Carolyn Keene: Neiti Etsivä kummitustalossa

Juhannuksena en saanut luetuksi yhtään kirjaa loppuun vaan olen jumissa yhden sarjamurhaajatrillerin kanssa. Apuun pyysin Neiti Etsivän, joka on sopivan kevyttä ja jännittävää lukemista, jotta voin jatkaa taas sen toisen kirjan parissa. Paula kyllä auttaa aina!

Neiti Etsivä kummitustalossa (The Hidden Staircase) on sarjan toinen kirja. Hankin tämän vanhan ja kuluneen ensipainoksen vuosimallia 1955 antikvariaatista. Paula Drew on selvittänyt ensimmäisen arvoituksensa kadonneen testamentin salaisuuden ja nyt hänen apuaan pyydetään taas. Iäkkäät kaksoissisarukset asuvat vanhassa sukukartanossa, jossa on alkanut kummitella. Öisin kuuluu merkillisiä ääniä ja esineitä katoaa. Rosemary ja Floretta ovat peloissaan ja pyytävät Paulaa asumaan heidän luokseen ja selvittämään arvoituksen. Reipas ja rohkea tyttösankari muuttaakin neitien luokse, mutta ei ilman aseistusta. Mukana on isältä saatu revolveri. Jo ennen lähtöä hän saa varoituskirjeen pysyä poissa sisarusten talosta.

Kummitustalossa tapahtuu edelleen kummia, mikä saa Neiti Etsivänkin selkäpiin karmimaan. Paulan isä asianajaja Drew katoaa myös ja Neiti Etsivä on jo melkein luovuttamaisillaan. Vaarallinen seikkailu maanalaisessa salakäytävässä saa asioihin vauhtia ja toi samalla lukijallekin kylmät väreet. Hyvä puoli Neiti Etsivissä on, että lopputulos on aina ennakoitavissa! Mysteeri selviää ja kaikki päättyy hyvin. Siitä toisesta kirjasta en vielä tiedä...

Tämän Neiti Etsivän on kirjoittanut Mildred Wirt ja laadultaan kirja oli tasokas salapoliisitarina ja tiukasti otteessa pitävä. Neiti Etsivä-sarjan historiaa olenkin aikaisemmin selvittänyt ja siinä riittää myös arvoitusta ratkottavaksi! Tekisi mieli lukea kirjoja lisää, mutta pakko on vain palata keskeneräiseen dekkariini, kun se kummittelee tuolla takaraivossani. Siitä sitten myöhemmin.

Lastenkirjastoauton kyydissä

Pääsin tänään lastenkirjastoauto Snadin kyytiin aurinkoisessa Helsingissä. Snadi kiertelee aamupäivisin helsinkiläisissä päiväkodeissa ja kouluissa. Tänään oli viimeinen päivä ennen kirjastoauton kesätaukoa. Lomista johtuen toiminta oli jo hiljentynyt, ja päiväkodeista enimmäkseen palauteltiin kirjoja. Koululaiset ovatkin jo kesälaitumella, mutta lukukausien aikana on vilkasta, kun monet luokat käyvät kirjastoautossa ja oppilaat täyttävät auton. Snadi kiertää yli 50 päiväkodissa ja 25 alakoulussa. Se käy niissä keskimäärin kerran kuukaudessa.

Lastenkirjastoauton aineisto on tietenkin pääasiassa lasten ja nuorten aineistoa. Valikoimaa on runsaasti, jota vaihdetaan tietyin väliajoin. Uutuuksiakin löytyy kivasti. Nuorten suosikkilukemista on fantasiakirjallisuus, ja pojat tykkäävät erityisesti lukea tietokirjoja sekä sarjakuvia.
Enimmillään lastenkirjastoauto käy viidessä kohteessa aamupäivisin, mutta jatkaa sitten iltaisin lähiöissä kiertelyä yhdessä toisen kirjastoauton Staran kanssa. Tänään ehtii vielä käydä, jos joku teistä liikkuu Helsingin suunnalla. Aikataulusta näkee kirjastoautojen kellonajat ja pysäkit. Seuraavan kerran kirjastoautot palaavat liikenteeseen 30.7.

Kirjastosta ei tietenkään voi lähteä ilman kirjoja ja niitä minulle kertyikin kassillinen, kun sain niin hyviä vinkkejä! Innostuin äänikirjoista ja saduista, kun ajattelin että niitä on kiva kesällä kuunnella pitkillä automatkoilla lasten kanssa. Lisäksi luontokirjat tekivät kauppansa ja odotan malttamattomana pääseväni tutkimaan lintukirjaa, josta voi kuunnella 150 eri linnun ääntä.

Suomessa on tällä hetkellä reilut 150 kirjastoautoa ja yksi kirjastovenekin. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hienoa palvelua suomalainen kirjastolaitos tarjoaa. Eikös se olekin maailman paras! Marjis on myös hiljattain käynyt Snadissa ja siitä käynnistä voitte lukea täältä.

Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa

Kirsti Kurosen Omenapuu laulaa (Karisto, 2012) on täydellinen kesäkirja niin nuorille kuin varttuneemille nuorille sellaisille kuten minä. Ikärajoista viis! Joskus olen miettinyt tarvitsemmeko näitä ahtaita kirjojen luokitusrajoja kuten aikuisten kirja, nuortenkirja, nuorten aikuisten kirja. Nuorista kertova kirja voi myös saada molemmat luokitukset kuten Enorannan Gisellen kuolema. Montgomeryn uudemmat suomennokset on luokiteltu taas pääsääntöisesti aikuisten kirjoihin, vaikka kirjastossa ne automaattisesti sijoitetaan nuortenkirjojen joukkoon. Aikanaan Salingerin Sieppari ruispellossa oli suunnattu aikuislukijoille, mutta siitä tulikin suosittu nuorison keskuudessa. Entäs sitten Huotarisen Valoa Valoa Valoa, joka on suunnattu nuorille, mutta näyttäisi olevan suosittu nimenomaan aikuislukijoiden keskuudessa. Yleensä kirjojen kansikuvat paljastavat meille, keille kirja on suunnattu. Mitä jos kirjat olisivatkin onnellisesti sekaisin samassa paikassa? Sekoittaisiko se meitä liikaa ja varsinkin jos kansikuvituksesta ei voisi päätellä mitään? Onko jyrkkä rajanveto nuorisokirjallisuuden ja aikuisten kirjallisuuden välillä kuitenkin nykyään hämärtymässä?

Omenapuu laulaa kertoo lukion päättäneistä unelmoivista nuorista, jotka vielä etsivät itseään ja elämälleen suuntaa. Katrin ja Riikan kesäsuunnitelmiin kuuluu Provissirock, jonne he lähtevät liftaamaan. Festareiden sijasta he päätyvätkin viettämään viikonloppua järvimökille mukavan poikakaksikon Eliaksen ja Tanun sekä heidän kavereittensa seurassa. Romantiikkaa on ilmassa, ja runopoika Eliaksen runot saavat Katrin umpihullaantumaan. Riikka saa taas etäisyyttä mustasukkaiseen ja tukahduttavaan poikaystäväänsä. Nuoret pitävät hauskaa. Olut ja siideri maistuvat, uidaan ja pulikoidaan järvessä, saunotaan, grillataan sekä keskustellaan vakavasti tai puoli-vakavasti. Kesän haistaa ja maistaa läpi tekstin. Iloisen huolettomuuden ja kepeyden katkaisee kuitenkin yhden nuoren katoaminen.

Kuronen kirjoittaa vetävästi ja rytmikkäästi. Englannin kielikin soljuu sujuvasti suomenkielisten sanojen joukossa kuten se näkyy ja kuuluu meidän puhekielessä. Parasta on kuitenkin Kurosen runokieli proosan joukossa. Eliaksen runot tuovat tunnelmaa kirjan sielun maisemaan. Pidin myös kerronnan näkökulmien vaihtelusta, jossa oman äänensä antoivat Katri, Riikka ja Elias ja myöhemmin Eliaksen kaveri. Keveydestä huolimatta pinnan alla kytee nuorten kasvamiseen ja itsenäistymiseen liittyvät kysymykset. Sykähdyttävää minusta on katoamiseen liittyvä ajankohtainen aihe. Toisaalta kirjan vakavampia teemoja sivutaan pintaa raapaisten, mutta miksi aina pitäisi märehtiä ja velloa ahdistavien ongelmien parissa. Vai onko se yleensä nuortenkirjojen arkirealistinen vaatimus?

Suosittelen Omenapuu laulaa kesäkirjaksi valoisiin kesäöihin ja fiilistelyyn! Vaikka alussa pohdiskelinkin luokittelua, joka on meille ominainen tapa hahmottaa maailmaa, niin lokeroin nyt kuitenkin tämän nuortenkirjavinkkeihin. Monesti blogiini on tultu kysymyksellä, mitä nuorelle lukemista. Yritän siihen vastata parhaani mukaan. Omenapuu laulaa kirjasta ovat kirjoittaneet myös Maria ja Jossu! Kurosen Topelius-palkitusta Piruettiystävyydestä olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.

"Näen hirven
istumassa omenapuussa,
tänään kaikki on mahdollista.
Vaivihkaa hirvi sanoo päivää
jokaiselle madolle,
sanoo sarvipäivää.

Näen hirven
uivan sammakkoa.
Tänään kaikki on mahdollista." (Kuronen, 274)

Kaari Utrio: Viipurin kaunotar

Minun on tehnyt mieli jo pidemmän aikaa lukea uudestaan Kaari Utrion varhaisempia historiallisia romaaneja. Olen lukenut Viipurin kaunottaren viimeksi joskus 12-vuotiaana, jolloin suorastaan ahmin kirjailijan tuotantoa. Kuten olen aikaisemmin täällä kertonut, niin luimme yhdessä mummini kanssa Utrion kirjoja. Yhden kirjan hän kerran kielsi minulta, nimittäin Ruusulaakson, joka ei ollutkaan tyypillistä Utriota. No, senhän nyt arvata saattaa, miten siinä käy, jos jotain kielletään lukemasta! Mummi oli kuitenkin oikeassa. En pitänyt Ruusulaaksosta. Kirjailija on kertonut haastattelussaan, ettei hän itsekään pitänyt aikalaisromaanistaan. Viipurin kaunotar on puolestaan perinteinen historiallinen romaani. Se on ilmestynyt 1973 ja siitä on otettu uudistettu ja kieliasultaan tarkastettu painos 2000-luvulla. Keräilen näitä Utrion varhaisia kirjoja, joissa on vanhemmat kansikuvat, varmaankin nostalgisista syistä!

Viipurin kaunotar (Tammi, 1979) on hersyvän hauska ja viihdyttävä romaani, joka sai minut monta kertaa purskahtamaan nauruun. Kirjan sankaritar Elina Folkentytär Tavast saa Viipurin kuuluisassa pamauksessa kolhun päähänsä ja sen jälkeen häntä pidetään hieman omituisena. Hän voi puhua puheita jotka eivät sovi ollenkaan nuoren neidon suuhun. Mainio hahmo on Elinan isä herra Folke, jonka suu käy lakkaamatta ja totuutta sieltä ei tule nimeksikään. Hän on synnynnäinen huijari ja peluri. Nopan heitossa menee talokin alta. Isä on tietenkin rutiköyhä, vaikka kerskaileekin ylhäisellä suvullaan. Tyttärellä on kauneutta, mutta ei myötäjäisiä. Muut perheen lapset pääsevät elämässään eteenpäin, mutta Elina jumittuu isänsä kanssa asumaan milloin missäkin sukulaisen nurkissa.

Elina kiertää isänsä kanssa keskiaikaisen Suomen kaupunkeja, missä tanskalaiset tekevät verisiä ryöstöretkiä. Turussa riehuu rutto. Siellä jo vanhaksipiiaksi leimautunut parikymppinen Elina kohtaa maailmaa nähneen ja kokeneen Henrik Punaparran. Huomiota herättävä Henrik Punaparta on kookas ilmestys ja parta hänellä on yhtä punainen kuin helvetin tuli. Naisia miehellä riittää joka sormelle. Elina rakastuu mieheen ja neitsyyskin on vaarassa mennä savupirtin lauteilla. Vaikka Elina pääse vihdoin naimisiin, niin avioparin yhteiselämä ei ota heti sujuakseen. Historialliset tapahtumat ja värikkäät henkilöhahmot kuljettavat tarinaa sujuvasti eteenpäin romantiikan ja seikkailun merkeissä. Parasta kirjassa on Utrion ilkikurinen huumori. Kirjailija pitää itse vuosina 1968-1974 ilmestyneitä teoksiaan vielä harjoitteluna. Täytyy todeta vain, että onpa taitavaa ja hyvin onnistunutta harjoitusta!

Nyt odottelen kirjailijan uudistettuja Sunnevia, jotka ilmestyvät elokuussa uusintapainoksena. Facebook-sivuillaan Kaari kertoo juuri saaneensa valmiiksi yli seitsemänsataa sivuisen kirjan tekstin tarkastuksen!

Selma Lagerlöfin kauhukirjallisuutta - Aarne herran rahat

"Kesken työnsä Elsa tunsi kasvoillaan kylmän henkäyksen, ikään kuin olisi ovi ollut raollaan. Hän katsahti ja näki kuolleen kasvinsisarensa seisovan edessään lattialla." (82)

Enpä olisi uskonut, minkälainen kauhutarina minua odottaa, kun hankin tämän 5 markan valioromaaneja-sarjassa vuonna 1921 ilmestyneen Selma Lagerlöfin Aarne herran rahat. Takakannessa harhaanjohtavasti kuvaillaan teosta kuuluisan kirjailijattaren romanttisen jännittäväksi kertomukseksi. Ajattelin, että tässäpä on minulle sopivan kevyttä vanhan ajan jännitystä tyttökirjojen lukemisen lomassa. Ohut läpyskä, jonka tuosta huitaisee välipalaksi. No kaikkea muuta!

Eletään 1500-luvun loppupuolta ja Fredrik II on Tanska-Norjan kuningas. Kalakauppias Torarin vierailee Solbergin pappilassa rikkaan papin Aarne herran luona. Pahoja enteitä on ilmassa, kun Torarinin koira ei tule pappilaan ollenkaan vaan ulvoo kamalasti ulkona. Ruuan ääressä vanha ja kuuro papinrouva kuulee puukkoja hiottavan lähistöllä. Torarin lähtee pois, mutta seuraavana aamuna pappilasta löydetään koko talon väki murhattuna. Kaikki Aarne herran rahat on viety. Ainoa eloonjäänyt ja silminnäkijä verilöylystä on talon kasvattitytär Elsa. Torarin ottaa Elsan mukaansa kaupunkiin omaan mökkiinsä asumaan äitinsä kanssa. Onneton Elsa tutustuu hienoon skotlantilaiseen herraan sir Archiehen ja rakastuu. Sir Archie haluaa viedä Elsan laivalla Skotlantiin, kun jäät lähtevät. Kuolleet eivät kuitenkaan pysy haudoissaan vaan liikkuvat elävien joukossa. Kolmen murhamiehen luullaan hukkuneen. Omatunto vaivaa yhtä murhamiehistä, jonka käden kautta Elsan kasvattisisar on kuollut armoa anellen. Surmattu ei jätä miestä rauhaan ja antaa Elsalle vihjeitä murhaajista. Lukijalle on selvää alusta asti, keitä murhaajat ovat, mutta Elsalle ja muille se paljastuu vasta kirjan lopussa. Elsan kohtalo on traaginen.

Aarne herran rahat (Herr Arne penningar) ilmestyi 1904 ja samana vuonna myös suomeksi. Mauriz Stiller on tehnyt kirjasta elokuvan 1919. Kuvakaappasin ylläolevan kuvan elokuvasta, josta katsoin pätkiä youtubesta. Minulla on kirjan toinen painos ja kuten kansikuvasta näkyy, niin se on kuvitettu tuosta elokuvasta vaatteita myöten. En ole aikaisemmin lukenut Selma Lagerlöfia, vaikka kirjahyllyssäni on pitkään ollut hänen omelämäkerrallinen Nuoren tytön päiväkirja. Siitä ei varmaan yöunet olisi kärsineet. En suosittele Aarne herran rahoja "heikkohermoisille"! Kirjassa on väkivaltaa, aaveita ja todella hyytävä, kauhunomainen tunnelma. Sitä romantiikkaa en juuri huomannut. Kiinnostukseni kuitenkin heräsi Ruotsin yhteen tunnetuimpaan ja menestyneimpään kirjailijaan ja tämän tuotantoon. Mitä Selma Lagerlöfin kirjoja te olette lukeneet tai mitä suosittelisitte lukemaan?

Saran tyttökirjamaraton 24h

Vuorokauden kestäviä lukumaratoneja on pidetty viimeksi Hannan, Karoliinan ja Sonjan blogeissa, joita olen seurannut innostuneena. Osallistuin jo huhtikuussa suuremmitta mölyittä Read-a-Thon-haasteeseen ja luin tutkimukseeni liittyviä tyttökirjoja. Lukusaaliini jäi varsin pieneksi vuorokauden aikana, koska luin myös tietokirjoja samalla, tein muistiinpanoja sekä nukuin vähän liikaakin. Siitä kuitenkin starttasi parin kolmen viikon tyttökirjojen lukuputki, jonka aikana luin parisenkymmentä kirjaa. Kirjoitan kirjoista tiivistelmiä, mikä on varsin hidasta. Tiivistelmiä pitäisi vielä kirjoittaa kymmenestä kirjasta. Nyt yritän taas uudestaan 24 tunnin lukumaratonia, koska artikkelin kirjoittamiseni deadline taas lähestyy! Aika on varsin otollinen, koska perhekin on poissa jaloista.

Yritän myös kirjoittaa puuttuvia tiivistelmiä lisää, joten vuorokausi ei ole pelkkää lukemista. Tyttökirjojen lukemiseni keskittyy alalajiin koululaiskertomukset. Luku-urakkaani varten olen kasannut seuraavia kirjoja TBR-listalleni:

1. L. T. Meade: A World of Gilrls: The Story of a School (1886) lajin varsinainen klassikko

2. Mary Marck: Luokan ikävin tyttö (1925)

3. Mary Marck: Minnan syyslukukausi (1926)

4. Mary Marck: Luokan merkkihenkilöitä (1930)

5. Mary Marck: Toverien kesken (1933)

6. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Anjan onni (1926)

7. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Tyttö veitikka (1927)

8. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Pirkon uusi ystävä (1928)

9. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Ruusulan viimeinen tyttö (1929)

10. Helga Nuorpuu: Erilainen kuin toiset (1931)

11. Maija Åkerman-Tudeer: Vaalea ihanteeni (1926)

12. Tuomi Elmgren-Heinonen: Luokan arvoitus (1931)

13. Terttu Pajunen: Perheen yhdestoista lapsi (1937)

13. Eila Kaukovalta: Tuntematon Marianna (1938)

14. Aili Konttinen: Koulun reiluin luokka (1940)

15. Väinö Pelkonen: Kadettisulhanen (1948)

16. Anneli Penttinen: Maija ja muut (1951)

17. Helvi Karahka: Tiina ja hänen toverinsa (1953)

18. Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna (1953)

19. Mirja Vesala: Mustekala (1954)

20. Marita Lindquist: Maleenan joulu (1969) (ei liity varsinaisesti tutkimukseeni)

Pahoin pelkään, että en ehdi kovin montaa lukemaan, mutta teen tästä julkisen, koska se vähän motivoi lisää. Vielä pitäisi ottaa valokuvia kirjoista, kun ulkona jo hämärtää. En ole ihan varma, onnistunko laittaamaan kuvia tähän postaukseen, mutta päivitän lukemisen ja kirjoittamisen urakkaani tähän. Tänään juhlitaan koulujen päättäjäisiä, mutta huvinsa kullakin :) Nyt menen laittamaan itselleni mukillisen cafe lattea. Olen nukkunut reilun parin tunnin päikkärit, joten katsotaan, minne asti jaksan valvoa... Maraton alkaa nyt eli klo 20.45 ja päättyy huomenna samaan aikaan.

1. Aili Konttinen: Koulun reiluin luokka (208 s.)

Lukemaan varsinaisesti pääsin klo 21.40 alkaen. Reilut kaksi tuntia meni ja lopetin puolen yön aikaan. Tunti tuhlaantui, kun otin valokuvia kirjoista ja muutenkin on hieman teknisiä vaikeuksia koneella. Eilen alkoi myös tuo blogissani näkyvä ongelma, jossa ei näy enää lukijat-gadgetia. Onkohan muilla ollut samanlaista ongelmaa?

No, mutta itse kirjaan. Aloitinkin vähän paksummalla ja tiheätekstisellä kirjalla. Koulun reiluin luokka kertoo yhteiskoulun viidennenestä luokasta, joka on koko koulun lempilapsi. Kivoin luokka. Luokassa on hyvä henki ja koululaiset pitävät koulunkäynnistä, joka ei ole ihan normaalia muiden (oppilaiden) mielestä. Kirjan päähenkilö on lahjakas Annikki Lassila. Annikki on kiinnostunut luonnontieteestä ja unelmoi yliopistosta ja väitöskirjastakin. Hän on myös musikaalisesti lahjakas ja soittaa koulun eri juhlissa pianoa. Annikkia harmittaa, kun toinen lahjakas oppilas Jukka joutuu lopettamaan keskikoulun kevään jälkeen varattomuuden takia. Pojan on mentävä töihin pystyäkseen auttamaan perhettään. Äiditöntä Annikkia huolestuttaa myös Ilo-veljen sairastuminen. Annikki luopuu tulevaisuuden suunnitelmistaan perheensä ja maatilan vuoksi. Tässä kirjassa on paljon ainesta ja kiinnostavia teemoja. Esimerkiksi mukana on voimakas maalainen-kaupunkiasetelma. Myös 40-luvun ajankuvaa on keuhkotauti, jota sairastaa 45000 suomalaista. Tuberkuloosista käytetään lyhennettä tbc. Olen alleviivaillut kirjan täyteen ja teen tästä tiivistelmän jossain vaiheessa. Kivana lisänä näin kesän kynnyksellä oli tässä runonlausuntaa, jota nuoret harrastavat paljon koulussa kuin vapaalla. Ilmari Pimiää lausutaan useasti:
"Päivä on sammunut metsän taa,

tumman ja kaunihin metsän taa.

Sumua soutelee täällä ja tuolla

yöllisten niittyjen puolla." (193 s.)

Nyt menen syömään karjalanpiirakan ja lohta sekä kokista täytyy juoda, jotta pysyy hereillä. Ihan pirteä olo on vielä!

2. Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna (165 s.)

Tämän kirjan lukemisessa menikin yllättävän kauan. Aloitin klo 01.05 ja lopetin 03.30. Alku sujui nopeasti, mutta keskivaiheen jälkeen hyydyin ja ilmeisesti torkahtelin välillä. Piti sitten lähteä liikkeelle, että piristyi. Normaalioloissa olisin suosiolla ruvennut nukkumaan. Kirja sinänsä ei ole ollenkaan tylsää luettavaa vaan pirtsakka ja moderni 50-luvun koululaiselämän kuvaus.

Tässäkin on päähenkilönä maalaistyttö, joka tulee kaupunkiin opiskelemaan. Merja Kanto on 16-vuotias ja aloittaa yhteiskoulun kuudennen luokan. Hän asuu Tampereella perheessä, johon kuuluvat siskokset Taina ja Tupsu ja heidän isovanhempansa. Merjan oma koti on Vehkasalon koulussa, missä hänen äitinsä on kansakoulunopettajana. Isä on kuollut. Merja sopeutuu nopeasti uuteen luokkaansa ja tutustuu luokkatovereihinsa. Merja on hyvä koulussa, välillä jopa luokkansa primus. Kirja kuvailee yhtä lukuvuotta, johon mahtuu runsaasti tapahtumia kuten luokassa tapahtuva varkaus, joka on tyypillistä koululaisromaaneissa. Pääpaino kirjassa on kuitenkin koulun ulkopuolisen elämän kuvailussa. Luokan pojat alkavat pyytää tyttöjä ulos, ja Merja ja Taina käyvät heidän kanssaan elokuvissa. Merja myös liikkuu luokan näyttelijähurmurin Saken kanssa ulkona, ajelee tämän kyydissä moottoripyörällä ja saa suudelmankin, josta kuitenkin rimpuilee irti. Höh eihän sellainen ole soveliasta! Kiinnostavaa tässä kirjassa on uusperheen ongelmat, joita sivutaan. Merjan ja hänen äitinsä suhde muuttuu kireäksi sen jälkeen, kun äiti ilmoittaa menevänsä uusiin naimisiin kauppiaan kanssa, jolla on kolme poikaa. Merja tuntee, ettei hänellä ole enää kotia, kun äiti muuttaa kirkonkylälle komeaan kauppataloon ja alkaa huolehtimaan äidittömistä pojista. Tytär tuntee myös mustasukkaisuutta. Kirja ei tarjoa mitään ratkaisua sinänsä tilanteeseen, vaan Merjan on siihen vain sopeuduttava. Merjan tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu opiskelu kuten yliopistossa. Tämäkin kirja on alleviivauksia täynnä ja tiivistelmä täytyy vielä tehdä.

Nyt sarastaa jo aamu ulkona ja minun on aika vetäytyä vähäksi aikaa levolle!

3. Mary Marck: Luokan merkkihenkilöitä (195 s.)

Marckin koululaisromaaneista valitsin sitten tämän kirjan jo aamuyön tunteina. Nukkuminen vei lukuaikaa! Vaikka linnut pirteinä visersivät, niin pääni oli raskas ja oli vaan todettava, että ilman unta ei jaksa. Aamupalani paahtoleipää marmelaadin ja teen kera nautiskelin puolen päivän jälkeen. Lukemisen aloitin klo 12.20 ja lopetin 14.20. Pientä taukoa välissä.

Luokan merkkihenkilöissä pääosissa on oppikoulun kuudesluokkalainen Leena Alamaa ja hänen luokkatoverinsa, erityisesti Elsi, Maissi, Tomi ja Allan, jotka perustavat yhdessä salaisen kerhon Tulevaisuuden liiton. Myöhemmin mukaan liittyy myös musikaalinen Marius. Nuoret eivät halua elää tavallista elämää vaan kokea seikkailuja ja tulla joksikin - suureksi ja kuuluisaksi. Tässä kirjassa oli ihanaa sellaista nuoruuden intoa ja unelmointia ja jäin miettimään omiakin nuoruuden haaveitani. Tyttöjä ei urahaaveissa rajoita mitkään sukupuoliroolit. Maissi haaveilee insinöörin ammatista ja Elsi haluaa lentäjäksi. Leenan toiveena on enemmän perinteinen tyttökirjamainen haave - kirjailijan ura. Se, mihin kiinnitin huomion oli pojilla esiintyvä sodan ihannointi. Tietyllä tapaa minun teki pahaa lukea, kun luokka kokoontui Voffen (hauska nimi) luokse ja Arvo, joka rakasti sotaa jäi katsomaan Voffen isän asekokoelmaa. Mutta ei vedetä liian nopeita johtopäätöksiä! Kirja on ilmestynyt 1930. Itse asiassa aikaisemmin lukemassani Salme Setälän 20-luvulla ilmestyneessä koululaisromaanissa Seitsemäs luokka pojat räjäyttävät pommin koulussa (ulkohuussissa). Näissä on tietynlaista kepeyttä vakavavista asioista, mutta ehkä nykyaikana siihen vain suhtautuu todella herkistyen. Koululaisromaaneille tyypillisenä Luokan merkkihenkilöissä esiintyy lunttaustapaus algebran kokeissa ja viaton eli Leena uhrataan tai melkein. Oikea syyllinen lopulta tunnustaa. Syvennyn kirjaan myöhemmin uudestaan tiivistelmää tehdessäni, mutta tässä oli jotain sellaista nuoruuden onnellisuutta ja valoisuutta, mistä pidin!

Nyt varmaan lähden vähäksi aikaa ulos kävelylle saamaan raitista ilmaa. En tiedä lopetanko haasteen 20.45 vai 21.40, jolloin varsinaisesti aloin lukemaan. Tiivistelmiä en näillä näkymin ehdi kirjoittaa, jos aion lukea uusia kirjoja.

4. Salme Sadeniemi: Pension Grunérin tytöt (159 s.)

Lukusuunnitelmat meni uusiksi ja tätä kirjaa ei ole edes ylläolevassa listassani! Olen pitkään aikonut lukea tämän kirjan ja se tuli yhtäkkiä mieleeni. Halusin vaihtaa vuosisataa ja Pension Grunerin tyttöjen kanssa pääsin 1850-luvulle. Eletään Hämeenlinnassa jyrkän sääty-yhteiskunnan maailmassa. Kaupungin kuvernöörin tanssiaiset ovat suurtapauksia, tehdään rekiretkiä ja huvitellaan seurapiireissä. Eva, joka on maalaispapin tytär asuu tätinsä luona kaupungissa ja käy mamselli Grunérin tyttökoulua. Koulussa puhutaan ruotsia ja ranskaa. Ei-aatelittomia kutsutaan mamselleiksi, kun taas aatelisia neideiksi. Sofie, Olivia, Aline ja Ernestine ovat Evan hyviä ystäviä ja muita kirjan henkilöitä. Kirjassa kuvataan hyvin säätyläisten eroja, kauhistellaan fennomaaneja ja suomen kielellä puhumista, vastustetaan rautatien tuloa Suomeen sekä naisten itsensä elättämistä. Eva tekee kuitenkin toisin ryhtyessään opettajaksi mamselli Grunérin koulussa. Aidontuntuista ajankuvausta, historiaa ja romantiikkaa sisältävä kirja, jonka kirjailija väittää perustuvan tositapahtumiin. Viehättävä kirja, jonka jälkeen tuli vähän surullinen olo.

Aloitin kirjan lukemisen 16.30 ja lopetin 18.10. Olen herkutellut mansikoilla, juustoilla ja mukillisella cafe lattea. Vielä pitäisi ehtiä lukemaan yksi kirja. Kello on jo sata! kuten Elsi sanoi Marckin kirjassa.

5. Helvi Karahka: Tiina ja hänen toverinsa (130 s.)

Kirjan lukemisen aloitin klo 19.30 ja lopetin 20.25. Nopealukuinen kirja ja muistiinpanoja merkitsin tarralapuilla, koska se on kirjaston kirja. Lukulistani kirjoista muutamat on lainattu kirjastoista.

Kirja alkoi lupaavasti ahdistunut Eeva, joka lintsaa koulusta. Sakari-veli on joutunut huonoon seuraan; pelivelkoja, juo ja potkut töistä. Veli on Eevan holhooja, koska perheen äiti on sairastunut ja on parantolassa (isä kuollut). Olisikohan tässäkin kyseessä tuo suomalaisia vaivaava tuberkuloosi kuten Konttisen kirjassa? Luokkatoveri Tiina ryhtyy kuitenkin järjestelemään Eevan ja Sakarin asioita ja kaikki järjestyy nopeasti ja vähän liiankin helposti. Sakari osoittautuu kelpo pojaksi, joka töiden ohessa opiskee ylioppilastutkintoa varten. Tiina on oppikoulun neljäsluokkalainen ja maailmanpantaja. Onko tässä ollut esikuvaa Anni Polvan luomalle Tiina-hahmolle? Tiina ja hänen toverinsa on ilmestynyt kolme vuotta aikaisemmin ennen ensimmäistä Tiina-kirjaa.

Kirjassa otetaan kantaa koulumaailman asioihin. Oppilaat eivät tunne toisiaan eikä opettajat oppilaitaan. Vanhemmat pitäisi myös ottaa huomioon ja mukaan yhteisiin kokoontumisiin. Yhtä suurta perhettä! Ehdotetaan luokkayhdistyksen perustamista ja toivotaan oppilashuoltoa. Tuli mieleeni, onko kirjailija toiminut opettajana tai muuten vaan seurannut kouluasioita. Yritin etsiä Helvi Karahkasta tietoja, mutta en näin äkkiseltään löytänyt. Muita tyttöromaaneja hän ei ole kirjoittanut, mutta toimittanut lastenkirjoja. Kirjassa myös pohditaan tyttöjen ja poikien eroja ja yhtäläisyyksiä. Niihin palaan tarkemmin tiivistelmässäni. Kiinnostavaa oli myös tyttökirjoista puhuminen!

"- Ja Anna-kirjat, muisti Irma. - Miksei niitä elokuvata?

- Ehkä se on hyväkin, arveli Tiina. - Pilaisivat vain koko kirjan. Kyllä äitiä ja minua peloitti, kun menimme ensi kertaa katsomaan Pikku naisia, peloitti, että amerikkalaiset filmiherrat ovat tehneet siitä joutavaa himphamppua. Sillä mitä he ymmärtävät tyttökirjoista! (89)

Hauskaa! Olen myös naurannut ääneen tässä tyttökirjamaratonissa, mutta en ole kaikesta muistanut kirjoittaa. Esimerkiksi Pension Grunérin tytöissä oppilailla oli aine aiheesta "Ajatuksia kuolinvuoteen ääressä". Kamalaa! Mitä 15-16 vuotiaat tytöt osaisivat kirjoittaa, jos ei ole aiheesta kokemusta? No ei heistä kukaan osannutkaan paitsi yksi ja sitten selvisi, että senkin aineen oli kirjoittanut rovasti. Voi että, kun sai nauraa!

Loppuyhteenveto: Aloittelin vielä Tiinan ja hänen toverinsa jälkeen Maija ja muut-kirjaa, jota luin 30 sivua. Ajattelin ensin, että luen sen loppuun, mutta sitten vauhtini hiipui. Teksti oli muutenkin vähemmän sujuvaa kieltä. Yhteensä luin 887 s. n. 9,5h aikana. Lukemiseni oli keskittyneempää ja hitaampaa, kuin normaalisti. Mitä tein loppuosan vuorokaudesta? Nukuin, kirjoitin blogia, otin valokuvia, söin, kävin ulkona ja vähän roikuin netissä. Olinko tehokas? Tavoitteeni oli lukea tuhat sivua tai seitsemän kirjaa. En ihan päässyt tavoitteisiini, koska en kirjoittanut yhtään tiivistelmääkään. Toisella kertaa sitten!

Kiitos kaikille kannustajille! Olisi vielä kivaa kuulla ajatuksianne "löpinöistäni" tai mitä ajatuksia teillä on herännyt näistä kirjoista?