Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Kun Sofi Oksasen Kun Kyyhkyset katosivat (Like, 2012) julkaistiin 31.8.12, olin keskiyöllä jonottamassa kirjaa Helsingin Suomalaisen kirjakaupan edessä. Koska olin jonossa toisena, niin odotetusti sain kirjan kirjailijan nimmarilla varustettuna ja samalla leffaliput Puhdistus-elokuvaan. Toimittajiakin rynnisti paikalle ja kirjan jonotuksesta voitte lukea jutun Hesarin verkkolehdestä.

Kun kyyhkyset katosivat - romaanin luin oikeastaan jo syksyllä ja nyt luin sen uudestaan. Puhdistus-elokuvan kävin katsomassa viime kuussa. Sofi Oksanen vieraili kotikaupunkini kirjastossa pari viikkoa sitten, mutta sinne en ehtinyt mennä. Oksanen lupasi tulla kuitenkin uudestaan käymään, joten ehkäpä sitten on mahdollisuus nähdä itse kirjailijakin. Hänen Facebook-sivujaan seurailen aktiivisesti. Loppuvuoteni on mennyt tiiviisti siis Sofi Oksasen parissa. Niinpä! Luin Puhdistustakin uudelleen, koska halusin tarkistaa, miten se poikkeaa elokuvasta (en muistanut). Kirja on mielestäni paljon parempi kuin elokuva! Pitihän minun myös vilkaista samalla Stalinin lehmiä, koska halusin hahmottaa romaanisarjan kokonaisuutta. Mutta kokonaisuus ei ole vielä hahmottunut, koska kvartetista puuttuu se neljäs osa. Jäin miettimään, mihin ajankohtaan päätösosa sitten sijoittuu Viron historiassa, nouseeko näistä kolmesta kirjasta henkilöhahmoja uudestaan esille, nivotaanko jotain yhteen vai taasko oma itsenäinen, erillinen teos...?

Spekulointi sikseen! Kun kyyhkyset katosivat avautui minulle toisella lukemiskerralla aivan uudella tavalla. Kirjan rakennetta on sanottu vaativammaksi ja haastavammaksi. Sitä se onkin, jos ei keskity lukemaan intensiivisesti, kuten tein Puhdistuksen kanssa ja ahmaisin kirjan kerralla kokonaan. Kun kyyhkyset katosivat romaanin kanssa en aluksi edennyt niin, mutta toisella lukukerralla luin sen yhtä soittoa. Kirja on vaikuttava ja oivalsin siitä aivan uusia vivahteita, mitä en heti ensimmäisellä kerralla hoksannut. Ehkäpä minulla on hidas sytytys! Lukijan on siis hieman tehtävä töitä tekstin kanssa ja täytettävä tekstin aukot vihjeiden perusteella. Mutta Evelin-hahmon ikä ja syntymävuosi minua vaivaa edelleen. Ja vuosiluku -48. Ehkäpä se tarkoittaa Edgarin palaamista takaisin Juuditin luokse?

Oksasen kvartetti-sarjan kaikki kolme kirjaa ovat moniäänisiä, joten sen ei pitäisi olla lukijalle mikään yllätys. Eikä se ole vaikeaa vaan kiehtovaa! Ja taas liikutaan eri aikatasoissa, kuten muissakin osissa. Kun kyyhkyset katosivat kuvaa Viron kaksoismiehityksen aikaa toisen maailmansodan aikana ja neuvostomiehityksen aikaa 1960-luvulla. Romaanin pääkonna on Edgar tai Eggert tai mikä hänen nimensä nyt olikaan. Takinkääntäjä ja petturi, jolla on esikuvansa tosielämässä. Edgarilla ei ole omaatuntoa. Mies on narsisti tai psykopaatti. Laskelmoiva, älykäs, egoistinen hahmo, joka tuntee ainoastaan pelkoa, mutta selviytyy kaikesta voittajana. Paha ei saa palkkaansa, ja miehestä tulee vieläpä kirjailija. Edgar on vähän kuin Puhdistuksen Aliide Truu, mutta naisella taisi kuitenkin olla omatunto. On hämmästyttävää lukea niin Puhdistus- kuin Kun kyyhkyset katosivat - romaaneissa perheenjäsenten petturuudesta ja kylmyydestä toisiaan kohtaan. Missä on rakkaus, altruismi ja uhrautuvuus?

Kun kyyhkyset katosivat romaanissa naiset ovat enemmänkin sivuhenkilöitä ja miehet vahvoja päähenkilöitä. Henkilöhahmot tulivat lähemmäksi minua lukijana vasta toisella lukukerralla, mutta Edgarin serkku Roland jää kuitenkin jollain tapaa etäiseksi. Edgarin vaimon Juuditin hahmossa on jotain hyvin haurasta ja särkyvää. Romaania sanotaan kuvaukseksi erittäin surullisesta avioliitosta. Sitähän se onkin, mutta paljon muutakin. Ennen kaikkea romaani kuvaa Viron vaiettua lähihistoriaa ja sen traagisia vaikutuksia tavallisten ihmisten, perheiden ja sukujen elämiin. Oksanen osaa kirjoittaa ja sujuvasti! Odotan jo hänen romaanisarjansa päätösosaa. Ehkäpä odotan sitä taas kirjajonossa...

Laitan lopuksi tähän sitaatin, joka oli minusta kaunein kohta kirjassa (ehkä minussa elää pieni romantikko):

"Näky sokaisi Edgarin hetkeksi, se valui hänen lävitseen kuin vahingossa juotu lipeä eikä hän mahtanut sille mitään, hän ei mahtanut mitään sen kuolettavuudelle, sillä siinä kosketuksessa oli kaikki maailman rakkaus, kaikki maailman lempeys, kaikki kallisarvoinen, ja tuo kaikki tapahtui ihmisten ilmoilla."