lauantai 6. elokuuta 2011

Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys


Piruettiystävyys (Karisto, 2010) kertoo 14-vuotiaasta balettia harrastavasta Ellistä, jonka elämä on yhtä suorittamista nuoresta iästä huolimatta. Elli tavoittelee täydellisyyttä joka asiassa niin koulussa ja tanssimisessa kuin kotonakin. Hän haluaa olla samanlainen kuin paras ystävänsä Doris, jonka hän on tuntenut lapsesta asti. Elli on riippuvainen Doriksesta, joka on itsevarmempi, lahjakkaampi ja hoikempi ja johon Elli aina vertaa itseään. Täydellisyyden tavoittelu on Ellille niin tärkeää, että ysi miikka kokeesta itkettää tyttöä viikon verran ja hän murehtii jo yliopiston pääsykokeita, jossa pelkää mokaavansa kaiken.

Ellin elämässä tapahtuu kuitenkin myös mukavia asioita. Hän saa roolin balettikoulun Pähkinänsärkijästä, johon hän alkaa harjoittella ahkerasti ja erittäin suorituskeskeisesti. Elli tutustuu ja ystävystyy Tuukka nimisen pojan kanssa, josta tulee Ellille tärkeä ihminen. Doris jää pikkuhiljaa taka-alalle ja häipyy lopussa pelkäksi utukuvaksi. Kiinnostavaa onkin pohtia, onko Doris ollut joskus lihaa ja verta oleva tyttö vai pelkästään Ellin mielikuvitusystävä.

Ellin perfektionismiin kuuluu tietysti oma keho, johon hän ei ole tyytyväinen varsinkaan "paksuihin" reisiinsä ja takapuoleensa. Rankat treenit ja vähäinen syöminen johtaa jo alipainoon, mutta syömishäiriö vältetään ajoissa aikuisten puuttumisella ja Tuukan ystävällisellä huolenpidolla. Ellille tärkeitä aikuisia ovat äiti, joka esitetään vaativana hahmona kohdistaen tyttäreensä omia toteutumattomia koulutustoiveitaan sekä ymmärtäväinen ja kannustava pappa. Isän hahmo jää hyvin ohueksi eikä kirjassa kuvata ollenkaan tyttären suhdetta isäänsä.

Kirjan rakenne muodostuu yleisestä tarinalinjasta sekä Ellin päiväkirjasta, johon Elli purkaa tuntojaan. Rakenne on ihan toimiva, mutta toisaalta mietin olisiko päiväkirjamerkintöjä tarvittu ollenkaan ja kirja olisi kokonaisuudessaan kerrottu samalla tyylillä. Kirjan loppuosa huipentuu Pähkinänsärkijä-baletin jännittävään esitykseen ja romanttista vivahdettakaan ei juonesta puutu. Tuukan hahmo poikaystävänä on täydellinen ellei jopa liiankin.

Kirsti Kuronen on kirjoittanut ensimmäisen tyttökirjansa, vaikka on toki kirjoittanut aikaisemmin lasten- ja nuortenkirjoja. Piruettiystävyys palkittiin Topelius-palkinolla tänä vuonna ja raadin perustelut voi lukea täältä. Kuronen kirjoittaa tärkeästä aiheesta nuorten tyttöjen suorituspaineista, jotka alkavat varhain. Kiltin tytön syndrooma, heikko itsetunto ja pätemisen tarve, miltä minä näytän toisten silmissä sekä ulkonäköpaineet ovat kaikki kirjan läpäiseviä teemoja. Tyttöjen ja nuorten naisten uupuminen ja masentuminen sekä pahoinvointi ovat nykypäivää suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme. On pakko pärjätä ja tavoitella täydellisyyttä. Ei voi olla ihmettelemättä, että kasiluokkalainen jo keksii gradunsa aiheen (ehkä hiukkasen yliampuvaa kirjassa). Nuorille ei anneta aikaa kypsyä ja kasvaa vaan pitäisi jo varhain tietää, mikä minusta tulee isona. Olen iloinen omasta nuoruudestani ja siitä, että oli aikaa miettiä ja kokeilla eri vaihtoehtoja, mutta toki suorituspaineita olen minäkin tuntenut.

Suosittelen erityisesti kirjaa opettajille ja kouluihin luettavaksi, koska varmasti nuorten kanssa kirjasta syntyisi hyvää ja pohdiskelevaa keskustelua. Jatkossa tulen esittelemään lisää täällä blogissani näitä uudempia nuortenkirjavinkkejä vanhempien tyttökirjojen ja muun kirjallisuuden rinnalla.

10 kommenttia:

  1. Tämä kirja viiltäisi syvältä. Nyt mietin voisinko ostaa tämän vielä Merille...ballerinalle, jonka piretit minä ovelasti vaihdoin jazz-tanssiin, sillä...klassinen baletti on rankkaa ja tytöille, etenkin juuri keijunkeveille kuten oma tyttäreni, tuli siinä aivan liian kovat paineet, jotka kohdistuivat painoon ja ulkonäköön. Sitten kuulin yhdestä tytöstä, joka...ja silloin päätin, että...

    Tämän kirjan kansi on kaunis ja kirja on varmasti tarpeellinen ellei ole liian herttainen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos uudesta balettiaiheisesta lukuvinkistä; luin keväällä Bolsoin perhosen ja sitten kun ehdin, luen juuri kirjastosta lainaamani Marianne Baklenin Tulilinnun tanssin.

    VastaaPoista
  3. Leena, aiheensa puolesta tämä voi kiinnostaa tytärtäsi, mutta vaikea sitten sanoa, onko jo kasvanut tämän ohi. Mutta en laittaisi nuortenkirjoille ikärajoja, etteikö niitä aikuisetkin voisi lukea ja pitäisikin!

    Maria, Bolsoin perhosta en ole lukenut, mutta kirja kiinnostaa kyllä. Vaikuttava elokuva, jonka äskettäin katsoin ja tuli tätäkin kirjaa lukiessa monesti mieleen on Black Swan. Samanlaisia aiheita elokuvassakin käsitellään ja mikä valtava elämys oli katsoa loistavia balettiesityksiä. Suosittelen teille kummallekin elokuvaa, jos ette ole vielä nähneet!

    VastaaPoista
  4. Kiitos suosituksesta! Lukulistalle meni:)

    VastaaPoista
  5. Hei Susa sinä olit mielessäni, kun olin lukenut kirjan ja ajattelin, että tämä kyllä kiinnostaisi sinua! :)

    VastaaPoista
  6. Olipa kiva lukea arviosi, kiitos!

    "Kiinnostavaa onkin pohtia, onko Doris ollut joskus lihaa ja verta oleva tyttö vai pelkästään Ellin mielikuvitusystävä."

    Oli täydellinen yllätys, kun huomasin monien lukijoiden pitävän Dorista todellisena henkilönä. Luulin kirjoittaneeni kuvitteellisen ihannetytön, jonkinlaisen jäänteen Ellin lapsuuden mielikuvitusystävästä. Tietenkin johdin lukijoita harhaan matkan varrella, mutta toivoin, että viimeistään lopussa Doriksen olemassaolemattomuus paljastuisi kaikille.

    Minäkin kävin katsomassa Black Swanin. Siinä ja Piruettiystävyydessä on tosiaan aika paljon yhtäläisyyksiä: täydellisyyden tavoittelu, painostava äiti, rooleista kilpailu, kuvitteellinen henkilö, mielen järkkyminen. Piruettiystävyyden tarina on vähän kuin Black Swanin pikkusisko.

    Mielestäni kenenkään ei pitäisi koskaan kasvaa lasten- tai nuortenkirjan ohi!

    VastaaPoista
  7. Hei Kirsti ja kiitos, kun tulit kommentoimaan! Doriksen olemassaolo tai olemattomuus mielestäni tekee kirjaan juuri kiinnostavan vivahteen ja avaa monille tulkinnoille mahdollisuuden. Ei voi tosiaan etukäteen aavistaa, mihin tulkintoihin lukijat lopulta päätyvät!

    Osuvasti sanoit, että ei pitäisi kasvaa lasten- tai nuortenkirjojen ohi! Minä ainakin yritän olla kasvamatta :)

    VastaaPoista
  8. Täh, ei mulle tullut lukiessa mieleenkään, ettei Doris olisi oikea ihminen. Sehän muuttaa koko jutun, jos hahmo on mielikuvitusystävä. :O

    VastaaPoista
  9. Näin on Velma: se muuttaa koko jutun :)

    Eka vinkki on kirjan alussa, kun pappa menee Ellin vinttihuoneeseen, jossa tytöt ovat paossa sukulaisia. Kohtauksessa pappa ei huomaa lainkaan Dorista, ei edes moikkaa. Doris on ilmaa kaikille muille paitsi Ellille.

    Melko moni on äkännyt Doriksen kuvitteellisuuden kirjan puolivälissä olevassa luistelukohtauksessa.

    VastaaPoista
  10. Olen kans ite lukenut kyseisen kirjan ja tykkäsin siitä niin kovasti että tullut luettua jo neljäst:) Aihe vielä osui ja upposi itsekkin olin harrastanut kuusi vuotta balettia joka lopulta vaihtui voimisteluun. Mutta baletti on hieno laji ja kirja kuvaili sitä ja nuoren tytön elämää upeasti! LUKEKAA!

    VastaaPoista