Tuli laaksoon huilunsoittaja,
kovin kauan ja kauniisti soitti!
Lapset ovelta ovelle seurasi,
vaikka rakkaat miten rukoili.
Niin vietteli melodiansa
kuin metsän puro laulullansa.
Kerran saapuu soittaja uudestaan,
soittaa vesoille vaahterapuiden!
Mekin lähdemme häntä seuraamaan,
moni palaa ei matkalta milloinkaan.
Vaan väliäkö sen, jos vapaus yhä
on kotikunnaillemme pyhä?
Walter Blythe
Lucy Maud Montgomery: Annan jäähyväiset (2010, WSOY)
Kauniin, surumielisen kirjan kaunis, surumielinen runo...Minusta Annan jäähyväiset oli surumielinen kerrottiin siinä sitten mitä tahansa naapureista tms. Kirja tuntuu kauan.
VastaaPoistaHei Leena, Annan jäähyväiset jätti haikean olon ja pian yritän koosta tunnelmani tänne blogiin. Tämä oli alkusoitto!
VastaaPoistaWalterin ja Annan runot jäivät mieleen pitkäksi aikaa. Minäkin pääsin sisälle Annan jäähyväisiin, sen naapuriarkeen ja ennen kaikkea sen sieluun käyvään melankolisuuteen.
VastaaPoistaIhanaa, että tämä oli vasta alkusoitto. Haluan niin lukea sinun mietteitäsi Annan jäähyväisistä.
Itkin kun luin runoa, sillä Waltteri oli suosikki hahmojani:'(
VastaaPoista