Tyttö sateessa (WSOY, 1958) lumosi minut viehättävällä kansikuvallaan, sillä haaveilen tuollaisesta takista! Nimensä mukaisesti kirja kertoo saksalaisesta Joy-tytöstä, joka saapuu sateessa äitinsä sukulaisten luokse Ruotsiin. Joy on kärsinyt natsi-Saksan sodan kauhuista ja painajaiset vaivaavat häntä edelleen öisin. Joyn äiti, Ann-Mari Thauler on kuuluisa filmitähti, jota syytetään vakoilusta kotimaassaan. Tytär palvoo ja ikävöi äitiään, josta hän on huolehtinut pienestä saakka.
Wingbergin varakas perhe ottaa tytön avosylin vastaan, mutta uuden tulokkaan sopeutuminen perheeseen ei käy helposti. Joy on nuori kapinallinen, joka kulkee mieluummin omia teitään. Hän on sulkeutunut eikä päästä ketään lähelleen. Joy ystävystyy perheen pojan Knutin kanssa ja heidän välillään hiukan kipinöikin. Joy ei ole vielä valmis käymään koulua, mutta saa yksityisopetusta äitinsä serkulta, yhteiskoulun rehtori Frejlingiltä. Joy osaa laulaa ja niinpä koulun komistus Dag värvää hänet bändiinsä. Tahattomasti Joy sekaantuu Dagin lunttaamistapaukseen.
Tyttö sateessa kuvaa hyvin realistisesti ja aidosti nuorten maailmaa. Levottomuutta, kiihkeyttä, ailahtelevaa mielialaa, isompien kysymysten pohdiskelua, kasvukipuja ja kypsymistä. Joy kasvaa tapahtumien mukana ja tiedostaa vaikean tytär-äiti-suhteensa. Otetaanpa tässä 50-luvun tyttökirjassa puheeksi myös seksi, ja tytön ja pojan välisessä suhteessa! Joy riitelee Dagin kanssa, koska ei hyväksy tämän vaatimuksia tyttöystävälleen.
"Kun kaikki oli kurjimmillaan siellä meillä, näin aika monen samanikäisen toverini tekevän mitä tahansa hyötyäkseen jollakin tavoin. Ja näin miten he katuivat ja pelkäsivät jälkeenpäin. Silloin tajusin, että ihmisiä on nähtävästi kahta lajia: ylpeät ja varmat, jotka vain ottavat vastaan, ja arat ja heikot jotka joutuvat antamaan. Sodassa ovat voitetut heikompana puolena. Rakkaudessa tytöt." (168)
Tyttö sateessa oli oikein virkistävä ja paikoitellen yhteiskuntakriittinen tyttökirja lukukokemuksena. Se on osa Vihreä kirjasto-haastettani, jonka lanseerasin syksyllä. Suosittelen, jos saatte kirjan käsiinne! On vain niin harmillista, kun kirjojen kansikuvittajista ei löydy mitään tietoja...
Tämä oli yksi suosikeistani ja tämän pitäisi löytyä minulta Vihreän kirjaston julkaisemana eli ei ole tuota ihanaa kantta.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että pitäisin tästä vieläkin. Samoin kuin Mustasta kahleesta eli pitää olla vähän särmää, mutta ei niin paljon henkilöitä kuin kirjassa Seljan Tuli ja Lumi, se on sekava.
Olisipa hieno sadetakki♥
Kiva kuulla Leena, että tämä on ollut suosikkikirjojasi! Oletko lukenut paljonkin näitä Vihreä kirjaston kirjoja?
PoistaSiis tämä kansikuva on aivan ihana ja kelpaisi minullekin tuo sadetakki! :)
Kansi näyttää Maija Karman tyyliltä. Kirjakin vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaVauhko, minulla on mielikuva, että Kurenniemen Kesälinnun kansikuva olisi Maija Karman kuvittama ja se on saman tyylinen kuin tämä! En ole Kesälintua lukenut (vielä), mutta olen jossain blogissa nähnyt kirjasta kuvan!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaÄskeinen viesti karkasin ennen aikojaan, mutta uusiksi:
PoistaMeinasin sanoa samaa kuin Vauhko ja Reeta: Maija Karma tuli tuosta tyylistä mieleen, etenkin tytön kasvoista, jotka ovat vähän kuin Seljan tyttöjen kasvot Rauha S. Virtasen kirjojen kansissa.
Maria, katselin Seljan tyttöjen piirteitä ja juuri silmien ympärys ja kulmat ovat saman tyylistä molemmissa kirjoissa!
PoistaMinäkin katsoin heti, että on kyllä todella nätti kansi. :)
VastaaPoistaVJ, tämä on yksi hienoimmista, joihin olen törmännyt tyttökirjoissa! Vaikka onhan niitä paljonkin upeita, mutta tämä on jotenkin pysäyttävä...
PoistaHieno kansi, kiinnostava kirja ja hyvä lainaus.
VastaaPoista".. ylpeät ja varmat, jotka vain ottavat vastaan, ja arat ja heikot jotka joutuvat antamaan...."
Kuten jossain toisaalla on todettu, "jotkut ovat kuin mustat aukot, kaikki materia sinne katoaa, eikä mitään tule tilalle" :(
Ihana kansi! Minäkin veikkaisia Maija Karmaa, hänhän on tehnyt kannet varmaan puoliin kaikista vanhoista tyttökirjoista! :-D
VastaaPoistaKuulostaa muutenkin kiinnostavalta kirjalta!
Kanteen ihastuin minäkin heti ensi silmäyksellä! Ja tuollainen sadetakki olisi unelma :)
VastaaPoistaKirjakin kuulostaa mielenkiintoiselta. Täytyypä tarkistaa, löytyykö sitä meidän kirjastosta.