maanantai 11. marraskuuta 2013

Louis Sachar: Paahde


Kulttimainetta saavuttanut ja lukuisasti palkittu nuortenkirja Louis Sacharin Paahde (Holes) ilmestyi 1998. Se julkaistiin (Otava) Suomessa 2001 ja kirjan suomensi Jaana Kapari. Minä en ollut tästä nuortenromaanista kuullutkaan ennen kuin poikani kiikutti sen koulusta kotiin pari päivää sitten. Pojan on luettava kirja määräpäivään mennessä ja sen jälkeen siitä tehdään äidinkielen tunnilla tehtäviä (ei esitelmää). Nyt olemme kumpikin lukeneet kirjan vuorotellen loppuun. Kirja koukutti niin äidin kuin pojankin.

Stanley Yelnats (palindromi!) on köyhä koulupoika, joka joutuu syyttömänä poikien työsiirtolaan Greenjärven leirille. Hän on mukamas varastanut kuuluisan baseball-pelaajan lenkkitossut, vaikka ne tipahtivat Stanleyn päähän taivaasta. Epäonnestaan Stanley syyttää kelvotonta-kurjaa-mätämuna-sikavaras-isoisoisoisäänsä, jonka päälle on aikoinaan langetettu kirous, joka vaivaa koko Yelnatsin sukua. 

Greenjärvellä ei ole nimestään huolimatta järveä enää, vaan se on kuivaa autiomaata, missä aurinko paahtaa aamusta iltaan. Autiomaassa ei ole satanut sataan vuoteen. Pahojen poikien rangaistusleirillä jokaisen leiriläisen on kaivettava yksi kuoppa joka päivä, myös lauantaisin ja sunnuntaisin. Kuopan on oltava tietyn kokoinen ennen kuin työt voi lopettaa. Stanley, joka on hieman pulska poika, joutuu koville ensimmäisestä kuopastaan lähtien. Autiomaassa on myös varottava keltatäpläliskoja, jotka viihtyvät mielellään kuopissa.

"Jos keltatäplälisko puree, voit hyvin mennä tammien varjoon ja maata riippumatossa. Kukaan ei enää mahda sinulle mitään." (s.10)

Leirillä on tarkka hierarkia niin ohjaajien, Valvojan kuin poikien kesken. Stanley hyväksytään joukkoon mukaan, vaikka sinne häntäpäähän. Työsiirtolassa ei tarvita vartiotorneja tai sähköaitoja. Karkaamista ei tarvitse pelätä, sillä autiomaahan kukaan ei ole koskaan halunnut karata, kun lähin vesi on kahdensadan kilometrin päässä leiriltä. Vallanpitäjillä ei kuitenkaan ole puhtaita jauhoja pussissa ja sen Stanley nokkelana poikaa hoksaa. Sorretut kapinoivat ja jännittävä karkumatka saa lukijankin kärsimään paahtavasta kuumuudesta ja kurkun kuivuudesta Stanleyn ja Zeron (toisen leiriläisen) tavoin.

Paahde on erinomainen ja mieleenjäävä kirja, joka sopii hyvin myös aikuislukijoille. Mietin, voisiko se tyyliltään muistuttaa maagista realismia. Päätarinan lisäksi juoni kuljettaa rinnakkaistarinoita, joissa valotetaan mm. Stanleyn iso- ja -isoisien vaiheita. Mukana on fantastisia, sadunomaisia piirteitä, mutta todellisuus on hyvin vakuuttavaa. Tekstiin jätetään aukkoja, jotka lukijan on itse luotava umpeen, kuten kertoja kehottaa. Niille koululaisille, jotka eksyvätkin blogiini googletellessaan paahdetta, esitän tärkeän kysymyksen: miksei keltatäpläliskot tapa Stanleyta ja Zeroa?

"Stanley tunsi jokaisen sydämenlyöntinsä. Jokainen lyönti kertoi että hän oli hengissä ainakin yhden sekunnin vielä." (s. 211)

13 kommenttia:

  1. Kiitos. Niin paljon olen tästä kuullut, mutta en ole lukenut. Nyt, tämän lukeneena, kirja on pakko löytää kotiin. Sille taitaa olla meillä aika monta lukijaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, toivottavasti löydät kirjan! Minäkin voisin haluta tämän oman kotiini. :)

      Poista
  2. Tämä on todella hyvä kirja! Minäkin jouduin tämän koulussa lukemaan aikoinaan, mikä on hyvä,sillä ihastuin kirjaan kyllä. :) Sacharin muut kirjat eivät sitten ikävä kyllä yltäneet tämän tasolle, mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paahteeseen on ilmestynyt itsenänen jatko-osakin Riskitekijä, mutta enemmän minua kiinnostaisi lukea Sacharin nuortenkirja Takapulpetin poika (There's a Boy in the Girls' Bathroom). Noissa nimissä on jotain kiehtovaa! :)

      Poista
  3. Tästä tehty elokuvakin on muuten katsomisen arvoinen :) On hyvin samankaltainen kuin kirja. Riskitekijän olen myös lukenut, joskaan se ei mielestäni yllä ihan Paahteen tasolle. Riskitekijästäkin on leffa tehty, mutten sitä ole nähnyt.

    VastaaPoista
  4. Luetutin tätä opettaja-aikoinani oppilaillani. Hieno, tärkeä kirja, josta on helppo herättää keskustelua nuorten kanssa.

    VastaaPoista
  5. Minäkin pidin tästä kirjasta niin kovasti, että laitoin miehenkin lukemaan. :) Tässä on mainio jännite koko ajan. Elokuvasta en tykännyt yhtään, vaan se oli mielestäni liian "disneytetty".

    VastaaPoista
  6. Minä olen nähnyt tämän elokuvana, josta muistaakseni pidin aika paljon. Tämähän olisi mukava lukeakin! =D

    VastaaPoista
  7. Elokuva on surkea verrattuna kirjaan. Älkää katsoko elokuvaa ennen kuin olette lukeneet kirjan.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoista lukea näistä opettajien suosimista kirjoista. Itse en ollut tästä aikaisemmin kuullutkaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille kommenteistanne! Elokuva kiinnostaa myös. :)

    VastaaPoista
  10. Ne liskot ei tapa Stanleyta ja Zeroa koska Stanley ja Zero oli syöny sitä sipulia (?)

    VastaaPoista
  11. ne oli syöny sitä sipulia liikaa xD

    VastaaPoista