Martha Sandwall-Bergströmin Gulla-sarja tyttökirjojen klassikkoja

Aion tässä kirjoituksessani hehkuttaa ruotsalaisen Martha Sandwall-Bergströmin hienoa Gulla-sarjaa. Näitä kirjoja luin lapsuudessani ja nyt aikuisiällä tyttökirjallisuus-projektini jatkuessa, luin ne tietenkin uudestaan. Suoraan sanottuna luin Gulla-kirjat ahmimalla ja ne ovat edelleen vaikuttavia. Vaikka kirjat ovat suunnattu lapsille tai nuorille, niin miksei myös aikuisillekin. Edellisessä merkinnässäni pohdin tyttökirjojen heijastamaa arvomaailmaa Louisa May Alcottin Pikku Naisissa ja sen jatko-osissa. Jos Alcottia voidaan pitää idealistina, niin Sandwall-Bergström on siinä suhteessa realistisempi, sillä hän kuvaa hyvin todentuntuisesti Gulla-kirjoissaan niitä karuja yhteiskunnallisia olosuhteita, missä viime vuosisadan vaihteessa torpparit ja heidän perheensä elivät.

Gulla (Kulla-Gulla) on löytölapsi, joka asuu seitsenvuotiaaksi asti lastenkodissa. Hänet ostetaan huutolaistyttönä maanviljelijän perheeseen töihin ja kun hän käy tarpeettomaksi, hänet myydään torpparin perheeseen. Gullan ensimmäiset vuodet ovat raskaita, koska hän hoitaa perheen lapsia, tekee koti- ja navettatöitä ja myöhemmin myös taksvärkkiä kartanon tilalla. Leikki ei kuulu Gullan lapsuuteen. Gulla ei ole ainoa lapsi, joka raataa töissä vaan kirjoissa kuvataan köyhien lapsien ankea todellisuutta, raskasta työntekoa ja torpparien kuin myös palkollisten heikkoa asemaa ja hyväksikäyttöä isäntiensä alaisuudessa. Myöhemmissä sarjan teoksissa puhaltavat uudet aatteet työläisten oikeuksista, vaikka ne yritetäänkin nujertaa.

Gulla-kirjoja on ilmestynyt kaikkiaan kaksitoista ja sarjan aloittaa Gulla torpan prinsessa (suom. 1951). Sarja päättyy teokseen Gulla morsiamena (suom. 1974). Tyttökirjaklassikkosarjoja-sivultani löydät kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Kirjailija kirjoitti viimeisimpänä sarjaan parikymmentä vuotta myöhemmin lukijoiden toivomuksesta teoksen Gulla huutolaistyttö (1974), joka sijoittuu ajallisesti ennen muita teoksia. Wikipedian mukaan Gulla huutolaistyttö (Kulla-Gulla på Blomgården) olisi ilmestynyt ensin suomeksi ja vasta pari vuotta myöhemmin ruotsiksi, joka on aika erikoista mielestäni, jos tieto pitää paikkaansa. Martha Sandwall-Bergströmistä (1913-2000) löytyy kovin vähän muutenkin tietoja, mutta ruotsinkielisestä Wikipediasta on jotain kirjailijasta itsestään. Hän on ollut suosittu ja palkittu lasten- ja nuortenkirjailija ja kirjoittanut myös muita lastenkirjoja. Hänen Gulla-sarjaansa on käännetty useille eri kielille.

Palataanpa itse Gullaan ja hänen tarinaansa, jota voi seurata kirja kirjalta. Gullan tarinaa voisi kutsua myös Tuhkimo-tarinaksi, köyhistä vaatimattomista oloista rikkaaksi kartanon aatelisneidoksi ja ainoaksi perijäksi. Gullan lisäksi kirjoissa on hellyttäviä henkilöhahmoja kuten Gullan huolehtimat lapset Johannis, kaksoset, Lada, Sofia Katarina sekä patruuna Sylvester Gullan isosisä ja tietenkin vastakohtia, ilkeitä, pahansuopia ihmisiä kuten pelottava Regina-neiti, ankara Emely-täti tai juonitteleva Ivan-vänrikki. Gullaa itseään voisi luonnehtia viisaaksi, kiltiksi, äidilliseksi, oikeudenmukaiseksi, äärettömän hyväksi, hän ei edes suutu koskaan - täydelliseksi. Gullassa on siinä suhteessa idealismia, hän haluaa auttaa köyhiä ja parantaa työläisten oloja, nähtäväksi jää, miten hän onnistuu, mutta sarja päättyy toiveikkaasti, kun Gulla avioituu samanhenkisen Tomaksen kanssa. Gulla on oikeastaan liian hyvää ollaakseen totta. Gullaan ei voi samaistua, sillä hän on sankari pää pystyssä, hiukset hulmuten, rohkeana, silmät totisina hän uhmaa herroja ja isäntiä. Kirjoissa on jännitystä, hyvän ja pahan taistelua, jossa lopulta hyvyys voittaa. Gulla on kuitenkin minun ykköseni, tyttökirjojen aatelia, koska tällaisia yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuvia ja tienraivaajia tarvitaan aina maailmassa - vai mitä mieltä olette?