Vihreän kirjaston haasteeseeni luin Kristiina Konnon Kaisa harjoittelee. Ylioppilastytön päiväkirjasta, joka ilmestyi 1952. Tyttöromaani kiinnosti minua ammatillisen kuvauksensa takia ja varsin poikkeavan sellaisen. Tyypillisesti olen lukenut tyttöjen ammattikirjoja, joissa päähenkilö toimii perinteisissä sukupuolen mukaisissa ammateissa kuten sairaanhoitajan, lentoemännän, opettajan tai tanssijan. Tässä tyttöjen ammattikirjassa päähenkilö Kaisa opiskelee maataloutta yliopistossa ja lähtee maatalousharjoittelijaksi varakkaaseen Lundanin kartanoon. Kaisa on kaupunkilainen ja virkamiesperheestä ja tätä taustaa korostetaan jo liiaksikin kirjassa.
Heti alussa luodaan ennalta-arvattava asetelma. Kaisan äiti on järjestänyt parhaan ystävättärensä Lisi-tädin kanssa tytön harjoittelupaikan maalla. Naiset yrittävät naittaa lapsensa keskenään, sillä Lisi-tädin Martin-poika on Lundanin kartanon isäntä. Kaisa vakuuttaa päiväkirjassaan:
"En minä lähde vuodeksi maalle miestä pyydystämään, vaan maataloutta oppimaan. Onko selvä mammat?"
Kartanoon saavuttuaan Kaisa tapaa jörön, mutta komean Martinin ja paikalle tupsahtaa naapurikartanon perijätär Ebba Vester, joka tulee katsastamaan kilpakumppaninsa. Ebba nimittäin haluaa naida Martinin ja yhdistää kartanot.
"Ja teistä pitäisi tulla agronomi. Se on minusta omituista, jatkoi neiti Vester kuin ei olisi kuullutkaan Lisi-tädin huomautusta. Kaupunkilaisvirkamiehen tytär maanviljelijäksi!"
Kaisa tapaa toisen kilpakumppaninsa kartanossa työskentelevän tarkastusassistentin, joka haaveilee myös isännän naimisesta. Kaisa vähät välittää Martinista ja aloittaa työt tosissaan. Ensimmäiseksi hän joutuu navettatöihin. Sen jälkeen on vuorossa hevosajoa, lannan kärräämistä ja levittämistä, sikalan siivoamista, paimentamista, heinäntekoa ja kaikenlaista hanttihommaa.
Kaisa suoriutuu hyvin tehtävistään ja on ilmiselvästi reipas poikatyttö. Hän jopa leikkaa punaiset hiuksensa lyhyeksi ja häntä luullaan usein pojaksi. Kaisa myös tappelee kuin pojat. Miehisistä ominaisuuksistaan ja töistään huolimatta Kaisa käy välillä tanssimassa ja juhlimassa kartanon perheen kanssa. Perinaisellisesti Kaisa joutuu hevosonnettomuuteen, ja Martin kantaa neidon käsivarsillaan ja vakuuttaa rakkauttaan.
Realistista työn kuvausta, mutta romanttista "hömppää" on siis tiedossa. Martin kosii tietenkin lopussa ja vaatii Kaisaa heti jättämään työnsä ja avioitumaan hänen kanssaan. Kaisa kuitenkin pitää päänsä ja suorittaa harjoittelun loppuun, jotta hänellä on ammatti varmuuden vuoksi, jos vaikkapa ero tulee.
Tyylillisesti tyttökirja muistuttaa Hilja Valtosen humoristisia viihderomaaneja modernilla ja itsenäisellä naissankarillaan, joka uhmaa sovinnaisuuksia romantiikkaa ja avioliittoa kuitenkaan unohtamatta. Se, mikä Valtosen kirjoissa kuitenkin iskee, on huumori. Kaisa harjoittelee taas ei naurattanut yhtään, ainakaan minua. Tyttökirja oli lievästi pettymys minulle lukukokemuksena, mutta tutkimuksellisesti ihan kiinnostavia asioita kirjassa nousee esille.
Kuka muuten on Kristiina Konno? En löytänyt mitään tietoja hänestä ja tämä kirja jäi hänen ainokaisekseen. Mitä muita suomalaisia poikatyttöhahmoja tiedätte kuuluisan Anni Polvan Tiinan lisäksi?
