Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua (1938) sopii hyvin kevyeksi ja kepeäksi kesälukemiseksi. Mika Waltari nimesi kirjalleen alaotsikonkin - vakava ajanvieteromaani, vamaankin pilke silmäkulmassa. Osuvammin nimeäisin kirjan viihdyttäväksi ajanvieteromaaniksi. Erikoisen kirjasta tekee sen, että kertojana on nainen. Olen lukenut Mika Waltarin tuotantoa aikaisemmin, joskin aikaa siitä on vierähtänyt, mutta muistelisin, että Waltarin kirjoissa on yleensä päähenkilöinä ja kertojina miehiä. Tässä romaanissa minäkertojana ja päähenkilönä on nuori "Neiti ylioppilas" Karin Laureaus. Karinin perhe on varakas, jossa "pappa betalar kaiken" , joten Karinin ei tarvitse koskaan huolehtia päivittäisestä toimeentulostaan. Opiskelu yliopistossa ei maita Karinille ja hän niin sanotusti vain ajelehtii ilman päämäärää. Karin shoppailee, istuskelee Helsingin kahviloissa tai ravintoloissa ja viettää aikaansa päivästä toiseen samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvien ystäviensä kanssa. Karinin toimeton ja tyytymätön elämä muuttuu, kun hän tapaa maisteri Joosef Huttusen, hullunhauskan ja köyhän tiedemiehen. Joosef ei välitä rahasta saati sitten käytännön asioista. Hän on kiinnostunut erityisesti psykologiasta ja tekee hassuja psykologisia tutkimuskokeilujaan. Joosef palkataan Karinin pienen juonittelun jälkeen hänen veljensä Toivon yksityisopettajaksi ja Joosef viettää koko kesän maalla perheen kesänviettopaikassa .
Romantiikkaa ja seikkailuakin on siis luvassa lukijoille. Minulle tulee mieleen tästä Waltarin tyylistä Hilja Valtosen viihderomaanit. Tosin Ihmeellisessä Joosefissa on romaanin kaikilla henkilöhahmoilla perinteiset sukupuoliroolit kotirouvista tohvelisankareihin. Vaikka Karin on jonkin verran moderni ja itsenäinen, autoa ajava nuori nainen, niin omia ammatillisia toiveita hänellä ei ole lainkaan vaan enemmänkin valmistautumista perinteisen aviovaimon rooliin. Karin ottaa alusta lähtien myös hyvin äidillisen hahmon suhteessaan Joosefiin. Waltarin kerronta on kaiken kaikkiaan mukaansatempaavaa ja kirjan lukee hujauksessa. Ihmeellinen Joosef ei yllä kuitenkaan kirjailijan mestariteosten tasolle, mutta sitä ei pidä ottaakaan turhan vakavasti. Salla on kirjoittanut Waltarin teoksista blogissaan ja kirja toimi minulle kimmokkeena lukea taas lisää Waltarin tuotantoa.
Olen lukenut tämän joskus - olen siitä harvinainen Waltarin-lukija, että minulla on monet hänen historiallisista tiiliskivistään lukematta ja sen sijaan olen lukenut monia pienoisromaaneja ja näiden "Ihmeellisten Joosefien" kaltaisia välitöitä.
VastaaPoistaWaltarista tykkään, hieno kirjan kansi.
VastaaPoistaHei Pienen mökin emäntä, olen lukenut joitain Waltarin tiiliskiviä ja Sinuhen kyllä. Sen haluaisin lukea uudelleen aikuisena, mutta tosiaan se järkälemäisyys hieman estää. Ajattelin lukea Waltarilta juuri noita pienoisromaaneja ja novelleja.
VastaaPoistaHei Hannele eikö olekin kiva kansi? Miten Ruotsissa, oletko nähnyt Waltarin teosten ruotsinnoksia antikvariaateissa?
Oi ja voi! Olen mennyt leuhkimaan, että olen lukenut kaikki Waltarin teokset...en tätä ainakaan. No ainakin kaikki ne kuuluisat.
VastaaPoistaMinäkin aion lukea nyt jotain keventävää, sillä tämä helle etc.
Tämäpä olisi tosiaan kiva kesäkirja. Ja kärsin lapsuuden Sinuhe-traumasta, joten ehkä tällä keveämmällä osastolla pääsisin siitä lopullisesti yli ja uskaltaisin tarttua tiiliskiveen uudestaan. Palmuista ainakin tykkään:)
VastaaPoista