Olen nykyään lukupiirissä ja valitsimme lukupiirikirjaksi ruotsalaiseksi vastineeksi mainostetun mielensäpahoittajan, Britt-Marie kävi täällä (Otava, 2016, suom. Riie Heikkilä). Britt-Marie on uudessa elämäntilanteessa: hän on jättänyt petturimiehensä, jonka kanssa on ollut aviossa neljäkymmentä vuotta. Hän on huolehtinut kodista, aviomiehen vaatteista ja tämän lapsista, kun yrittäjänä toimiva Kent taas on tuonut leivän pöytään. Kotirouvavuosien jälkeen Britt-Marie haluaa töihin. Lähtökohta työmarkkinoilla ei ole kuitenkaan hyvä kouluttautumattomalle kuusikymppiselle naisihmiselle. Sinnikäs siisteysintoilija Britt-Marie saa kuin saakin lyhytaikaisen pestin pikkukaupunki Borgin nuorisotalon kiinteistönhoitajana. Borgiin saapuessaan jalkapallo lentää suoraan päin pläsiä ja rouva pökertyy. Britt-Marieta ei voisi vähempää kiinnostaa koko jalkapallo, mutta niinpä vain hänestä tulee Borgin lasten jalkapallojoukkueen valmentaja.
Borg on kuolemaisillaan oleva kaupunki tai kylä, josta työpaikat ovat hävinneet, nuoret paenneet isoihin kaupunkeihin ja kaikki rapistuu talouskriisin seurauksena. Borgissa on kuitenkin pizzeria, joka on samalla postitoimisto, elintarvikekauppa ja autokorjaamo. Sinne asukkaat kokoontuvat joka päivä. Britt-Marien on pakko siivota niin nuorisotalo, pizzeria kuin vuoraemäntänsä talokin, koska kaikkialla on käsittämättömän likaista. Ruokasooda auttaa asiassa kuin asiassa ja me lukupiirissä ajattelimme, että pitäisiköhän kokeilla! Borgissa asuu erikoisia ihmisiä, joihin Britt-Marie tutustuu vähitellen. Yksi niistä on pizzerian omistaja rullatuolissa oleva Joku, jolla ei ole oikein nimeä. Mietimme, onko Joku nainen vai mies, kunnes kirjan selailun tuloksena näimme lauseen, jossa hänet kuvattiin naiseksi. Hän olisi voinut olla sekä että. Meitä mietitytti, mikä Joku on ruotsinkielisessä teoksessa ja käytetäänkö hänestä Hen-muotoa.
Borgissa asuu Sven-poliisi, joka ihastuu Britt-Marieen ja Britt-Mariekin taitaa olla vähän ihastunut Sveniin. Kent kuitenkin pyrähtää paikalle ja haluaa vaimonsa takaisin kotiin. Kent, joka on sanonut aina Britt-Marieta sosiaalisesti kyvyttömäksi! No, siinä hän on väärässä! Kent ei kuitenkaan osoittaudu ällöttäväksi, vaikka meillä olikin ennakkoluuloja miestä kohtaan. Britt-Marie pähkäilee kotiinlähdön kanssa, mutta jää ainakin lasten jalkapalloturnaukseen asti. Britt-Marie välittää syvästi Borgin lapsista ja draamaakin kirjassa ilmenee loppua kohden. Kirja on tavallaan Britt-Marien kehityskertomus.
Oliko kirja meistä hauska? Toisten mielestä oli, minun mielestäni ei niin hirveän hauska. Toiset pystyvät samaistumaan Britt-Mariehen, joka on kontrollifriikki. Ehkä pitäisi laatia kirjallisena mieluummin listoja, kuin pyöritellä ja listata asioita päässä? Minua mietitytti Britt-Marien yksinäisyys ja hänen unettomat yönsä. Kaikkitietävä kertoja myös ärsytti yleistävällä kerronnallaan me-muodossa. Minä en tunnustaudu jalkapallon ystäväksi! Lopuksi mietimme myös kirjan ajankuvaa. Ihmettelimme, kun Borgissa ei ole tietokonetta eikä nettiä. Britt-Marielle on kuitenkin kännykkä, jota hän opettelee käyttämään. Olisiko ajankuva sitten 1990-luvulta? Milloin Ruotsissa on ollut joku talouskriisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti