Pieni palvelustyttö on vanha lastenkirja, jonka löysin ihan sattumalta. Antoisalla löytöretkelläni löysin myös muutaman muunkin vanhan lastenkirjan, joita esittelen täällä myöhemmin. Viehättävä kansikuva on hieman harhaanjohtava, koska oletin, että kirjassa kerrotaan isommastakin lapsijoukosta. Ilmeisesti kuvan tarkoitus on innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Pieni palvelustyttö (1909) kuuluu sarjaan Suomen Lasten Kirjoja, jossa on ilmestynyt reilu kymmenkunta lapsille ja nuorille suunnattua kirjaa noin sata vuotta sitten. Määrällisesti lapsille ja nuorille ei kovinkaan paljon painettu kirjoja tuolloin. Olen viime aikoina tutkimukseni puolesta selaillut Suomen kirjallisuuden vuosiluetteloita. Lasten- ja nuortenkirjat ovat luokiteltu 1900-luvun alkupuolella nimekkeellä Lasten- ja nuorison huvikirjoja aapiskirjojen ja raittiuskirjojen väliin.
Pieni Palvelustyttö (a Little Maid, 1904) muistuttaa perinteistä tyttökirjaa. Päähenkilönä on 13-vuotias Greeta, joka asuu ramman tätinsä kanssa Lontoossa vaatimattomissa oloissa. Hän huolehtii katkerasta ja ilkeästäkin tädistään ja tekee ahkerasti kotitöitä. Greeta haaveilee oikeasta palvelustytön työstä isossa talossa, jossa olisi puutarha. Tädin kuoltua tytön unelma toteutuu ja hän pääsee ystävällisten neitien palvelustytöksi maalle. Greeta on hyvin uskonnollinen ja käy sunnuntaisin säännöllisesti pyhäkoulussa. Aikuisena hän haluaisi lähetyssaarnaajaksi ja opettaa Jeesuksesta pakanoille. Tyttöä pidetään omalaatuisena ja merkillisenä, mutta aikuiset kuuntelevat hänen pieniä "saarnojaan". Loppuhuipennuksessa hän melkein uhraa oman henkensä pelastaessaan tulipalosta tärkeitä papereita.
Greeta on hyvä sekoitus Iloisen tytön Pollyannaa ja Villiruusun Rebekkaa. Herttainen ja iloinen Greeta osaa myös hienostella ja vaatteet ovat hyvin tärkeitä hänelle. Maaseudulla asuminen vaatii aluksi totuttelua kaupunkilaistytöltä. Greeta on yhtä hyväsydäminen kuin Pollyanna ja yhtä puhelias kuin Rebekka, ja tekee vaikutuksen monen ihmisen elämään. Vaikka kirjassa onkin vahva uskonnollissävytteinen sanoma, niin mukana on myös huumoriakin Greetan kommelluksissa. Pidin Greetan itsenäisyydestä ja tytön ammatillisesta tavoitteellisuudesta oman elämänsä ja tulevaisuutensa muovaajana. Loppu meni kuitenkin lopulta perinteiseen tapaan. Greeta kasvoi aikuiseksi ja tulevaisuus näytti avioliiton satamaa.
Englantilainen kotiopettajanakin toiminut kirjailija Amy Le Feuvre (1861-1929) on kirjoittanut useita kymmeniä lastenkirjoja ja kertomuksia. Niitä on aikanaan käännetty usealle eri kielelle ja suomeksi on ilmestynyt neljä teosta Pienen palvelustytön lisäksi. Guttenbergin projektista voi lukea tai ladata lukulaitteelle muutamia hänen lastenkirjojaan ilmaiseksi ja niissä näyttää olevan ihania vanhanajan kuvituksia.
Vaikuttaa suloiselta kirjalta :). Harmi, että näitä suloisuuksia ei oikein löydä enää mistään, muuten voisin lukea tämän!
VastaaPoistaKuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, jonka mielelläni lukisin itsekin. Pollyanna ja Villiruusu -kirjat ovat klassikkokirjojeni joukossa. Pollyannaanhan (Iloinen tyttö) on kirjoitettu jatko-osiakin, joista kaikki ei kylläkään yllä ensimmäisten tasolle, mihin on varmaan vaikuttanut kirjailijan vaihtuminenkin. Itselläni on neljä Pollyannan elämästä kertovaa kirjaa. Kiitos mukavasta postauksesta.
VastaaPoistaHei Maria, joo sattuman kauppaa oli, että tämä tuli vastaan. Jostain verkkoantikvaariaatista kyllä voisi löytää näitä Amy Le Feuvren suomennettuja lastenkirjoja.
VastaaPoistaHei Aino ja kiitos! Olen lukenut vain Iloisen tytön, mutta minulla on jatko-osa nimeltä Pollyanna. En tiennyt, että jatko-osia on kirjoitettu enemmänkin.
Jatko-osia on kirjoittanut ainakin sellainen kuin Harriet Lummis-Smith Ainakin kolmas osa, Pollyanna omassa pesässään on vielä aika mukiin menevä kirja, mutta Pollyannan aarteet, joka on seuraava, ei enää niin "jouheva" ja tarina alkaa aika lailla latistua.
VastaaPoistajoskus on kiva lukee noita vanhoi...
VastaaPoistaVanhoista kirjoista puheenollen, minua kiinnostaa erityisesti ajankuva sota-ajan lasten ja nuortenkirjoissa (1939-1945). Täällä olisi postaus yhdestä vanhasta "tyttökirjasta".
VastaaPoista