Kaari Utrio: Oppinut neiti

Kaari Utrion Oppinut neiti (2011, Amanita) hyppäsi suorastaan syliini painotuoreena kaupan hyllystä. Vielä Jane Austenin maailman jälkitunnelmissa kävelin kotikauppaani ja katselin mahdollisia uutuuskirjoja, kun tämä hurmaavan niminen kirja osui silmiini. Ei mennyt kahta sekuntiakaan, kun kirja oli ostoskärryissä ja samana iltana sukelsin historiallisen epookkiromaanin maailmaan. Suomalaiseen 1800-luvun säätyläiselämään siirtyminen englantilaisesta sääty-yhteiskunnasta sopi itse asiassa vallan mainiosti. Tämän takia teen aina varovaisesti lukusuunnitelmia, koska ikinä ei tiedä, mitä ihania yllätyksiä tulee eteen.

Kirja lähtee liikkeelle Pietarista, jossa oppinut neiti ja Smolnan naisopiston kasvatti, kotiopettajatar Sofia Malm törmää kirjaimellisesti paroni Christian Hackfeltiin ja tämän setään majuri Hackfeltiin. Yllättäviä tapaamisia heidän välillään tulee vielä lisää ja neiti jää herrojen mieleen rohkeilla ja itsenäisillä mielipiteillään. Ylpeää paronia neidin mielipiteet lähinnä ärsyttävät. Sofia on riippumaton, erinomaisen koulutuksen saanut ja vieläpä aatelinen, joka ansaitsee itse elantonsa.

Äitinsä sairastuttua Sofia matkustaa takaisin Suomeen ja Lappiin, missä hänen veljensä toimii Porojärven kirkkoherrana. Sofia emännöi pappilaa äitinsä kuoltua. Silvan kartanon paroni on puolestaan levoton maailmanmatkaaja, joka ei millään tahtoisi asettua aloilleen ja isännöimään kartanoaan. Ikävystynyt paroni lähtee setänsä kanssa tutkimusmatkalle Lappiin, jossa he taas kohtaavat Sofian. Tutkimusmatkailijat asuvat useita kuukausia Porojärven pappilassa ja tutustuvat lappalaisten elämään, jossa luokkaerot häviävät ja kaikki auttavat ja tukevat toisiaan. Paroninkin elämään tulee tarkoitusta ja hänen maailmankatsomuksensa muuttuu. Sofia kantaa huolta ja ottaa rohkeasti kantaa siihen, että lappalaisten tulisi saada koulutusta omalla kielellään. Nämä mielipiteet herättävät myöhemmin myös kohua Helsingin seurapiireissä.

Sofia siirtyy serkkutyttöjensä kotiopettajattareksi Solbergan kartanoon ja paronikin asuu vieressä omassa kartanossaan. Paroni on tavoiteltu naimakauppa ja sopivia vaimoehdokkaitakin on useampi, mutta paroni on kiinnostunut vain yhdestä naisesta, varattomasta Sofiasta. Hankalaksi asian tekee, miten saada ilmaistua Sofialle omat, hellät tunteensa. Sofiakin salaa omat tunteensa, muuttuu alistuvammaksi ja varmuus ropisee pois mamsellina toimiessaan. Siihen vaikuttaa osaltaan melkein koko pitäjää rautaisella otteella hallitseva ruustinna Anna Pihlman. Juonitteluja ja valtasuhteita, romantiikkaa unohtamatta on siis Utriomaiseen tyyliin luvassa.

En ole pitkään aikaan lukenut Kaari Utrion historiallisia romaaneja, lähinnä tietokirjoja ja tämä oli ensimmäinen epookkiromaani, jonka olen lukenut kirjailijan uudemmasta tuotannosta. Yli 400-sivuinen kirja tuli luettua melkeinpä kertaheitolla. Kerronta on sujuvaa, rakenne toimivaa ja historiallinen asiantuntemus paistaa tekstin läpi. Pidin kaikista eniten romaanissa Lapin kuvauksesta ja myöhemmin menneen maailman Helsinki-kuvauksesta, jossa ihasteltiin Aleksanterin Yliopistoa tai ihmeteltiin Suurtorin kokoa.

Jos Jane Austenin kirjat joskus vaikuttivatkin pitkäpiimäisiltä, niin Utrion romaanit lähtivät aina mukaan kirjaston hyllystä. Rakas muisto liittyy lapsuuteeni, kun luin yhdessä mummini kanssa Kaari Utrion kirjoja. Tämä tyylikäs ja charmantti nainen on tehnyt uraauurtavaa työtä suomalaisten naisten asian edistämisessä ja olen hänen kanssaan joskus istunut samassa kahvipöydässä. Uusimman romaanin Oppineen neidin on kustantanut Amanita, joka on kirjailijan perheen omistuksessa. Tällä viikolla asiasta myös uutisoitiin, kun kerrottiin Utrion siirtyneen Tammelta pois ja vastaisuudessa hänen kirjansa kustantaa perheyritys. Kaari Utrion kotisivuilta löytyy esittely Oppineestä neidistä ja piirroksia kirjaan liittyvistä historiallisista paikoista.