Lastenkirjainstituutti lasten- ja nuortenkirjallisuuden asialla

Tällä hetkellä luen tutkimukseeni liittyviä tyttökirjoja vauhdikkaasti, mutta niistä en tänne blogiini ehdi juurikaan kirjoittamaan, kun pitäisi väsätä tutkimusartikkelia. Jostain tyttökirjasta lupaan kyllä postata jossain vaiheessa. Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt puhumassa viime vuonna ilmestyneistä tyttökirjoista Tampereella ja Seinäjoella. Osallistuin Lastenkirjainstituutin Kirjakori 2011 seminaariin, joka järjestettiin tänä vuonna Tampereen lisäksi myös Seinäjoella. Kirjakori järjestetään joka vuosi ja sinne kokoontuu lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa työskenteleviä sekä muita alasta kiinnostuneita. Rouva Huu on kirjoittanut tarkemman raportin Tampereen seminaarista.

Tampereella sijaitsevan Lastenkirjainstituutin Kirjakori 2011 näyttely on esillä instituutin kirjastossa 16.5. asti. Suosittelen tutustumaan niille, jotka liikuskelevat siellä suunnalla. Suomessa julkaistaan vuosittain noin 1400-1500 lasten- ja nuortenkirjaa. Kirjakori-näyttelyssä on esillä 1369 kirjaa. Kirjat on saatu lahjoituksina sekä kotimaisilta että ulkomaisilta kustantajilta. Ensimmäistä kertaa lasten ja nuorten proosan (sadut, helppoluiset lastenkirjat, lastenromaanit, nuortenromaanit) kotimaisuusaste nousi yli 50 %. Koko näyttelyn kotimaisuusaste on 36% (Kirjakori 2011-näyttelyn mukaan).

Lasten- ja nuortenkirjallisuus lajeittain jakaantuu seuraavasti: kuvakirjat 37%, tietokirjat 17%, nuortenkirjat 16%, sarjakuvat 13%, lastenkirjat 12% sekä muut 5%. Toiminnanjohtaja Maria Ihosen mukaan kotimaisten kuvakirjojen osuus on kasvanut. Kotimaisia kuvakirjoja julkaistiin viime vuonna yli kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Kirjakorin tilaston mukaan kuvakirjojen kotimaisuusaste on 25 prosenttia (128). Äkkiseltään laskin, että viime vuonna ilmestyneiden nuortenkirjojen kotimaisuusaste on 37% (83). Kotimaisten tietokirjojen nousu on ollut vielä suurempaa. Kaikista lasten tietokirjoista kotimaisten osuus on jo 43% (99).

Tutkimustyössäni käytän paljon Lastenkirjainstituutin tietokantoja, jotka ovat vapaasti käytettävissä netissä. Onnet-tietokannasta voi tehdä lasten- ja nuortenkirjahakua. Koivu ja tähti-verkkotietokannasta löytyy Suomessa ilmestynyt nuorisokirjallisuus vuosilta 1543–1899. Suosittelen myös tutustumaan laadukkaaseen lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja sen tutkimusta tukevaan Onnimanni- lehteen. Lastenkirjainstituutti tekee tärkeää työtä edistämällä kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden tuntemusta ja tutkimusta. Toimintaa voi tukea liittymällä kannatusyhdistyksen jäseneksi tai vaikkapa tilaamalla Onnimannin.

Merri Vikin Lotta suosituin ruotsalainen tyttökirjahahmo

Merri Vikin Lotta sai ylivoimaisesti eniten ääniä suosituimpana ruotsalaisena tyttökirjahahmona kyselyssäni. Lotta on iloinen, hyväsydäminen ja herttainen tyttö. Hän mokailee ja toheloi, mutta mokailuistaan huolimatta selviytyy. Lotan seikkailut ja kommellukset ovat hauskuuttaneet lukijoita äideistä tyttäriin. Lotta-kirjat sopivat hyvin vaikka tulevan kesän lukemistoon!

Merri Vik eli oikealta nimeltään Ester Ringnér-Lundgren (1907-1993) kirjoitti 47 Lotta-kirjaa vuosina 1958-1991. Kirjoista voi seurata Lotan kasvamista ja elämänvaiheita. Kirjailijan sisarentytär perusti muutama vuosi sitten Ester Ringnér-Lundgren yhdistyksen. Innokkaat Lotta-fanit voivat liittyä sen jäseniksi.

Martha Sandwall-Bergtrömin Gulla tuli hyväksi kakkoseksi äänestyksessä. Gulla on kiltti ja hyvä tyttö, mutta hän on aidosti selviytyjä ja sankaritartyyppiä. Gulla-sarjassa kiehtoo myös ajankuva ja historiallisuus. Gulla-kirjoja ilmestyi kaiken kaikkiaan kaksitoista kirjaa (suom. 1951-1974). Niistä ei ole sen jälkeen otettu uusintapainoksia, kun taas Lotta-sarjan alkupäästä otettiin viimeksi 2000-luvun alkupuolella.

Heppatyttö Annika sai myös mainintoja sekä Astrid Lindgrenin tyttöhahmot kuten Peppi ja Marikki. Uudemmista ruotsalaisista tyttökirjahahmoista mainittiin Sinttu-hevoskirjojen Elina-tyttö.

Kiitän kaikkia kyselyyni osallistuneita! Kirja-arvontojen voittajat on nyt arvottu. Arvonnassa avusti koululainen, joka olisi halunnut kuvansa (irvistävän sellaisen) blogiini, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Ensimmäinen palkinto eli kirjapaketti menee Katrille. Toinen palkinto Maria Gripen Salaisuus varjossa menee Sannalle. Kolmas palkinto Elsa Beskown Around the Year menee Marialle. Otatteko yhteyttä minuun (sähköpostini näkyy tietoja minusta kohdassa)! Onnea voittajille!

Tyttökirja, joka yllätti - Maja Jäderin-Hagfors: Anneli yllättää

Viehätyin alunperin tämän kirjan kauniiseen kansikuvaan, jossa nuori tyttö onnellisena hymyilee juuri valmistuneena ylioppilaana ruusut sylissään. Vanhanajan herttainen tyttökirja, jossa sankaritar ponnistelee vaikeuksien kautta voittoon. Mielikuvani kirjasta ei ihan vastannut sen todellisuutta vaan pääsi myös yllättämään lukijansa.

Tarinassa on tottakai sankaritar - 15- vuotias Anneli. Anneli on aina jäänyt vanhempien kaksossisarustensa Kaarinan ja Ullan varjoon. Kaksoset ovat kauniita, elinvoimaisia ja älykkäitä. He ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon ja käyvät töissä. Anneli on kaikkea muuta kuin sisarensa. Hän on mitättömän näköinen ja heikko terveydeltään. Hän on lopettanut koulunkäynnin. Hän viettää päivät kotona ja laittaa ruokaa perheelleen. Hän on hieman ulkopuolinen ja hyvin epävarma itsestään ja siitä, mihin pystyy. Tulevaisuus näyttää pelottavalta. Annelin äiti on kiireinen yrittäjä, joka haluaa tyttärensä töihin liikkeeseensä. Annelin vanhemmat ovat eronneet ja isällä on uusi perhe. Anneli ei ole nähnyt isäänsä vuosiin.

Anneli tutustuu samassa talossa asuvaan maalaistyttöön Annaan, joka opiskelee salaa keskikoulututkintoa. Annan yllytyksestä Annelikin alkaa opiskella salaa perheeltään. Tyttöjä auttaa samassa korttelissa asuva professori. Tämä ymmärtää nuorisoa ja nuoria, jotka eivät vielä tiedä, mitä elämältään haluavat. Professorin tukemana ja ohjauksessa tytöt valmistautuvat ylioppilaskirjoituksiin kuukausien ajan ja suorittavat lopulta tutkinnon. Ajallisesti tarina etenee nopeasti.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan toisen maailmansodan aikaan. Tytöt saavat valkolakin samana päivänä, kun Saksa on luhistunut ja rauhakin saadaan "maailmaan". Kirjassa tuodaan esille pakolaisten eli maahanmuuttajien huonoa kohtelua ja heihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Yksi kirjan sivuhenkilöistä puolalainen Marie on paennut perheensä kanssa Ruotsiin. Marie on ollut kotimaassaan opettajana ja työskentelee uudessa maassa kampaajana. Omaa koulutusta vastaavaa työtä ei löydy pakolaisille. Marien vanhemmat ovat eristäytyneet kotiinsa. Marie ystävystyy samassa talossa asuvien tyttöjen kanssa sekä yksinäiseen kotirouvaan, rouva Sjolhelmiin.

Herra Sjolhelm jättää vaimonsa toisen naisen takia. Rouva Sjolhelm yrittää itsemurhaa hukuttautumalla, mutta Anna pelastaa hänet ammeesta ja elvyttää. Tämä oli se suurin yllätys, jota en osannut odottaa. Loppujen lopuksi rouva Sjolhelmille käy hyvin. Kirja päättyy kaiken kaikkiaan tyttökirjamaisen onnellisesti. Kaksossisarukset löytävät kumpikin itselleen miehet. Koko perhe iloitsee yllätystutkinnosta, ja Anneli tapaa vihdoin isänsä. Kirja on tietyllä tavalla naiivi, mutta pintaraapaisee vakavia aiheita. Se yllätti.

Maja Jäderin-Hagfors (1882-1953) on ollut Ruotsissa tunnettu tyttökirjoistaan. Wikipedian tietojen mukaan hän kirjoitti 22 tyttökirjaa. Monet niistä käsittelevät työssäkäyviä tyttöjä ja heidän ongelmiaan. Anneli yllättää (suom. I. Sara) ilmestyi Suomessa 1947. Ilmeisesti se on samana vuonna ilmestynyt Ruotsissa Sonjas prövning nimellä. Muita hänen suomennettuja teoksiaan ovat Kaksoset, Tästä alkoi tytön tie, Omin päin ja Eeva.

Vielä on pari päivää aikaa vastata vaikuttavin ruotsalainen tyttökirjahahmo-kyselyyni. Tällä kirjalla osallistun Marian Tuntemattomat tyttökirjat-haasteeseen.

Maria Gripen Varjo-sarjasta; Salaisuus varjossa, .. ja metsän valkeat varjot sekä Varjojen lapset

"Juuri silloin liekki leimahti viimeisen kerran, ja näin välähdykseltä puunrungon, jonka edessä oli penkki, ja pienen valkoisiin puetun lapsen ja taaempana puunrunkojen lomassa valkopukuisen naisen. Ja Carolinin sormen, joka osoitti etualalta penkille ulottuvaa varjoa." (s.44, Salaisuus varjossa)

Maria Gripen Varjo-kirjat (Skugg-serien) ovat vieneet minut mukaansa outoon ja erikoiseen maailmaansa. Yritän tässä palautua tänne reaalimaailmaan vähitellen ja kuulemasta Bertan ääntä pääni sisällä. Varjo-sarja on hyvin mystinen ja salaperäinen, voimakas ja visuaalinenkin kokemus. Olen lukenut neliosaisesta sarjasta kolme ensimmäistä kirjaa. Koko sarja sisältää teokset Salaisuus varjossa (Tammi, 1985), ... ja metsän valkeat varjot (1987), Varjojen lapset, (1988) sekä Varjojen kätkö (1990). Kirjat on suomentanut Eila Kivikkaho.

Sarjan keskushenkilöt ovat 14-vuotias Berta ja pari vuotta vanhempi Carolin. Berta on varakkaan porvarisperheen tyttö ja arvoituksellinen Carolin saapuu perheen sisäköksi eräänä marraskuisena yönä. Carolin sekoittaa koko perheen kuviot ja hänen lumovoimansa piiriin joutuvat Bertan lisäksi tämän veli Roland ja pikkusisko Nadja. Taloudenhoitaja Svea kokee asemansa uhatuksi ja pitää Carolinia epäilyttävänä. Carolin onkin epäilyttävä. Öisin hän katoaa talosta, mutta minne? Berta kertoo tapahtumista ikään kuin sivusta tarkkailijana. Carolinia verhoava mysteerisyys raottuu ensimmäisessä osassa, jossa tärkeätä motiivia esittää vanha valokuva, josta ylläoleva sitaatti on. Kuka onkaan tuo varjo kuvassa?

Salaisuus varjossa pohditaan myös yhteiskunnallisia teemoja 1910-luvun Ruotsissa kuten säätyeroja, naisten äänioikeutta ja ihmisten eriarvoisuutta. Oman traagisen varjonsa luo köyhä ja alkoholisoitunut prostitoitu Flora, joka vaivoin yrittää selviytyä kolmen pienen lapsensa kanssa.

Toisessa osassa ...ja metsän valkeat varjot siirrytäänkin sitten aivan toisenlaiseen miljööseen. Berta ja Carolin pestautuvat eristäytyneiden kaksosten Arildin ja Rosildan seuralaisiksi Rosengåvan linnaan. Synkkä linna salaisuuksineen, salakäytävineen ja kummituksineen on tunnelmaltaan kuin goottilaisesta kauhuromaanista. Rosilda on hyvin taiteellinen ja kaunis, mutta hän on mykkä ja kommunikoi kirjoituslehtiön kautta. Arild on taas hyvin herkkä nuorukainen, joka soittaa viulua ja kuuntelee ulkomaailmaa puhelimen huminan kautta. Sisarusten elämää on varjostanut heidän äitinsä varhainen kuolema, itsemurha. Carolin lumovoima tenhoaa linnassakin ja hänen vaikutuspiiriinsä joutuvat nyt vuorostaan kaksossisarukset. Carolin esiintyy kuitenkin valepuvussa, nimittäin Bertan veljenä Carlina.

"Seisoin kauan katsellen maalausta. Siinä oli jotain, joka poikkesi todellisuudesta. Puiden lomassa vaelsi valkeita varjokuvia. Todellisuudessa varjot olivat harmaita, mutta Rosildan maalauksessa niistä oli tullut valkeita, ikäänkuin läpikuultavia ja tarkemmin katsoen niillä oli ihmishahmo. Näytti siltä kuin olisi tauluaan maalaavan Rosildan ympärillä metsässä vaeltanut saattue valkeita naishahmoja." (s. 190. ... ja metsän valkeat varjot)

Sarjan kolmannessa osassa Varjojen lapset Berta palaa takaisin linnaan seitsemän kuukauden poissalon jälkeen. Synkät salaisuudet ja kaksoisroolit paljastuvat vähitellen asianosaisille. Berta myös vihdoinkin pystyy puhumaan etäisenä pitämänsä isänsä kanssa. Vaikka Carolin on kiehtova ja hallitseva persoona läpi sarjan, niin Berta on hyvin varhaiskypsä pohdiskelija, joka joutuu kantamaan ison vastuun salaisuuksien vartioijana. Mutta onko Berta luotettava kertoja?

Bertan näkökulma hallitsee tapahtumia, mutta sarjan viimeisessä osassa Varjojen kätkö kertojaksi vaihtuukin Carolin. Viimeinen Varjo-kirja on vielä minulta lukematta, koska se on tyyliltään sitten taas täysin erilainen. En pystynyt heti asennoitumaan perspektiivin vaihtumiseen ja näissä kolmessakin kirjassa on sulattelemista. Maria Österlundin väitöskirjassa kerrotaan, että Gripe on kirjoittanut Varjojen lapsista toisen lyhennetyn version. Uudessa versiossa on Bertan fiktiivinen esipuhe, jossa hän kertoo lukeneensa Carolin kertomuksen Varjojen kätkö ja sen myötä tarkastaneen käsityksiään Rosengåvan tapahtumista. Kiinnostavaa ja mystistä! Jossain vaiheessa luen sen viimeisenkin osan.

Mikä tekee Varjo-sarjasta niin ihmeellisen, taianomaisen ja vangitsevan? Sarjassa on monikerroksellisuutta. Kolmea ensimmäistä osaa voisi kuvailla Bertan kehityskertomuksesi. Toisaalta niissä on psykologisen romaanin piirteitä ja persoonallisuuden monitasoisia kuvauksia, myös pimeää puolta - varjoja. Carolinin identiteetti ja ristiinpukeutuminen on hyvin kiinnostavia teemoja, joita Österman tutkii väitöskirjassaan. Poikatyttö, joka sulavasti tekee muodonmuutoksen sukupuolesta toiseen. Caroliniin rakastutaan sukupuolesta riippumatta. Carolinin oma seksuaalinen suuntautuminen jää epäselväksi. Ehkä hän on biseksuaalinen. Mutta, se mikä tekee kiinnostavan ulottuvuuden sarjaan on tämä "insestinen" verkosto, mihin Carolin tietämättään tai tiedostaen sotkeutuu. Ehkä nämä selviävät viimeisessä osassa?

Varmasti luen Varjo-sarjaa vielä uudelleen, koska ensimmäisellä lukukerralla on mahdoton edes huomata kaikkia tekstin nyansseja. Päätän kuitenkin tähän ihanan maagiseen kohtaukseen, jonka näin silmilläni hyvin elävästi ja ihan kuin olisin itsekin ollut siellä mukana... Sitä ennen vielä kiitän Sinisen linnan kirjaston Mariaa, koska muuten en olisi löytänyt näitä kirjoja!

"Hän viritteli viulunsa sateen mukaan. Viimein hän houkutteli kieliltä haikean pienen tanssisävelmän, jota sitten muunteli loputtomiin. Me tanssimme koko yön, Rosilda, Carolin ja minä Arildin soittaessa. Mutta aamun sarastaessa alkoi sade hiljalleen tauota, alkoi tuulla, peilisalin kynttilät lepattivat. Silloin me sammutimme ne, suljimme ikkunat ja kaikki katosivat tahoilleen sanaa keskenään vaihtamatta. Se oli ollut lumottu yö." (160 s., Varjojen lapset)

Kuka on mielestänne vaikuttavin ruotsalainen tyttökirjahahmo? (Arvonta)

Viime vuonna kyselin teiltä vaikuttavinta suomalaista tyttökirjahahmoa. Anni Polvan Tiina valittiin äänestyksessä ylivoimaisesti ykköseksi. Nyt minua kiinnostaa tietää naapurimaamme suosikkinne. Ruotsalaisia tyttökirjoja tai -sarjoja on käännetty runsaasti suomeksi ja olen valinnut suomennetuista tyttökirjoista äänestykseen muutaman ehdokkaan. Nämä tyttökirjahahmot edustavat vähän vanhempaa ruotsalaista tyttökirjallisuutta. Toki voitte ehdottaa jotain uudempaa sankaritarta tai sellaista tyttökirjahahmoa, jota ei ole edes käännetty suomeksi.

1. Martha Sandvall-Bergsröm: Gulla. Kirjailijan tuotannosta tunnetuin on Gulla-sarja, jota on käännetty usealle kielelle. Gulla on orpotyttö, joka joutuu raskaaseen työhön pienestä tytöstä asti. Gullan mukana seurataan torpparien ja palkollisten ankaraa elämää 1900-luvun alun Ruotsissa. Gulla kasvaa sarjan aikana nuoreksi naiseksi. Vaikka Gullan tarina on Tuhkimo-tarina ryysyistä rikkauksiin, niin Gulla on aito sankaritar, joka haluaa parantaa maailmaa köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Gulla-sarja sisältää kaksitoista osaa. Gullasta voitte lisää lukea täältä.

2. Gunborg Wildh: Karoliina. Karoliina on myös orpotyttö, joka muuttaa isoisänsä luokse asumaan köyhiin olosuhteisiin. Karoliina tekee työtä tullakseen toimeen ja isoisä häviää välillä juomareissuille. Myös Karoliinan olosuhteet paranevat perinnön kautta. Rohkean Karoliinan elämää ja seikkailuja seurataan 1800-luvun lopun Tukholmassa. Karoliina-kirjoja on suomennettu vain viisi, mutta sarjassa on ilmestynyt yhteensä kymmenen kirjaa. Karoliinan myöhemmistä vaiheista en tiedä enempää, mutta tietääkö joku?
3. Merri Vik (Ester Ringnér-Lundgren): Lotta. Marie-Sofie Charlotta Månsonin hauskoja kommelluksia ja seikkailuja voi seurata peräti 47 kirjan verran. Lotta kasvaa kirjojen mukana koulutytöstä aikuiseksi naiseksi, joka avioituu nuoruuden ihastuksensa ja vihastuksensa kanssa. Lotta opiskelee yliopistossa ja kirjoittaa kirjankin. Lotta on iloinen ja huoleton, huvittavakin sankaritar, joka on aina valmis auttamaan muita, vaikka välillä töpeksiikin. Lotasta voitte lukea lisää täältä.

4. Astrid Lindgren: Kati. Lindgrenin kuuluisin tyttösankari Peppi Pitkätossu voittaisi tämän kisan varmasti mennen tullen, mutta nyt Peppi ei ole ehdokkaana vaan Kati. Kati-tyttökirjat ilmestyivät Ruotsissa 50-luvulla ja ensimmäinen Kati Amerikassa suomennetiin myös silloin. Kaksi muuta osaa suomennettiin vasta 2000-luvulla. Kati on jo parikymppinen nuori nainen. Tämä pirteä ja hauska sankaritar matkustelee ja seikkailee ympäri maailmaa. Katista voitte lukea lisää täältä.

5. Maria Gripe: Berta vai Carolin? Gripen Varjo-sarjaa ei varsinaisesti ole luokiteltu tyttökirjoiksi, mutta paukutellaan nyt genre-rajoja sitten. Kirjojen nuoret sankarittaret ovat sisarukset Berta ja Carolin. Olen lukenut nyt sarjan kaksi ensimmäistä osaa, ja Berta on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Hän on mielestäni hyvin vahva ja varhaiskypsä persoona, vaikka jääkin Carolinin varjoon. Carolinista en osaa vielä muodostaa mielipidettä. Postailen pian kirjoista lisää.

6. Lisa Eurén-Berner: Villivarsa. Villivarsa-sarjan ensimmäiset osat ilmestyivät 30-luvulla ja silloin kolme ensimmäistä osaa myös suomennettiin. Ruotsissa sarja tunnetaan Fröken Sprakfåle nimellä ja siihen on kirjoitettu runsaasti jatkoa. Villivarsa eli Marja-Liisa on ehkäpä Lotan ja Katin edeltäjä. Marja-Liisa ryhtyy pitämään päiväkirjaa ja jokainen niistä julkaistaan kirjana. Rohkea ja reipas Villivarsa kertoo hauskoista seikkailuistaan ja kommelluksistaan. Kirjan henkilöt ja ympäristö on sijoitettu Suomeen, mikä on hassua, kun tapahtumapaikkana on Ruotsi alkuperäisessä tekstissä. Onko Villivarsa-sarja jollekin tuttu?

7. Anna-Lisa Almqvist: Annika. Heppatyttökirjojen sankaritarta edustaa Annika. Joku voi ehdottaa myös ruotsalaista Lisbeht Pahnken Britta-tyttöä. Annika-kirjoja on ilmestynyt 15 ja niistä on suomennettu melkein kaikki. Uusintapainoksia kirjoista on otettu 90-luvulla. Annikan vaiheita voi seurata ratsastusuran alkuvaiheista huippukilparatsastajaksi. Annikalle tärkeä on Turk-hevonen. Annika-kirjojen lukemisestani on aikaa, mutta jotain Annikan hahmossa vetosi.

Kuka on mielestänne vaikuttavin ruotsalainen tyttökirjahahmo? Perusteluja myös!

Arvon äänestyksen osallistujien kesken kirjapalkintoja. Äänestykseen voi osallistua ilman, että osallistuu arvontaan! Yhden arvan saa vastaamalla kyselyyni. Kaksi arpaa saa osallistumalla kyselyyn ja rekisteröitymällä lukijakseni tai on jo vakilukijani. Kolme arpaa saa näiden lisäksi mainostamalla kyselyäni blogissaan tms.

Ensimmäinen palkinto on kirjapaketti:

Anni Polva: Tiina ja kaverit. Yhteisnide teoksista Tiinan uusi ystävä, Tiinaa ei ymmärretä ja Tiina ja vieras poika. (Karisto, 2009)

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär (WSOY, 2001) tai vaihtoehtoisesti Bröderna Lejonhjärta (Rabén & Sjögren, 2007) Kummassakin Ilon Wiklandin kuvitus

Jenny Jägerfeld: Oli kerran äiti joka katosi (Karisto, 2011)

Maria Gripe: Se "oikea" Elvis (Tammi, 1976), Kuvitus Harald Gripe.

Merri Vik: Vaara vaanii Lotta (Karisto, 1996)

Susanna Alakoski: Sikalat (Schildts, 2007)

Karna Nyström: 100 böcker att läsa innan man blir vuxen (BTJ, 2010)

Toinen palkinto:

Maria Gripe: Salaisuus varjossa (Tammi, 1985)

Kolmas palkinto:

Elsa Beskow: Around the Year. A Picture book by Elsa Beskow (Floris Books, 2007)

Äänestysaikaa on 21.4. keskiyöhön asti!

Catherine Sanderson: Petite Anglaise (blogielämää Pariisista)

Petite Anglaise (Tammi, 2011, 2. painos) on omaelämäkerrallinen teos samannimistä blogia pitävästä Catherine Sanderssonista. Englantilainen Pariisissa asuva Catherine on tympiintynyt arkiseen elämäänsä ja perustaa julkisen nettipäiväkirjan, blogin. Anonyymina kirjoittavan Catherinen bloginimi Petite Anglaise tarkoittaa pikku englannitarta. Blogissaan Catherine kirjoittaa avoimesti ajatuksistaan, tarkastelee pariisilaiselämää ulkomaalaisen silmin, kertoo suhteestaan (avo)mieheensä sekä jakaa tuntojaan iloja ja huolia pienen tytön äitinä. Catherine kirjoittaa hauskoilla salanimillä perheestään ja nimittää miestään Sammakoksi ja tytärtään Toukaksi. Blogista tulee suosittu ja sillä on paljon lukijoita.

Catherinen kirjoittama teos Petite Anglaise on henkilökohtaista tilitystä blogin pitämisen alkuvaiheista ja ihmissuhdekuvioista. Catherine ystävystyy bloginsa lukijoiden kanssa ja tapaa muita bloggareita. Netin kautta tulee myös uusi mies naisen elämään. Kiinnostavasti Catherine pohtii omaa identiteettiään ja blogi-identiteettiään. Blogi myös hallitsee Catherinen elämää. On mietittävä etukäteen postauksen aiheita; mistä aiheesta saa hyvän jutun, mistä voi kirjoittaa, miten henkilökohtaisista asioista ja milloin. Blogia pitää päästä heti vilkaisemaan aamusta, työpäivän aikana sekä ennen nukkumaan menoa. Lukijoiden kommentit ovat tärkeitä, vaikka ne olisivat sitten kehuja tai haukkuja.

Petite Anglaise on ollut viihteellistä ja sujuvasanaista lukemista työmatkoillani. Pariisilaisen miljöön ja tunnelman voi aistia tekstistä. Pettymykseksi osoittautuivat kuitenkin liikaa mässäily miesystävien ihmissuhdekuvailuissa sekä kirjan loppuminen täysin kesken. Koska olin sen verran utelias, mitä Catherinelle tapahtui kirjan jälkeen, niin menin lukemaan varsinaista Petite Anglaise -blogia, jota Catherine piti vuosina 2004-2009. Sieltä selviää kenen miehen kanssa hän nykyään on (tämänhän ei pitänyt kiinnostaa minua yhtään!) ja paljon muutakin. Sen lisäksi hämmästyin, kun luin Catherinen saaneen potkut bloginsa takia, mutta voittaneen myöhemmin oikeusjutun työnantajaansa vastaan. Julkisuuteen päätyneen jutun myötä Catherinen anonymiuskin loppui ja hän teki kustannussopimuksen. Petite Anglaise julkaistiin 2008. Suomeksi se ilmestyi samana vuonna Turun yliopiston suomentajaseminaarin suomentamana.

Kirja herätti ajatuksia omasta bloggaamisesta ja muisteluja oman blogitaipaleeni alkuvaiheista. Alussa olin anonyymimpi bloggaaja ja blogillani oli toinen nimikin. Tein laajan bibliografisen luettelon omistamistani kirjoista. Nykyään se olisi mahdotonta! Juuri, kun olin synnyttänyt blogini suurella vaivalla, niin piti lähteä synnyttämään Toukan tapaista. Ensimmäiseltä vuodelta ei kertynyt kovinkaan paljon kirjoituksia ja jotkut jutut deletoin pois, kun en ollut niihin tyytyväinen. Nykyään blogistani on tullut yksi ja tärkeä osa minua. Oma identiteettinikin on muuttunut bloggaamisen myötä ja "elämäntehtävään" on tullut uutta sisältöä. Olen tutustunut blogini myötä uusiin ihmisiin, ystävystynyt ja kaikkein parasta on ollut vuorovaikutus lukijoiden välillä, olivat ne sitten vakilukijoita tai satunnaisia kävijöitä. Mutta kuinka kauan kirjoitan vielä blogia? Toiset neljä vuotta? Catherine lopetti bloggaamisen. Itse en ole valmis luopumaan bloggaamisesta ainakaan niin kauan, kun blogiani joku lukee. Ehkäpä perustan sitten uuden anonyymin blogin kirjabloggaajan salatusta elämästä (jos minulla sellainen olisi!) Bloggaaminen on siispä aika koukuttavaa, vai mitä?

Petite Anglaisesta ovat aikaisemmin kirjoittaneet myös Penjami ja Jenni