Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys

Piruettiystävyys (Karisto, 2010) kertoo 14-vuotiaasta balettia harrastavasta Ellistä, jonka elämä on yhtä suorittamista nuoresta iästä huolimatta. Elli tavoittelee täydellisyyttä joka asiassa niin koulussa ja tanssimisessa kuin kotonakin. Hän haluaa olla samanlainen kuin paras ystävänsä Doris, jonka hän on tuntenut lapsesta asti. Elli on riippuvainen Doriksesta, joka on itsevarmempi, lahjakkaampi ja hoikempi ja johon Elli aina vertaa itseään. Täydellisyyden tavoittelu on Ellille niin tärkeää, että ysi miikka kokeesta itkettää tyttöä viikon verran ja hän murehtii jo yliopiston pääsykokeita, jossa pelkää mokaavansa kaiken.

Ellin elämässä tapahtuu kuitenkin myös mukavia asioita. Hän saa roolin balettikoulun Pähkinänsärkijästä, johon hän alkaa harjoittella ahkerasti ja erittäin suorituskeskeisesti. Elli tutustuu ja ystävystyy Tuukka nimisen pojan kanssa, josta tulee Ellille tärkeä ihminen. Doris jää pikkuhiljaa taka-alalle ja häipyy lopussa pelkäksi utukuvaksi. Kiinnostavaa onkin pohtia, onko Doris ollut joskus lihaa ja verta oleva tyttö vai pelkästään Ellin mielikuvitusystävä.

Ellin perfektionismiin kuuluu tietysti oma keho, johon hän ei ole tyytyväinen varsinkaan "paksuihin" reisiinsä ja takapuoleensa. Rankat treenit ja vähäinen syöminen johtaa jo alipainoon, mutta syömishäiriö vältetään ajoissa aikuisten puuttumisella ja Tuukan ystävällisellä huolenpidolla. Ellille tärkeitä aikuisia ovat äiti, joka esitetään vaativana hahmona kohdistaen tyttäreensä omia toteutumattomia koulutustoiveitaan sekä ymmärtäväinen ja kannustava pappa. Isän hahmo jää hyvin ohueksi eikä kirjassa kuvata ollenkaan tyttären suhdetta isäänsä.

Kirjan rakenne muodostuu yleisestä tarinalinjasta sekä Ellin päiväkirjasta, johon Elli purkaa tuntojaan. Rakenne on ihan toimiva, mutta toisaalta mietin olisiko päiväkirjamerkintöjä tarvittu ollenkaan ja kirja olisi kokonaisuudessaan kerrottu samalla tyylillä. Kirjan loppuosa huipentuu Pähkinänsärkijä-baletin jännittävään esitykseen ja romanttista vivahdettakaan ei juonesta puutu. Tuukan hahmo poikaystävänä on täydellinen ellei jopa liiankin.

Kirsti Kuronen on kirjoittanut ensimmäisen tyttökirjansa, vaikka on toki kirjoittanut aikaisemmin lasten- ja nuortenkirjoja. Piruettiystävyys palkittiin Topelius-palkinolla tänä vuonna ja raadin perustelut voi lukea täältä. Kuronen kirjoittaa tärkeästä aiheesta nuorten tyttöjen suorituspaineista, jotka alkavat varhain. Kiltin tytön syndrooma, heikko itsetunto ja pätemisen tarve, miltä minä näytän toisten silmissä sekä ulkonäköpaineet ovat kaikki kirjan läpäiseviä teemoja. Tyttöjen ja nuorten naisten uupuminen ja masentuminen sekä pahoinvointi ovat nykypäivää suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme. On pakko pärjätä ja tavoitella täydellisyyttä. Ei voi olla ihmettelemättä, että kasiluokkalainen jo keksii gradunsa aiheen (ehkä hiukkasen yliampuvaa kirjassa). Nuorille ei anneta aikaa kypsyä ja kasvaa vaan pitäisi jo varhain tietää, mikä minusta tulee isona. Olen iloinen omasta nuoruudestani ja siitä, että oli aikaa miettiä ja kokeilla eri vaihtoehtoja, mutta toki suorituspaineita olen minäkin tuntenut.

Suosittelen erityisesti kirjaa opettajille ja kouluihin luettavaksi, koska varmasti nuorten kanssa kirjasta syntyisi hyvää ja pohdiskelevaa keskustelua. Jatkossa tulen esittelemään lisää täällä blogissani näitä uudempia nuortenkirjavinkkejä vanhempien tyttökirjojen ja muun kirjallisuuden rinnalla.