Mikä lukemasi SUOMALAINEN TYTTÖKIRJA on ollut kaikista vaikuttavin? Miksi?
Kaikkien vastanneiden kesken arvon KAKSI KIRJAPAKETTIA. Vastausaikaa on 10.9.10 asti. Muista ilmoittaa sähköpostisi (se ei tule näkyviin)! Esitä tämä kysymys myös äidillesi, isoäidillesi tai ystävällesi ja pyydä heitäkin vastaamaan blogiini.
1. KIRJAPAKETTI sisältää kirjat: Helga Nuorpuu (1946): Ruusulan viimeinen tyttö, Anni Swan: Iris Rukka (1990), Mary Marck: Vähän enemmän Eevasta (1982), Rebekka Räsänen: Anneli Juoniemen kartanossa (1963), Anni Polva: Tiina ottaa vastuun (1976) ja Rauha S. Virtanen: Tuletko sisarekseni (1973)
2. KIRJAPAKETTI sisältää kirjat: Merja Otava: Priska - kesästä kesään (2001), Tuija Lehtinen: Rebekka tarttuu toimeen (2007) ja Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F ja minä (2008).
Kirjapakettien kirjat ovat käytettyjä, mutta hyväkuntoisia ja siistejä. Helga Nuorpuun kirja on ikäisekseen lukukunnossa. Vastauksenne ovat erittäin lämpimästi tervetulleita!
P.S. En kommentoi vastauksianne vielä vaan teen niistä yhteenvetoa seuraavaan postaukseeni ja julkistan samalla arvonnan kaksi kirjapaketin voittajaa!
Voi, olisi ollut helpompi vastata ellei kysymyksessä olisi ollut tuota sanaa 'suomalainen'...
VastaaPoistaIiris -rukka oli ensimmäinen ja järisyttävin, jonka luin, mutta sanon siltikin: Rauha S. Virtanen ja Luumupuu kukkii.
Vaikka olen lukemisen ammattilainen (usko tai älä, työtodistukset paljastavat sekä lukemisen että kirjoittamisen kohdaltani...), en huomannut sanaa 'miksi?'. No, en muista enää syytä, mutta tuon kirjan takia meidän ensimmäinen hedelmäpuu oli luumupuu, kun perustin tylsän kasvimaan tilalle hedelmäpuutarhan ja Lumimies väittää, että sanon joka kevät, että 'olen lukenut kerran ihanan kirjan, jonka nimi on Luumupuu kukkii'.
VastaaPoistaItselleni tulevat mieleen Tiina-kirjat.Miksi, en tarkalleen muista,mutta muistan sen,että ahmin niitä suurella innolla.Itselläni oli muutama,ja menin kirjastoon lainaamaan kai ne kaikki muut.
VastaaPoistaTietenkin Tirlittan, orpotyttö ihmisten ihmemaassa. Jotenkin olen vain samaistunut häneen jo lapsena.
VastaaPoistaMinun järisyttävin lukukokemukseni suomalaisista tyttokirjoista on aikuisiällä lukemani Rauha S. Virtasen Seljalta maailman ääreen. Seljani koirankorville lukeneena oli riemullista palata katsomaan mitä Seljan perheelle kuuluu vuosien jälkeen, ja mukaansatempaava tarina sai kyyneleet silmiin.
VastaaPoistaHei! Kaikkein eniten mieleen on jäänyt Elina Aron Ystävämme Karoliina. Sen sävy taisi olla jo 60-luvun lopullakin vanhahtava. Tarina opettavainen ja hyveellinen, ehkä nykyajan tytöt eivät jaksaisi rampaan vaatimattomassa kodissa varttuvaan Karoliinaan samaistua. Toivoisin kuitenkin, että moni löytäisi tämän kirjan - siihen kätkeytyy kyllä hiukkasen romantiikkaakin.
VastaaPoistaSamantapainen lukukokemus on ollut Aili Konttisen Inkeri palasi Ruotsista, kertoo siis sotalapsen tarinan - ja melko realistisesti on lapsen psykologiaa tämä kirjoittaja tajunnut ja ollut melkeinpä aikaansa edellä, kun on kirjan kirjoittanut. Sotalapsina olleiden ongelmiin on vasta heidän mummo- ja pappaiässään alettu kiinnittää huomiota.
Mun ääni menee Seljan tytöille! Koko sarjalle siis... Ihanan tunnelmallisia ja plussana hienoa ajankuvaa lähimenneisyyden Suomesta!
VastaaPoistaVaikuttavin suomalaisista lienee Rauha S. Virtasen Seljan tytöt ja koko Selja-sarja.
VastaaPoistaOi, nuorena tuli ahmittua kaikki mahdolliset Tiina-kirjat mm. Siksi ne ovat vielä näin aikuisiälläkin mielessä vaikuttavimpana kotimaisena tyttökirjakokemuksena. Näin jälkikäteen asiaa mietittyä, olen tajunnut syynkin sille, miksi juuri ne tyttökirjat vetosivat niin kovasti. Polva tavoitti Tiinan hahmossa jotain sellaista ihanaa hulvattomuutta, viattomuutta ja nuoruuden kynnyksellä tuttuja tuntoja, mikä teki lukukokemuksesta niin intensiivisen. Muistan kuin nauraa rätkätin ääneen kommelluksille, mitä Tiinalle sattui:)
VastaaPoistaOma suosikkini on Rauha S. Virtasen Selja-sarja - siis koko sarja, eika vain yksittainen kirja.
VastaaPoistaOlen lukenut sarjan nelja ensimmaista kirjaa useita kertoja, ja ne ovat aina aiheuttaneet nostalgiaa ja kaipuuta aikaan, jolloin en ollut itse edes syntynyt! Muistan kuitenkin omasta lapsuudestani 70-luvulta tavallaan samanlaista yleista viattomuutta ja rehellisyytta, joka vaikuttaa sittemmin enimmakseen kadonneen maailmasta.
Luin kirjat taas uudelleen, ehka n. 15 vuoden tauon jalkeen (ja olen sittemmin lukenut ne taas pariin, kolmeen kertaan), ja koin ne aivan eri tavalla aikuislukijana! Samat nostalgiafiilikset loytyivat kuitenkin uudelleen, ja nautin myos tuoreemmasta Seljalta maailman aareen -kirjasta. (Vasta asken sain tietaa siita ihan uusimmasta, sarjan paattavasta, kirjasta. Pakko hankkia sekin tassa lahitulevaisuudessa..)
Minä olen lukenut kaikki Anni Polvan Tiina-kirjat nuorempana ja ne todella vaikuttivat minuun kovasti. Sanoisin että vaikuttavin Tiinoista oli "Tiinalle otetaan pikkusisko" jossa Tiinan perhe muistaakseni adoptoi sukulaistyttö Tinttamarin Tiinalle siskoksi. Jo silloin nuorempana minusta oli niin hienoa, kuinka Tiinan perhe antoi rakastavan kodin tälle tytölle.
VastaaPoistaTäytyy tunnustaa, että en ole pitkään aikaan lukenut tyttökirjaklassikoita, täytyisi ehdottomasti ottaa Tiinat uudestaan lukuun. Sen verran paljon Tiina vaikutti minuun, ihailin aina hänen rohkeuttaan ja olisin halunut olla kuten hän;D
Tyttökirjojen tyttökirja on minulle Merja Otavan Priska. Nyt sen viimeisimmästä lukemisesta on aikaa viitisentoista vuotta, mutta sitä ennen se oli lukulistalla aina säännöllisin väliajoin. Vaikuttavuus syntyi jonkinlaisesta tunnistamisen kokemuksesta, vaikka Priskan kaupunkimaailma olikin itselleni vieras.
VastaaPoistaHaluaisin tuoda esille yhden ihanan vanhan kirjan, joka teki minuun suuren vaikutuksen nuorena tyttönä. Nyt vielä vanhanakin muistan sen tunnelman, jonka kirja herätti. Mieluisa kirjani viisikymmenluvun alussa oli, Sammatin sisarukset. Oikea kulttuuriromaani, vuodelta 1947. Kirjan on kirjoittanut Hilja Haahti ja sisarukset ovat Elias Lönnrothin tyttäriä.
VastaaPoistaKirja on ajan hengen mukaan puhdashenkinen ja kaunis. Siinä kerrottiin tyttöjen heräävästä kiinnostuksesta poikiin ja sairauden piinaamasta elämänjanosta.
Kirja on kaunis ja herkkä katsaus Suomen lähihistoriaan ja aikakauden kulttuurihenkilöihin. Rauhoittavaa luettavaa, jossa sielu lepää.
Vaikea kysymyksenasettelu, sillä vaikuttavia suomalaisia tyttökirjoja (jos kohta ulkomaisiakin) on ollut niin monta. Mutta pakko kai valita; Aili Konttisen teos Marketan seitsemäs koulu (WSOY, 1948) on ollut monesti luettu ja paljon rakastettu. Marketta on karjalaistyttö, jonka evakkoperheen
VastaaPoistakohtalo liikutti. Marketta on jatkumoa tyttökirjallisuuden perinteen hyvälle ja valoisalle sankaritarhahmolle, mutta hänellä on myös paras ystävätär Paula, jonka pappi-isän alkoholismi on ajan tyttökirjallisuuteen vertautuneena sangen erilainen (http://www.lappeenranta.fi/?deptid=12983)
Mutta monta muutakin rakasta teosta on, esimerkiksi Vartiaisen Tule mukaan, Mirjami (WS, 1968), jossa kaupunkiin muuttanut Mirjami joutuu miettimään omaa taustaansa. Sekä Marketan että Mirjamin kohtalona on ollut maalaistytön sopeutuminen kaupunkiin, molemmilla on omat ongelmansa, mutta teosten
yleissävy on valoisa.
Lisäksi olen rakastanut paljon Mary Marckin (Kersti Bergrothin) teoksia, esimerkiksi Nanna (Otava, 1922) on kulunut käsissäni, samoin kuin Minnan syyslukukausi (Otava, 1926). Marckin teoksissa viehätti ajankuva ja helsinkiläisyys, samasta syystä esim. Anni Swanin klassikot olivat lempiluettavaa. Espa, Fasu ja kaikki muut epookkiin kuuluvat viehättivät.
Yllämainitut ovat klassikkoja, uudemmista olen pitänyt paljon esim. Tuija Lehtisen tuotannosta.
Kyllä se minullakin on tuo Tirlittan. Olen lukenut Seljan tytöt ja Tiinat ja Anni Swannit sun muut, mutta tuo Tirlittan teki kyllä järisyttävän vaikututksen. Jokaisen luvun aloittava runo, Tirlittanin kekseliäisyys ja neuvokkuus ja kaikki se tragedia ja draama. Aivan ihana kirja! :-D
VastaaPoistaKyllä ikimuistoisin JA VAIKUTTAVIN on se ensimmäinen!
VastaaPoistaKun viidenkymmenenkahdeksan vuoden jälkeen sain äskettäin sen käteeni, huomasin muistavani yllättävän paljon kirjan sisällöstä jo ennen lukemista: sisukkaan Virpin, jolla oli ymmärtävä isä ja ankara äiti; epäoikeudenmukaisen opettajan ja resupekkapojan, jota Virpi puolusti urheasti muiden lasten pilkatessa.
Eikä kirja ollut menettänyt tenhoaan näinä pitkinä vuosina, totesin luettuani sen uudestaan.
Opin lukemaan kuusivuotiaana, mikä on oikeastaan hämmästyttävää, sillä lapsuudenkodissani ei juuri luettu eikä minulla ollut muita kirjoja kuin pari lahjaksi saatua pikkulasten satukirjaa. Kun aloitin kansakoulun vuonna 1951 Korsossa, olin luokkani ainoa jo lukeva. Vilkkaana lapsena en malttanut olla hiljaa paikallani, kun muut opettelivat aakkosia ja harjoittelivat tavaamista. Silloin opettajani Maija Judin antoi minulle Leena Härmän kirjan ”Pieni Tuittupää”. Uppouduin siihen ja elämäni lukutoukkana alkoi.
Iän karttuessa tartuin tietokirjoihin ja aikuisten romaaneihin ja mihin vain, missä on tekstiä. Ruokapöydässäkin luen tuoteselosteita ketchuppipulloista ja reseptejä maitopurkkien kyljistä.
Tyttö- ja nuortenkirjoja en ole hylännyt koskaan, vaan lukenut niitä aina, sekä vanhoja että uusia. Pidän paljon Tuija Lehtisen ja Salla Simukan ja monen muun kirjoista, mutta väkevimmät tyttökirjaelämykseni saan yhä lapsuuteni ja nuoruuteni klassikoista. Kotimaisista nostan esiin Tuittupään lisäksi ihanat ja liikuttavat Aili Konttisen ”Inkeri palasi Ruotsista” ja Jaakko Terenttilän nuorena kuolleesta runoilija Isa Aspista kertova ”Rauhaton ja vaahtopää”.
Rauha S. Virtasen kaikki kirjat ovat lukuelämyksiä, kaikkein eniten minua puhuttelevat "Ruusunen" ja "Lintu pulpetissa".
Ennen kuin vastaan kysymykseesi, kerron saman mitä monet vastaajat ennen minua: Kysymys on vaikea, koska on miltei mahdotonta keksiä yhtä yksittäistä tyttökirjaa. Ensin ajattelin, että valitsen yhden, mutta päätin sittenkin ainakin mainita kolme kirjaa. Ne ovat Anni Swanin Iiris rukka, Rauha S. Virtasen Virva Seljan yksityisasia sekä Merja Otavan Priska.
VastaaPoistaIiris Rukka ei ole mielestäni mainitsemistani kirjoista paras, mutta se on ollut vaikuttavin. Syitä siihen on paljon. Ensiksikin löysin Iiris Rukan (kuten muutkin suosikkini) mummolastani, jossa kirjat olivat tallessa äitini ja tätini lapsuusvuosilta. Liitän aina Iiriksen mummolani ”hienoon kamariin”, sileäsamettiseen nojatuoliin sekä mummoni leipomiin herrasväenleipiin. Lukeminen on subjetiivista! Iiriksen tarina vei mukanaan ja kosketti. Iiriksen maalaisuus ja naurunalaisuus kaupungissa kolahtivat minuun samaan aikaan, kun luokkatoverini olivat nauraneet punaisille kaunoluistimilleni. Vaikka pidin suuresti Iiriksen puolta, ihailin samaa Heinon tyttöjä. Heissä oli sellaista tyyliä, jolloista pohjoissavolainen 80-luvun koululainen ei ollut koskaan nähnyt. Toisaalta halusin jo silloin, alle kymmenvuotiaana säilyttää itsessäni sen luonnonlapsen, joka ei koskaan jättänyt Iiristä. Halusin samoilla syysmetsässä ja katsoa rannalla kurkien lähtöä. Toisaalta opin Iiriksestä, että kaikilla piti olla muhvi eikä villalapasia (minulla, totta kai, oli lapaset) ja että Fazerille pääsy oli jotain ihmeellistä. Ja totta tosiaan: joka kerta, kun nyt aikuisiällä ja vieläpä pääkaupunkiseudun asukkina astun sisään Kluuvinkadun Fazerille, tunnen itseni hieman maalaiseksi ja aika paljon Iiris rukaksi.
Kaksi muuta kirjaa, Virva Seljan ja Priskan, mainitsen nyt vain pikaisesti. Rakastan Rauha S. Virtasen kirjoja. Tuletko sisarekseni, Luumupuu kukkii, Joulukuusivarkaus ja Seljat ovat sydämeni kirjoja. Niitä luen edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Virva Seljan yksityisasia nousee nyt esille, koska lapsena ja teininä halusin kirjailijaksi, olin kaverieni keskellä hieman yksinäinen – vähän kuin Virva Selja. Rakastin ja vihasin Virvaa samalla kertaa. Olisin halunnut olla kuin Kris, suosittu ja kaunis, huoleton tyttö, mutta olin enemmän Virva, hieman Kriskin (en yhtään Margareta enkä Dodo). Omissa oloissani viihtyvä, kirjallinenkin. Virvan tutustuminen Jussiin toi Virvaan särmää ja aloin ihailla häntä. Debussyn ja rockin vuoropuhelussa oli paljon tartuntapintoja.
Priska taas oli minulle kaikkein eniten oma löytö. Sekin äitini kirjoja, mutta sellainen, jota kukaan ei suositellut, jota kukaan tuttavani ei lukenut. Keksin Priskan itse. Ihmettelin kirjan nimeä. Priskassa pääsin Helsinkiin, sain elää kesää, viruttaa uikkareita, ihmetellä maailmaa, sitoa hiukseni ponihännälle ja vetää jenkkarit jalkaan. Sain olla minä itse, juuri sellaisena kuin olin. Priska tarjosi minulle kokonaisen varhaisteinin maailman, joka oli niin erilainen kuin kasariheviä kuunteleva ja Micmaceihin pukeutuva oma sukupolveni.
Huh, innostuin tästä kysymyksestä :)
Marjatta Kurenniemen Onnelia ja Annelia ei taideta laskea vielä ihan tyttökirjoihin... Tyttökirjat olivat minulle rakkaita, ja nyt aikuisena olen alkanut kerätä niitä omakseni - lapsena hain kirjat kirjastosta.
VastaaPoistaLuin hirveästi Anni Polvan Tiina-kirjoja, ja Anni Swanin Iiris rukka on myös minulle rakas kirja, mutta kaikkein vaikuttavin oli Mary Marck Eeva-kirjoineen. Valitsen vaikkapa sarjan ensimmäisen osan Eevan luokka. Joku Eeva-kirjojen tunnelmassa oli tuttua, samastuttavaa ja toisaalta ihanan vanhanaikaista sekä kiehtovaa. Pidän vielä aikuisenakin lämpimistä perhekuvauksista, ja Eevan perhe sekä koti olivat suloiset. Myös kaveriporukka oli mahtavan moninainen ja toinen toistaan tukeva.
Karoliina
Siitä lähtien kun ekaluokkalaisena ensimmäistä kertaa astuin lainastoon sisälle, olen rakastanut kirjoja ja lukemista! Perheessäni ei harrastettu lukemista, joten kirjojen maailma oli minulle uusi. Lukemaan oli oppinut "itsestään" jo pari vuotta aiemmin. Alkuaikojen sadut ja lastenkirjaklassikot vaihtuivat pian tyttökirjoiksi ja vaikea oli valita, mikä noista 60 -luvun lopun ja 70-luvun alun lukukokemuksista olisi se kaikkein ihanin. Kotimaisuus oli yksi hyvä rajaaja, jäivät Pikku Prinsessa, Annat ja Pikkunaisia pois...
VastaaPoistaSiispä sanonkin, että Rauha S Virtasen Selja-sarja.
Kirjat kertovat Seljan perheestä. Perheestä, jollaisen olisin toivonut itsellenikin. Sisaruksia ja lasten tekemisistä ja lasten kanssa tekemisestä kiinnostuneet vanhemmat.
En tiedä onko tämä vaikuttavin, mutta ensimmäisenä tuli mieleen Iiris Rukka. Sain sen kummitädiltä syntymäpäivälahjaksi. Tiina-kirjat olen kans lukenu ja Tuija Lehtisen kirjoja. Täältähän saa hyviä luku-vinkkejä...esim. Rauha S. Virtasen kirjoja en ole lukenut ainuttakaan...
VastaaPoistaSiis Lumiomena sanoi KOLME! Nyt minä kans': Iiris-rukka vaikuttavin, Luumupuu kukkii, siinä se jokin ja sitten koko Selja-sarja. Tilasin juuri kirjan Seljan Tuli ja Lumi! Se minulta vielä uupui.
VastaaPoistaTiina-kirjat olivat ainoita kotimaisia tyttökirjoja, joita olen lukenut. Ne tekivät minuun suuren vaikutuksen, ja koko nuoruuteni haaveilin siitä, että olisin kuin Tiina. Hän oli rohkea, rehellinen ja ajatteli itse, eikä suostunut toimimaan valmiiden kaavojen mukaan.
VastaaPoistaSattumalta löysin tämän blogin kesken työpäivän, litteroinnin välissä kun on pakko pitää muutama blogitauko. Kommenteissa on jo mainittu kaikki minullekin rakkaat tyttökirjat: Seljan tytöt, Tiina-kirjat, Priska.
VastaaPoistaOma ykköseni on kuitenkin Anni Swanin Iiris Rukka. 18 vuotta vanhempi isosiskoni toi sen minulle kirjastosta, luin sen ekaluokkalaisena pikkurääpäleenä vintinportailla istuen, ja itkin. Ai miksi tämä? Ei sitä voi selittää. Iiris on niin reipas, rohkea ja vahva. Sellaiseksi halusin itsekin tulla, ja sellaiseksi elämä minut teki.
HEI, tämä tyttökirjablogi yleensä ja meneillään oleva kilpailu erityisesti ovat niin kivoja, että kirjoitin kilpailusta omassa blogissani ja linkitin sarankirjablogin sivulaatikkoon.
VastaaPoistahttp://ahkulukee.vuodatus.net
Ei minun lukijapiirini kovin laaja ole, mutta muutaman kisaan osallistujan tai ainakin lukijan luulen linkin kautta tulevan.
Vaikea valinta, mutta ehkä Iiris rukka..
VastaaPoistaTirlittan! Hänelle sattui hurjia juttuja ja hän kulki aina vain eteenpäin reippaalla asenteella läpi traagistenkin tapahtumien. Olisin halunnut olla niin rohkea ja reipas... Muistaakseni käveli sirkuksessakin korkealla nuoralla; tapahtumia riitti ja paikoilleen ei jäänyt itkemään, ainakaan pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaOkariinoa (vai mikä se soitin olikaan) ihmettelin ja jollain mummolla oli luuvalo - näin mielessäni mummon luiden loistavan valoa ihon ja lihasten läpi... Ja nimi Tirlittan oli niin outo ja erilainen ja kiva.
Ja ne runot! Jotkut jäivät päähän rullaamaan pysyvästi.
Sydän sykkyrällään seurasin Tirlittan-Nattilritin matkaa onneksi onnelliseen loppuun.
Ihana kasa kirjoja sinulla, joitakin muistan (Rauha S. Virtasen Luumupuu kukkii luin, vieläkin on hyllyssä, sellainen uskonnollinen).
VastaaPoistaJännää, että Priskakin mainittiin! Se on ollut itsellenikin kirja, joka on merkinnyt paljon, ja jonka olen lukenut monta kertaa. Samoin Seljan tytöt.
VastaaPoistaLukemattomiakin on hyllyssä koko joukko. Odottavat sopivaa hetkeä. Muuton yhteydessä karsin kirjamäärää. Pois lähti monta lukematonta joista ajttelin, etten varmaan koskaan kuitenkaan lue. Ja nyt olen sittenkin kaivannut osaa niistä.
Tiina-kirjoja on tullut luettua paljon ja pidinkin niistä kovasti, mutta en välttämättä laskisi niitä vaikuttavimmiksi. Sydäntäni lähellä ovat ns. modernit tyttökirjat, joita olen enimmäkseni lukenut. Kymmenisen vuotta sitten suuren vaikutuksen teki Tuija Lehtisen Laura-kirjat, jotka on tullut luettua moneen kertaan. Vaikutuin Laurasta, joka oli mukava ja hyvä koulussa, suosittu ja kaiken lisäksi Lauran ulkonäkö oli kohdallaan. Laura on siis juuri tyypillinen tyttökirjojen sankaritar, jota on helppo ihailla ja haaveilla olevansa samanlainen. Joitakin vuosia sitten luin noita kirjoja uudestaan ja hassua kyllä, inhosin kirjoja juuri em. syistä. Minusta Laura oli liian täydellinen, epäuskottava ja siksi ärsyttävä. Olisin kaivannut kirjoihin vähän lisää tosielämää, kuten sydänsuruja ja maailmantuskaa.
VastaaPoistaJK. En kyllä tiedä mahtuvatko Laura-kirjat tyttökirjojen sarjaan. Joissakin kirjastoissa nämä on luokiteltu lastenkirjoiksi, joissain taas nuortenaikuisten. Sarjan ekassa osassa Laura on seiskaluokkalainen, viimeisessä osassa hän taas pääsee ylioppilaaksi.
Koko Tiina-sarja. Parhaat Tiina-kirjat on Tiinalla on hyvä sydän, Tiina eksyy ja Tiina vauhdissa. Sain juuri tänään loppuun Tiina-sarjan, ja vähän on haikea olo että mitäs nyt lukisi. Tiina on millainen on, erilainen kuin muut tytöt eikä mikään prinsessa. Mutta juuri hänen erilaisuutensa takia Tiinasta pitävätkin kaikki, erityisesti Juha.
VastaaPoistaKaunis kaveruus joka muuttuu rakkaudeksi, on jotain niin kaunista. Ja kun eletään vaatimattomammissa oloissa kuin nykyään, ei ole puhelinta eikä rahaa ostaa joka vuosi uutta mekkoa tms. Sellaista kaipaisi nykyelämäänkin, ettei kaikki olisi niin helppoa. Asun Tampereella ja olen ihan innoissani kun saan asua ihan lähellä Tiinan kotia ja Liisankalliota ja voin fiilistellä ja ajatella mitä Tiina tekisi. Ja sitten surukseni todeta, että hän on vain kuvitteellinen henkilö. :( Parasta oli kuitenkin kohtaukset, joissa Tiina oli maalla Lehtolan mummon luona.
Seljan tytöt -kirjat olivat lempiluettavaa nuoruudessani mutta palkintokirjat toivat mieleeni myös iki-ihanat Selevä ja Kesäke -kirjat, ne taisivat olla Salme Sadeniemen kirjoittamia joskus 40-luvulla. Muistaako kukaan muu niitä? Kirjat ovat oikeita hyvän mielen kirjoja ja löytyvät edelleen kirjahyllystäni.
VastaaPoistaEeva Vaentinelle:
VastaaPoistaKiitos tiedosta!
En muista muita Salme Sadeniemen kirjoja kuin PENSION GRUNERIN TYTÖT. Sen olen lukenut ainakin kahdesti.
Laitan mainitsemasi kirjat "etsintälistalleni".
Kisa on jo ohi, mutta varmaan tänne saa vielä kommentoida tyttökirjojen parhaimmistoa!
VastaaPoistaIiris Rukka, Selja-sarja ja muut Rauha S. Virtasen kirjat sekä monet täällä mainitut teokset ovat olleet myös minulle rakkaita ja palaan niihin silloin tällöin uudelleen sekä myös kerään näitä vanhoja aarteita. Iiristä rakkaampi Swanin nuortenkirjoista on minulle kuitenkin Kaarinan kesäloma. Savolainen maisema ja reipas Potifar hajamielisine professori-isineen antavat kirjalle raikkautta, jonkinlaisia uusia tuulia muihin osiin verrattuna. Mutta toki muistan lopun ikääni, miten alkuasukas Arnellin perheessä totesi jalanjälkiä haisteltuaan, että "paha henki syömäs Woomeran!" Rauha S. Virtasen kirjoista minulle rakkaimmat ovat Tuletko sisarekseni, jota avioerolapsena tietenkin tutkin oppimismielessä, sekä Kiurut laulavat, jossa perhe puhaltaa yhteen hiileen ja missä leikitään lumoavasti paperinukeilla ja muutenkin! Yksi hyvin rakkaista kirjoista on vielä Kurenniemen Kesälintu, missä muutetaan stadista maalle ja koetaan se tietenkin järkyttävänä. Salme Sadeniemen Pension Grünerin tytöt oli viehko, mutta Selevä ja Kesäke ovat minulle tuntemattomia. Toivottavasti joku kertoo niistä lisää:) Upeita kotimaisia tyttökirjoja on paljon, ja on mahdoton panna niitä paremmuusjärjestykseen. Yksi sopii yhteen ja toinen toiseen tunnelmaan!
tämä jälki haisemas kuin Woomera, taitaa olla se oikea repliikki Arnellin perheessä, juolahti mieleen televisiota katsellessa.Myös Potifar voi olla sinnepäin, en pääse tarkistamaan kirjahyllystä, kun olen olen kyläiilemässä... Mutta tärkeintä on, että lukemishetket ovat ollet mieleenpainuvia ja elävät yhä muistoissa!
VastaaPoistaVähän myöhässä tulee vastaus, mutta... Minulle varmaan merkittävin kotimaisista tyttökirjoista oli Kerttu Juvan Vuorilinnan Lotta, olen siitä joskus blogissankin maininnut. Luin kirjan uudestaan ja uudestaan ja kävin katsomassa taloa, jossa tapahtuma tapahtui (asuin lapsena sen lähistöllä, ehkä siksi kirjastakin tuli niin tärkeä).
VastaaPoistaVuorilinnan Lotta on hämmentänyt minua vielä aikuisenakin, sillä vaikka se oli hyvin tärkeä lapsena, en ole saanut enää luettua sitä. Minkään muun tärkeän lapsuudenkirjan taika ei ole noin haihtunut! Aionkin vielä joskus kuitenkin lukea Vuorilinnan.. Ja tämän keskustelun innostaman pitää kylllä etsiä jostain myös Tirlittan, kauheaa kyllä olin melkein unohtanut sen!
Pienempänä pidin Anni Swanin kirjoista, siis "Iiris rukka", mutta vähän isompana kiehtoivat Mary Marckin kirjat, kertoivathan ne helsinkiläisistä koululaisista, "Vähän enemmän Eevasta".
VastaaPoistaPikkusiskojeni suosikkeja olivat "Tirlittan" ja Anni Swanin Iiris rukka".
Minäkin kisasta myöhästyneenä vastailen... Ihana kysymys, ja vaikea!
VastaaPoistaVaikuttavin suomalainen tyttökirja on minulle Anni Swanin Pikkupappilassa (ja jatko-osa Ulla ja Mark, ajattelen ne yleensä yhdeksi romaaniksi, vaikka ensimmäinen osa on hivenen parempi kuin toinen). Iris rukka ja Kaarinan kesäloma kyllä kovasti kapuavat samaan asemaan, mutta pidän tuon nyt ykkösenä, koska siihen olen tainnut sittenkin useimmin palata aikuisena.
Ehkä Pikkupappilassa ei ole NIIN tyttökirjamainen, koska kaikki juonikuviot eivät liity päähenkilö Ullaan, vaan esim. Heikki-rengin seikkailu keskellä kirjaa on seikkailullista poikakirjagenreä ja muidenkin sisarten elämää seurataan. (Tosin samoin on Iiris rukassa niitä Pohjolan poikien seikkailuja.) Mutta silti Ulla on mieleen jäävä, ihana päähenkilö, itse asiassa aika samanlainen kuin Iiris (eli varmaan kuin Anni itse), mutta ehkä samastuin enemmän kirjailijahaaveita elättelevään Ullaan kuin laulaja-Iirikseen.
Vaikka Ulla on Ulla (Martta Wendelinin kuvituksissa hän ei kyllä näytä ollenkaan siltä, mitä sanaa Swan käyttää kuvailemaan hänen ulkonäköään: kulmikas, vai olikohan se luonteesta...), olen vuoronperään ollut jokainen Sandin tytöistä. (Veljethän jäävät ihan statisteiksi, mikä hyvin perustelee kirjan tyttökirjamaisuutta.) Minna on ihana, hieman ehkä liiankin ihana ja etäinen, samoin Lotti kuvataan paljolti juuri ulkonäkönsä kautta, ja sen takia he eivät ole niin kiinnostavia kuin Martta ja Liisi. Liisistä olin yhdessä vaiheessa niin innostunut, että haavelin joskus kirjoittavani Liisi Sandin kouluvuodet -nimisen kirjan, taisin sitä vähän aloittaakin. Aivan viime aikoina käytännöllinen, mutta romanttinen Martta on ollut mielessäni, olen sepitellyt hänen tarinalleen jatkoa. Martassa vetoaa se surumielisyyskin, kun hänen viaton rakkautensa papinapulaiseen kokee karun, realistisen lopun.
Ovathan he aika kliseinen sisarparvi, jokainen edustaa jotain perusominaisuutta, mutta ovat silti mielestäni hyvin eläviä. Ai niin, loistavia ovat aikuiset naisetkin, Anna-äiti (ylpeä, mutta viisas - ah!) ja aivan huippu, terävä Kristiina-täti. No jaa, myös tarinan pahiksia voisi ylistää, koska hekin ovat niin hienosti kuvattuja, vaikkapa katkera Rakel-serkku. Swanin tyyli on niin loistavan miniatyristinen (tai jotain sellaista sanaa muistaakseni oli käytetty Iiris rukan ensi arvosteluissa), sen saa joka kerta todeta: ei kovin laajoja teoksia, jotkut henkilöt vedetty vain muutamalla vedolla, mutta silti niin eloiksiksi. " - Teki oikein pahaa nähdä, miten herra Hasselin oli vaikea erota meidän Miilistä, Harjulan rouva sanoi. Herrat hymyilivät. Naimi ja Miili punastuivat."
Tämä ON innostava aihe...:)
Pidän aika monista kirjoista, mutta Selja-kirjat kipuavat ykköseksi. Neljä ensimmäistä olivat juuri sellaisia ihania, tyttömäisiä ja hauskoja kirjoja, joihin pystyi tavallaan samaistumaan, mutta kaksi viimeisintä kirjaa olivat melko surumielisiä ja synkkiä, mutta kuitenkin kerronnaltaan hyviä. Neljässä ensimmäisessä kirjassa oli vain se että kaikki tytöt olivat niin täydellisiä - myös Virva - että tuli pakostakin ajatelleeksi että kaikki olivat kauniita ja bla bla, joten mitä ne oikein valittaa? Tietty myös Tiina-kirjat ja muut perusjutut...
VastaaPoistaVoi kuinka vaikea valita vain yhtä...
VastaaPoistaTiina-sarja taitaa olla ensimmäinen suomalainen tyttökirjasarja, jota luin (n. 8-9 vuotiaana aloitin). Siihen aikaan tuntui typerältä lukea "sitä rikkinäistä kirjaa", eli sarjan ensimmäisen osan ensimmäistä painosta, jonka äitini oli perinyt tädiltään... Pitkään aikaan en ole sitä lukenut, en tiedä voiko sen nostaa vaikuttavimmaksi.
Ehkä parhaiten mieleen ovat jääneet hieman vanhempana luettu Rebekka Räsäsen Juoniemi-sarja (Anneli Juoniemen kartanossa, Juoniemeä ei voi unohtaa, Jälleen Juoniemessä), joka mielestäni loppui kesken (kosiko Allan todella Annelia vai ei??).
Myös Aili Konttisen koko Inkeri-sarja (Inkeri palasi Ruotsista, Inkerin kesä, Inkerin talvitouhut) on upea.
Uudemmista tyttökirjoista yhä uudelleen palaan Tuija Lehtisen Mirkka-sarjaan, Taru Mäkisen Tinka-sarjaan sekä Jukka Parkkisen Suvi Kinos -sarjaan (voiko miehen kirjoittaman kirjan laskea tyttökirjaksi??)
Yksittäisistä kirjoista suosikeiksi nousevat Anni Swanin Ollin oppivuodet ja Pauli on koditon (vai lasketaanko ne tyttökirjoiksi?) sekä Britta-Lisa Joutsenen Taivas mikä sisar.
Monia, monia rakkaita kirjoja jää nyt tältä listalta pois, mutta se rajoitus "yksi vaikuttavin" on jo ylittynyt, joten loppuja en uskalla enää listata :)
Ohoh... Nuo vaikeat valinnat olisi pitänyt vielä perustellakin..
VastaaPoistaTässäpä sitten vielä perustelut: Juoniemi-sarja: Ykkösosa oli jännittävä: löytyykö Kuninkaanmalja ja osoittautuuko isoisän testamentti väärennökseksi. Kakkososa oli hauska: Hillevin esiintyminen köyhänä, yleensä vain sen ajan koululaisten elämän kuvaus, Annelin ja Hillevin järjestämä teatteriesitys yms. Kolmososassa palattiin iki-ihanaan Juoniemeen ja mukana oli myös romantiikkaa.
Inkeri-sarja: Ykkösosa on koskettava, upea kuvaus kotiin palaavan sotalapsen elämästä. Ykkösosassa pääosan vie Inkerin sopeutuminen ja arkipäivän asioista (Suomessa ja Ruotsissa) kerrotaan vain vähän. Kakkos- ja kolmososat keskittyvät sitten Inkerin tavalliseen elämään, ensi Ruotsissa ja sitten Suomessa. Yksittäisinä kirjoina eivät ole niin hyviä, mutta täydentävät loistavasti ykkösosaa.
Mirkka-sarja on Lehtisen kirjoista "perinteisin" tyttösarja. Laura- ja Rebekka-sarjat ovat hieman liian nykyaikaisia (mukana on jo kännykät, netit yms). Jostain syystä miellän tyttökirjaksi nuo "entisajan" (Swan, Polva, Virtanen) kirjat. Varsinkin Mirkka-sarjan lopussa Masan siirtyminen päähenkilöksi on hyvä. Samaistuin itse aina eniten poikatyttö Masaan. Sarjan viimeinen kirja on toisaalta koko sarjan paras (Masan vierailu kesäteatterissa ja siitä viimeiselle sivulle asti ovat ne parhaat sivut koko sarjassa), mutta toisaalta Masan rakastuminen "erotti" minut Masasta. En voinut häneen enää viimeisten lukujen aikana samaistua.
Tinka-sarja taas on perinteisempi "tyttö rakastuu pahaan poikaan" -tarina. Toisaalta Mäkisen kirjoissa on aina suvaitsevaisuuskasvatusta, tällä kertaa Kisun romanitausta, koulukotimenneisyys yms. Hiukan romanttinen, mutta samalla hiukan jännittävä.
Suvi Kinos -sarja taas on hauska. Yhtäkään kirjaa en ole voinut lukea kertaakaa nauramatta ääneen lähes koko ajan. Varsinkin kahden ensimmäisen osan "liikasivistyssanakirjat" ovat mukavaa lisäluettavaa. Suvin väärinymmärrykset tohtori-enojen puheista osoittavat jälleen kerran Parkkisen loistavaa kielellistä taiturointia.
Ollin oppivuodet ja Pauli on koditon olen lukenut viimeksi pari vuotta sitten (samoin kuin suurimman osan Swanin muista kirjoista). Silti Swanista puhuttaessa ne nousevat aina ensimmäisenä mieleen, en tiedä miksi. Iris rukasta en ole koskaan pitänyt (ehkä siksi, että olen nähnyt sen elokuvana ensimmäisen kerran n. 8 vuotiaana ja katsoin elokuvan moneen kertaan, kirjan luin vasta yläasteella). Ehkäpä Ollin ja Paulin kohtalot olivat aluksi kamalampia kuin Swanin muiden kirjojen henkilöiden kohtalot ja kun lopussa kaikki selvisi, helpotus oli suurempi kuin toisten kirjojen kohdalla.
Taivas mikä sisar taas on hieno kuvaus ujosta suomalaistytöstä Anjasta (häneen on helppo samaistua), joka saa perheeseensä vuodeksi rohkean, ulospäinsuuntautuneen amerikkalaisen sisaren Katin. Vaikka kirjassa Anjalla onkin pikkuveli, ainoana lapsena oli helppo samaistua Anjan tunteisiin, kun Katin kanssa joutui elämään vuoden samassa huoneessa ja samassa luokassa.
Ehdoton suosikkini on jo aikaisemmin ohimennen mainittu Salme Sadeniemen Pension Grunérin tytöt. Sitä lukiessa alkaa haikailemaan sen aikaista elämää, kumpa olisin itse syntynyt 1800-luvulle! Olisi hauskaa löytää samankaltaisia teoksia, kun tuo historiallinen kirjallisuus kiinnostaa. Ja kaiken lisäksi kirja perustuu ainakin osaksi tositapahtumiin ja oikeisiin henkilöihin.
VastaaPoista