perjantai 16. syyskuuta 2011

Ylittikö Riikka Pulkkinen Rajan?

Riikka Pulkkisen esikoinen Raja (2006, Gummerus) hämmentää ja mietityttää. Lukemisen aikana ja sen jälkeen on pitänyt sulatella. Minulla oli kirja jo pari vuotta sitten, mutta ajattelin että tämä ei ole minun mukavuusaluettani ja annoin sen pois - ystävälleni lahjaksi. Myöhemmin sain häneltä hiukkasen kielteistä palautetta kirjasta, joka jäi vaivaamaan. Vaikka kirjablogeissa on kohistu Pulkkisen Finlandia-ehdokkaanakin olleesta Totta-kirjasta suuntaan jos toiseenkin, niin minua ei siltikään kiinnostanut Pulkkinen. Ei. Vasta kun kesällä Lukupiiri-blogissa mainittiin Raja Ruusunen-keskustelun yhteydessä, niin havahduin. Nyt kirja on taas minulla ja luettukin.


Kirjan yksi keskeisistä hahmoista on 16-v. ensimmäisen luokan lukiolainen Mari, joka rakastuu äidinkielenopettajaansa Julian Kanervaan. Julian on 29-vuotias naimisissa oleva perheellinen mies. Marille ja Julianille tulee suhde. Kuulostaako asetelma tutulle? 40 vuotta aikaisemmin ilmestyneessä Rauha S. Virtasen Ruususessa (1968, WSOY) Niina on 17-vuotias abiturientti, joka rakastuu kirjailija Antti Rannikkoon kolmikymppiseen naimisissa olevaan perheelliseen mieheen. Niinalle ja Antille tulee suhde. Julian sanoo Marille sinussa on runoutta ja Antti pitää Niinaa runotyttönä. Kirjoista ja kirjallisuudestakin keskustellaan antiikin tragedioita myöten. Mutta missä menee raja?


Antti ja Niina eivät tee sitä, vaikkakin Antti aivan viimeisillä sivuilla kantaa Niinan jo sänkyyn. Mari ja Julian tekevät kyllä sitä heidänkin edestään monta kertaa, milloin missäkin. Seksikohtauksilla mässäillään Pulkkisen kirjassa, jopa liikaakin. Miksi siitä tulee epämiellyttävä olo? Miksi Ruusunen kirjasta ei tule tällaista oloa? Koska Virtanen vetää rajan. Pulkkinen taas ylittää rajan. Nuoren ala-ikäisen tytön esineellistäminen seksi-objektiksi, seksuaalinen hyväksikäyttäminen ja miehinen vallankäyttö nousevat läpinäkyviksi.


Kirja herättää kysymyksiä. Entäpäs jos Mari olisikin pari vuotta vanhempi, täysi-ikäinen lukiolainen? Tai entäpä jos Julianilla ei olisikaan omia lapsia, tyttöjä? Tai entäpä jos konteksti olisi eri vaikkapa korkeakoulumiljöö? Olisiko enää ällöttänyt? Lapsuuden ja aikuisuuden raja? Opettajan ja oppilaan välinen raja? Oikean ja väärän raja? Ei. Epämiellyttävä olo olisi silti. Rajanylityksiä tehdään todellisessa elämässä ja Pulkkisen kirja on tärkeä, koska tämä aihe on tabu. Mutta opettajan ja oppilaan välistä rajaa ei saa ylittää oltiin sitten koulussa kuin koulussa niin kuin ei lapsen ja aikuisen välistäkään rajaa saa ylittää. Kun raja ylitetään, niin silloin on aina yleensä kyse vallankäytöstä.


Pulkkisen kirjan toisena keskushenkilönä on Marin täti Anja, kirjallisuuden professori, jonka mies on sairastunut Alzheimerin tautiin. Anja on luvannut miehelleen eutanasian tai ei ole kieltäytynytkään, kun mies on sitä pyytänyt. Taas herää kysymyksiä. Miksi Anjan mies sysää vastuun vaimolleen? Olisihan hän voinut tappaa itsensä, kun vielä muisti enemmän? En koe, että mies olisi kärsinyt suunnattomasti muistamattomuuden tilassaan. Enemmän siitä kärsii vaimo. Henkilökohtaisesti ihmiselämä on minulle pyhä. Vaikeita aiheita, joihin ei aina löydy selkeää vastausta, Pulkkinen käsittelee hyvin kypsästi, kun miettii hänen nuorta ikäänsä kirjan kirjoittamishetkellä.


Kirjallisuustieteilijänä Pulkkinen hallitsee näkökulmatekniikan ja pidän romaaneista, joissa perspektiivit vaihtuvat. Rajassa kerrotaan tapahtumista Anjan, Marin, Julianin ja Annin näkökulmista. Tietynlaista epäuskottavuutta esiintyy Julianin tyttären 6- vuotiaan Annin hahmossa. Pari vuotta siihen kun olisi lisännyt, niin se olisi osunut nappiin. Raja-sana esiintyy monta kertaa tekstissä ja ilmeisesti Pulkkinen rakastaa seitti-sanaa, koska laskin, että se mainitaan siellä ainakin viisi kertaa. Pienistä epäuskottavuuksista huolimatta, kirja on hyvin kirjoitettu ja tulee jäämään pitkäksi aikaa mieleeni.


Tiesittekö, että jos Rauha olisi saanut tahtonsa läpi silloin 40 vuotta sitten, niin Ruusunen olisi päättynyt toisin ja Niina ja Antti olisivat lähteneet ehkäpä Pariisiin... Mitä jos Rajan asetelma olisikin alaikäisen pojan ja aikuisen naisen suhde, niin mitä tabuja silloin ravisteltaisiin? Äkkiseltään ei tule nyt mieleeni aiheesta kirjoitettua. Tuleeko teille?


Raja herättää ristiriitaisia ajatuksia ja niitä voi käydä lukemassa lisää esimerkiksi Kirjakirpun, Kuuttaren lukupäiväkirjan, Lumiomenan, Lurun lukujen tai Morren maailman-blogeista.

24 kommenttia:

  1. Minä en ole lukenut Pulkkisen kumpaakaan kirjaa, vaikka tavallaan haluaisin. Jostain syystä lukukynnys kasvaa koko ajan. Ehkä jää lukematta kokonaan.

    Poika ja vanhempi nainen -asetelma löytyy ainakin Bernhard Schlinkin Lukijasta, mutta en enää muista, minkä ikäisestä pojasta oli kyse. Niin ja Unni Drouggen Hella H:n tunnustuksissa on myös vanhemman naisen ja teinipojan suhde.

    VastaaPoista
  2. Hurjan hyvä kirjoitus, Sara! Pulkkinen vetää kirjaansa aina monta rajaa, ehkä liiankin alleviivaavasti. Kirjassa on monia vaiettuja asioita, mutta viimeisessä kappaleessasi esittämäsi kysymys on tabu. Se onkin sellainen, että en ainakaan itse edes haluaisi lukea aihetta sivuavaa kirjaa. Se olisi jotenkin liikaa. Minun rajani tulisi vastaan.

    Minullekin tuli tätä lukiessani astelmansa puolesta mieleeni Ruusunen, jonka aion lukea "syyskuun tyttökirjaklassikkonani".

    Mitä Pulkkisen Rajaan kirjana tulee, niin pidin tavattomasti Pulkkisen kielestä sekä hänen kyvystään kuvailla asioita. Kokonaisuutena kirjassa oli liikaa epäuskottavuuksia, että olisin ihastunut kirjaan kuten ihastuin Tottaan.

    VastaaPoista
  3. Hyvänen aika Maija, unohdin Lukijan! Kirja löytyy hyllystäni ja tarkastin iän koulupoika on 15-vuotias, joka kertoo tapahtumista aikuisen silmin. Hannan sanotaan olevan keski-ikäinen nainen. Kirja on kyllä jäänyt mieleeni, kun se pureutuu saksalaisten häpeään ja holokaustiin. Pitäisi lukea uudestaankin!

    Hei Katja katsotaan nyt luenko sen Totta jossain vaiheessa... minulle on vaan niin elävästi jäänyt mieleen se Sallan nakkipaperi-juttu hih! Odotan juttuasi, kun saat Ruususen luetuksi. On varmaan jännä peilata aikaisempaa lukukokemustasi nyt kun luet uudestaan!

    VastaaPoista
  4. Minä tykkäsin tästä ja Pulkkisen toisestakin romaanista tosi paljon ja hän on kyllä yksi kotimaisia kirjailijasuosikkejani. Aika paljon nämä kirjat on kuitenkin jakaneet mielipiteitä, mikä tietysti on aika kivaa;)

    VastaaPoista
  5. Todella hyvä analyysi, Sara! Minulla on Raja hyllyssä ja aloitin sen jo vuosia sitten, mutta jostain syystä teksti ei imaissut mukaansa. Ruusunen minun piti lukea lukupiiriä varten mutta en saanut kirjaa käsiini ajoissa, joskus lähiaikoina toivottavasti luen sen - kiinnostaa enemmän kuin Raja :). Mielenkiintoista mitä sanoit Virtasen alkuperäisestä juoni-ideasta!

    Olet oikeassa siinä, että ei niinkään ikäero, mutta opettaja-oppilassuhde ja alaikäisyys... En tiedä, olisiko se kohahduttavampaa jos sukupuolet olisivat "toisinpäin"?

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen kirjoitus! Olen samaa mieltä monesta asiasta, Raja oli vahvatunnelmainen ja ajatuksia herättävä vaikka paikoin epäuskottavuuteen kallistuva kirja.

    Tulee mieleen ainakin yksi esimerkki, jossa sukupuoliasetelma on toisinpäin: Zoë Hellerin kirjassa Notes on a Scandal (elokuva on suomeksi Paljastavat merkinnät, mutten ole varma onko kirjaa suomennettu) nelikymppinen opettajanainen ryhtyy suhteeseen alaikäisen oppilaan kanssa. Siinäkin on omituisia ihmisiä, inhottavia oikeastaan, mutta hyvä kirja.

    VastaaPoista
  7. Hei Sanna kiva kuulla sinusta! Olet varmaan kirjoittanut Rajasta blogiisi, mutta googlettamalla ei osunut silmään, mutta siellä tulikin niin paljon kaikkia linkkejä. Yritin bongata tuttuja blogeja!

    Hei Maria kiitos! Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksiasi Ruususesta, kun jossain vaiheessa luet sen. Niin toisin päin tuo sukupuoliasetelma opettaja-oppilas-suhteena sanoisin olisi aika hurja ja asenne olisi paljon tuomitsevampi, kun kyseessä on nainen, näinpä veikkaisin. Sellaista kirjaa ei ehkä julkaistaisikaan - täällä?

    Hei Luru ja nyt sinulta tuli juuri tuohon asetelmaan kirjavinkki, mutta en saanut linkkiä auki. Oletko esitellyt sen blogissasi?

    VastaaPoista
  8. Kiitos tosi kiinnostavasta kirjoituksesta, Sara! Tuo Raja vain odottaa ja odottaa minullakin hyllyssä... Ehkä saan tästä jutustasi pontta tarttuakin siihen, ennen kuin valkoinen kansipaperi ihan ehtii kellastua :-)

    VastaaPoista
  9. Minä pidin Rajasta kovasti, enkä kokenut uskottavuusongelmia. Sen sijaan joidenkin sanojen liika toistelu häiritsi minuakin. Raja-teema olisi tullut selväksi vähemmälläkin.

    Hyväksikäyttö-aihe oli minusta kuvattu hyvin. Esimerkiksi se, kuinka Julian ei ymmärtänyt toimivansa väärin - ei tajunnut omaa asemaansa aikuisena ja auktoriteettina. Ja se, kuinka hyväksikäyttö oli sekä henkistä että seksuaalista. Minusta oli hyvä, että tapahtumia katsottiin myös Julianin näkökulmasta, vaikka se näkökulma olikin välillä aika ahdistavaa luettavaa.

    VastaaPoista
  10. Hei Booksy joidenkin kirjojen kanssa käy niin, että jämähtävät sinne kirjahyllyyn vuosiksikin. Minulla on näitä projekteja monta, mutta silti on aikomuksena lukea ne, kun tuntuu siltä!

    Hei Liisa, kiinnitin varsinkin lukemisen alussa huomiota joidenkin sanojen toistoon ja raja-sanan esiintymistä en yrittänytkään laskea, korostui kyllä ihan tarpeeksi. Hyvä pointti tuo Julianin näkökulma! Alussa Julianin valinta tuntui hyvin laskelmoidulta, tuli tunne, että olikohan aikaisemminkin tapaillut koulutyttöjä?

    VastaaPoista
  11. Todella kiinnostavasti kirjoitettu! Aivan tempauduin tekstiisi mukaan. Olisin voinut helposti lukea pidempäänkin.

    Pulkkisen tyyli ei aivan minuun kolahda, mutta tykkään silti hänen kirjoistaan. Aiheet ovat kiinnostavia.

    Minulle juuri Raja on Tottaa parempi. Useimmat kai ovat toista mieltä.

    VastaaPoista
  12. Hämmennystä herättävät ja mietityttävät kirjat ovat usein parhaita esim. bloggauksen kannalta, hyvä kirjoitus!

    Itse en ole lukenut Rajaa vielä, mutta toivottavasti ehdin jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  13. Hei Paula ja kiitos! Täytynee varmaan Tottakin lukea jossain vaiheessa, kiinnostus on herännyt Rajan jälkeen.

    Hei korianteri olet ihan oikeassa! Täytyisi enemmänkin välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja lukea niitä "vaikeampiakin" teoksia...

    VastaaPoista
  14. Sellaien korjaus, että henkilöhahmot eivät tässä romaanissa toimi kertojina, vaan kolmannen persoonan kertoja seuraa heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan vuoron perään.

    VastaaPoista
  15. Kiitos anonyymille tärkeästä huomiosta! Korjasin tekstiä enkä puhu enää kertojien vaihtumisesta vaan näkökulmien.

    VastaaPoista
  16. Hieno postaus. Kirjaa en tunne, mutta olen itse miettinyt usein samaa asiaa eli lukijaryhmää ja meneekä liian pitkälle, ja minkälaisen mallin maailmasta kirjalija antaa. Minusta malli missä hyvä voittaa on oiva, samoin, kun se, että rikoksesta tulee myös oikeudenmukainen rangaistus jne

    VastaaPoista
  17. Hei,
    Sain juuri luettua RAJAn, TOTTA luin joulukuussa. TOTTA oli hieno, mutta RAJA hätkäytti ellämänkokemuksellaan. Ihmettelen ja ihailen miten olet osannut näin toden mukaisesti kuvata eri-ikäisten Anni(pieni lapsi) - Anja yli 50 ikäinen nainen -elämää. Todella upea, kiitos. Tämän kirjan ahmin muutamassa päivässä. Jään odottamaan seuraavaa teosta. Ja kiitos Tikkurilan kirjastolle, josta upeat teokset löytää.

    VastaaPoista
  18. Vaikuttava ja niin 'saramaisen' pedantti arvio. En haluaisi olla vastaväittäjäsi;-)

    Minä en lue Tottaa. Luin siitä muuten joku päivä sitten jostain lehdestä, että paljon puhetta ja buffausta ihan tavallisesta kirjasta. Em tiedä, mikä on totuuss, mutta kun kaikki kohkaavat kauheasti jonkun Totta tai Vastavalon kimpussa, niin minulle tulee mieleen vain satu keisarin uusista vaatteista ja menetän täysin kiinnostukseni.

    VastaaPoista
  19. Olin lukenut Totta-romaanin aikaisemmin, joten kirjoittajan paneutuminen asiaan oli jo ehtinyt tehdä vaikutuksen. Nyt satuin aloittamaan Rajan lukemisen juuri samalla viikolla, kun saimme perheenjäsenen oireille diagnoosin - alzheimer. Anjan osuus kirjassa tuntui todella koskettavalta, koska juuri lähimmäiset kärsivät ko. sairaudesta potilasta enemmän. Pulkkinen kuvaa hienosti muistin merkitystä ja sitä, miten muisti ei todellakaan ole kronologista kuten uskomme.

    VastaaPoista
  20. Olipas perusteellinen ja hyvä arvostelu! Itse sain Rajan luettua vasta äskettäin, kun sen sattumalta kirpputorilta löysin.

    Tykästyin kovasti, jostain syystä tämän tyylinen melankolinen maalailu uppoaa omaan kirjallisuusmakuuni. Marin ja Kanervan suhde oli hetkittäin kuin edesmenneen Regina-lehden sivuilta, ehkä Pulkkinen on saanut inspiraatiotaan sieltä.

    Hieno kirja ja seuraavaksi pitänee tarttua kirjailijan muihin teoksiin.

    VastaaPoista
  21. Mun on pakko kommentoida, vaikka kirjoitus onkin julkaistu jo jonkin aikaa sitten.

    Itse rakastan Pulkkisen kirjoja, enkä kokenut Rajan kohdalla suuremmin uskottavuusongelmia. Aihe on toki mielipiteitä jakava ja aiheuttaa hämmennystä monessa lukijassa, mutta mielestäni Marin ja Julianin suhde, sen kuvailu tai seksikohtaukset eivät millään lailla kuvaa kirjailijan omaa näkemystä maailmasta, kuten ylempänä kommenttiboksissa oli esitetty. Niiden tarkoitus ei myöskään ole mässäillä tai kuvailla ihanaa seksiä, vaan nimenomaan alleviivata kirjan teemaa. Julianin näkökulmat ovat tärkeitä kirjan ja kertomuksen kannalta, sillä ne tuovat tapahtumiin toisen aspektin ja saavat lukijan pohtimaan, onko aikuisen ihmisen sallittua rakastua tai edes ihastua nuoreen ihmiseen ja onko hänen soveliasta tehdä asialle jotain. Mielestäni Julianin kohdalla kyse on ainoastaan vetovoimasta Mariin, eikä hänen rooliaan isänä (tai nimenomaan kahden tytön isänä) tarvitse arvostella. Sillä ei ole tapahtumien tai tarinan kannalta merkitystä, ja Julian-kappaleiden yksityiskohtainen kuvailu esimerkiksi seksistä tai vaimosta ja Marista ovat vain totta: ihminen kokee seksuaalisuuden henkilökohtaisesti, ja sen kuvaileminen saattaa kuulostaa joskus jopa likaiselta.

    Pulkkinen kirjoittaa todella kypsästi. Raja ja Totta ovat mielestäni hänen parhaimpia teoksiaan, kun taas Vieraassa uskottavuusongelmien kuvaileminen tuntuisi jo realistisemmalta. En siis aivan täysin samaistu analyysiisi, sillä vähän jäi fiilis, että kirjan arkoja teemoja ja yksityiskohtaista kuvailua on säikytty hieman liikaakin. Raja kieltämättä koettelee lukijan mukavuusaluetta, mutta hyvä kirjallisuus usein tekee niin. Kirjan kieli on (ainakin omaan korvaani) todella yksityiskohtaista, mikä tekee sen tematiikasta ja uskottavuudesta nimenomaan vahvempaa. Kieli ikään kuin myötäilee kirjan tärkeintä teemaa eli rajaa.

    Itsekin tosin allekirjoitan kommentit siitä, että tiettyjä sanoja ja sanontatapoja on toistettu kirjassa hieman liikaakin, mutta se on jo toinen tarina! Oli pakko kuitenkin tarttua yllä mainitsemiini asioihin, sillä Raja on ollut omien kirjoitusteni ja julkaisujeni kannalta todella tärkeä teos, ja pystyn samaistumaan Pulkkisen tyyliin todella paljon.

    Kirjallisuudenopiskelijana on mielenkiintoista ja antoisaa lukea vastaavanlaisia kirja-analyyseja, sillä ne avaavat kirjoja joskus ihan eri tavalla kuin mitä itse on ajatellut. Tarkoituksenani ei siis ole lytätä analyysiasi tai sanoa, että olet väärässä, mutta mielestäni Raja-romaanin kohdalla on otettava paljon huomioon, jotta voi välttää niin sanotun harhautumisen.

    - Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, teetkö kirjallisuudentutkimusta Pulkkisen Rajasta? Viittaat kommentissasi omiin julkaisuihisi. Olisi kiinnostavaa kuulla niistä, jos haluaisit vinkata tänne. :)

      Poista
  22. Kiitos kaikille kommenteista, joita tänne on tippunut aina välillä! Pulkkisen Raja kiinnostaa edelleen monia ja jakaa ihmisten mielipiteitä.

    Kirjablogeista olen bongannut kehutun Jussi Valtosen Siipien kantamat, joka käsittelee opettajan ja oppilaan välistä suhdetta. Siinäkin äidinkielenopettaja ihastuu lukiolaistyttöön. Kirja on ilmestynyt ennen Rajaa vuonna 2007. Valtosen kirja on lukulistallani kuin myös Marika Uskalin Hopeanorsu (2004), joka käsittelee taas ysiluokkalaisen tytön hyväksikäyttöjä opettajansa taholta. Katsotaan, milloin näitä ehtisin lukea...

    VastaaPoista
  23. Riikka Pulkkisen Raja alkaa Kotikatsomo Yle TV1 nyt sunnuntaina minisarjana. Yle Areena 30 vrk. Terveisin Yle Draama, satu

    VastaaPoista