maanantai 25. kesäkuuta 2012

Carolyn Keene: Neiti Etsivä kummitustalossa

Juhannuksena en saanut luetuksi yhtään kirjaa loppuun vaan olen jumissa yhden sarjamurhaajatrillerin kanssa. Apuun pyysin Neiti Etsivän, joka on sopivan kevyttä ja jännittävää lukemista, jotta voin jatkaa taas sen toisen kirjan parissa. Paula kyllä auttaa aina!


Neiti Etsivä kummitustalossa (The Hidden Staircase) on sarjan toinen kirja. Hankin tämän vanhan ja kuluneen ensipainoksen vuosimallia 1955 antikvariaatista. Paula Drew on selvittänyt ensimmäisen arvoituksensa kadonneen testamentin salaisuuden ja nyt hänen apuaan pyydetään taas. Iäkkäät kaksoissisarukset asuvat vanhassa sukukartanossa, jossa on alkanut kummitella. Öisin kuuluu merkillisiä ääniä ja esineitä katoaa. Rosemary ja Floretta ovat peloissaan ja pyytävät Paulaa asumaan heidän luokseen ja selvittämään arvoituksen. Reipas ja rohkea tyttösankari muuttaakin neitien luokse, mutta ei ilman aseistusta. Mukana on isältä saatu revolveri. Jo ennen lähtöä hän saa varoituskirjeen pysyä poissa sisarusten talosta.



Kummitustalossa tapahtuu edelleen kummia, mikä saa Neiti Etsivänkin selkäpiin karmimaan. Paulan isä asianajaja Drew katoaa myös ja Neiti Etsivä on jo melkein luovuttamaisillaan. Vaarallinen seikkailu maanalaisessa salakäytävässä saa asioihin vauhtia ja toi samalla lukijallekin kylmät väreet. Hyvä puoli Neiti Etsivissä on, että lopputulos on aina ennakoitavissa! Mysteeri selviää ja kaikki päättyy hyvin. Siitä toisesta kirjasta en vielä tiedä...


Tämän Neiti Etsivän on kirjoittanut Mildred Wirt ja laadultaan kirja oli tasokas salapoliisitarina ja tiukasti otteessa pitävä. Neiti Etsivä-sarjan historiaa olenkin aikaisemmin selvittänyt ja siinä riittää myös arvoitusta ratkottavaksi! Tekisi mieli lukea kirjoja lisää, mutta pakko on vain palata keskeneräiseen dekkariini, kun se kummittelee tuolla takaraivossani. Siitä sitten myöhemmin.

18 kommenttia:

  1. Kävin lukemassa Neiti Etsivä-historiikkisi ja sivistyin suuresti. En tiennytkään koko haamukirjoittajajupakasta enkä siitä että Carolyn Keeneä ei ollut! Totta tuo, että Neiti Etsivä on ollut esikuvana lukeamttomille nuorille tytöille! Pojista en tiedä, lukevatko hekin näitä. Jos meidän luokan pojat lukivat niin eivät ainakaan kehdanneet tunnustaa ;)

    VastaaPoista
  2. Hei Elma Ilona ja kiitos! Olen kuullut poikienkin lukevan Neiti Etsiviä, mutta siitä ei varmasti paljon pidetä "melua". :) Olisipa kiinnostavaa lukea joku amerikkalainen lukijatutkimus näistä!

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia tietopaketista! Olin pienenä Neiti Etsivä -fani, eikä tähän ikään mennessä ollut tietoa, että Carolyn Keeneä ei ole!

    VastaaPoista
  4. Hei,

    Neiti Etsiväni aikoinaan alakouluikäisenä ahmin. Joskus nyt aikuisempana olen yrittänyt lukea uudestaan jotain niistä, mutta aika höttöisiltä ne kirjat nyt tuntuvat. Jos sitten nuo vanhemmat Neiti Etsivät olisivat laadukkaampia?

    Kuule, sitten vähän aiheen ulkopuolelta. Onko sinulle tuttuja seuraavat tyttökirjat: Emmy v. Rhoden: Neiti Uhkamieli (Wsoy 1918) ja Else Wildhagen: Neiti Uhkamieli morsiamena (1919). Nämä löytyi kirjaston vie&tuo -hyllystä. Ja ikinä en ole kuullutkaan näistä kirjoista. Yritin vähän googletellakin tietoja, mutteen löytänyt mitään. Ovat niin kauniita kirjoja ja jotenki hauraita, melkein ei raskisi edes lukea :)

    VastaaPoista
  5. Ollos hyvä Helmi-Maaria! :)

    Hei Unni, Neiti Etsivien taso tosiaan vaihtelee, kun sarjan kirjoittajiakin on ollut niin monta. Vaikea aina sanoa, mikä kirja on hyvä ja lapsuudessa ne kaikki olivat hyviä :)

    Yritin saksankielisestä artikkelista wikipediasta selvittää noita löytämiäsi kirjoja, mutta kun en osaa saksaa. Ilmeisesti äiti ja tytär ovat kirjoittaneet kirjat. Ja kolmaskin osa olisi, mutta sitä ei ole suomennettu. Todella upeita tyttökirjalöytöjä!

    VastaaPoista
  6. Minä ahmin Neiti Etsivät ala-asteikäisenä, silloin minulla ei ollut hajuakaan ettei Carolyn Keeneä ole. Kun vähän vanhempana sain tietää asiasta olin "shokissa". Nyt jälkeenpäin ajatellen tasovaihtelua tosiaan oli, mutta silti Paula on yksi lapsuuden suosikki hahmoistani, jopa jonkinlainen esikuva. Lapsuudessa tosiaan kaikki Neiti Etsivät olivat hyviä ja jännittäviä! :)

    VastaaPoista
  7. Neiti Etsivä oli ehdoton idolini nuorena tyttönä ja halusin tulla samanlaiseksi kuin hän. Teini-iän lähestyessä 70-luvun lopulla heitin rakkaat Neiti Etsivä -kirjani roskiin, jota olen katunut hirmusti. Onneksi yhden jätin, koska siinä oli niin kaunis kansikuva. Kirja oli Neiti Etsivä Skotlannissa ja otin sen viime vuonna matkalukemiseksi Ylämaille. Se sisälsi jännittävän tarinan lisäsi niin hyvän paikkakunta- ja historiakuvauksen, että hyödynsin sitä matkallamme! Tämän jälkeen ostin kaikki lukemani Neiti Etsivät HuutoNetistä, divareista ja Saran tyttökirjaklassikot -verkkokaupasta 70-luvun painoksena. Jestas on ollut ihana lukea niitä, vaikka kieltämättä kirjoissa oli tasovaihtelua.

    VastaaPoista
  8. Vanha kunnon Paula Drew! Minä en ollut koskaan Neiti Etsivä -fani, mutta luin näitä silti mielelläni. Koukuttavia. Sinun ensipainoksesi on hieno.

    Minun mieheni muuten luki lapsena Neiti Etsiviä ja myöntää sen - ainakin nyt aikuisena. :)

    VastaaPoista
  9. Aletheia, minullekin selvisi vasta aikuisiällä Carolyn Keenen fiktiivinen henkilöys! Muistan aina lapsena kuvittelleeni, että "kirjailija" olisi samannäköinen- ja tyylinen kuin punatukkainen Paulakin.

    Leenu, minua hiukan karmi, kun luin tuon roskisjutun! ): Mutta onneksi neiti etsiviä voi tosiaan kerätä uudestaan! En muista tuota Neiti Etsivää Skotlannissa enää, mutta hyvä vinkki, voisinkin sen sitten lukea seuraavaksi :)

    Katja, kirjoissa on juuri se hyvä koukku! Kiinnostavaa olisi kyllä selvittää tätä poikien lukemisharrastusta neiti etsivien suhteen. Veikkaan, että tietyt mieslukijasukupolvet ovat niitä aktiivisesti lukeneet!

    VastaaPoista
  10. Tää Kummitustalossa oli mun ehdoton suosikki sarjasta, luin sen ties kuinka moneen kertaan :D

    VastaaPoista
  11. Nämä ensimmäiset kirjat olivat jo silloin pieninä hurjan mielenkiintoisia, kun niissä oltiin otettu huomioon se, että Paulan tarina vasta alkaa niissä.

    Olen itse lukenut tänä kesänä pari Neiti Etsivää, ja minua on ehkä nyt hieman alkanut kummastuttaa se, ettei tytöt tunnu tekevän mitään salapoliisijuttujen lisäksi. Kaverustuvat kyllä kaikkien kanssa ja muuta, mutta miksi heitä ei ole voitu kirjoittaa esim. opiskelijoiksi tms niin kuin monissa muissa nuorten jännityskirjoissa. Miksi he vain viettävät ikuista välivuotta?

    VastaaPoista
  12. Hei Sonja, lueskelin vielä, mitä neiti Etsivästä on kirjoitettu, kun jäin miettimään tuota kysymystäsi. Silloin kuin hahmo luotiin 30-luvulla, niin Neiti Etsivä nähtiin vapaana ja itsenäisenä, mitä reaalimaailmassa teinitytöt eivät välttämättä olleet. Hän on taloudellisesti vapaa (isä elättää), kotityöt ei myöskään sido häntä ja hänellä on kaikin puolin liikkumisen vapaus. Etsivän työstä tulee hänen työtään ja hän auttaa isäänsä tämän työtehtävissä, kun asianajalla ei ole aikaa. Hän ei halua rahallista korvausta työstään eli ei tavallaan elätä itseään, mutta ylemmän keskiluokan tyttönä hänellä ei ole siihen tarvetta.

    Myöhemmin tuli sitten näitä ammatillisia tyttökirjoja, missä päähenkilöt ratkaisivat arvoituksia työtehtäviensä ohessa kuten esim. Ursula-sairaanhoitajasarjassa.

    VastaaPoista
  13. OI,mikä ihana vanha kirjankansi. Minusta nämä uudet neiti etsivät ei enää ole lainkaan niin innostavia kuin alkupään neiti etsivät ja lukukomuksen nautinnollisuus on kyllä verrannollinen painokseen ja kansien nostalgisuuteen. HIeno löytö.

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Morjens!

    Tasa-arvoa ajatellen sallinet myös meikäläisen, noin nelikymppisen miehenkörilään, kertoa muistonsa juuri tämän Neiti Etsivä-kirjan tästä painoksesta! Rakkaan, nyt 69-vuotiaan äitini vanhojen kirjojen joukossa oli aikanaan useita NE-nimikkeitä. Pahimmassa ahmimisiässä, 12- ja 13-vuotiaana, luin kaiken eteeni osuvan - joskus myös tyttökirjoja, kuten näitä.

    Jostakin syystä muistan erityisen hyvin miten iäkkäät kaksoissisarukset leuhkivat Paulalle / Nancylle kartanonsa iällä: se oli rakennettu "sisällissodan aikoihin, siis TODELLA vanha". Tuo sota käytiin 1861-65, ja "The Hidden Staircase" ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1930. Rosemary ja Floretta olivat oikeastaan samaa ikäluokkaa kuin itse kartano, miksi he puhuivat asumuksestaan tuohon tapaan? Ja toinen siskoksista esitteli ylpeänä potrettia sisällissodassa taistelleesta esi-isästään, oliko peräti "isoisän isoisän isoisä"? Kyllähän me tiedämme että Deep Southissa naidaan varhain - Jerry Lee Lewis vei vihille 13-vuotiaan serkkunsa - mutta minusta tuntuu että vanha rouva tällä kerralla lisäsi joukkoon kolme-neljä ylimääräistä sukupolvea.

    Edelleen muistan miten monissa NE-kertomuksessa esiintyi palvelusväkeä, useimmiten enemmän tai vähemmän siivottomia ja laiskoja neek****tä. Olisi totta vie kiva lukea kirjat alkukielisinä, ja nimenomaan vanhat 30- ja 40-luvun painokset. Niissä on varmaan paljon arveluttavaa.

    Kevätterveisiä bloggaajalle ja kaikille kommentoijille!

    VastaaPoista
  16. Edellisen kommenttini jälkeen innostuin etsimään verkosta esseitä ja artikkeleita Neiti Etsivästä, ja löysin tällaisen kivan analyysin sarjan kolmesta ensimmäisestä kirjasta.

    http://www.d.umn.edu/~cstroupe/handouts/4250/nancy_drew_and_modernity.pdf

    Tämän mukaan Florettan ja Rosemaryn "great-great grandfather…fought in the Revolution". Eli uros taisteli Amerikan vapaussodassa vuosina 1775-83, eikä suinkaan sisällissodassa. Toivottavasti Helvetissä on erityisosasto huonoille kääntäjille... mutta hyvä että arvoitus lopulta selvisi.

    Lisäterveisiä vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja tuosta kiinnostavasta artikkelilinkistä! Olen lukenut Neiti Etsivästä pari amerikkalaista tutkimusta. Minuakin kiinnostaisi lukea ensimmäisiä ja alkuperäisiä Neiti Etsiviä alkukielellä ennen kuin ne lyhennettiin ja samalla stereotyyppisiä asenteita ja rasisimia poistettiin kirjoista. En vaan tiedä, mistä niitä saisi hankittua ehkäpä Amazonilta?

      Tässä on vielä juttua Neiti Etsivistä, jonka kirjoitin aikaisemmin: http://sarankirjat.blogspot.fi/2011/10/neiti-etsiva-tyttojen-sankari.html

      Vaikka näkökulma jutussa on tällainen tyttöjen sankari, niin varmasti pojat ovat sarjaa lukeneet täällä meillä ja muualla maailmassa. Olisikin kiva joskus selvittää, onko Yhdysvalloissa koskaan tehty mitään lukijatutkimusta sarjasta.

      Poista