Sara listaa Joulun tyttökirjavinkit!

1. Mary Marck (Kersti Bergroth): Luokan merkkihenkilöitä

Eeva-sarja on Mary Marckin nimerkillä kirjoittaneen Kersti Bergrothin koululaisromaaneista tunnetuimpia ja suosituimpia. Tuntemattomampi on taas Bergrothin esikoistyttökirja Nanna (1915), johon tykästyin pari vuotta sitten. Kirjaa ei enää saa oikein mistään, joten joulun lukuvinkiksi suosittelen Luokan merkkihenkilöitä (1938). Oppikoulumaailmaan sijoittuva tyttökirja on viehättävä ja hyvin valoisa kuvaus nuorten tulevaisuuden suunnitelmista ja unelmista. 

2. Anni Swan: Pikkupappilassa

Iris rukan (1916) tavoin Pikkupappilan Ulla on lukijoiden suosima tyttökirjallinen hahmo. Metsän tyttöön ja hänen perheeseensä sekä orpoon Markiin päästään tutustumaan Pikkupappilassa-teoksessa (1922). Kirjassa on kiehtovaa vanhanajan ja säätyläiselämän kuvausta. Tarina sai vielä jatkoa pari vuotta myöhemmin, kun Ulla ja Mark ilmestyi 1924. Onpa Ullassa vähän kirjailijaa itseäänkin mukana!

3. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarjan ensimmäinen osa Anjan onni

Anjan onni (1926) aloittaa Ruusulan tytöistä kertovan neliosaisen sarjan. Kirjan voi lukea myös itsenäisenä erillisenä teoksenaan. Anja Somero muuttaa Ruusulan ihanaan, lämminhenkiseen koulukortteeriin ja käy tyttökoulua. Tyttöjen ystävyysuhteita ja romantiikkaa sisältävä tyttöromaani sopii hyvin joulun tunnelmaan. Seuraavissa Ruusula-sarjan osissa seikkaileekin kirjoittamista harrastava Pirkko ja romanttista virettä on lisää luvassa. Harmi, kun näitäkin kirjoja nykyään on niin vaikea saada mistään!

4. Aili Konttinen: Inkeri palasi Ruotsista

Koskettava ja herkkä tyttökirja, joka saa paatuneemmankin lukijan silmät kostumaan. Tärkeä sotalapsi-teema, jota suosittelen kaikille, joita aihe kiinnostaa. 6-vuotias Inkeri palaa takaisin Suomeen Ruotsista jatkosodan loputtua ja sopeutuminen ei ole helppoa, kun on kaksi perhettä. Tästä kirjasta pitäisi myös tehdä elokuva! Kirja on ilmestynyt 1947 ja sitä on käännetty eri kielille. Jos joku omistaa englanninkielisenä Kirsti comes home: the story of a Finnish girl tai Kirsti comes home, niin olisin valmis hankkimaan sen tutkimustarpeisiini.

5. Salme Sadeniemi: Pension Grunérin tytöt

Pension Grunérin tytöt (1950) tempaa mukaansa 1850-luvulle sääty-yhteiskunnan aikaan. Fennomaaneja ja suomen kielellä puhumista kauhistellaan ja rautatie on tulossa. Päähenkilönä on Eva, joka käy mamselli Grunérin tyttökoulua. Hänen hyviä ystäviään ovat Sofie, Olivia, Aline ja Ernestine. Historiallinen tyttöromaani, jonka ajankuvaus on onnistunut ja kirjailijan mukaan kirja perustuu tositapahtumiin. Suosittelen Kaari Utrion historiallisista romaaneista pitäville!

6. Rebekka Räsänen: Anneli Juoniemen kartanossa

Räsäsen Juoniemi-sarja on ollut aikanaan tyttöjen suosikkeja. Anneli Juoniemen kartanossa (1952) on sarjan viihdyttävin ja jännittävin avausosa, vaikka ei kakkososakaan ole hassumpi. Kartanoromantiikkaa, salaperäisiä maanalaisia käytäviä ja kavalia sukulaisia. Mikäs sopisikaan parhaiten joulupäivien viettoon?

7. Anni Polva: Tiina

Ensimmäinen Tiina (1956) on mainio kirja, joka tutustuttaa pelottomaan rasavilli Tiinaan ja hänen perheeseensä. Tiina muuttaa uuteen kotiin ja talon lapset ihmettelevät tulokasta, joka tappelee kuin pojat. Tyttö tekee myös urotyön. Urotöitä tyttö tekee kaikkiaan 29 kirjassa. Koska Tiina on kaikkien aikojen suosituin tyttösankarihahmo ja ollut esikuvana monelle lukijalle, niin olisiko jo aika kohottaa hänet ihan kansallissankariksi?

8. Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt

Uusimmassa Kirjailija-lehdessä on Rauha S. Virtasen haastattelu Selja-kirjojen makuloinnista. Seljoja tuhottiin 1966 kappaletta tänä syksynä! Mutta me lukijat emme halua unohtaa meidän omaa suomalaista "Pikku naisiamme". Kris, Margarita, Virva ja Dodo persoonalliset sisarukset, joista kukin lukija löytää omat suosikkinsa. Kuusiosaisen Selja-sarjan aloittava Seljan tytöt (1955) on ehdottomasti joulun tyttökirjaklassikko!

9. Marjatta Kurenniemi: Kesälintu

Rainnan perhe muuttaa kaupungista maalle isoon huvilaan Kesälintuun. Herttaisessa tyttöromaanissa on hauskoja toiminnan kuvauksia: koulun ja nuorten yhteisiä retkiä, puutarhanhoitoa ja ruuanlaittoa, pyykinpesua ja tapetoimista, kaikkea yhdessätekemisen iloa. Päähenkilöä on oppikoulua käyvä Kirsti, mutta myös hänen äitinsä näkökulma on vahvasti läsnä romaanissa. Suosittelen lämpimästi joulun välipäiville ja kirjasta voi innostua vaikka oman kodin kunnostustöihin!

10. Merja Otava: Priska

Priska (1959) muutti perinteistä kotimaista tyttökirjallisuuttamme moderniin suuntaan. Herkkä tyttökirja 14-vuotiaasta koulutytöstä, jonka sisäistä maailmaa kuvataan kesästä kesään 1950-luvun tunnelmissa. Kieli on hyvin kaunista. Kansikuva on kirjailijan itsensä tekemä. Tämäkin kirja on "katoava luonnonvara" kirjastoista, joten kipin kapin kirjastoon varaamaan!

11. Terttu Järvilehto-Forssell: Sininen sävel

Tämän tyttökirjan hankin ja luin ihan äskettäin. Sininen sävel (1950) kertoo Hannelesta, jonka perhe muuttaa maalta kaupunkiin, jotta tytölle avautuvat paremmat opiskelumahdollisuudet. Hannele nimittäin haluaa konserttipianistiksi. Kunnianhimoista työskentelyä ja paljon antaumuksellista harjoittelua! Pidin kirjasta, koska se kertoo musiikin innoittavasta maailmasta ja avaa tytölle perinteisen unelmamiehen odotusten sijaan uranäkymän. Tätä harvinaisuutta ei ehkä nyt saa jouluksi, mutta pistäkäähän korvan taakse!

Rebekka Räsänen: Juoniemi-sarja

Ovatko teille tuttuja Annelista ja Juoniemen kartanosta kertovat tyttökirjat? Rebekka Räsänen kirjoitti Juoniemi-sarjan 50-luvulla ja kirjoista on otettu useita painoksia sen jälkeen. Sain 11-vuotiaana sarjan ensimmäisen osan Anneli Juoniemen kartanossa ja kirja on minulla vieläkin tallessa. Luin vasta nyt jatko-osat Juoniemeä ei voi unohtaa ja Jälleen Juoniemessä, jotka olen bongannut kirjaston poistokirjoista. En silloin lapsena edes tiennyt, että Annelin tarina vielä jatkuu.

Anneli Juoniemen kartanossa (Gummerus, 1952/1984) seikkailevat parhaat ystävykset ja koulutoverit Anneli Vaara ja Hillevi Brenner. 14-vuotias Anneli asuu yksinhuoltajaäitinsä kanssa kaupungissa ja menee kesänviettoon Hillevin luokse vanhaan aateliskartanoon, joka on kulkenut vuosisatoja Brennerin suvussa. Anneli on aivan haltioitunut kierrellessään ensimmäistä kertaa kartanossa:

"Hän ei ollut osannut kuvitellakaan, että Juoniemi olisi näin suurenmoisen ihana! Romanttisine kivimuureineen ja hurmaavine puistoineen se oli kuin ruusujen, unelmien ja satujen salaperäinen linna."

Synkkä tunnelma  ja mieliala ovat kuitenkin vallanneet kauniin kartanon. Hillevi perheineen on nimittäin menettämässä kotikartanonsa Hillevin isän ilkeälle velipuolelle Einar Langenfeldtille. Heillä on vain kaksi kuukautta aikaa jäljellä kartanossa, kunnes heidän on jätettävä Juoniemi. Langenfeldtin lapset Elisabeth ja Karl muuttavat kartanoon jo aikaisemmin. Ylpeä ja kartanonomistajan elkein käyttäytyvä Elisabeth huvittaa kaikkia ja ärsyttää varsinkin Hilleviä.

Anneli on hyväsydäminen ja rohkea tyttö, jota ihmetyttää myös kartanosta kadonnut kuninkaanmalja. Kuninkaanmaljaa pidetään melkeinpä taikakaluna, jonka uskotaan suojelevan kartanoa ja sen asukkaita onnettomuuksilta. Annelin neuvokkuus johtaa hänet hurjaan seikkailuun ja kartanon jännittäviin salakäytäviin. Juoniemi pelastuu tytön ansiosta ja rouva Brenner pitääkin Annelia Juoniemen suojelusenkelinä.

Juoniemeä ei voi unohtaa (Gummerus, 1953/1985) taas kertoo Annelin ja Hillevin seuraavasta kouluvuodesta Helsingissä. Nyt vuorostaan Hillevi asuu Annelin ja tämän äidin, rouva Vaaran luona paljon vaatimattomammissa oloissa. Luokkatoverit ovat kuulleet huhun, että Hillevin perhe on menettänyt koko omaisuutensa ja heidän käyttäytymisensä muuttuu tyttöä kohtaan. Hillevi lisää itse vettä myllyyn ja alkaa näytellä köyhää. Hillevi haluaa nähdä, ketkä ovat todellisuudessa hänen ystäviään. Petollisen Einar Langenfeldtin tytär Elisabeth on myös kuvioissa mukana ja hänen ankeaa elämäänsä kuvataan kartanon tyttären-haaveiden kariuduttua.

Kolmannessa osassa Jälleen Juoniemessä (Gummerus, 1955/1986) aika on vierähtänyt muutaman vuoden eteenpäin. Tytöt ovat neidoksi varttuneita, vaikka ovat vielä lapsenomaisia. Anneli on 18-vuotias ylioppilas, joka tulee jälleen Juoniemeen kesää viettämään. Hillevin veli Allan rakentaa voimalaitosta Juoniemen läheisyyteen Rytökoskelle. Annelia mietityttää oma tulevaisuutensa ja työpaikan löytäminen. Hillevin ei tarvitse sellaista murehtia vaan hänen elämänsä on melko huoletonta. Kartanon maanalaisissa salakäytävissä seikkaillaan sarjan viimeisessäkin osassa, ja huolta aiheuttavat Hillevin villit kaksoisveljet.

Pidin näin aikuisena luettuna Anneli Juoniemen kartanossa eniten, koska se oli juuri sellainen kuin muistinkin ja nostalgiaa on tietysti mukana. Se on pienen tytön jännittävä seikkailukirja! Aikuislukijat voivat viehättyä kirjan kesäisestä tunnelmasta ja kartanomaailmasta. Juoniemeä ei voi unohtaa-romaanissa minua ärsytti hiukan rouva Vaara. Kirjassa on liikaa opettavaista sävyä, joka näkyy juuri Annelin äidin hahmossa. Hän esiintyy kaikkitietävänä "kukkaistätinä", jonka tehtävänä on kasvattaa tyttöjä ja moralisoida. Se vaan on niin läpinäkyvää! Toisaalta Juoniemi-sarjassa kokonaisuudessaan on kiinnostavaa tällainen köyhyyden ja rikkauden voimakas vastakkainasettelu ja ihmisten eriarvoisten asemien kuvaaminen heidän näkökulmastaan. Nuorten sisäiset kamppailut ovat heidän kasvutarinoitaan.

Jälleen Juoniemestä pidin myös, koska ollaan taas takaisin viehättävässä kartanomiljöössä. Harmittavasti vain, kirjassa on jätetty juonen langanpätkiä kesken. Esimerkiksi kuka se nainen oli, jonka vanha silkkitohveli löytyi salakammiosta? Oliko häntä pidetty kenties vankina? Ja mitä Allan mahtoi sanoa Annelille automatkalla, kun lähti viemään tätä juna-asemalle? Entäs Elisabethin häät? Odotin viimeisessä osassa kai enemmän romantikkaa, mitä kirjan takakansi lupasi. Kirjailija sai tytöiltä postia ja paljon kyselyjä viimeisestä osasta. Lukijat toivoivat kovasti vielä jatkoa Juoniemi-sarjaan, mutta Räsänen halusi, että kehittäköön lukijat itse mielikuvituksessaan lopun. No, ei kai siinä muu auta kuin kirjoittaa se mielessä!