Karoliinalta nappasin idean, jossa aamu alkasi novellin lukemisella. Sovelsin sitä aikatauluuni niin, että luin novellin vasta aamutouhujeni jälkeen aamupäivällä. Kirjahyllyssäni on pitkään seisonut Tsehovin kolme novellia sisältävä Sevenin pokkaripainos (2004, Otava) Nainen ja sylikoira (1899). Kokoelma sisältää kirjan nimiosan lisäksi novellit Elämäni (1896) ja Rotkossa (1899).Moskovalainen Dmitri Dmitrits Gurov on keski-ikäinen naimissa oleva mies, joka ei viihdy kotonaan. Hän pettää vaimoaan ja hakee kevyitä naisseikkailuja. Naisten seurassa hän viihtyy miehiä paremmin, mutta pitää silti heitä alempiarvoisena rotuna. Jaltalla oleskellessaan hän tapaa baskeripäisen naisen, jolla on mukanaan valkoinen villakoira. Anna Sergejevna on nuori ja kaunis nainen, joka odottaa aviomiestään myöhemmin Jaltalle. Gurovin ja Annan välille kehittyy romanssi.
Nainen ja sylikoira on paljolti Gurovin mielenmaisemaa ja hänen sisäisiä tapahtumiaan kuvaileva. Tsehovilaisessa novellissa loppu jää avoimeksi ja siinä ei ole selkeää loppuratkaisua. Minä pidin tästä parikymmentä sivuisesta novellista ja sen tunnelmallisuudesta. Tarinan lyhyeen pituuteen oli saatu kaikki olennainen sanottua eikä se tarvinnut enempää. Olisin halunnut heti perään lukea lisää Tsehovia, mutta maltoin mieleni. Jätän Rotkossa-novellin johonkin toiseen aamupäivään. Elämäni-novellia en usko lukevani, koska se vaikuttaa yli 100 sivuisena jo pienoisromaanilta.
Oletteko te lukeneet novelleja viime aikoina? Mitä ja kenen novelleja suosittelisitte amupäiviin?
Tämä aamunovelli-idea oli ja on niin ihana. Harmi, kun en omista yhtäkään novellikokoelmaa enkä muutenkaan ole tietoinen mikä olisi hyvä erityisesti aamuiksi. Ei mitään liian synkkää. Näin viimeksi kirpparilla vieraillessani Minuuttinovelleja-kokoelman (en muista kirjoittajaa), mutta en tietenkään ostanut sitä, koska tämä aamunovelli-idea ei ollut vielä silloin tullut esiin. Minuuttinovellit kyllä sopisivat kiireisiin aamuihin...
VastaaPoistaAamunovelli-idea on tosiaan ihana; Lauralle suosittelen vaikka juuri Karoliinankin mainitsemia Shieldsin Tavallisia ihmeitä -kokoelman novelleja, ne eivät ole synkkiä mutta eivät myöskään makeita.
VastaaPoistaYleensä en todellakaan ehdi lukea ensimmäisenä aamulla, mutta poikkeuksellisesti eilen aamulla ehdin lukea juuri postaamaani Korhosen lukijoiden yhteisöä hyvän tovin, se oli luksusta!
Hei Laura ja Maria kiitos vinkeistä! Minuuttinovellit kuulostavatkin sopivan lyhyiltä. Shieldsiä olen lukenut aika vähän ja voisin kurkata kirjastossa käydessäni hänen novellejaan.
VastaaPoistaAamulla ei yleensä ehdi juuri mitään, mutta tätä novellin lukemista voi soveltaa sopivaan tilanteeseen, kun hektinen aamu on jo rauhoittunut.
Ihanaa, että tämä alunperin Joanan idea saa lisää kannattajia. <3 Minä olen kasannut aamunovellien pinooni kaikki hyllyni lukemattomat kokoelmat, ja valitsen sieltä aina kulloisenkin fiiliksen ja kiiretilanteen mukaan sopivan jokaiseen aamuun. Tuota Shieldsin Tavallisia ihmeitä suosittelen minäkin, sillä Shields ensinnäkin on paras, ja toisekseen avausnovellia lukuun ottamatta kokoelman tarinat ovat varsin kompakteja ja siksi sopivia kiireisempiinkin aamuihin.
VastaaPoistaLisäksi suosittelen Eeva Tikan novelleja. Hyviä ovat myös Alice Munro ja Jhumpa Lahiri, mutta he kirjoittavat vähän pidempää novellia. Minulla on Tsehovilta se Tarpeettomia ihmisiä -kokoelma, jonka tarinat ovat hyvin lyhyitä ja vaikuttavia.
Minä suosittelen Helmi Kekkosen Kotiin-kokoelmaa.
VastaaPoistaJa ylipäätään suosittelen aina ja kaikkialla aamulukemista, mikäli vain mahdollista. Kun aamun aloittaa kirjalla, ei päivä voi mitenkään memmä ihan pieleen. :)
Hei Karoliina, kiitos lisävinkeistä! Minä ihastuin kyllä nyt Tsehoviin ja lainaan kirjastosta sen Tarpeettomia ihmisiä -kokoelman Shieldsin lisäksi. Eeva Tikkaa en ole koskaan lukenut ja täytyy vilkaista hänenkin novellejaan. Kaipaan jotenkin tällä hetkellä vähän lyhyempiä novelleja, ne sopivat aamuun paremmin.:)
VastaaPoistaHei Jenni, minä voisinkin aloittaa Helmi Kekkoseen tutustumisen Kotiin-kokoelmalla, jota olet niin kehunut. Aamu tuntuikin tänään erityisen hyvältä, kun oli lukenut kirjaa, joka ei jäänyt kesken. :)
Oi, mikä ihana idea, mutta nyt minulle ei riittäisi mikään Tsehovia vähempi;-)
VastaaPoistaKuulostaa upealta. Olen lukenut paljon venäläisiä kirjailijoita, mutta Tsehov on suuri aukko kirjasivistyksessäni. Olen varma, että pitäisin hänestä ja kuulostaa tyylikkäältä jättää loppu auki...
Maailman paras novellikokoelma on mielestäni Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta.
Tokana tulee Herta Müllerin Matala maa ja kolmantena Italo Calvinon Marcovaldo.
Hyvä aihe, josta riittäisi puimista!
Hei Leena eikös olekin ja jos sinäkin ehtisit lukemaan vaikka Tsehovia joku aamu!
VastaaPoistaKiitos noista novellivinkeistä ja seuraavalla kirjastoreissulla katson niitäkin.
tuohn hieno klassikko
VastaaPoistaNainen ja sylikoira (Дама с собачкой) on varsin nykyaikainen novelli, kuvaa hyvin oman aikamme tunnelmia. Ihmisten ongelma on tylsistyminen - avioliitto on tylsä, lomakohteessa on tylsää - ja tylsyyttä helpottaa kevyt suhde. Suhteessa kumpikaan ei uskalla ilmaista todellista kiinnostustaan ja niinpä se jää pinnalliseksi sattumukseksi, vaikka kummallekin se ehkä merkitsi muutakin.
VastaaPoistaTsehovin novelleista usein uupuu venäläisten klassikoiden raskas moralistisuus: syvemmästä tasosta löytyy vain vihjeitä. Petroskoin venäjänmaikkani mielinovelli Tsehovilta, itse en ensilukemalla alkukielisenä ymmärtänyt syvällisemmin.
Hei Minna ja kiitos kommentistasi! Jäin miettimään, kun sanoit suhdetta pinnalliseksi sattumukseksi. Sattumaa kyllä, mutta suhdehan syvenee loman jälkeen, kun Gurov etsii Annan käsiinsä. Loppu jää avoimeksi, koska ei kerrota, miten he ratkaisevat tilanteen rakastavaisina tahoillaan kumpikin naimisissa. Ajaton tämä klassikko kyllä on!
VastaaPoistaHyviä novelleja tai lyhyitä kertomuksia: Tama Janowitz: New Yorkin orjat.
VastaaPoistaMaritta Lintunen, Ovisilmä, Takapiru ja Boriksen lapset.
VastaaPoista