Kun Inkeri palasi Ruotsista käännettiin nimellä Kirsti Comes Home

Ihmeellisiä ovat Inkerin tiet! Olen blogannut täällä aikaisemmin Aili Konttisen koskettavasta tyttökirjasta Inkeri palasi Ruotsista, joka ilmestyi kolme vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen 1947. Topelius-palkinnolla palkittu kirja kertoo sotalapsen 6-vuotiaan Inkerin paluusta takaisin Suomeen Ruotsista sodan päätyttyä. Kirja käännettiin usealle kielelle, ja onnistuin löytämään kirjan englanninkielisen käännöksen  Kirsti Comes Home vuodelta 1961. Kirja on painettu Yhdysvalloissa.

Tilasin kirjan talvella Amazonin verkkokirjakaupasta, jossa yksityishenkilöt myyvät myös käytettyjä kirjoja. Hämmästykseni oli suuri, kun tilaamani kirja tuli nopeasti, parissa viikossa Yhdysvalloista New Albanysta. Thank you for this treasure! Luin kirjan Montgomery and War-konferenssia varten ja konferenssi-esitykseni käsitteli sota-ajan tyttökirjallisuutta. Kirsti Comes Home oli yksi esitykseeni kuuluvista kirjoista. Inkerin tarina herätti kuulijoissa kiinnostusta ja he halusivat tietää Inkerin vaikeasta valinnasta kirjan lopussa: jäädäkö Suomeen biologisten vanhempiensa luokse vai palatako takaisin Ruotsiin kasvattivanhempien luokse, joiden kanssa Inkeri oli viettänyt suurimman osan elämästään.

Kirjan käännös on sujuvaa ja se kuvaa tunnelmia ja tapahtumia juuri, kuten suomenkielisessä alkuperäisessä teoksessa. Inkerin nimi on vain vaihtunut Kirstiksi. Kääntäjästä ei ole tietoa, mutta arvelisin että käännöksessä ovat samat tekijät kuin Englannissa samana vuonna ilmestyneessä painoksessa. Tutkiskelin Fennicasta käännöstietoja ja Inkeri palasi Ruotsista on ilmestynyt myös nimellä Kirsti comes home: the story of a Finnish girl, jonka ovat kääntäneet Oliver Coburn ja Ursula Lehrburger. Kummassakin kirjassa on kuvitus ja kuvittaja on Faith Jaques. Jacquen kuvitukset tavoittavat hienosti teoksen henkeä!

Sara listaa Joulun tyttökirjavinkit!

1. Mary Marck (Kersti Bergroth): Luokan merkkihenkilöitä

Eeva-sarja on Mary Marckin nimerkillä kirjoittaneen Kersti Bergrothin koululaisromaaneista tunnetuimpia ja suosituimpia. Tuntemattomampi on taas Bergrothin esikoistyttökirja Nanna (1915), johon tykästyin pari vuotta sitten. Kirjaa ei enää saa oikein mistään, joten joulun lukuvinkiksi suosittelen Luokan merkkihenkilöitä (1938). Oppikoulumaailmaan sijoittuva tyttökirja on viehättävä ja hyvin valoisa kuvaus nuorten tulevaisuuden suunnitelmista ja unelmista. 

2. Anni Swan: Pikkupappilassa

Iris rukan (1916) tavoin Pikkupappilan Ulla on lukijoiden suosima tyttökirjallinen hahmo. Metsän tyttöön ja hänen perheeseensä sekä orpoon Markiin päästään tutustumaan Pikkupappilassa-teoksessa (1922). Kirjassa on kiehtovaa vanhanajan ja säätyläiselämän kuvausta. Tarina sai vielä jatkoa pari vuotta myöhemmin, kun Ulla ja Mark ilmestyi 1924. Onpa Ullassa vähän kirjailijaa itseäänkin mukana!

3. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarjan ensimmäinen osa Anjan onni

Anjan onni (1926) aloittaa Ruusulan tytöistä kertovan neliosaisen sarjan. Kirjan voi lukea myös itsenäisenä erillisenä teoksenaan. Anja Somero muuttaa Ruusulan ihanaan, lämminhenkiseen koulukortteeriin ja käy tyttökoulua. Tyttöjen ystävyysuhteita ja romantiikkaa sisältävä tyttöromaani sopii hyvin joulun tunnelmaan. Seuraavissa Ruusula-sarjan osissa seikkaileekin kirjoittamista harrastava Pirkko ja romanttista virettä on lisää luvassa. Harmi, kun näitäkin kirjoja nykyään on niin vaikea saada mistään!

4. Aili Konttinen: Inkeri palasi Ruotsista

Koskettava ja herkkä tyttökirja, joka saa paatuneemmankin lukijan silmät kostumaan. Tärkeä sotalapsi-teema, jota suosittelen kaikille, joita aihe kiinnostaa. 6-vuotias Inkeri palaa takaisin Suomeen Ruotsista jatkosodan loputtua ja sopeutuminen ei ole helppoa, kun on kaksi perhettä. Tästä kirjasta pitäisi myös tehdä elokuva! Kirja on ilmestynyt 1947 ja sitä on käännetty eri kielille. Jos joku omistaa englanninkielisenä Kirsti comes home: the story of a Finnish girl tai Kirsti comes home, niin olisin valmis hankkimaan sen tutkimustarpeisiini.

5. Salme Sadeniemi: Pension Grunérin tytöt

Pension Grunérin tytöt (1950) tempaa mukaansa 1850-luvulle sääty-yhteiskunnan aikaan. Fennomaaneja ja suomen kielellä puhumista kauhistellaan ja rautatie on tulossa. Päähenkilönä on Eva, joka käy mamselli Grunérin tyttökoulua. Hänen hyviä ystäviään ovat Sofie, Olivia, Aline ja Ernestine. Historiallinen tyttöromaani, jonka ajankuvaus on onnistunut ja kirjailijan mukaan kirja perustuu tositapahtumiin. Suosittelen Kaari Utrion historiallisista romaaneista pitäville!

6. Rebekka Räsänen: Anneli Juoniemen kartanossa

Räsäsen Juoniemi-sarja on ollut aikanaan tyttöjen suosikkeja. Anneli Juoniemen kartanossa (1952) on sarjan viihdyttävin ja jännittävin avausosa, vaikka ei kakkososakaan ole hassumpi. Kartanoromantiikkaa, salaperäisiä maanalaisia käytäviä ja kavalia sukulaisia. Mikäs sopisikaan parhaiten joulupäivien viettoon?

7. Anni Polva: Tiina

Ensimmäinen Tiina (1956) on mainio kirja, joka tutustuttaa pelottomaan rasavilli Tiinaan ja hänen perheeseensä. Tiina muuttaa uuteen kotiin ja talon lapset ihmettelevät tulokasta, joka tappelee kuin pojat. Tyttö tekee myös urotyön. Urotöitä tyttö tekee kaikkiaan 29 kirjassa. Koska Tiina on kaikkien aikojen suosituin tyttösankarihahmo ja ollut esikuvana monelle lukijalle, niin olisiko jo aika kohottaa hänet ihan kansallissankariksi?

8. Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt

Uusimmassa Kirjailija-lehdessä on Rauha S. Virtasen haastattelu Selja-kirjojen makuloinnista. Seljoja tuhottiin 1966 kappaletta tänä syksynä! Mutta me lukijat emme halua unohtaa meidän omaa suomalaista "Pikku naisiamme". Kris, Margarita, Virva ja Dodo persoonalliset sisarukset, joista kukin lukija löytää omat suosikkinsa. Kuusiosaisen Selja-sarjan aloittava Seljan tytöt (1955) on ehdottomasti joulun tyttökirjaklassikko!

9. Marjatta Kurenniemi: Kesälintu

Rainnan perhe muuttaa kaupungista maalle isoon huvilaan Kesälintuun. Herttaisessa tyttöromaanissa on hauskoja toiminnan kuvauksia: koulun ja nuorten yhteisiä retkiä, puutarhanhoitoa ja ruuanlaittoa, pyykinpesua ja tapetoimista, kaikkea yhdessätekemisen iloa. Päähenkilöä on oppikoulua käyvä Kirsti, mutta myös hänen äitinsä näkökulma on vahvasti läsnä romaanissa. Suosittelen lämpimästi joulun välipäiville ja kirjasta voi innostua vaikka oman kodin kunnostustöihin!

10. Merja Otava: Priska

Priska (1959) muutti perinteistä kotimaista tyttökirjallisuuttamme moderniin suuntaan. Herkkä tyttökirja 14-vuotiaasta koulutytöstä, jonka sisäistä maailmaa kuvataan kesästä kesään 1950-luvun tunnelmissa. Kieli on hyvin kaunista. Kansikuva on kirjailijan itsensä tekemä. Tämäkin kirja on "katoava luonnonvara" kirjastoista, joten kipin kapin kirjastoon varaamaan!

11. Terttu Järvilehto-Forssell: Sininen sävel

Tämän tyttökirjan hankin ja luin ihan äskettäin. Sininen sävel (1950) kertoo Hannelesta, jonka perhe muuttaa maalta kaupunkiin, jotta tytölle avautuvat paremmat opiskelumahdollisuudet. Hannele nimittäin haluaa konserttipianistiksi. Kunnianhimoista työskentelyä ja paljon antaumuksellista harjoittelua! Pidin kirjasta, koska se kertoo musiikin innoittavasta maailmasta ja avaa tytölle perinteisen unelmamiehen odotusten sijaan uranäkymän. Tätä harvinaisuutta ei ehkä nyt saa jouluksi, mutta pistäkäähän korvan taakse!

Aili Konttinen: Kaksi keltanokkaa

Aili Konttisen Kaksi keltanokkaa (WSOY, 1950) on veikeä ja viihdyttävä romaani. Kertomus on suunnattu varttuneemmalle nuorisolle, ja takakannessa on ikäsuosituskin 17-20-vuotiaille. Nykyään suosittelisin tätä aikalaisromaania nuorison sijasta aikuisille naisille ja miehille. Romaani kuvaa kansakouluaikaa ja "kansankynttilöiden", kansakoulunopettajien työtä ja elämää pienessä maalaiskylässä. Kansankoulunopettajana toiminut ja monia koululaisromaaneja kirjoittanut Konttinen luo kiinnostavaa ajankuvaa kansakoululaitoksesta humoristisella ja mukaansatempaavalla tyylillään.

 

Hallanmaan koulua ja kylää ravistelee uusi määräys, joka ohittaa jopa koulun johtokunnan valtuudet. Määräyksessä nimetään koululle kaksi uutta opettajaa, jotka ovat vastavalmistuneita ylioppilaita. Maassamme on nimittäin huutava opettajapula. Vaikka pätevyydestä ja kokemuksesta ei ole tietoakaan, niin nämä ylioppilasopettajat saavat saman verran palkkaa kuin pätevät opettajatkin. Tosin palkkauksessa ei ole kehumista ja siitäkin voi tämä opettajapula johtua, kuten koulun kunnioitettu ja pelätty johtajaopettaja Elli Arola ajattelee.

 

Kaksi keltanokkaa, nuoret Vieno ja Kyösti saapuvat hieman pelokkaina ja arkoina uudelle paikkakunnalle ja tutustuvat toisiinsa maantien varrella. He asustavat yhdessä johtajaopettajan kanssa Hallanmaan koulutalossa. Vieno ja Kyösti jakavat yläkerran asunnon, niin että tytön huoneena on keittiö ja pojan huoneena kamari. Elli Arolan mukaan mies ei tarvitse hellaa. Ruokaa nuoret kuitenkin laittavat yhdessä, ja Kyöstipä osoittaakin enemmän kokkaustaitoja. Elli Arrola ei tietenkään pidä nuorista ja siitä, että he ovat vallanneet hänen koulunsa. Eläkkeelle jäänyt entinen kansakoulunopettaja Martta Sotka taas ottaa nuoret suojateikseen ja hellään hoivaansa. Hänen ohjauksessa ja opastuksessa Vieno saa opetuksensa sujumaan alakoululaisten parissa. Kyösti taas on jo pedagogi syntyjään, sillä hänen ajatuksensa ja toimintansa lasten parissa on uudistavaa ja ennen kuulumatonta. Nyrkkeilyhanskoja, leirinuotiota, satuja ja huuliharpun soittoa opettamisen lomassa.

 

Kyösti on luonteeltaan rauhallinen ja ujo äidinpoika, Vienon täysi vastakohta. Vieno on tottunut poikiin jo kotonaan, jossa mellastaa kuusi veljeä. Tyttö on kiihkeä mielipiteiltään ja kyseenalaistaa asioita. Hän uskaltaa uhmata koulun auktoriteettia Elli Arolaa. Yhdessä Vieno, Kyösti ja Martta käyvät keskusteluja lämpimässä hengessä, mutta Elli ei kuuluu joukkoon. Elli Arola edustaa vanhan ajan opettajaa, joka pitää lapset kurissa ja järjestyksessä. Hilpeyttä ja iloa ei hänen luokastaan löydy, kun taas sitäkin enemmän Kyöstin luokasta. Johtajaopettaja vakoilee salaa nuoria, mutta sydämessään hän on yksinäinen ja kateellinen. Ellillä on kuitenkin kutsumus työhönsä, nuoriin hän ei oikein usko...

 

Kansakoulun tarkastaja käy tarkastamassa uudet opettajat ja on varsin mielistynyt Kyöstin opetustapoihin. Että mennään kuin Amerikan malliin. Enemmän vapautta ja vastuuta lapsille. No, nykyäänhän sitten Amerikassa ihaillaan meidän suomalaisten koulujärjestelmää, jota tullaan paikan päällekin katsomaan. Näin ne osat kääntyy!

 

Mutta miten Vienolle, Kyöstille, Ellille ja Martalle lopulta käy? Löytyykö yhteistä säveltä? Romantiikkaa kenties? Keltanokissa kyllä selviää jo vastauksia, mutta Konttinen kirjoitti vielä jatko-osan tarinaan nimeltä Uhmamieli morsian, jonka seuraavaksi sitten luen osana Vihreän kirjaston haastettani. Onko nämä kirjat tuttuja teille?

Saran tyttökirjamaraton 24h

Vuorokauden kestäviä lukumaratoneja on pidetty viimeksi Hannan, Karoliinan ja Sonjan blogeissa, joita olen seurannut innostuneena. Osallistuin jo huhtikuussa suuremmitta mölyittä Read-a-Thon-haasteeseen ja luin tutkimukseeni liittyviä tyttökirjoja. Lukusaaliini jäi varsin pieneksi vuorokauden aikana, koska luin myös tietokirjoja samalla, tein muistiinpanoja sekä nukuin vähän liikaakin. Siitä kuitenkin starttasi parin kolmen viikon tyttökirjojen lukuputki, jonka aikana luin parisenkymmentä kirjaa. Kirjoitan kirjoista tiivistelmiä, mikä on varsin hidasta. Tiivistelmiä pitäisi vielä kirjoittaa kymmenestä kirjasta. Nyt yritän taas uudestaan 24 tunnin lukumaratonia, koska artikkelin kirjoittamiseni deadline taas lähestyy! Aika on varsin otollinen, koska perhekin on poissa jaloista.

Yritän myös kirjoittaa puuttuvia tiivistelmiä lisää, joten vuorokausi ei ole pelkkää lukemista. Tyttökirjojen lukemiseni keskittyy alalajiin koululaiskertomukset. Luku-urakkaani varten olen kasannut seuraavia kirjoja TBR-listalleni:

1. L. T. Meade: A World of Gilrls: The Story of a School (1886) lajin varsinainen klassikko

2. Mary Marck: Luokan ikävin tyttö (1925)

3. Mary Marck: Minnan syyslukukausi (1926)

4. Mary Marck: Luokan merkkihenkilöitä (1930)

5. Mary Marck: Toverien kesken (1933)

6. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Anjan onni (1926)

7. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Tyttö veitikka (1927)

8. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Pirkon uusi ystävä (1928)

9. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Ruusulan viimeinen tyttö (1929)

10. Helga Nuorpuu: Erilainen kuin toiset (1931)

11. Maija Åkerman-Tudeer: Vaalea ihanteeni (1926)

12. Tuomi Elmgren-Heinonen: Luokan arvoitus (1931)

13. Terttu Pajunen: Perheen yhdestoista lapsi (1937)

13. Eila Kaukovalta: Tuntematon Marianna (1938)

14. Aili Konttinen: Koulun reiluin luokka (1940)

15. Väinö Pelkonen: Kadettisulhanen (1948)

16. Anneli Penttinen: Maija ja muut (1951)

17. Helvi Karahka: Tiina ja hänen toverinsa (1953)

18. Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna (1953)

19. Mirja Vesala: Mustekala (1954)

20. Marita Lindquist: Maleenan joulu (1969) (ei liity varsinaisesti tutkimukseeni)

Pahoin pelkään, että en ehdi kovin montaa lukemaan, mutta teen tästä julkisen, koska se vähän motivoi lisää. Vielä pitäisi ottaa valokuvia kirjoista, kun ulkona jo hämärtää. En ole ihan varma, onnistunko laittaamaan kuvia tähän postaukseen, mutta päivitän lukemisen ja kirjoittamisen urakkaani tähän. Tänään juhlitaan koulujen päättäjäisiä, mutta huvinsa kullakin :) Nyt menen laittamaan itselleni mukillisen cafe lattea. Olen nukkunut reilun parin tunnin päikkärit, joten katsotaan, minne asti jaksan valvoa... Maraton alkaa nyt eli klo 20.45 ja päättyy huomenna samaan aikaan.

1. Aili Konttinen: Koulun reiluin luokka (208 s.)

Lukemaan varsinaisesti pääsin klo 21.40 alkaen. Reilut kaksi tuntia meni ja lopetin puolen yön aikaan. Tunti tuhlaantui, kun otin valokuvia kirjoista ja muutenkin on hieman teknisiä vaikeuksia koneella. Eilen alkoi myös tuo blogissani näkyvä ongelma, jossa ei näy enää lukijat-gadgetia. Onkohan muilla ollut samanlaista ongelmaa?

No, mutta itse kirjaan. Aloitinkin vähän paksummalla ja tiheätekstisellä kirjalla. Koulun reiluin luokka kertoo yhteiskoulun viidennenestä luokasta, joka on koko koulun lempilapsi. Kivoin luokka. Luokassa on hyvä henki ja koululaiset pitävät koulunkäynnistä, joka ei ole ihan normaalia muiden (oppilaiden) mielestä. Kirjan päähenkilö on lahjakas Annikki Lassila. Annikki on kiinnostunut luonnontieteestä ja unelmoi yliopistosta ja väitöskirjastakin. Hän on myös musikaalisesti lahjakas ja soittaa koulun eri juhlissa pianoa. Annikkia harmittaa, kun toinen lahjakas oppilas Jukka joutuu lopettamaan keskikoulun kevään jälkeen varattomuuden takia. Pojan on mentävä töihin pystyäkseen auttamaan perhettään. Äiditöntä Annikkia huolestuttaa myös Ilo-veljen sairastuminen. Annikki luopuu tulevaisuuden suunnitelmistaan perheensä ja maatilan vuoksi. Tässä kirjassa on paljon ainesta ja kiinnostavia teemoja. Esimerkiksi mukana on voimakas maalainen-kaupunkiasetelma. Myös 40-luvun ajankuvaa on keuhkotauti, jota sairastaa 45000 suomalaista. Tuberkuloosista käytetään lyhennettä tbc. Olen alleviivaillut kirjan täyteen ja teen tästä tiivistelmän jossain vaiheessa. Kivana lisänä näin kesän kynnyksellä oli tässä runonlausuntaa, jota nuoret harrastavat paljon koulussa kuin vapaalla. Ilmari Pimiää lausutaan useasti:
"Päivä on sammunut metsän taa,

tumman ja kaunihin metsän taa.

Sumua soutelee täällä ja tuolla

yöllisten niittyjen puolla." (193 s.)

Nyt menen syömään karjalanpiirakan ja lohta sekä kokista täytyy juoda, jotta pysyy hereillä. Ihan pirteä olo on vielä!

2. Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna (165 s.)

Tämän kirjan lukemisessa menikin yllättävän kauan. Aloitin klo 01.05 ja lopetin 03.30. Alku sujui nopeasti, mutta keskivaiheen jälkeen hyydyin ja ilmeisesti torkahtelin välillä. Piti sitten lähteä liikkeelle, että piristyi. Normaalioloissa olisin suosiolla ruvennut nukkumaan. Kirja sinänsä ei ole ollenkaan tylsää luettavaa vaan pirtsakka ja moderni 50-luvun koululaiselämän kuvaus.

Tässäkin on päähenkilönä maalaistyttö, joka tulee kaupunkiin opiskelemaan. Merja Kanto on 16-vuotias ja aloittaa yhteiskoulun kuudennen luokan. Hän asuu Tampereella perheessä, johon kuuluvat siskokset Taina ja Tupsu ja heidän isovanhempansa. Merjan oma koti on Vehkasalon koulussa, missä hänen äitinsä on kansakoulunopettajana. Isä on kuollut. Merja sopeutuu nopeasti uuteen luokkaansa ja tutustuu luokkatovereihinsa. Merja on hyvä koulussa, välillä jopa luokkansa primus. Kirja kuvailee yhtä lukuvuotta, johon mahtuu runsaasti tapahtumia kuten luokassa tapahtuva varkaus, joka on tyypillistä koululaisromaaneissa. Pääpaino kirjassa on kuitenkin koulun ulkopuolisen elämän kuvailussa. Luokan pojat alkavat pyytää tyttöjä ulos, ja Merja ja Taina käyvät heidän kanssaan elokuvissa. Merja myös liikkuu luokan näyttelijähurmurin Saken kanssa ulkona, ajelee tämän kyydissä moottoripyörällä ja saa suudelmankin, josta kuitenkin rimpuilee irti. Höh eihän sellainen ole soveliasta! Kiinnostavaa tässä kirjassa on uusperheen ongelmat, joita sivutaan. Merjan ja hänen äitinsä suhde muuttuu kireäksi sen jälkeen, kun äiti ilmoittaa menevänsä uusiin naimisiin kauppiaan kanssa, jolla on kolme poikaa. Merja tuntee, ettei hänellä ole enää kotia, kun äiti muuttaa kirkonkylälle komeaan kauppataloon ja alkaa huolehtimaan äidittömistä pojista. Tytär tuntee myös mustasukkaisuutta. Kirja ei tarjoa mitään ratkaisua sinänsä tilanteeseen, vaan Merjan on siihen vain sopeuduttava. Merjan tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu opiskelu kuten yliopistossa. Tämäkin kirja on alleviivauksia täynnä ja tiivistelmä täytyy vielä tehdä.

Nyt sarastaa jo aamu ulkona ja minun on aika vetäytyä vähäksi aikaa levolle!

3. Mary Marck: Luokan merkkihenkilöitä (195 s.)

Marckin koululaisromaaneista valitsin sitten tämän kirjan jo aamuyön tunteina. Nukkuminen vei lukuaikaa! Vaikka linnut pirteinä visersivät, niin pääni oli raskas ja oli vaan todettava, että ilman unta ei jaksa. Aamupalani paahtoleipää marmelaadin ja teen kera nautiskelin puolen päivän jälkeen. Lukemisen aloitin klo 12.20 ja lopetin 14.20. Pientä taukoa välissä.

Luokan merkkihenkilöissä pääosissa on oppikoulun kuudesluokkalainen Leena Alamaa ja hänen luokkatoverinsa, erityisesti Elsi, Maissi, Tomi ja Allan, jotka perustavat yhdessä salaisen kerhon Tulevaisuuden liiton. Myöhemmin mukaan liittyy myös musikaalinen Marius. Nuoret eivät halua elää tavallista elämää vaan kokea seikkailuja ja tulla joksikin - suureksi ja kuuluisaksi. Tässä kirjassa oli ihanaa sellaista nuoruuden intoa ja unelmointia ja jäin miettimään omiakin nuoruuden haaveitani. Tyttöjä ei urahaaveissa rajoita mitkään sukupuoliroolit. Maissi haaveilee insinöörin ammatista ja Elsi haluaa lentäjäksi. Leenan toiveena on enemmän perinteinen tyttökirjamainen haave - kirjailijan ura. Se, mihin kiinnitin huomion oli pojilla esiintyvä sodan ihannointi. Tietyllä tapaa minun teki pahaa lukea, kun luokka kokoontui Voffen (hauska nimi) luokse ja Arvo, joka rakasti sotaa jäi katsomaan Voffen isän asekokoelmaa. Mutta ei vedetä liian nopeita johtopäätöksiä! Kirja on ilmestynyt 1930. Itse asiassa aikaisemmin lukemassani Salme Setälän 20-luvulla ilmestyneessä koululaisromaanissa Seitsemäs luokka pojat räjäyttävät pommin koulussa (ulkohuussissa). Näissä on tietynlaista kepeyttä vakavavista asioista, mutta ehkä nykyaikana siihen vain suhtautuu todella herkistyen. Koululaisromaaneille tyypillisenä Luokan merkkihenkilöissä esiintyy lunttaustapaus algebran kokeissa ja viaton eli Leena uhrataan tai melkein. Oikea syyllinen lopulta tunnustaa. Syvennyn kirjaan myöhemmin uudestaan tiivistelmää tehdessäni, mutta tässä oli jotain sellaista nuoruuden onnellisuutta ja valoisuutta, mistä pidin!

Nyt varmaan lähden vähäksi aikaa ulos kävelylle saamaan raitista ilmaa. En tiedä lopetanko haasteen 20.45 vai 21.40, jolloin varsinaisesti aloin lukemaan. Tiivistelmiä en näillä näkymin ehdi kirjoittaa, jos aion lukea uusia kirjoja.

4. Salme Sadeniemi: Pension Grunérin tytöt (159 s.)

Lukusuunnitelmat meni uusiksi ja tätä kirjaa ei ole edes ylläolevassa listassani! Olen pitkään aikonut lukea tämän kirjan ja se tuli yhtäkkiä mieleeni. Halusin vaihtaa vuosisataa ja Pension Grunerin tyttöjen kanssa pääsin 1850-luvulle. Eletään Hämeenlinnassa jyrkän sääty-yhteiskunnan maailmassa. Kaupungin kuvernöörin tanssiaiset ovat suurtapauksia, tehdään rekiretkiä ja huvitellaan seurapiireissä. Eva, joka on maalaispapin tytär asuu tätinsä luona kaupungissa ja käy mamselli Grunérin tyttökoulua. Koulussa puhutaan ruotsia ja ranskaa. Ei-aatelittomia kutsutaan mamselleiksi, kun taas aatelisia neideiksi. Sofie, Olivia, Aline ja Ernestine ovat Evan hyviä ystäviä ja muita kirjan henkilöitä. Kirjassa kuvataan hyvin säätyläisten eroja, kauhistellaan fennomaaneja ja suomen kielellä puhumista, vastustetaan rautatien tuloa Suomeen sekä naisten itsensä elättämistä. Eva tekee kuitenkin toisin ryhtyessään opettajaksi mamselli Grunérin koulussa. Aidontuntuista ajankuvausta, historiaa ja romantiikkaa sisältävä kirja, jonka kirjailija väittää perustuvan tositapahtumiin. Viehättävä kirja, jonka jälkeen tuli vähän surullinen olo.

Aloitin kirjan lukemisen 16.30 ja lopetin 18.10. Olen herkutellut mansikoilla, juustoilla ja mukillisella cafe lattea. Vielä pitäisi ehtiä lukemaan yksi kirja. Kello on jo sata! kuten Elsi sanoi Marckin kirjassa.

5. Helvi Karahka: Tiina ja hänen toverinsa (130 s.)

Kirjan lukemisen aloitin klo 19.30 ja lopetin 20.25. Nopealukuinen kirja ja muistiinpanoja merkitsin tarralapuilla, koska se on kirjaston kirja. Lukulistani kirjoista muutamat on lainattu kirjastoista.

Kirja alkoi lupaavasti ahdistunut Eeva, joka lintsaa koulusta. Sakari-veli on joutunut huonoon seuraan; pelivelkoja, juo ja potkut töistä. Veli on Eevan holhooja, koska perheen äiti on sairastunut ja on parantolassa (isä kuollut). Olisikohan tässäkin kyseessä tuo suomalaisia vaivaava tuberkuloosi kuten Konttisen kirjassa? Luokkatoveri Tiina ryhtyy kuitenkin järjestelemään Eevan ja Sakarin asioita ja kaikki järjestyy nopeasti ja vähän liiankin helposti. Sakari osoittautuu kelpo pojaksi, joka töiden ohessa opiskee ylioppilastutkintoa varten. Tiina on oppikoulun neljäsluokkalainen ja maailmanpantaja. Onko tässä ollut esikuvaa Anni Polvan luomalle Tiina-hahmolle? Tiina ja hänen toverinsa on ilmestynyt kolme vuotta aikaisemmin ennen ensimmäistä Tiina-kirjaa.

Kirjassa otetaan kantaa koulumaailman asioihin. Oppilaat eivät tunne toisiaan eikä opettajat oppilaitaan. Vanhemmat pitäisi myös ottaa huomioon ja mukaan yhteisiin kokoontumisiin. Yhtä suurta perhettä! Ehdotetaan luokkayhdistyksen perustamista ja toivotaan oppilashuoltoa. Tuli mieleeni, onko kirjailija toiminut opettajana tai muuten vaan seurannut kouluasioita. Yritin etsiä Helvi Karahkasta tietoja, mutta en näin äkkiseltään löytänyt. Muita tyttöromaaneja hän ei ole kirjoittanut, mutta toimittanut lastenkirjoja. Kirjassa myös pohditaan tyttöjen ja poikien eroja ja yhtäläisyyksiä. Niihin palaan tarkemmin tiivistelmässäni. Kiinnostavaa oli myös tyttökirjoista puhuminen!

"- Ja Anna-kirjat, muisti Irma. - Miksei niitä elokuvata?

- Ehkä se on hyväkin, arveli Tiina. - Pilaisivat vain koko kirjan. Kyllä äitiä ja minua peloitti, kun menimme ensi kertaa katsomaan Pikku naisia, peloitti, että amerikkalaiset filmiherrat ovat tehneet siitä joutavaa himphamppua. Sillä mitä he ymmärtävät tyttökirjoista! (89)

Hauskaa! Olen myös naurannut ääneen tässä tyttökirjamaratonissa, mutta en ole kaikesta muistanut kirjoittaa. Esimerkiksi Pension Grunérin tytöissä oppilailla oli aine aiheesta "Ajatuksia kuolinvuoteen ääressä". Kamalaa! Mitä 15-16 vuotiaat tytöt osaisivat kirjoittaa, jos ei ole aiheesta kokemusta? No ei heistä kukaan osannutkaan paitsi yksi ja sitten selvisi, että senkin aineen oli kirjoittanut rovasti. Voi että, kun sai nauraa!

Loppuyhteenveto: Aloittelin vielä Tiinan ja hänen toverinsa jälkeen Maija ja muut-kirjaa, jota luin 30 sivua. Ajattelin ensin, että luen sen loppuun, mutta sitten vauhtini hiipui. Teksti oli muutenkin vähemmän sujuvaa kieltä. Yhteensä luin 887 s. n. 9,5h aikana. Lukemiseni oli keskittyneempää ja hitaampaa, kuin normaalisti. Mitä tein loppuosan vuorokaudesta? Nukuin, kirjoitin blogia, otin valokuvia, söin, kävin ulkona ja vähän roikuin netissä. Olinko tehokas? Tavoitteeni oli lukea tuhat sivua tai seitsemän kirjaa. En ihan päässyt tavoitteisiini, koska en kirjoittanut yhtään tiivistelmääkään. Toisella kertaa sitten!

Kiitos kaikille kannustajille! Olisi vielä kivaa kuulla ajatuksianne "löpinöistäni" tai mitä ajatuksia teillä on herännyt näistä kirjoista?

Aili konttinen: Inkeri palasi Ruotsista

Talvi- ja jatkosodan aikana Suomesta lähetettiin Ruotsiin n. 73 000 lasta sotaa pakoon. Sotalapsia evakuoitiin myös Tanskaan ja Norjaan. Valtaosa lapsista sijoitetiin asumaan yksityiskoteihin. Siirtojen piti olla aluksi väliaikaisia, mutta lapsia jäi kuitenkin pysyvästi Ruotsiin kasvattivanhempien luokse asumaan. Aikaisemmissa arvioissa on esitetty, että Ruotsiin jäi 15 000 lasta, mutta lukua pidetään nykyään virheellisenä. Tarkkaa siirtojen lukumäärää ei edes tiedetä. Sodan kestettyä oletettua kauemmin, lasten Ruotsissa oleskelu venyi pitkäksi. Tunnesiteet lasten ja vanhempien välillä köyhtyivät ja sitä ei osattu huomioida etukäteen. Sodan jälkeen lasten henkisiä vaikeuksia ei ymmärretty ja, miten vuosikausien ero vaikutti lasten ja vanhempien keskinäisiin suhteisiin. Lasten kotiuttaminen osoittautui vaikeaksi. (Lähteenä: Lastensiirtokomitea ja Sotalapset)

Konttisen Inkeri palasi Ruotsista (1947, Wsoy) kertoo sotalapsen 6-vuotiaan Inkerin paluusta takaisin Suomeen jatkosodan päätyttyä. Inkeri on lähetetty vauvaikäisenä Ruotsiin ja hän on asunut kasvattivanhempiensa mamman ja papan luona. Inkerin yläluokkaiset kasvattivanhemmat ovat varakkaita, ja Inkeri asuu kartanossa, jossa hänellä on oma huone, paljon leluja, kauniita vaatteita ja kotiopettajakin. Inkeri osaa lukea ja kirjoittaa, mutta ruotsiksi. Hän ei puhu suomea. Suomessa Inkerin vaatimattomaan maanviljelijäperheeseen kuuluvat äidin ja isän lisäksi neljä sisarusta, jotka ovat joutuneet lähtemään Karjalasta. Yhteydenpito biologisten vanhempien ja kasvattivanhempien välillä sodan aikana on tapahtunut kirjeenvaihdon välityksellä.

Inkeri palaa lentokoneella Suomeen ja kulttuurishokki alkaa heti kotimaan kamaralla. Ingerin nimi muutuu Inkeriksi. Hän ei ymmärrä kieltä, ruoka on erilaista, olosuhteet karummat ja oma perhe on vieras. Inkeri on yksinäinen ja eristäytyy. Äiti on ikävöinyt lastaan pitkän poissaolon ajan ja on huolissaan tytöstään, johon ei saa yhteyttä. Inkeri itkee omaa ikäväänsä ja lähettelee mammalleen kirjeitä ja pyytää hakemaan hänet takaisin Ruotsiin. Sisaret kadehtivat ja säälivät siskoaan. Isä murahtelee taustalla ja suhtautuu rauhallisemmin. Kylällä Inkeriä ihmetellään ja hänen hienoja vaatteitaan ihaillaan. Vähitellen Inkeri alkaa ymmärtää kieltä, vaikka ei puhukaan. Hän seuraa päivät pitkät äitinsä kiireistä ja raskasta työtä ja äidin aika ei aina riitä lapsilleen. Eräänä päivänä Inkeri ja äiti keksivät tonttuleikin, jossa salaperäinen tonttu, Inkeri siivoaa aina keittiön, kun äiti on navettatöissä. Kun maatilalla syntyy varsa, joka annetaan Inkerille, sanoo tyttö ensimmäiset sanansa suomeksi.

Inkeri palasi Ruotsista sanotaan Aili Konttisen (1906-1969) pääteokseksi ja se on palkittu Topelius-palkinnolla. Konttinen kuvaa hienolla, psykologisella otteella lapsen näkökulmasta tunnekuohuja, joita Inkeri käy sisäisesti läpi. Lisäksi Konttinen kuvaa erittäin koskettavasti biologisen äidin ja kasvattiäidin tunnetiloja ja heidän välistä suhdettaan. Inkerin äiti pohtii esimerkiksi, oliko hän liian itsekäs, kun hän halusi Inkerin takaisin. Mammakin tulee lopulta Ruotsista hakemaan kasvattityttöään takaisin ja Inkeri tekee valinnan jäädäkö Suomeen vai lähteäkö Ruotsiin. Konttinen kirjoitti jatkoa myös Inkerin tarinalle teoksilla Inkerin kesä (1949) ja Inkerin talvitouhut (1950). Luin myös perään Inkeri-sarjan kolmannen osan, jossa Konttinen jatkaa samojen teemojen käsittelyä. Kirjailija on todella taitava lapsen maailman kuvaaja ja lasten keskinäinen toiminta ja puhe ovat kuin todellisesta maailmasta. Aili Konttinen kirjoitti useita lasten- ja nuortenkirjoja ja toimi samanaikaisesti kansakoulun opettajana. Palkitulla kirjailijalla oli julma kohtalo, sillä hänet murhasi entinen oppilas raa'alla tavalla kotitalon pihalle.

Inkeri palasi Ruotsista on luokiteltu tyttökirjaksi ja nuortenkirjaksi, mutta nykyään kirjaa olisi vaikea kategorisoida, koska se on hyvä aikalaiskuvaus tärkeästä aiheesta. Kirjaa lukiessa tuli voimakkaasti mieleen Klaus Härön elokuva Äideistä parhain (perustuu Heikki Hietaniemen kirjaan), jossa kuvataan myös sotalapsen, Eeron tarinaa. Inkeri palasi Ruotsista teoksesta viimeisin painos on vuodelta 1963. Katselin pääkaupunkiseudun kirjastojen tarjontaa läpi ja kirjaa on hyvin saatavilla. Suosittelen lämpimästi lainaamaan ja lukemaan tämän teoksen. Toivoisin, että kirjasta otettaisiin tänä päivänä uusintapainos, koska teos on edelleen ajankohtainen. Samalla aikanaan suosittu, mutta nykyään unohdettu kirjailija nousisi nykypäivän lukijoiden tietoisuuteen. Sotalapset-aiheesta kiinnostuneille löytyy myös lisää kirjallisuutta Helsingin kaupunginkirjaston aihepakettiarkistosta.

Aili Konttinen: Pelkkää juorua

Keväinen auringonpaiste ja lintujen liverrys sai minut tarttumaan tähän hurmaavaan kirjaan, joka on uusin löytöni vanhojen kirjojen maailmasta. Innoittajani toimi myös Jennin esittely blogissaan kevätkirjoista. Pelkkää juorua sisältää kokoelman lintupakinoita. Pakinat ovat tyyliltään humoristisia, toiset satiirisiakin kirjoituksia linnuista ja niiden elämästä, jotka muistuttavat hyvinkin paljon ihmisten elämää. Satiiri kohdistuu lintujen naurettaviin tapoihin, luonteenpiirteisiin tai vaikkapa kasvatukseen. Räystäspääskyillä on esimerkiksi oikeudenmukainen yhteiskunta, kun isät ja äidit hautovat kumpikin munia ja poikasten kuoriuduttua lintuvanhemmat hoitavat ja kasvattavat heitä yhdessä. Toisin on taas keräkurmitsarouvilla, jotka alkavat kapinoimaan, kun he joutuvat tekemään kaikki tärkeät työt, kun keräkurmitsaherrat vaan keikailevat ja laulavat. Mutta ei lastenkasvatuskaan mitään helppoa hommaa ole. Poikasia täytyy kieltää ja varoitella jatkuvasti kurkistelemasta pesästä. "Tulee kissa tai haukka ja ottaa - tai entäpä jos putoaa." Kuulostaapa tutulta.

Pakinoiden joukossa on myös kauniita ja surullisiakin tarinoita kuten Silkkiuikku, joka rakasti joutsenta. Silkkiuikku kohtasi järvellä upean joutsenen. Joutsen oli väsynyt ja kyllästynyt elämäänsä ja alkoi juttelemaan pienen ja tavallisen silkkiuikun kanssa. He uivat yhdessä koko illan ja yön, mutta oli kevät ja joutsen oli vain läpikulkumatkalla. Aamulla se lähti parvensa mukana ja silkkiuikku jäi ikävöimään sitä eikä milloinkaan unohtanut kaunista joutsenta. Entäpä sitten pikku Cilla? Cilla on herttainen pieni punatulkku, jonka vanhemmille käy huonosti. Cillan pelastaa ihmisperhe ja perheen sairaasta lapsesta Terttulista ja Cillasta tulee maailman parhaat ystävykset. Sitten Terttuli kuolee ja Cilla etsii häntä kaikkialta. Lopulta Cilla päästetään vapaaksi ja sitten se häviää. Eräänä päivänä punatulkkuparvi lähestyy taloa ja siitä erkanee yksi punatulkku, joka lentää ikkunasta sisään suoraan Terttulin huoneeseen. Siellä se laulelee hetken, kunnes lentää pois ja liittyy takaisin parveen.

Pelkkää juorua oli lasten- ja nuortenkirjailija Aili Konttisen esikoisteos ja se ilmestyi 1936. Minulla on kirjan toinen painos ja sen on kuvittanut Inga Donner. Kirja sisältää todella ihania ja taitavia piirroksia erilaisista linnuista. Kirjan mukana tuli taas uutta tietoakin ja nyt tiedän, minkälainen lintu on koskikara. Entäs ne juoruilevat linnut - nehän ovat tietenkin varpuset, jotka istuvat ja tirskuttavat keskenään ja työntävät nokkansa kaikkiin mahdollisiin asioihin.