Minä valitsin Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivän (1998), joka oli ehtinyt saada eniten ääniä, kun aloin kirjaa lukea. Fagerholmin Amerikkalainen tyttö teki kyllä loppukirin, mutta siinä vaiheessa minä olin jo Härkösen tekstin vauhdissa. Härkönen kirjoittaa sujuvasti ja olen aina pitänyt hänen kepeästä, mutta taitavasta kirjoitustyylistään. Avoimien ovien päivän lukee nopeasti, se on helppoa kieltä, mutta voi sitä angstin määrää, mitä kirja herättää.
Kirjan päähenkilö Asta on päälle kolmekymppinen nainen, joka on juuri eronnut miehestään ja käy eron seurauksena samalla läpi ongelmallista äitisuhdettaan. Äitiyden problematisointi herätti minua kysymään - Missä ovat kaikki normaalit äidit? Onko sellaisia olemassa? Kirjan lukemisen aikana minua ärsyttikin, että kaikilla kirjan henkilöhahmoilla on onneton lapsuus tai huono äitisuhde. Äidit ovat liian tukahduttavia, liian etäisiä, äidit uhrautuvat, äidit ovat itsekkäitä, äidit syyllistävät tai äidit syyllistetään. Joko tytär haluaa tulla äitinsä kaltaiseksi tai täysin päin vastoin. Onko äitiydessä olemassa välimuotoa?
Asta itsenäistyy vasta erottuaan ja asuu ensimmäisen kerran yksin. Hän on suoraan kotoa muuttanut ja mennyt naimisiin hyvin nuorena. Härkönen osaa kuvata Astan erilaisia pelkotiloja painajaisista yövalvomisiin. Asta on pelännyt lapsesta asti. Hän on kokenut avioliitossaan perheväkivaltaa, mutta hän ei voi kertoa eron perimmäistä syytä varsinkaan äidilleen. Kirjan lopussa hän tuntuu vapautuvan erilaisista peloistaan ja ahdistuksistaan. Samalla voisi vertauskuvallisesti ajatella, että napanuora vihdoinkin paukahtaa kunnolla katki. Koko kirjan paino on Astan ja hänen äitinsä riippuvuussuhteessa ja myös Astan sisarusten ja perheen välisissä suhteissa. Härkönen tuo pohdittavaksi myös sisarusten (tyttärien) keskinäisen aseman perheessä ja äidin rakkauden kohdistumisen ja suosimisen vanhinta tytärtä, Astaa kohtaan. Onko äidin tasapuolinen rakkaus edes mahdollista? Koska tarina on fokalisoitunut Astan minämuotoisen kerronnan kautta, niin toisaalta särmäisen vivahteen kerrontaan olisi voinut tuoda Astan äidin näkökulma. Mikä Astan äitiä on valvottanut monta vuosikymmentä? Asta ei voi lapsuudessaan edes käydä yöllä pissalla, kun hänen äitinsä herkkä uni muuten häiriintyy. Tämä kirja herättää varmasti monia kysymyksiä, joihin ei ole välttämättä vastauksia tai oikeita sellaisia. Härkönen on kyllä ahdistuneen ja "neuroottisen" naisen erinomainen kuvaaja ja tulkitsija, (diapammit vilahtavat kirjassa kuin kirjassa).
Googlasin sen verran Avoimien ovien päivää ja huomasin, että siitä on tehty useita näytelmäsovituksia. Äiti-tytärsuhde aiheena on aina niin herkullinen. Anna-Leena Härkönen (s. 1965) on monilahjakas kirjailija, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Palkitulla esikoiskirjallaan Häräntappoase (1984) hän pongahti julkisuuteen ja Härkösen tuotannosta luulenkin siihen seuraavaksi tarttuvani.
Sara Tarinatyttö-arvonnan voittajaksi selviytyi Lauren, jota arpaonni suosi baskeristani vedetyllä nimilapulla, jossa oli kaikkien äänestykseen osallistuneiden nimet. Kiitos kaikille vastanneille!