"Heidän riidellessään Elina istui liikkumatta. Opettajan sanat kaikuivat hänen päässään. 'Uppiniskainen sukukunta.' 'Suomalaiskakarat.' Sellaisia he olivat opettajan mielestä. Huonompaa väkeä."
Näkymätön Elina on ruotsalaisen Kerstin Johansson i Backen yksi tunnetuimmista teoksista, joka julkaistiin Som om jag inte fanns nimellä 1978. Suomessa kirja ilmestyi Kirsti Johanssonin suomentamana samoihin aikoihin kuin kirjaan perustuva Klaus Härön elokuva vuonna 2002. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta nyt tämän hienon ja koskettavan kirjan luettuani haluaisin senkin katsoa.
Näkymätön Elina kertoo koulua käyvästä ruotsinsuomalaisesta Elinasta, joka eräänä päivänä ottaa rajusti yhteen opettajansa kanssa. Monet koulun oppilaat ovat köyhistä perheistä ja sosiaaliavun varassa. Koulussa saa puhua vain ruotsia ja Elinalle kielen oppiminen on vaikeaa. Opettajan pilkkaaminen saa tytön vetäytymään kuoreensa yhä enemmän. Nuorempi sisko Irma osaa paremmin ruotsia ja pärjää muutenkin hyvin koulussa. Hänellä on ystäviä, mutta Elina tykkää mieluiten leikkiä itsekseen suolla mielikuvitusystäviensä kanssa. Isänsä kuoleman jälkeen Elina on löytänyt paikan, missä hän voi puhua isänsä hengen kanssa. Uskovaisen perheen tytär Elina on hiljainen ja usein puhumaton kotonaan. Hän auttaa ahkerasti äitiään koti- ja navettatöissä, mutta äiti ja sisaretkaan eivät aina tiedä, mitä pienen tytön päässä liikkuu.
Elina nousee vastarintaan epäoikeudenmukaista kohteluaan koulussa. Kieltäytymällä kouluruuasta hän järisyttää koko koulun järjestystä ja auktoriteettia. Vaikuttavampaa kohtausta en ole lukenut pitkään aikaan, kun jokaisen on lopulta valittava puolensa. Se antaa uskoa siihen, että yksikin tavallinen ihminen voi saada toiminnallaan muutoksen aikaan. Kirja on lyhyt, mutta hyvin tiivis kertomus tärkeistä aiheista: koulukiusaamisesta, yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, kaksikielisyydestä, ennakkoluuloista, yksinäisyydestä, surusta, mutta ennen kaikkea sisukkuudesta. Hienosti kirjailija kuvaa eri henkilöiden näkökulmia ja tuntemuksia. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Vaikka opettajan kohdistama kiusaaminen oppilaaseen on vakavaa, niin vaikuttavinta on kuitenkin anteeksipyytäminen ja -antaminen. Näkymättömästä Elinasta tulee näkyvä!
"Irma istui Elinan vieressä ulkona kiviportailla. Satoi. Tytöt pitivät toisiaan kädestä kiinni. Heidän alapuolellaan koulun pihalla seisoivat muut lapset. He seisoivat aivan lähekkäin, kuin etsien turvaa toisistaan. He olivat uhmanneet opettajia, mutta omasta mielestään he olivat tehneet oikein. He eivät tienneet, mitä nyt seuraisi. Heistä tuntui vain, että jotain ennennäkemätöntä oli tapahtumassa."
