan kaikessa kiireessään. Herkällä kirjailijalla on työn alla kiinnostava uusi dystooppinen nuortenkirja, joka kertoo kahden pojan rakkaustarinan tulevaisuuden uhkakuvamaailmassa. Toivotan Siirille tsemppiä ja painajaisten päättymistä!

Huomenna, sunnuntaina Louhessa on vaikka mitä mielenkiintoista keskustelua ja kirjailijavierailuja mm. Annukka Salamaa, Venla Saaloa, Hanna van der Steeniä, Magdaleena Haita jne. Menkää ihmiset kuuntelemaan todella hyviä keskusteluja! Messut ovat nyt minun kohdaltani ohi ja lepään huomisen päivän. Olo on haikea, mutta tyytyväinen. Mukavaa oli tavata toisia kirjabloggareita ja lämpimät kiitokset vielä WSOY:n kustantamolle tilaisuuden järjestämisestä! Ja tottakai, kirjahankintojakin tuli tehtyä niitä tyttökirjamaisia enimmäkseen, mutta vähän muutakin!

Salla Simukka: Toisaalla

Jännittävän Jäljellä-romaanin täydentävä pari Toisaalla (Tammi, 2012) ratkaisee maailmasta kadonneiden ihmisten arvoituksen. Tällä kertaa päähenkilönä on yksinäisen Emmi-tytön sijasta 18-vuotias nörttimäinen Samuel, jonka pään sisään lukija pääsee tarkastelemaan todellisuutta toisesta näkökulmasta. Samuelin ja Emmin elämät kietoutuvat kiehtovalla tavalla yhteen ja salaisuudet paljastuvat.

Simukka luo kirjaparillaan dystopian, lähitulevaisuuten sijoittuvan uskottavan kontrollifriikin maailman. Suorituskeskeinen ja sortava yhteiskunta luokittelee ihmiset jo pienestä pitäen lahjakkuusalueensa mukaan. Jos olet erilainen, niin olet melkein menetetty tapaus. Kiinnostavasti kirjoissa nostetaan esille erilaisia teemoja nuoren itsemääräämisoikeudesta, vapauden menetyksestä syrjäytymiseen sekä vanhempien ja lasten välisistä etäisistä suhteista välinpitämättömyyteen.

Jäljellä ja Toisaalla ovat ajatuksia herättäviä ja vaikuttavia nuortenkirjoja. En voi muuta kuin ihailla Simukan koukuttavaa kerrontaa ja mielikuvitusrikasta maailmaa. Puhumattakaan bigbrothermaisesta tunnelmasta! Plussaa on myös kirjojen upeat kansikuvat. Miinusta saa Toisaalla-romaanin erilaiset fonttikoot tekstissä. Tajusin sen logiikan, mutta minusta se oli häiritsevää ja toisaalta vähän nuoria aliarvioivaa. Myös oikolukemista ei oltu tehty huolellisesti, koska muutamissa kohdissa useita sanoja oli kirjoitettu yhteen.

SPOILAUSVAROITUS: Lukekaa tämä sitten, kun olette lukeneet kummatkin kirjat! Matrixmainen maailma, missä ihmiset ovat pelinappuloita upposi minuun kuin veitsi voihin. Matrix-elokuva on nimittäin yksi lempielokuvistani! Miksi en heti hoksannut, että kyseessä on virtuaalimaailma ja pelimaailma? Vihjeet annetaan Jäljellä-romaanissa. Peliterapia mainitaan kirjan keskivaiheilla sekä lopussa maailmaa kuvataan vääristyneeksi. Olen itsekin joskus lennellyt virtuaalimaailmassa...  

Varoitus päättyy! Haluan hehkuttaa vielä, että näistä kirjoista saisi muuten todella hyvän elokuvan Nälkäpelin tapaan. Kotimainenkin nuortenkirjallisuus voisi lähteä nousuun, kun tehtäisiin kirjoista elokuvia! Toisaalla-romaanista on tehty myös kirjatraileri ja sitä voi katsoa kirjailijan kotisivuilta.

" Aloin kävellä hitaasti isoa tietä kohti. Kivet pistelivät paljaita jalkopohjiani. Jokainen askel sattui.
Kuin olisi astunut veitsen terälle.
Tiesin vain yhden asian. Minun olisi pakko saada tavata Emmi." (s.15)

Salla Simukka: Jäljellä

Näin kirjatrailerin Salla Simukan uudesta kirjasta Jäljellä (Tammi, 2012) ja se veti minua puoleensa magneetin tavoin. Tein kirjastoon varauksen ja odottelin, milloin kirja mahtaa tulla. Ihana yllätys olikin, kun kirja kolahti postiluukusta pari päivää sitten. Olen lukenut kirjaa sen jälkeen öisin, mikä itse asiassa sopii hyvin sen tunnelmaan hektisessä elämänvaiheessani. Yön hiljaisuudessa minua on hieman karminut lukea, kun ihmiset ovat kadonneet jäljettömiin. Vain 15-vuotias Emmi on jäljellä.

Jäljellä on dystopiaromaani, joka sijoittuu lähitulevaisuuteen Suomessa. Tulevaisuuden yhteiskunnassa ihmiset on jaettu lahjakkuusalueisiin jo pienestä pitäen. Emmi on mitäänsanomaton, pelkkä Potentiaali, joka ei ole löytänyt omaa paikkaansa ja lahjakkuuttaan maailmassa. Tytöllä ei ole ystäviä, sisarukset suhtautuvat alentuvasti ja vanhemmat ovat etäisiä. Emmistä on tullut melkein näkymätön. Sitten Emmi päättää karata saadakseen edes jonkinlaista huomiota. Kun hän seuraavana päivänä tulee kotiin, niin perhe, naapurit ja kaikki ihmiset koko kaupungista ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Vai ovatko? Mitä on tapahtunut?

Satuja ei enää lueta tulevaisuudessa, mutta Emmi rakastaa satuja. Hänen lempisatunsa on Pieni merenneito. Vaikka kirjat ovatkin jo siirtyneet kokonaan sähköiseen muotoon, niin Emmillä on perinteinen ja paperinen moneen kertaan luettu vanha satukirja. Vähitellen jostain alkaa tulla satuvihjeitä. Yhdessä Emmin kanssa yritän ratkaista kadonneen ihmiskunnan mysteeriä. Se on jännittävää. Se on salaperäistä. Se on pelottavaa. Olen uppoutunut outoon olotilaan Emmin tavoin. En paljasta teille enempää, mitä kaikkea tulee tapahtumaan. En tiedä itsekään, miten arvoitus lopulta ratkeaa. Syksyllä ilmestyy kirjaan nimittäin jatko-osa Toisaalla. Simukka kirjoittaa todella tyylikkäästi, kiehtovasti ja vakuuttavasti. Miten voin odottaa syksyyn?