Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmi Kekkonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmi Kekkonen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Helmi Kekkonen: Kotiin

Olen viime aikoina innostunut novellien lukemisesta ja Jennin suosituksesta tartuin Helmi Kekkosen Kotiin-novellikokoelmaan. Etukäteen olin suunnitellut lukevani kokoelmasta vain yhden novellin aina aamupäivällä, jonka ideasta kirjoitin jo aikaisemmin. Ensimmäisen luettuani hotkaisin kaikki yhdeksän novellia kerralla. Takannen esittelytekstissä novellien kerrottiin kietoutuvan toisiinsa, joka vaikutti minun ahmimiskohtaukseeni. Voi kunpa tuota lausetta ei olisi ollut siellä takakannessa!

Ensimmäinen novelli Ilona kertoo dementoituneen äidin ja tyttären kohtaamisista. "On niin paljon sellaista mistä en mitään tiedä, mistä emme ole puhuneet. Kuka sinä olit ennen kuin tapasit isän, kuka sinä olit ennen tätä perhettä, ennen minua ja Tuomasta." Lukijoille tyttären kysymykseen selviää vastaus kokoelman viimeisessä novellissa Elsa. Tämä yhteys oli kokoelman parasta antia ja siihen se olisi saanut jäädäkin. Muut yhteydet joidenkin tarinoiden välillä olivat hyvin hataria tai sitten niitä ei löytynyt ollenkaan. Lukijana minua häiritsi tällaisten olemattomien yhteyksien etsiminen ja se pilasi osaltaan lukunautintoani hienoilta tarinoilta, joihin olisin halunnut rauhassa syventyä.

Tarinat ovat kuitenkin ne pääasia. Kekkosen novellit ovat hyvin taidokkaita kuten niin monissa aikaisemmissa lehti- ja blogijutuissakin on kehuttu. Muutama novelli olisi vielä vaatinut enemmän loppuunhiomista, jonkun jujun saattamista mukaan, ehkäpä juuri niiden yhtymäkohtien nivoutumista osaksi kokonaisuutta. Makukysymyshän se on, mikä tarina sitten lopulta lukijaan kolahtaa. Minun suosikkejani noiden edellämainittujen lisäksi ovat Aatos ja Sisko - novellit. Aatoksen tarina mielikuvitusystävästä on koskettava ja tämähän on taas sitten oma tulkintani.

Kekkonen osaa kertoa ja luoda tiivistunnelmaisen lyhyen kertomuksen, joka jättää samalla tilaa lukijoille omiin tulkintoihin. Kieli on kaunista. Sanat ja lauseet ovat kauniita. Kaikkialla pohjavireenä on surua ja menetystä, alakuloa ja haikeutta, mutta ei liian pakahduttavasti vaan juuri sopivasti. Vahvan kaipuun lisäksi tarinoista voi aistia rakkautta ja eroottista latausta. Näissä novelleissa on syksyn tuuli.

Kotiin-kokoelma oli Helmi Kekkosen esikoinen ja ilmestyi Avaimen kustantamana 2009. Nyt siitä on ilmestynyt myös pokkaripainos (2011). Upean etukannen on suunnitellut Satu Ketola.

Novelleja on luettu myös näissä blogeissa Inahdus, Satun luetut, Ankin kirjablogi sekä Kujerruksia.

"Alussa kaikki on aina hyvin."