Sisko Ylimartimon Anna ja muut ystävämme L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret ilmestyi tasan sata vuotta siitä, kun Montgomeryn esikoisteos Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables) oli ilmestynyt vuonna 1908. Vuosi 2008 omistettiinkin Prinssi Edwardin saarella Annan juhlavuodeksi. Meille Montgomeryn lukijoille on tullut hyvin tutuksi hänen rakastamansa kaunis Prinssi Edwardin saari. Anna ja muut ystävämme kirjassa lukijat johdatetaan tälle kuuluisalle saarelle yhdessä kirjailijan ja hänen kirjallisten tyttöhahmojen kanssa. Teksti etenee erilaisten teemojen kautta ja Ylimartimo esittelee meille Annan ja Emilian lisäksi vähemmän tunnetummat sankarittaret Saran, Janen, Marigoldin ja Patin.
Ylimartimon matkassa käydään läpi tärkeitä paikkoja kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn (1874-1942) elämässä ja tuotannossa. Keskeisinä lähteinä Montgomeryn elämästä käytetään hänen päiväkirjojaan, viisiosaista sarjaa The Selected Journal of L.M. Montgomery, jonka ovat toimittaneet Mary Rubio ja Elizabeth Waterston. Ensimmäinen päiväkirja julkaistiin 1985 ja viimeisin 2004. Montgomeryn omasta toiveesta johtuen päiväkirjat julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Rubio ja Waterston kehoittavat lukijoita suhtaututumaan kuitenkin tietyllä varauksella kirjailijan päiväkirjoihin, koska Montgomery kopioi ja muokkasi niitä uudelleen aikojen kuluessa. Suomalainen Vappu Kannas on tutkinut päiväkirjasarjan ensimmäistä osaa ja hänen pro gradu-työnsä vuodelta 2010 löytyy verkosta.
Ylimartimon tavoitteena on tulkita kuvitteellisista tyttöhahmoista kertovia tarinoita Montgomeryn elämäkerrallisen aineiston rinnalla sekä purkaa faktan ja fiktion suhdetta. Apunaan hän on käyttänyt Montgomeryn omaelämäkerrallista lehtijuttua Alpine Path. Story of my Career, joka ilmestyi 1917. Mielestäni Ylimartimo onnistuu hyvin tulkinnassaan ja erityisesti voin yhtyä siihen minulle tuttujen tyttöjen tarinoissa. Luin myös verkosta Alpine Pathin, jossa Montgomery itse tarkastelee faktan ja fiktion suhdettaan ja, johon Ylimartimo monesti perustaa tulkintansa. Oma Montgomery-projektini alkoi vuosi sitten, jolloin aloin lukea Anna-sarjaa uudestaan sekä tutustumaan niihin Anna-kirjoihin, jotka ovat suomennettu vasta viime vuosina. Sinisen linnan lisäksi luin kaksi Sara-kirjaa, joista olen aikaisemmin blogissani kirjoittanut. Tänä kesänä olen viihtynyt Runotyttö-sarjan parissa, jota olen viimeksi lukenut lapsuudessani. Ylimartimon kirjan lukemista olen säästellyt, koska olen halunnut muistaa ja elää tyttöhahmojen tarinoita uudestaan sekä tutustua myös uusiin tyttösankareihin. Vaikka Montgomery-projektini on edelleen kesken, niin aika oli nyt otollinen Anna ja muut ystävämme-kirjan lukemiselle. Erityisesti Runotytöt pistivät minut miettimään Lucy Maud Montgomeryn omaa elämää, koska ne tulevat niin lähelle hänen omaa kirjailijuuttaan.
Sisko Ylimartimo on tehnyt loistavaa työtä Minervan kustantamon kanssa ja meille suomalaisille Montgomeryn ystäville on vihdoinkin käännetty näiden vähemmän tunnettujen tyttöhahmojen tarinat kuten esimerkiksi Marigoldin lumottu maailma (2009) ja Pat-kirjat (2009/2010) sekä Sara Tarinatyttöjen uudelleen suomennokset (2010/2011). Anna ja muut ystävämme on myös ainoita suomeksi ilmestynyttä Montgomeryn elämäkertakirjallisuutta. Kirjan ainoaksi puutteeksi voin nimetä valokuvien puutteen, koska niitä jään lukijana kaipaamaan. Ylimartimo on itse vieraillut Prinssi Edwardin saarella tehden tutkimusretkiä kirjaansa varten ja minua kummastuttaa, miksi kirjassa ei ole valokuvia paikoista, joita hän kuvaa kirjallisesti. Myös Lucy Maud Montgomerystä olisin toivonut enemmän kuvia kuin sen yhden.
Ylimartimon kirjassa vihjataan Maudin viimeisiin vuosiin onnettomina ja ahdistuneina, jota vaikeutti hänen aviomiehensä sairastelut ja depressio. Enemmän tietoa janoavana etsin taustatietoja kirjailijan kuolemasta. Vuonna 2008 kirjailijan pojantytär Kate Butler paljasti kauan varjellun perhesalaisuuden siitä, että hänen isoäitinsä teki itsemurhan. Tutkija Mary Rubio, joka julkaisi samana vuonna seitsemänsataa sivuisen Montgomeryn elämäkerran ei ole täysin vakuuttunut väitetystä itsemurhasta vaan epäilee enemmänkin tahatonta lääkkeden yliannostusta. Globeandmailin artikkelissa hän perustelee näkemyksiään ja tarkastelee lääkeriippuvaisen Maudin "itsemurhalappusta", joka olisi enemmänkin tarkoitettu päiväkirjamerkinnäksi. Mysteerisesti myös Montgomeryn 175 sivua päiväkirjasta ovat kateissa. Sallan lukupäiväkirjassa on esitelty Rubion kirjoittama elämäkerta Lucy Maud Montgomery - The Gift of Wings , jota mietin myös hankittavakseni.
L.M. Montgomeryn elämästä ja kirjoista kiinnostuneille löytyy esimerkiksi L.M. Montgomery instituutin sivut. Jos mielii tehdä Montgomery-tutkimusta, jota onkin tehty runsaasti, niin verkosta löytyy L.M. Montgomery- tutkimusryhmän sivut, jossa on erittäin kattava luettelo Montgomery-tutkimuksista ja sieltä bongasin tämän suomalaisen opinnäytteen. Tutkimusryhmä järjestää myös konferensseja Prinssi Edwardin saarella ja ensi vuonna seminaarin aiheena on L.M. Montgomery and Cultural Memory, johon pyydetään lähettämään seminaaripaperit elokuun aikana. 2013 konferenssin aiheena on Montgomery ja sota. Vaikka minusta ei Montgomery-tutkijaa tulekaan, niin olisi aivan mahtavaaa osallistua konferenssiin. Nyt voin mielikuvissani matkata Prinssi Edwardin saarelle ja näiden alla olevien kuvien mukana toivotan teidät matkalle mukaan. Kuvat on Prinssi Edwardin saaren kotisivuilta vierailijoille (Prince Edward Island). Montgomeryn kirjoista palaan vielä myöhemmin kirjoittelemaan.
Anna ja muut ystävämme -kirjasta ovat kirjoittaneet blogissaan myös Katja ja Leena Lumi.
