Kuohuvan kujeilevat ja murhaavat kirjamessut

 

Tämän vuoden Helsingin kirjamessut ovat olleet minulle monien ihmisten kohtaamisia ja kirjallisia keskusteluja. On ollut aivan mahtavaa nähdä koko messuhalli täynnä tuhansia ja tuhansia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita kirjoista ja lukemisesta. Kolmen päivän aikana kävin kuuntelemassa muutamia haastatteluja, mutta enimmäkseen kiertelin messuhallissa paikasta toiseen, nautin tunnelmasta ja pysähdyin juttelemaan, tuttujen tai uusien ihmisten kanssa. Bongasin monta entistä kirjastokollegaani, kirjailijoita ja totta kai kirjabloggaajia. Ensimmäisenä päivänä suunnistin kiireellä messuhallin portaat alas, sillä olin omasta luomastani aikataulusta myöhässä ja siihen aikatauluttaminen sai sitten jäädäkin. Pysähdyin Rosebudin osastolle, kun näin Anneli Aueria haastateltavan. Uteliaisuudesta jäin kuuntelemaan ja selasin samalla hänen kirjaansa Murhalesken muistelmat. Kirja lähti mukaani Auerin omistuskirjoituksella, ja keskustelimme signeerauksen yhteydessä kirjoista. Auer kertoi vankilassa olleen hyvän kirjaston, josta löytyi paljon luettavaa. Hän kertoi pitävänsä dekkareista. Tyttökirjatutkijana tein myös vakiokysymykseni: lukiko hän tyttökirjoja lapsuudessaan ja oliko hänellä suosikkityttökirjoja? Kerron teille vastauksen myöhemmin.

Suunnistin sen jälkeen jännittävän hämmentävissä tunnelmissa antikvariaattiselle puolelle, joka on minulle aina yksi kirjamessujen kohokohdista. Tulin sattumalta suoraan antikvariaattiin (nimeä en valitettavasti muista), joka oli täynnä vanhoja dekkareita ja salapoliisitarinoita aivan mahtavilla kansikuvilla. Kysyin neuvoa, sillä halusin löytää naisen kirjoittaman vanhanajan dekkarin, jossa olisi päähenkilönä naissalapoliisi. Se ei ollutkaan mikään helppo tehtävä, sillä "ennen vanhaan" dekkareita kirjoittivat pääasiassa miehet, poikkeuksena Agatha Christie. Christien dekkareiden suomalaiset ensipainokset (kuva) olivatkin aika hintavia! Löysimme kuitenkin yhden kohtuuhintaisen 1940-luvun dekkarin, josta en kerro enempää kuin vasta luettuani sen.

Torstaina kävin kuuntelemassa keskustelua nuorista, digistä ja kirjoista - kuinka tavoittaa milleniaalit? Milleniaalit tarkoittaa 2000-luvulla syntyneitä. Keskustelemassa olivat mm. Pojatkin lukee-kampanjan vetäjä Mikko Toiviainen ja Ville Kormilainen (entisen Suosikki-lehden päätoimittaja). Mukana keskustelussa oli myös nuoren ääni, Kallion lukiota käyvä tyttö. Hänen mukaansa nuoret eivät sisäistä lukemaansa sähkökirjasta. Nuoret näyttäisivät pitävän paljon enemmän paperisista kirjoista. Tämä on mielenkiintoista, koska ylioppilaskirjoitukset muuttuvat sähköisiksi, lukiokirjat e-kirjoiksi ja mitä se sitten merkitsee oppimisen kannalta. Keskustelua herätti myös koulujen kirjalistat, joita pidettiin aivan liian perinteisinä ja vanhahtavina. Ongelmana pidettiin myös kirjojen löydettävyyttä, miten löytää valtavasta valikoimasta nuorelle kiinnostava kirja. Olin hämmästynyt, koska kirjastotyössäni olemme käyneet vinkkaamassa esimerksi juuri lukiolaisille mahdollisimman monipuolista ja modernia kirjallisuutta ja totta kai nuortenkirjallisuutta. Nuoret tulevat sitten perästäpäin kyselemään niitä kirjoja ja jos ne on lainassa, niin sitten mietitään muuta. Koen hyvin tärkeäksi koulun ja kirjaston välisen yhteistyön. Toivottavasti isoistakin kaupungeista löytyy resursseja kirjavinkkaamiseen yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille! Tämä lisäisi kirjojen löydettävyyttä. Nuoret tulevat kirjastoon tai kirjasto menee nuorten luokse. Itse olisin valmis heti paikalla kirjoittamaan nuorille vinkkikirjan!

Nuortenkirjailijoita en ehtinyt tänä vuonna kuuntelemaan ollenkaan, mutta bongasin Maria Turtschaninoffin, Inkeri Kontron ja Johanna Sinisalon puhumassa spekulatiivisesta fiktiosta ja suomikummasta - Finnish Weirdistä. En ole vielä tarttunut fantasiaromaaniin Naondeliin, mutta nuorille lukiolaisille vinkkaisin luettavaksi Sinisalon fantasia-scifimäisen Ennen päivänlaskua ei voi, josta löytyy jännittävän murhamaisia tunnelmia. Torstaina kävin kuuntelemassa suomentaja Jaana Kapari-Jatan haastattelun uudesta Harry Potter ja kirottu lapsi-kirjasta, josta on otettu jo 100 000 kappaleen ensipainos. Veikkaukseni on, että myös milleniaalit, uudet sukupolvet tarttuvat tähän kirjaan. Perjantaina kävin ikään kuin pyörähtämässä messuilla ja kuuntelin omien teinipoikieni kanssa Cheekin eli Jaren haastattelun uudesta kirjastaan. Tämäkin elämäkerta tarttui mukaani. Lisäksi torstaina, jolloin olen ollut näköjään tosi ahkera, kuuntelin Kaisa Korhosen, Minna Maijalan ja Sirpa Kähkösen keskustelua radikaalista Minna Canthista. Minna oli tulinen ja voimakas naisasianainen, jolla oli taistelijan luonne. Omilla kirjoituksillaan hän  muutti Suomen lainsäädäntöä. Mutta Minnakin olisi halunnut murhata jonkun miehen, joka ärsytti vanhoillisilla mielipiteillään. Minulta meni ohi Kähkösen jutussa tämän miehen nimi... Maijalan Minna Canthin elämäkerta lähti myös mukaani kirjamessuilta.

Lauantai-aamuni alkoi aikaisin kirjabloggaajien ja kirjailijoiden Claes Anderssonin, Riitta Jalosen, Hannu Mäkelän, Anja Snellmannin ja Tuula-Liina Variksen kanssa yhteisellä aamiaisella. Kirjailijat kertoivat uusista kirjoistaan, keskustelimme ja herkuttelimme. Tilaisuus oli antoisa, viisas ja lämminhenkinen. Kiitän tässä yhteydessä WSOY:tä ja Tammea tämän tilaisuuden järjestämisestä! Meitä kirjabloggaajia oli paljon ja kirjablogien määrä on hienosti kasvanut alkuajoista. Tilaisuudessakin puhuttiin kauniisti vanhenemisesta ja konkareista ja tietyllä tapaa tässä alkaa tuntea itsensä "vanhaksi" kirjablogien maailmassa. Kuohuvat tunnelmat kuuluvat taas välillä minun kirjamessuohjelmaani. Perjantain loppuillasta en nyt mainitse mitään muuta erityistä kuin hyvät fiilikset! Lauantaina oli aivan mahtavaa tavata ihanat konkaribloggaajat Leena Lumi ja Katja Jalkanen eli Lumiomena. Aika vaan lensi, kun meillä oli kuulumisten vaihtoa ja kirjapuhetta. Tapasin myös Ainon Sheferijm-blogista ja meitä yhdistää niin tyttökirjajutut, että pitää ajan kanssa taas keskustella lisää. Lisäksi tapasin paljon muitakin ihania kirjabloggaajia. Onneksi on kirjablogit, joissa keskustelu jatkuu!

Kirjahankintoja en tehnyt kovinkaan monta, mutta yksi tyttökirjalöytö on vähintä, mitä odotan messuilta. Se löytö tuli minun eteeni viimeisenä kirjamessupäivänäni, lauantaina. Anni Swanin Kaarinan kesäloma vuodelta 1935. En ole koskaan nähnyt kirjasta tuollaista kansikuvaa, ja tuttuja meille yleensä ovat Martta Wendelinin kuvittamat Swanin kirjat. Valitettavasti kansikuvittajasta ei löydy tietoa. Lähdinpä kirjamessuilta siis tyytyväisen oloisena ja ajattelin, että kivaa kun Helsingin kirjamessut ovat taas ensi vuonna. Jatkuvuus on tärkeää...Ai niin, pitikö minun vielä kertoa jotain ylipitkäksi venyneessä messubloggauksessani. Eikö se ikinä lopeta! Tosiaan. Anneli Auer luki nuoruudessaan tyttökirjoja ja hänen suosikkejaan olivat Neiti Etsivät ja Tiina-kirjat.