Enid Blytonin jännittävät kirjasarjat olivat ahmimisikäiselle minälleni suurta herkkua lapsuudessani, puhumattakaan niistä herkullisista ruuista! Seikkailu-sarjasta pidin kovasti ja olen pitkään halunut lukea yhden seikkailukirjan uudestaan. Viisikkoja innostuin pari vuotta sitten lukemaan uudelleen, mutta ne olivat liian koukuttavia, joten tein siitä addiktiosta lopun!
Seikkailu-sarja sisältää kahdeksan osaa ja viimeisin niistä Seikkailujen joki (WSOY, suom. Riitta Wejberg, 1979) ilmestyi 1955. Kirjailija kirjoitti kirjan vain viidessä päivässä! Kirjan juoni ei ole ihan Blytonin parhaimmasta päästä, mutta tarina tempaisi kuitenkin niin hyvin mukaansa etten sitä malttanut lopettaakaan.
Seikkailu-kirjoissa seikkailevat aina kaksi sisarusparia Anne ja Jack sekä Dinah ja Filip. Mukana arvoitusten ratkaisemisessa on myös Jackin puhuva papukaija Kiki. Kiki matkii ihmisten puhetta ja laukoo huvittavia huomautuksia. Tässä seikkailussa lapsille suureksi avuksi vaaratilanteissa on juuri Kikin taito matkia poliisipillin vihellystä!
Lapset ovat sairastaneet vakavaa influenssaa ja lääkärin määräyksestä he lähtevät koulunkäynnin sijasta toipumislomalle perheensä kanssa. Perheen päällä, Bill Cunninghamilla on taas huippusalainen hallituksen tehtävä suoritettavanaan, ja heidän matkansa suuntautuu Syyrian lähelle. Billin on pidettävä silmällä vaarallista miestä nimeltä Raya Uma ja otettava selvää tämän hämäristä puuhista. Koko perhe matkustaa jokialuksella pitkin seikkailujen jokea. Jännittäviä hetkiä sisältävä matka huipentuu maanalaisen temppelin löytämiseen, unohtamatta aarteita ja käärmeitä! Neuvokkaat lapset lopulta ratkaisevat arvoituksen ja pelastavat samalla perheensäkin.
Blyton osaa taitavasti loihtia salaperäisen ja jännittävän miljöön tarinansa ympärille. Oman tunnelmansa kirjoihin luo Stuart Tresilian kuvitukset ja värikkäät kansikuvat, jotka ovat alkuperäisiä. Kirjailija sai aikanaan kritiikkiä stereotyyppisestä maailmankuvastaan ja aikuisena lukiessa siihen tulee kiinnittäneeksi huomiota. Tässä kirjassa on hellyyttävä ja kovia kokenut orpo Oola-poika, joka seuraa salaa lapsia jokialukselle. Oola saa kyllä töitä alukselta ja on palvelijan, ei sentään lapsiorjan asemassa. Arvoitukseksi lopulta jää, miten hänelle käy, kun Cunninghamin perhe palaa takaisin kotimaahansa. Stereotypioista taas kertoo sekin, että paikallista väestöä kuvataan alkeelliseksi ja jopa haisevaksi!
Eniten minua hämmästytti poikien Filipin ja Jackin dominoivat hahmot tarinassa. Tytöt, Anne ja Dinah taas ovat enemmän sivurooleissa. Pojat ovat toiminnallisia ja tekevät kaikki päätökset. Ilmeisesti näin on muissakin Seikkailu-kirjoissa, vai tietääkö joku toisin? Viisikoissa olen niin tottunut poikatyttöhahmo Pauliin, joka on sarjan keskeisin henkilö. Seikkailu-kirjoja aion varmasti joskus lukea lisää, ovat ne sen verran viihdyttäviä ja tunnustan - koukuttaviakin! Suosittelen myös tutustumaan Enid Blytonin suomennettuun elämäkertaan, jossa kerrotaan kirjailijan hurjista kirjoittamisprosesseista!
Kiitos asiantuntemuksesta Sara.
VastaaPoistaBlytonin kirjoista huomaa, että ne on kirjoitettu joskus "yhdeltä istumalta" samoin kuin Simenonin Maigret-sarjan teokset.
Tämä on minusta vahvuus, ne pitää myös lukea nopeasti, ja ne ovat autenttisia.
Kiitos Jokke! Ihan samaa mieltä! Nopeasti kirjoitettu nopeasti luettu-periaatteella!
PoistaJokke usko tai älä, mutta Maigret-sarja on yksi lapsuuteni suosikeista ja olen joskus ajatellut siitä täällä kirjoittaa... Oletko jostain lukenut Simeonin tavasta kirjoittaa tai jotain elämäkertaa hänestä?
Olen lukenut Maigretin Intiimit muistelmat, joka on osin huono kirja, missä on selityksien makua. Olennaista on kuitenkin siinä miten hän kuvaa Maigret-kirjojen ja ylipäätään kirjojen kirjoittamista, hän istuu kirjoituskoneelle ja alkaa kirjoittaa.
PoistaPidän kovastikin Maigret-kirjoista, ja tein aivan lyhyen postauksenkin yhdestä
http://joklaaja.blogspot.fi/2011/07/georges-simenon-maigret-ja.html
Nämä on niitä "alkupään juttuja" :)
Täytyypä kurkata blogista tuo juttusi ja Simenonin Intiimit muistelmat haluan ehdottomasti lukea! :)
PoistaSeikkailujen saari ym olivat suosikkejani, pikkuveljellä oli kyllä viisikkoja ja serkuillakin, mutta ne eivät minua niin innostaneet.
VastaaPoistaHauskaa kuulla Sirpa! Olisi kiva lukea juuri sarjan ensimmäinen osa!
VastaaPoistaSeikkailujen sirkus on mielestäni paras ja Seikkailujen meri, laakso ja linna ovat hyviä myös. Vuori ja joki, ne eivät ole kovin hyviä.
VastaaPoistaLuen Blytoneita edelleen. Blyton kuvaa hienosti Britannian luontoa. Piikkipensaisiin voi todellakin piiloutua sisälle. Ne oikeasti ovat onttoja sisältä. Ja puut, en olisi uskonut, että niihinkin voi piiloutua. Puut ovat todella erilaisia kuin Suomessa.
Poliittinen korrektius puuttuu, jos nuin kömpelösti voi sanoa. Mutta luonnon kuvaus on loistavaa!
Totta Blytonin luontokuvaus on mahtavaa ja niistä tuli lapsena houkutus englantilaisille nummille ja saarille... jonne en ole kyllä vieläkään päässyt!
PoistaOsa Blytonin kirjojen lumosta selittyy varmasti juuri luonnonkuvauksilla. On jännittäviä laaksoja, luolia, saaria, metsiä, järviä, merenrantaa, rauniota jne. Jännittävimpiä ja parhaiten mieleen jääneitä ovat juuri Seikkailu-sarjan kirjat ja sitten seuraavat Viisikot; Salaisuus- js SOS-sarjat taas olivat jo melko lapsellisia ja niistä puuttuu tuo "villi" seikkailuympäristö lähes kokonaan, eivätkös ne sijoitu pikkukaupunkimiljööseen?
VastaaPoistaNämä tyttöjen ja poikien roolit ovat tosiaankin ärsyttäviä kuten tuon ajan kirjoissa yleensäkin. OK, Leo (Julian) on vanhin ja ehkä siksi myös Viisikko-jengin auktoriteetti, mutta Pauli (George/Georgina) kapinoi kiitettävästi kapeaa tytönrooliaan vastaan, kun taas Anne-serkku valmistaa tyytyväisenä aterioita veljilleen ja serkulleen ja vinkuu ja vikisee jännittävimmissä seikkailun käänteissä. Aina hän myös muistaa mainita kirjojen alkumetreillä, ettei ollenkaan kaipaa seikkailuja, vaan ihan tavallista, rauhallista lomaa! Samanlainen pikku hissukka (suomennoksen nimeä myöten!) on Seikkailu-sarjan Anne (alkuperäisten kirjojen Lucy-Anne); Dinah ei ole Paulin tapainen poikatyttö, mutta sentään vähän reippaampi kuin Anne. Muistan että minua aina harmittivat nuo vikisijät ja perinteiseen naisenrooliin jo lapsina alistuneet tytöt Viisikoissa ja Seikkailu-sarjassa, vaikka ahminkin nuo sarjat kokonaisuudessaan ja kai useampaankin kertaan läpi! ;)
VastaaPoistaToisaalta sehän on monimuotoisuutta, kun lapset ovat niin erilaisia luonteiltaan. Eihän kaikki lapset ole samanlaisia, toiset viihtyy kotona, ovat sisäkissoja, toiset menevät ja touhuavat. Se on sitä rikkautta. Toisaalta jos henkilöhahmo on oikein puhumaton ja ei saa mitään aikaiseksi, niin se kuulostaa kyllä tylsältä.
PoistaKatjan analyysi on byvä, mutta onhan niitä vinkujia oikeastikin tyttö- ja poikaporukoissa. Jotkut alistuvat rooliinsa :)
PoistaMuistan kyllä, että Viisikon Annen hahmo ärsytti minuakin! Lapsena pidin juuri tyttöhahmoista, jotka eivät edustaneet niin perinteistä ja alistuvaa "sukupuoliroolia". Tytöissä piti olla nimenomaan särmää, rohkeutta ja itsenäisyyttä! Ne kiehtoivat minua ja kiehtovat edelleen. :)
PoistaMinä tykkäsin lapsena näistä Seikkailu-kirjoista enemmän kuin Viisikoista. Voisipa kerrata!
VastaaPoistaSalla kertaapas, mutta ehkäpä ei kannata tästä kirjasta lähteä seikkailemaan! :)
PoistaEnid Blytonin kirjat luin uudestaan aikuisena ja iloa niistä vieläkin. Kun ajatteleee et lirjoitettu 1943–1961, niin onhan ne roolit sen mukaiset, poikatyttöhahmo yrittää vähän muutella ajatustapaa. Ennakkoluulottomia toki ja seurustelevat kaikkien kanssa.
VastaaPoistaHannele, kiva kuulla! Olen muuten ihaillut blogissasi Viisikko-kirjoja, joita olet kerännyt vanhemmilla kansilla! :)
PoistaSeikkailujen -sarja on muistojen -sarja meidän perheessä
VastaaPoistaKirjastosta haettiin kasetit lainaan viikonlopuiksi. Aloitettiin heti kun kirjastosta tultiin ja koko perhe isä, äiti ja kolme lasta kuunteli niitä pieniä siivousaskareita tehden ja välillä niin lumoutuen että kaikki toiminta pysähtyi kokonaan. Kuunneltiin kaikki kasetit loppuun asti. Sitten vielä kuunneltiin uusinnat loma-aikoina, autossa kasettisoittimella. Lukijaääni oli ihan huippu!
Aivan ihania muistoja Kikka ja olette viettäneet koko perhettä yhdistäviä lukuhetkiä! :)
PoistaMä vedin koko sarjan putkeen maratonina joulukuun lopussa. Blyton nyt vaan on edelleen yksi mun lempikirjailijoista ja Seikkailu-sarja on parasta hänen tuotannostaan.
VastaaPoistaVelma, mahtava lukumaraton! Minun suosikkeja olivat Viisikko- ja tämä Seikkailu-sarja. Sos-sarjaakin luin, mutta vähiten pidin Salaisuus-sarjasta.
Poistahuono
VastaaPoista