keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Mimmu Tihinen: Sokerista, kukkasista


"Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, makeisista
niistä on pienet tytöt tehty"

Tämä mukaelma tunnetusta Kirsi Kunnaksen suomentamasta lastenlorusta on Mintun ja Melissan lempiruno. Minttu ja Melissa ovat 15-vuotiaat epäidenttiset kaksoset, jotka ovat olleet yhdessä kohdusta saakka. Minttu on kahdeksan senttiä lyhyempi, mutta painaa yhtä paljon. Huoneensa tytöt ovat jakaneet kahteen osaan, ja rajana toimii näkymätön liituviiva. Eräänä toukokuun päivänä juuri ennen ylästeen päättymistä Melissa katoaa kirjastoreissulla. Sisarukset ovat riidelleet ennen Melissan lähtöä.

"Minua harmittaa, että huusin jogurtin syömisestä. Minulla on ikävää Melissaa ja tuntuu pahalta, että  leveäperseinen-sana leijuu välillämme. Hölmöä riidellä yhdestä vaivaisesta jogurtista ja kiljua niin rumia sanoja kuin leveäperseinen. Niin kauan kuin en saa sanottua kauniimpia sanoja Melissalle, takapuoleni leviää. Se on rangaistukseni."

Minttu ei koskaan voi ottaa sanojaan takaisin. Melissa ei tule enää takaisin kotiin.

Sokerista, kukkasista (Gummerus, 2006) on koskettava ja herkkä nuortenromaani. Se kertoo surusta ja menetyksestä, sisaruudesta ja syyllisyydestä, odotuksesta ja tyhjyydestä hyvin luonnollisesti ja samalla hyvin kauniisti. Tihisen tyyli on lyyristä ja tiivistä. Ohut kirja, josta tulee hyvin painava. Surullisesta aiheesta huolimatta, romaanissa on lämpöä ja rakkautta, valoisuutta ja toisista välittämistä. Jotakin hyvin lohdullista. 

"Melissa ja minä emme ole ystäviä, me olemme sisaruksia. Ystävän ja sisaren ero on siinä, että ystävään voi luottaa mutta sisar on luotettava. Ystävälle voi uskoutua ja toivoa hänen pitävän salaisuuden. Jos sisar kertoisi salaisuuden eteenpäin, olisi se sama kuin hän kertoisi itsestään, omat salaisuutensa. Sisarukset ovat toistensa osia."

Lukijana teksti tuli liian lähelle minua, iholleni. En ole pitkään, pitkään aikaan itkenyt kirjan takia ja itken vieläkin. En suosittele kirjan lukemista julkisessa kulkuvälineessä niin kuin minä tein. Minulla ei ole koskaan ollut sisaruksia, mutta lähiympäristössäni tarkkailen aina suurella kiinnostuksella sisarusten välisiä suhteita. Läheisimpiä ovat kaksospoikani. Kaksosuus on vähän sellaista mystistä, jota yritän vain ymmärtää. Heille en kerro tästä kirjasta, ainakaan vielä.

"On vain puolet jäljellä.´
On vain ontuva puolet jäljellä, vain yksi.
Vain yksi jalka, ei voi kävellä. Vain yksi kaksonen, ei voi mennä minnekään.
Äiti tulee ja kietoo kätensä ympärilleni.
Äiti sanoo, että hän rakastaa tätä yhtä, joka on jäljellä.

12 kommenttia:

  1. Kuulostaa hirmuisen hyvältä nuortenkirjalta kaikkine surullisuuksineem! Toivottavasti sulla oli nenäliinoja mukana!

    VastaaPoista
  2. Helmi-Maaria, kirja on ehdottomasti hyvä! En minä turhaan itke. :)

    VastaaPoista
  3. Voi kun kuulostaa tosiaan hienolta ja ihanan koskettavalta! Heh, onpa hauskaa, että sinulla on omat kaksoset!:D Kaksoset ovat aina kiinnostaneet minua aiheena, mutta en ole päässyt kovin läheltä seuraamaan keitään kaksosia. Ehkäpä siksi juuri voisi tämä kirja olla hyvä tuttavuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J, aloin miettiä, missä muissa kaunokirjallisissa teoksissa on käsitelty kaksosuutta? Hämärästi tulee mieleeni vain jotkut jännityskirjat, joita olen lukenut ja jotkut lastenkirjat kuuluisista kaksosistaan. Mutta mitä muita vielä olisi?

      Poista
    2. Eksyin jotakin monimutkaista reittiä tähän vanhaan postaukseen. Olen tätä kirjaa joskus katsellut, mutta jotenkin ajatellut sen olevan lastenkirja ja jättänyt sikseen (ehkä nimen ja kannen takia? Olisi tietysti voinut tutustua vähän pitemmälle). Ainakin Sinä ja minä ikuisesti (Jag saknar dig) käsittelee kaksosuutta, Peter Pohlin ja Kinna Giethin kirjoittama, siitä on tehty elokuvakin. Kirja oli hyvä mutta surullinen.

      Poista
    3. Googletin tuon kirjan, mutta todella surullinen sekin ja samalla tavoin käsittelee kaksossisaren menetystä. Huoh! Tihisen kirja oli jo tarpeeksi rankka...mutta suosittelen kyllä sen lukemista, jos tulee taas eteesi!

      Poista
  4. Tämä kirja on lukulistallani ja käväisi jo kerran kirjastosta lainassa, mutta en ehtinytkään sillä erää tarttua tähän. Voi, kuulostaapa riipaisevalta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, lainaa vaan kirja uudestaan! Ehkä tässä on sellaista, joka vetoaa myös vanhemmuuden tuntoihin ja totta kai yleisellä tasolla jokainen, joka on kokenut menetystä ja surua, niin kirja koskettaa!

      Poista
  5. Kiitos vinkistä, tämä kuulostaa todella (itkettävän) hienolta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, hienoa jos tartut vinkkiini! :)

      Poista
  6. Oi, tämän tahdon lukea! Kannen ja nimen perusteella en olisi tähän älynnyt tarttua, kiitos sinulle kun mursit ennakkoluuloni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Elma Ilona ja luulenpa, että tämä on sinun kirjasi!

      Poista