Viime vuoden Blogistanian parhaaksi käännöskirjaksi valittu ja ylistetty Sarah Watersin Vieras kartanossa (Tammi, 2012, suom. Helene Bütsow) sopi hyvin joulunpyhien lomalukemisekseni. Kuusisataa sivuinen pokkariversio piti jännittävästi otteessaan ja sivut kääntyivät tiuhaan tahtiin. Kynttilänvalossa ja yön hämärässä brittiläinen kauhuromantiikka kietoi minut tiiviiseen tunnelmaansa. Mutta viimeisen sivun käännettyäni - jotakin jäi puuttumaan. Odotin samantyyppistä jujua, kuten Watersin toisen goottilaistyylisen romaanin Silmänkääntäjän tapaan, mutta mitään yllätystä tai loppuhuipentumaa ei sitten tullutkaan.
Eletään toisen maailmansodan loppumisen jälkeistä aikaa. Tohtori Faraday palaa lapsuudestaan tuttuun ja ihailemaansa Hundreds Hallin kartanoon kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Upea ja mahtava maalaiskartano on rappiolla ja kadottanut entisen loistonsa. Kartanon jatkuvan alamäen kanssa taistelevat sen omistajat köyhtynyt Ayresin perhe: sodassa vammautunut Roderick, jolla on päävastuu kartanosta, hänen sisarensa Caroline sekä heidän äitinsä, rouva Ayres. Tohtori Faradaysta tulee perheen lääkäri, perhetuttu ja uskottu. Romanssikin on viritteillä kartanon tyttären ja perhelääkärin välille. Oudot äänet ja jäljet seinissä sekä tuhoa enteilevät tapahtumat kartanossa herättävät epäilyjä mielen totaalisesta järkkymisestä, sukua rasittavasta mielitaudista vai onko kyseessä sittenkin yliluonnolliset voimat, kummitus tai poltergeist-ilmiö.
Vieras kartanossa on sanottu ilmentävän brittiläisen luokkayhteiskunnan murtumista. Tohtori Faraday on noussut ylöspäin, työväenluokasta keskiluokkaan, ja Ayresin perhe edustaa katovaa maalaisaatelistoa, joka ei enää sopeudu nykyaikaan. Myös Evelyn Vaugh´n vuonna 1945 ilmestynyt kartanoromaani Mennyt maailma heijastaa samaa brittiläisen luokkayhteiskunnan hajoamisen teemaa. Mennyttä englantilaisen vaurauden ja suurvallan aikaa symboloi mahtava herraskartano Brideshead. Keskiluokkaan kuuluva Charles Ryder ystävystyy yläluokkaisen kartanon perheen kanssa. Perhe kuitenkin hajoaa vuosien kuluessa ja kartano tuhoutuu vähitellen, kuten romaanissa Vieras kartanossa. Kirjoissa on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Mennyt maailma alkaa siitä, kun kapteeni Charles Ryder palaa toisen maailmansodan jyllätessä autioituneeseen armeijan käyttämään Bridesheadiin kolmenkymmenen vuoden ensikohtaamisensa jälkeen. Kummankin sekä Ryderin että Faradayn elämät ovat kietoutuneet tiukasti yläluokkaisten perheiden kohtaloihin.
Sarah Waters osaa tarinan kertomisen taidon, ja Vieras kartanossa on kiehtova tarina, vaikka odotinkin siltä vielä vähän enemmän. Kuten arvata saattaa tästä kirjasta on kirjoitettu useita blogi-arvioita, joita en nyt lähde linkittämään. Menenkin sen sijaan kurkkaamaan Juonittelua-blogiin, jossa voi keskustella juonenkäänteistä, henkilöhahmoista yms. sitten, kun on kirja on luettu. Sen verran kuitenkin tämä romaani jäi vaivaamaan mieltäni erään henkilön osalta ja on kiinnostavaa kuulla, mitä muut ovat siellä spekuloineet!
Minä pidin tästä, ja lukulistallani on muuten myös tuo Mennyt maailma. Nyt odotankin innolla ehtiväni sen kimppuun :).
VastaaPoistaSanna, suosittelen Mennyttä maailmaa kirjana sekä upeaa TV-sarjaa, joka siitä on tehty!
VastaaPoistatoihan vois olla kiva
VastaaPoistaHannele, luulenpa, että pitäisit kirjasta ja se on ruotsinnettu Främlingen i huset (The Little Stranger).
PoistaMinulla oli aivan sama tunne, jotakin jäi puuttumaan. Watersin kirja on kuitenkin sen verran mukaansatempaava, että sen luki mielellään. Ensi vuonna pitääkin lukea lisää Watersia. :)
VastaaPoistaNoora, niin kirjassa on omanlainen tunnelmansa, joka piti koukuttavasti otteessa, mutta olisin tosiaan kaivannut siihen jotain lisää! Watersilta aion lukea seuraavaksi kehutun Yövartion!
PoistaMennyt maailma oli aivan ihana tv-sarjana(kin)... heh, nyt en olekaan enää varma olenko koskaan kirjaa lukenut, vai muistanko vain sitä telkkariversiota.
VastaaPoistaMuuten, muistelen Watersin Affinityn kanssa ajatelleeni, että jotain jäi puuttumaan, tämän kohdalla minulla ei oikeastaan ollut sellainen tunne, vaikkei loppu varsinaisesti räiskyvä ollut. Siinä oli herkullista monitulkintaisuutta. Aina ei ole sellaisella tuulella että epäselkeys miellyttäisi, mutta minulle jäi tästä hyvä maku. :-)
Booksy, minä olen taas Affinityn nähnyt Tv-elokuvana, mutta en muista sitä niin tarkasti!
PoistaOn ihan totta, että nyt tämä Vieras kartanossa jäi lukijan pähkäilyjen ja omien tulkintojen varaan, mutta tällä kertaa se ei sitten ollut ihan minun makuuni. :)
Minäkin luin tämän joulun pyhien kunniaksi ja sama tunnelma jäi. Jotain vain jäi puuttumaan, mutta hyvä kirja oli. Tuli mieleen Diane Setterfieldin Thirteenth Tale.
VastaaPoistaAnonyymi, itse asiassa minullakin välähti Setterfieldin Kolmastoista kertomus mieleeni tämän Vieras kartanossa lukukokemuksen kanssa. Jotain samantyyppistä kirjoissa siispä on!
PoistaMinä pidin tästä kovasti! Tempaisi kyllä täysillä mukaansa. Silmänkääntäjäkin pitäisi lukea :)
VastaaPoista