Calpurnia Tate on 11-vuotias teksasilaistyttö, joka jakaa rakkaan harrastuksen luonnon tutkimiseen isoisänsä kanssa. Nuori luonnontutkija tekee tieteellisen tarkkoja havaintoja ja on kiinnostunut Darwinin evoluutioteoriasta. Etäisestä isoisästä tulee vähitellen läheinen tukihenkilö ja opastaja Calpurnia-tytön elämässä. Yhdessä he löytävät uuden kasvilajin. Calpurnia tuntee itsensä erilaiseksi kuin muut tytöt. Hän ei välitä käsitöistä eikä kotitaloustöistä, jotka kuuluvat olennaisesti 1800-luvun tyttöjen elämään. Calpurnian äiti haluaa siirtää perinteet perheen ainoalle tyttärelle ja alkaa opettaa naisille sopivia tehtäviä ja taitoja tulevana perheenemäntänä. Calpurnia taas haaveilee mahdollisuudesta opiskella yliopistossa ja tutkijan ammatista, mutta tuntee olevansa ansassa. Tyttöyden ja naiseuden rajoitukset hallitsevat hyvin vahvasti kirjan tematiikkaa.
Luonnonlapsi Calpurnia Tate (Karisto, 2011) on moderni vanhan ajan tyttökirja. Kirjan ansiona pidän tyttöyden laajentamista perinteisistä tyttökirjamalleista. Tytötkin ovat kiinnostuneita tieteestä ja erityisesti luonnontieteestä. Tämä nuortenkirja sopii ilman muuta nuorille tyttölukijoille, joille se onkin suunnattu. Klassikoksi tätä en kuitenkaan kutsuisi. Minä-muotoinen kerronta ei ole aina kovin vetävää. Kirjan loppu osoittautui myös pettymykseksi. Calpurnian ongelmat jäävät roikkumaan ilmaan. Kaipasin selkeämpää loppuratkaisua ja mietin mahtaako kirjailija kirjoittaa jatkoa tarinaan, mutta ilmeisesti ei. Kirjailija Jacqueline Kelly ennakoi haastattelussaan Calpurnialle eli Callielle seuraavanlaista tulevaisuutta: isoisä jättää Calpurnialle rahaa, jotta hän pääse opiskelemaan Teksasin yliopistoon luonnontieteitä. Hänestä tulee ensimmäinen naisbiologi Teksasissa. Tällaisen jatkon kirjoittaminen tekisi kyllä tyttökirjaklassikon.
Kirjassa on kiinnostavasti kuvattu historiallisia ilmiöitä kuten automobiilin ja puhelimen tuloa pikkukaupunkiin. Erityisesti minua huvitti kokiksesta tykkäväänä lukea, kun Calpurnia juo ensimmäisen kerran Coca-Colaa. Kirjan kansikuva on samanlainen kuin alkuteoksessakin The Evolution of Calpurnia Tate, joka palkittiin USA:ssa arvostetulla lastenkirjapalkinnolla. Luonnonlapsi Calpurnia Tatesta on kirjoitettu myös Lumiomena-, Sininen linna-, Kujerruksia-, Vinttikamarissa- ja Kirjakirppu-blogeissa.
