Anni Polva: Elettiin kotirintamalla...

Anni Polvan (1915-2003) omaelämäkerrallinen teos Elettiin kotirintamalla...Lehtiä päiväkirjastani (Karisto) ilmestyi ensimmäisen kerran 1981, ja muistelmista on sen jälkeen julkaistu useita painoksia. Kirjailija kuvailee elämäänsä jatko-sodan aikana. Anni Polva kertoo muutostaan Turkuun vastasyntyneen vauvansa kanssa ja aviomiehen lähdettyä rintamalle, vaikeista ajoista sota-ajan pulan ja puutteen alaisissa olosuhteissa.

Polva ehti touhuta monenlaista ennen kirjailijan uran alkamista ja senkin aikana. Sotavuosina hän vastasi arkielämän asioista kuten ruuan, vaatteiden ja polttopuiden hankkimisesta kodinhoidon ja lastenhoidon rinnalla. Kylmänä pakkasyönä Polva lähtee jonottamaan silakoita torille ja vauva on jätettävä moneksi tunniksi yksin kotiin. Jokin (äidin)vaisto saa hänet palaamaan kotiin ja juuri ajoissa, sillä vauva on tukehtumaisillaan. Vaaratilanteilta ei myöhemminkään vältytä, sillä sairaudet ja onnettomuudet koettelevat perhettä. Kesäisin Polva asuu äitinsä luona ja osallistuu naapuritalon maatöihin, kasvattaa perunoita ja kerää marjat ja kasvit talteen. Rankkaa ja kovaa on elämä ja samalla painaa jatkuva huoli omasta miehestä rintamalla. Koskettavaa on kuvaus viiden lapsen Anni-äidin tuskasta yhden lapsen menehtyessä.

Vaikka kirjan aiheet ovat vakavia, niin kirjailija kertoo hyvin eläväisesti ja huumorilla eletystä elämästään. Minua nauratti lukiessani kirjeestä, jonka hän lähettää miehelleen rintamalle. Kirjeeseen on  mennyt  vahingossa mukaan valokuva toisesta miehestä. Aviomiehen vastaus Annille on, kuten arvata saattaa, hyvin tulenkiven katkuinen! Polva käy piirustuskoulua, mutta odottaessaan toista lastaan, hän haluaa ammatin. Joko hänestä tulee ompelija tai sitten kirjailija. Koko ikänsä satuja keksineenä ja koulussa hyviä aineita kirjoittaneena, Polva päättää lähettää käsikirjoituksensa maan suurimmalle kustantajalle.

"Kuukauden kuluttua sain arkit takaisin, mutta mukana oli kirje, joka esti minua syöksymästä päätä pahkaa ompelijan hikiseen ja hermoja kysyvään ammattiin." (164-165)

Toimittaja kehottaa  Polvaa lähettämään käsikirjoituksensa pienemmälle kustantamolle ja vastaus onkin sitten myönteinen. Siitä alkaa kirjoittaminen, joka jatkui monia vuosikymmeniä.

"Sen avulla olen saanut itselleni paljon ystäviä ja rohkaisevia viestejä, jotka kertovat, että juuri tällaisena ajanviete-Annina minua tarvitaan." (165)

Vaikka ensimmäinen kirja julkaistiin 1945, niin Polva kävi samalla reportterikurssia Helsingissä ja teki juttuja Turun paikallisradioon. Hän haastatteli vaikeaan asemaan joutuneita ihmisiä. Polva toimi myös Gallup-haastattelijana yksitoista vuotta kohdaten hyvin erilaisia ihmisiä työssään. Näistä kokemuksista hän ammensi paljon kirjoihinsa.

Anni Polvassa elää pieni feministi, joka tulee esiin rivien välistä hänen muistelmissaan. Hän haluaa tuoda esiin suomalaisten naisten sisukkuuden ja rankan näkymättömän työn kotirintamalla sotavuosina. Polva esittää kritiikkiä valheellisista tarinoista naisista ja erityisesti kirjoista, jotka ovat halventaneet lottia. Hän korostaa naisten työtä tehtaissa koneiden kimpussa, pelloilla raataessa, mottimetsissä ja kodin huoltajina. Naiset uhrasivat omasta ruuastaan, kärsivät nälkää, jotta perheenpäille voitiin lähettää paketteja ja ruokkia perheen lapset. Monet miehet eivät tienneet, miten tiukilla naiset olivat.

"Rauhan aikana miesväellä oli etulyöntiasema, mutta kun sota syttyi ja huoli perheestä putosi naisten hartioille, heistä tuli tuhattaitureita. Eivätkä he pitäneet tietojaan vakan alla tai hakeneet niille patentteja niin kuin miesäväki tekee, vaan luovuttivat ne kaiken kansan käytettäväksi. " (68)

Anni Polva on kirjoittanut Elettiin kotirintamlla... jälkeen lisää muistelmia ja kiinnostavaa olisi lukea kirjailijan lapsuusmuistoista. Olen lukenut aikaisemmin vain Tiina-kirjoja, mutta joku "ajanvietekirjakin" olisi kiva lukea.