Tyttö sateessa (WSOY, 1958) lumosi minut viehättävällä kansikuvallaan, sillä haaveilen tuollaisesta takista! Nimensä mukaisesti kirja kertoo saksalaisesta Joy-tytöstä, joka saapuu sateessa äitinsä sukulaisten luokse Ruotsiin. Joy on kärsinyt natsi-Saksan sodan kauhuista ja painajaiset vaivaavat häntä edelleen öisin. Joyn äiti, Ann-Mari Thauler on kuuluisa filmitähti, jota syytetään vakoilusta kotimaassaan. Tytär palvoo ja ikävöi äitiään, josta hän on huolehtinut pienestä saakka.
Wingbergin varakas perhe ottaa tytön avosylin vastaan, mutta uuden tulokkaan sopeutuminen perheeseen ei käy helposti. Joy on nuori kapinallinen, joka kulkee mieluummin omia teitään. Hän on sulkeutunut eikä päästä ketään lähelleen. Joy ystävystyy perheen pojan Knutin kanssa ja heidän välillään hiukan kipinöikin. Joy ei ole vielä valmis käymään koulua, mutta saa yksityisopetusta äitinsä serkulta, yhteiskoulun rehtori Frejlingiltä. Joy osaa laulaa ja niinpä koulun komistus Dag värvää hänet bändiinsä. Tahattomasti Joy sekaantuu Dagin lunttaamistapaukseen.
Tyttö sateessa kuvaa hyvin realistisesti ja aidosti nuorten maailmaa. Levottomuutta, kiihkeyttä, ailahtelevaa mielialaa, isompien kysymysten pohdiskelua, kasvukipuja ja kypsymistä. Joy kasvaa tapahtumien mukana ja tiedostaa vaikean tytär-äiti-suhteensa. Otetaanpa tässä 50-luvun tyttökirjassa puheeksi myös seksi, ja tytön ja pojan välisessä suhteessa! Joy riitelee Dagin kanssa, koska ei hyväksy tämän vaatimuksia tyttöystävälleen.
"Kun kaikki oli kurjimmillaan siellä meillä, näin aika monen samanikäisen toverini tekevän mitä tahansa hyötyäkseen jollakin tavoin. Ja näin miten he katuivat ja pelkäsivät jälkeenpäin. Silloin tajusin, että ihmisiä on nähtävästi kahta lajia: ylpeät ja varmat, jotka vain ottavat vastaan, ja arat ja heikot jotka joutuvat antamaan. Sodassa ovat voitetut heikompana puolena. Rakkaudessa tytöt." (168)
Tyttö sateessa oli oikein virkistävä ja paikoitellen yhteiskuntakriittinen tyttökirja lukukokemuksena. Se on osa Vihreä kirjasto-haastettani, jonka lanseerasin syksyllä. Suosittelen, jos saatte kirjan käsiinne! On vain niin harmillista, kun kirjojen kansikuvittajista ei löydy mitään tietoja...
